Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Eilinen nostalgia ilta piti sisällän myös soittotervehdyksen JOMI LIMMOSEN ja minun suuresti arvostamallemme ystävällemme DANNYLLE! Tämä ESTRAADI GLADIAATTORI on yhä iskussa ja keikkoja on tilattu jo vuodelle 2014 saakka! Hän on show-bisneksen The FIGHTER! Ja niinkuin kuvastakin voi päätellä, vasen suora on valmiina iskemään!
Boxareiden, entisten sellaisten, mutta joiden sydän sykkii edelleen BOXINGILLE, jäätelöilta ja hieno tapaaminen Cafe Ursulassa! Meitä yhdistää rakkaus nyrkkeilyyn, yhteiset nyrkkeilymatkat, leirit, harjoittelut ja ystävyytemme, joka on elinikäinen! Minä, maajoukkue ja nyrkkeilykaverini, Floridasta Suomeen jälleen kesää vietämänn tullut OSKU KANERVA. Oikealla yksi nyrkkeilymme LEGENDOJA, Rooman Olympialaisissa Pronssia nyrkkeillyt, 10 Suomen Mestaruutta, 39 maaottelua, yli 400 amatööriottelun kokemuksella, kehän tyylitaituri ja silloin myös meidän maajoukkue valmentajamme JORMA "Jomi" LIMMONEN! Ihana ilta ystävien seurassa. Ainoa huono puoli illassa oli, etten päässyt eilen ainakaan laihtumaan, siitä piti JOMI huolta kakku ja jäätelö tarjoiluineen! Mutta "PAKKO JOUSTAA" niinkuin eräs poismennyt ystäväni tähän sanoisi!
lauantai 18. kesäkuuta 2011
RANTAPOIKA 18.6.2011
Hyvää lauantaiaamua. Olen istunut tässä parvekkeellamme jo runsaasti yli tunnin nautiskellen kesäaamusta, lintujen sirkutuksesta, pupujen juostessa pihan poikki ja variksien raakkuessa. Voisin sanoa taas, että olen epätoivoinen! Taivas on tasaisen harmaan värinen eikä aurinko paista. Ole nyt sitten tässä RANTAPOIKA! Koitan lohduttaa että olihan eilen kohtuullisen lämmin ja aurinkoinen päivä, kun pyöräilin aamupäivällä cafe Caruselliin KAHVITTELEMAAN kahvijengin kanssa. Kundit olivatkin taas miehissä paikalla ja tarinaa riitti. LADYT karttavat edelleen meitä! Eivätkä uskaltaudu seuraamme. No kaikkea ei voi saada. Näihän sitä aina sanotaan. Takaisin pyöräillessäni pysähdyin cafe Mellstenin terasille syömään Mexsikolaisen lihakeiton aurinkoiselle meriterassille ja hetken saatoin aistia kesän olemassa olon! Oma viehätyksensä kuitenkin näissä kesäaamuissa on. Kahvia kuluu monta kupillista siitä ELVIS-kupista juotuna. On ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Vihreys, rauhallisuus, lintujen sirkutus. Katselen tätä vihreää luontoa. Annan ajatusten leijailla verkkaisesti. JOHN LEE HOOKER laulaa bluessia hiljaa taustalla. ELÄMÄ, niin se on ollut aika mielenkiintoinen asia. Palasia liikkuu mielessäni. Aika erilaisia. Jotenkin sitä ajattelee tälläisina hiljaisina hetkinä, tietä jota on kulkenut. Tapahtumia mitä on sattunut matkan varrella. Mietin itseäni ja elämääni. Olen kai elänyt vähän omituisen ja kummallisen elämän. Niin paljon tuntuu tapahtuneen ja kuitenkin kun ajattelee sitä tietä, katsoo taaksepäin, huomaa kuinka paljon olisi ehkä voinnut tehdä toisinkin. Huomaa omn pienuutensa. Kuitenkin jokin saa mut tuntemaan, että tämä elämä on ollut hyvä. Olen saannut paljon tuntea ja tunteita. Rakkautta ja ystävyyttä, näinkin pieneksi ihmiseksi. Jotenkin tässä iässä voi taakse jäännyttä elämää katsella vapautuneen kriittisesti, sitä on enään mahdoton muuttaaa, eikä ole enään mahdollistakaan. Niiden tappioiden, epäonnistumisien kanssa, joita sinne on myös mahtunut, on ollut aina elettävä, oman vailinaisuutensa ja virheidensä kanssa. Toisaalta ne tuntuvat nyt jo etäiseltä. Ehkä annan ne vielä anteeksikin itselleni joskus? Olen aina ollut tunne ihminen, elännyt sydämelläni. Nauttinut hetkestä tai kärsinyt. Tänään tässä hetkessä tunnen kuitenkin aivan ihanaa rauhaa, onnellisuutta, tässä kesäaamussa. Olen saannut ELÄÄ ja toivottavasti saan edelleenkin, sehän ei ole enään niin itsestään selvää tässä iässä. Ajattelen kuitenkin nyt innolla tätä kesää, kesäisiä päiviä, ehkä rantapäiviäkin taas joinakin päivinä,jolloin olen RANTAPOIKA Mellstenin Paratiisirannassa! Elokuun alussa palaan taas treenaamaan ja jatkamaan taistelua vanhuutta vastaan! Jään nyt viettämään kesää, nauttimaan elämästä! Toivotan HYVÄÄ KESÄÄ myös sinulle, ONNELLISUUTTA ja RAKKAUTTA ja palaan taas Elokuun alkupäivinä kirjoittelemaan tarinoitani!
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Tässä KAHVITELLAAN juuri ystävieni kanssa joiden elämästä ei puutu GLAMOURIA ja SÄIHKETTÄ, jotka liikkuvat seurapiireissä yhtä luonollisesti kuin minä yksinäisiä rantaraittejani, minä kahvikuppi kädessäni, "Kreivi" RISTO VESTERINEN "Seikkailija" SEPPO SUKKI jolle kilpa-autoilun radat ympäri maailmaa ovat tuttuja ja seurapiirit niissä ovat antaneet hänestä lausunnon, todellinen seurapiirileijona!
RANTAPOIKA 14.6.2011
Olen täysin epätoivoinen! Aurinko ei paista ja helteiset päivät ovat ohitse taas toistaiseksi. Ja myös kuntoiluni,( koska on nyrkkeilypaussi), on kokenut täydellisen romahduksen. ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tie on pelkkä muisto, joka on hukkunut jo ajatuksistanikin puhumattakaan sen tien kulkemisesta. Nyt viime viikonloppuna viettämäni 30 vuotis hääpäivä MURUNI kanssa antoi hyvän syyn herkutteluun, vierailuihin mukaviin ruokapaikkoihin runsaiden buffetpöytien äärelle ja mikä on tulos? Se on lähes katastrofaalinen. Jopa hallitusneuvottelut ovat sujuneet paremmin kuin minun kuntoilu/laidutuskuurini! Mutta toisaalta nythän on kesä ja nyrkkeilyloma. Ja kesällä mansikat kera jäätelön ja kermavaahdon maistuu aina paremmalta kuin talvisin, joten täytyyhän se hyödyntää. Ja Mellstenin Paratiisirannassa, cafe Mellstenissä ne uunituoreet possumunkit maistuvat ihan special-hyville. Jokainen, joka on siellä vieraillut tietää sen. Oikeastaan siksi on hyväkin pieni pilvinen jakso muutaman päivän ajan, niin voisin ehkä vieraantua niistä ja en näkisi enää unia, kuinka istun terassilla kahvia juoden edessäni kolme uunituoretta possumunkkia runsaalla hillotäytteellä! Voitte vain kuvitella minkälaista on nukkua tälläisten painajaisten kanssa. Eipä tässä auta kuin yrittää ryhdistäytyä, koittaa löytää terveellistä vähemmän hyvälle maistuvaa elämää, etsiä missä ihmeessä se KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tie kulkikaan? Oliko sen tien pää täällä Espoossa vai jossakin Stadissa? Siinäpä mulle taas tekemistä, ettei tämä eläkeläisen elämä muodosttuisi tylsäksi, vaikka niinkuin tiedätte, minä kyllä rakastan TYLSÄÄ ELÄMÄÄ ja pitäisin siitä, ettei tapahtuisi mitään muutoksia, sitä samaa rataa vain, aurinkoa, rantaelämää ja rock and rollia! Mutta olen aivan epätoivoinen tämänkin suhteen, sillä ystäväni, joita tapailen rannalla ja kahvittelussa esimerkiksi perjantaisin, elävät sitä glamourin täyttämää elämää, ovat seurapiirien kermaa, liikkuvat maailmalla ja seurapiireissä yhtä luonollisesti kuin minä yksinäistä rantaraittiani, vievät minutkin aina hetkeksi pois TYLSÄSTÄ ELÄMÄSTÄNI ja kuulen tarinoita maailmalta ja GLAMOURIN täyttämästä elämästä ja välillä tunnen kuin olisin itsekin ollut mukana siinä! Siitä tulikin mieleeni, että yksi lähes HOLLYWOODILAISTA elämää viettävistä ystävistäni, se kenen kanssa aikoinaan ratsastimme kameleilla pitkin välimeren rantaa, ja joka sai Tunisiassa loisteliaan ja voittoisan ottelun jälkeen EMIIRIN arvon, OSKU KANERVA tuo 60-luvun armoton vasenkätinen nyrkkeilijä, filmitähtien nykyinen kuntoiluvalmentaja on saapumassa FLORIDASTA Suomeen 16.6! Tämä vain infona lukuisille hänen ihailijoilleen! Ja sekin kyllä vie minut hetkeksi sille GLAMOURIN ja SÄIHKEEN täyttämään elämään ja kuulen minkälaista elämä voi olla! No oli miten oli, nyt tänään yritän kuitenkin lähteä vaikka pyöräilemään yksinäisiä rantaraittejani katsomaan, josko löytäisin sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieni? Palaan taas jonakin päivänä kertomaan olenko löytänyt kadonutta elämääni, päässyt taas rakastamaani TYLSÄÄN ELÄMÄÄN ilman GLAMOURIA ja SÄIHKETTÄ!
torstai 9. kesäkuuta 2011
RANTAPOIKA 9.6.2011
Rakas MURUNI. Sanot usein mun muistelevan 60-lukua ja boxing-aikojani. Niinpä taidan tehdä, mutta se ei sulje pois muistamistani ja muistelemistani meidän yhdessäoloaikaamme. Jossa nyt tulee merkittävä päivä ensi maanantaina 13.6. Olemme silloin olleet naimisissa 30 vuotta! Tapasin sinut ensi kerran -79 syksyllä KAITSU WALLININ mainostoimistossa, johon olit tullut töihin Hyvinkäältä! Voin olla tästä KAITSULLE ikuisesti kiitollinen. Tulin sinne pullapussi mukanani aamukahville KAITSUA moikkaamaan. Rekisteröin sinut heti! SULOINEN! Meni aikaa ennenkuin sain sinut ensi treffeille kanssani. 6.11.1978 tapasimme OMENAPUUN edessä Helsingin keskustassa. Mentiin Vanhalle Ylioppilastalolle katselemaan TAPANI KANSAN konserttia. Sinulla oli pitkä ruskea tukka, tummat housut, valkoinen paita jossa oli nauharusetti kaulassasi. Olit niin lumoavan suloinen! Minkä TAPSAKIN minulle huomioi käytyämme taiteilijaa takahuoneessa tervehtimässä. Meni aikaa ennenkuin sain sinut kihlautumaan kanssani. Se tapahtui 6.11.1980 TORREMOLINOKSESSA! Voi miten paljon siihenkin viikkoon mahtuu muistoja. Kuviakin löytyy runsaasti. Ja olit uskomattoman suloinen! 13.6.1981 oli päivä jolloin sain sinut MURUNI vaimokseni! Voin sanoa sitkeän kosiskelun jälkeen. Myös vanhanaikaiseen tapaan kosinta ja "käden pyytäminen" vanhemmiltasi EEVALTA ja TAUNOLTA! Siinä silloin innostuksissani kävin läpi tulevien lapsienkin kasvatusajatukset (tiedä sitten onko niistä ajatuksista ollut mitään JERRIN ja JESSICAN kohdalla), mutta sain kuitenkin naimaluvan avioitua kanssasi. Seuraavana päivänä sattui hauska tapaus, kun olimme juhlimassa onnistunutta kosintaani HESPERIAN YÖKERHOSSA DEAN MARTIN BOOZING SOCIETYgala-illassa, sinun perheesi ja muutamien ystäviemme kanssa. Istuimme pitkässä pöydässä kun TAPSA KANSA tulee moikkaamaan ja kun olin edellisenä päivänä kertonut hänelle mitä olen menossa tekemään, pysähtyy TAPSA kohdalleni ja kysyy kovaan ääneen.....NO, ONNISTUIKO? Kuultuaan myöntävän vastauksen hän kiertää pöydän esittäytyen ja tutustuen paikkalla oleviin! Häämme olivat 13.6.1981 ja olivat tunnelmalliset ja kauniit! Vihkiminen tapahtui Hyvinkään Vanhassa kirkossa perheidemme ja ystäviemme todistaessa rovasti TAPIO TURUSEN vihkimistä meidät avioliittoon! Hääjuhlat vietettiin vanhempiesi omakotitalossa Teollisuuskadulla. Koko päivän oli satanut vettä. Ja sanotaan että se tuo onnea! Niinpä on tainnut käydä! Ilalla ajoimme Hämeenlinnan Aulangolle, mistä RITA TAINOLA oli antanut meille viikonlopun kauniissa tornihuoneistossa häälahjaksi! Olit aivan uskomattoman suloinen! Tuntuu että voisin jatkaa tätä muistelemista loputtomasti, niin paljon tapahtumia, matkoja, JERRIN syntymä 4.11.1984, JESSICAN syntymä 15.12.1995, elämää arjessa, niin paljon on mahtunut näihin vuosiin. Mutta edelleen olet suloinen, nyt jo NAINEN isolla N-kirjaimella! Olen edelleen rakastunut SINUUN! Ehkä voisinkin nyt tästä aloittaa kirjoittamaan kirjan rakkaudestani MURUUNI! Muisteltavaa, kuvia ja tapahtumia kyllä riittäisi! Ehkä siinä jopa 60-luku unohtuisi enkä edes muistaisi että olen ollut nyrkkeilijä? Rakkaudella MURULLENI ja HYVÄÄ 30-vuotis HÄÄPÄIVÄÄ!
tiistai 7. kesäkuuta 2011
RANTAPOIKA 7.6.2011
Aah tätä ihanaa kesää ja lämmintä! Olen tullut juuri rannasta, Mellstenin Paratiisirannasta, jossa olen ollut aamusta alkaen. Päivä on ollut huikaiseva. Jo aamu alkoi soitolla, kun ORLANDON LEIJONA (rantojen vaarallisin saalistaja) SEPPO LAAKSO, joka oli tullut takaisin Amerikasta Suomen kesään, kysyi onko KUNINKAALLISET tänään rannassa? Olin jo reilusti ennen yhdeksää siellä ja tein pienen kävelylenkkini merenrantaa pitkin Toppelundiin ja takaisin tullessani asetuin "asema" paikalleni. Paroni HEIKKI MAKKONEN tuli hetken päästä. Rovaniemen kirjailijahelmi PEKKA JAATINEN lähetti viestin ja kysyi kotiosoitettani, hänen uusi kirjansa on ilmestynyt ja pyytää kustantajaansa lähettämään sen minulle. OLLI "Olli-Bull" ANIKARI lähetti viestin STADI-Päivästä 12.6 Espan puistossa ja näin että hän esiintyy bändinsä kanssa kello 11.15! KREIVI RISTO KUUSIOLA saapui seuralaisensa kanssa rantaan. Kävin välillä kahvia hakemassa cafe Mellstenistä ja tapaan Blues-miehen PIKKIS KARENIN joka on tullut jälleen Espanjasta Suomen kesään ja kuulen että hän esiintyy perjantaina 10.6 cafe Mellstenissä iltapartyssa! Silloin ollaan varmaan kaikki paikalla! PIKKIS tuli vähäksi aikaa rantaan tarinoimaan kuulumisia. ORLANDON LEIJONA SEPPO LAAKSO paksut kultaketjut kaulassaan ruskettuneena saapuu rantaan ja kertoilee amerikkalaisesta elämästä! Tuntuu kuin Paratiisiranta olisi puhjennut eloon! Nyt istuskelen tässä kotini partsilla. Söin vähän ruotsalaisia varhaisperunoita ja Muruni laittamia jauhelihapihvejä! Luen TARJA LEHTISEN lähettämän meilin ja Göteborg, boxing, INGO ja BERTIL nousee mieleen. Ehkäpä käyn vielä kesällä Göteborgissa, jos BERTIL ja TARJA olisivat samaan aikaan siellä maisemissa! Boxingista olen kesälomalla ja palaan siis sen pariin elokuun alkupuolella. Olen täysin lomautunut, täysin kesän lumoissa. Ja se näkyy kyllä päällepäin hyvin runsaasti. Mutta pakko joustaa, niinkuin poismennyt ystäväni tähän sanoisi. Rock and roll soi taustalla, aurinko paistaa älyttömän kuumasti tähän partsille ja olen hakeutunut, tämä on hiukan häpeä tunnustaa, varjoiseen nurkkaan tämän läppärini kanssa. Tänään taitaa olla niin että Ruotsi voittaa Suomen jalkapallossa, pelissä joka pelataan Tukholmassa, mutta se on mahdollisuus katsoa illalla TV:stä. Täytyypä hommata jäätelöä ja mansikoita pelin ajaksi! No eipä tässä muuta kuin tiistai-iltaa niille harvoille ja valituille jotka tätä höpötystäni lukevat, mutta lopuksi on kuitenkin sanottava, kyllä tämä elämä on ihanaa, on ollut ja on tänäänkin....jäätelöä, mansikoita ja rakkautta.....sitä kaikille!
perjantai 3. kesäkuuta 2011
RANTAPOIKA 3.6.2011
Vau, nami nami! Mikä päivä. Se on KESÄ! Se hullaannuttaa minut! Jo aamulla kun heräät, aurinko paistaa. Astut ulos parvekkeelle, kuulet kuinka linnut visertää, näet kuinka nurmikko vihertää ja puput juoksevat pihan poikki. Miten se voi tuntua aina ja yhä edelleen vuosikymmenestä toiseen näin hyvältä? Tänään aamupäivällä istuin kahvittelemassa KAHVITTELIJOIDEN kanssa cafe Carusellissa ja kyllä se että istuttiin terassilla meren äärellä, huvijahtien lipuessa siinä ohitse, tunnet auringon lämmön ja kavereiden ystävyyden! Mitä ihmettä sitä voisikaan elämältä vielä odottaa? No niin, nyt kun muistin, niin tietysti vuosia ja vuosia lisää! Iltapäivällä ajoin kotiin takaisin ja asetuin partsille aurinkotuolilleni auringon hyväilemäksi ja vaivuin aurinkotranssiin musiikkia ja lintujen viserrystä kuunnellen. Viiden aikaan otin polkupyörän ja ajoin Mellstenin Paratiisirantaan kahville kera croisantin. Katselemaan merta ja nauttimaan päivän kääntymisestä kohti iltaa. Vielä oli lämmintä ja aurinko paistoi, terassi oli täynnä laillani meren läheisyydestä ja Mellstenin Paratiisirannan kauneudesta nauttivia ihmisiä! No mitään suurta ei siis ole minulle tänään tapahtunut, tai oikeastaan on, sitä suurinta, elämää, ystäviä ja aurinkoa, sitähän se elämä tarkoittaa mulle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)