PIITULAINEN KERTOO LONTOON LAULAJAISISTA!
YRJÖ PIITULAINEN kertoo Lontoon laulajaisista ja tulevasta Amerikan matkastaan. "Laulava suomalainen" eli YRJÖ PIITULAINEN saapui eilen odottamatta kotimaahan. Hänen piti valmentautua tk. 11:pnä Tukholmassa suoritettavia ammattilaiskilpailuja varten Göteborgin läheisyydessä, jossa hän onkin viettänyt aikaansa Lontoosta palatessaan. Tavatessamme Piitulaisen Urheilusaunassa, jossa tämä oli kovassa harjoitustouhussa, vaikka oli vasta pari tuntia aikaisemmin tullut kaupunkiin. Tiedustelimme tietenkin häneltä loppujen lopuksi hyvin merkityksellisen Englannin matkan vaiheita:
Se Lontoon esitys olisi Suomessa ollut täyttä pelleilyä. Minut esiteltiinkin varieteetaiteilijaksi, joka sitä paitsi nyrkkeilee. Suomalaisen olisi ollut hassua kuunella lauluani, sillä enhän osannut sanojakaan, mutta töydestähän se siellä meni, kuin väärä raha. Onneksi ei ollut kuin kolme suomalaista kuuntelijaa läsnä. Muussa tapauksessa olisin saannut hävetä silmät päästäni. Nyrkkeilyä yleisö sen sijaan ymmärsi ja antoi voitolleni voimakkaat kättentaputukset. Ennen ottelua sen sijaan tuntui kuin olisivat katselleet suorastaan säälien, sillä olihan vastustajani WATTERS otellut Englannin mestaria vastaan puolisen vuotta sitten kymmeneräisen ottelun, jonka tosin hävisi, mutta vain niukasti pistein. Hän oli päällekäyvää lajia oleva nyrkkeilijä, joka kuitenkin oli aivan liian avonainen.
Vain kerran hän onnistui napauttamaan nenänpäähäni ottelun koko kestoaikana. Lähiottelussa tunnen sen sijaan olevani vielä jäljessä. Jos ei sitten muussa, niin häikäilemättömyydessä. Tuomarit tuntuivat viittaavan kintaalla tuollaiselle pienelle mukinoimiselle selkään, joka väsyttää tavattomasti. Tuntuikin kuin selkäni olisi ollut hiekkasäkkinä. Mutta ei se nyt mitään, kun sen tietää. Oppia se kaikki vaan on. Odotin kovasti näkeväni Lontoon sumussa, mutta siellä viettämänäni viitenä päivänä oli taivas samanlainen kuin täälläkin, yhtä kirkas ja pilvetön, poikkesi PIITULAINEN välillä ammattiasioistaan. Englannin ammattilaisottelujen huomattavin järjestäjä JACK SOLOMONS tuntui olleen ottelutapaani tyytyväinen, koska olisi järjestänyt minulle pääottelun siellä. Siihen en kuitenkaan voinnut suostua, sillä 11 pnä on ottelu Tukholmassa ja sitten ensimmäinen pääotteluni Göteborgissa jotakuta ranskalaista vastaan 20 pnä. Muita kilpailuja ei olekkaan ennen Amerikaan lähtöäni. Ensi lauantaina lähden tuolle pitkämatkalaiselle retkelle.
Manacerini EDWIN AHLQVIST on sitä mieltä, ettei minulle yritetäkään järjestää mitään kovia otteluja tuon kuuden viikon aikana, jonka olen Amerikassa. Hän haluaa saada vain päähäni suurten areenoiden ammattilaistemppuja, näyttää muutamien tekijämiesten otteluja sekä tietenkin saada vastustajikseni joitakin rapakon takaisia nyrkkeilijöitä. Korkeimman luokan tähtiä ei otteluihini koetetakkaan haalia ja sehän olisikin vaikeaa. Jos menestys nyt on edes jonkinlainen, niin voinhan sitä sitten ajatella uutta matkaa. Amerikasta palattuani luulen tähtäimen kääntyvän uudelleen Englantiin, sillä SOLOMONS lupasi järjestää oikein titteliottelun, jos vain pystyn voittamaan kaksi seuraavaa englantilaista vastustajaani. Se olisi tietenkin jotakin, mutta eihän uskalla vasta näin seitsemän ammattilaisottelun jälkeen vielä haaveilla sellaista. Kävin muuten tämän viimeisen matkani aikana katsomassa kahden päivän aikana Oslon EM-kilpailujakin. Etupäässä koski tuo keihästappio.Teki oikein mieli itkeä. Koko Norjan matka oli muuten kummallinen, sillä minulla ei ollut viisumiakaan. Pääsin silti "luotettavalla naamataululla", kun lupasin, etten viivy kuin kaksi päivää. Lauanataina siis lähden takaisin, harjoitukset otan täällä siihen mennessä tunnollisesti, vaikka yritinhän hoitaa kuntoani Ruotsissakin, ikävä tuli kuitenkin kotiin halkoja hakatessa ja- tarvitaanhan niitä motteja täälläkin. Ja kotoisissa suojissa maistuu harjoituskin aivan toisenlaiselta. Näin jutteli laulava ja naurava PIITULAINEN vilkkaaseen karjalaiseen tapaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti