HARRIN KEHÄKULMASTA. Elämänmenoa 30.5.2023

 Tänään täytän 76 vuotta....ei mahda mitään....vuodet vierii, mutta olen kiitollinen elämästä ja elämälle!

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 20.5.2023

 

Hyvää lauantaipäivää. Olen jo aamulla kuuden aikaan ollut MILO-herran kanssa, joka on meillä pari päivää kylässä, pienellä aamukävelyllä. Ja täytyy kyllä sanoa, että kesäaamut ovat huikean hurmaavia edelleen, vaikka näitä kesiä ja kesäaamuja mahtuu jo aika iso määrä tässä elämässä. Nyt kun olen istuskellut partsilla juoden kahvia (Elvis-kupista) kera croisantin ja siirtynyt miesluolaani kirjoittamaan tätä Elämänmenoa blogiani  ja Elvis CD soi taustalla.....hmm...kyllä elämä tuntuu hyvälle. Kävelyä Haukilahden ja Toppelundin rannoilla, kahvittelua ja tapaamisia kaveriden kanssa. Kirjojen lukemista ja aurinkoa. Elämä soljuaa pikkuhiljaa ja voisin kyllä toivoa ja olla toiveikas, että sitä todellakin voisi vielä nauttia joitakin vuosia, sillä kyllä vähän pelottaa tuo vuosien karttuminen, kun kohta tulee taas yksi vuosi lisää. Pakko joustaa, sanosi tähän yksi jo poismennyt ystäväni. Kohta lähdetään Muruni ja Milon kanssa taas kävelemään rantoja pitkin Tapiolaan ja pidetään siellä lounas tauko jossakin....niin tälläistä.....ELÄMÄNMENOA! Elvis laulaa juuri SENTIMENTAL ME....

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 19.5.2023

 

ELÄMÄN JUNA KULKEE....tämä blogi otsikkoni osui simiini tänä aamuna ja sai ajattelemaan tätä elämää ja eilistäkin päivää, kuinka olen aloittanut SUMMER COFFEE TIME tapaamiset torstaisin Haukilahden Paviljongissa ystävien ja kavereiden kanssa. Eilen meitä oli taas monia ja joitakin, joita en ollut nähnyt vähään aikaan. Meillä oli todella mukavaa, hauskaa ja tarinoita ja juttuja riitti niin menneestä kuin tulevasta. Vaikka meillä on kaikilla ikää jo aika paljon tuntui välillä, kuin elämä olisi vasta alussa. Tuo blogini otsikko vanhasta blogijutusta kyllä on paikallaan ja kuvaa tätä elämää. Iltapäivällä kävelimme ihanan Muruni kanssa Toppelundin ja Haukilahden rantoja pitkin, istuskelimme penkillä ihaillen auringonpaisteessa kimaltelevaa merta....elämä oli läsnä tässä ja nyt....mitä voisinkaan kaivata itse enään enempää tässä elämässä.... Voisin vain toivoa kaikille, niin läheisille kuin ystäville, hyvää ja onnellista elämää...Me kaikkihan tiedämme, elämä on arvoitus, mitä se eteen tuo ja ollaan sen ELÄMÄN JUNAN kyydissä.....

Tässä alempana vähän tarinaa aikaisemmiltakin vuosilta matkalla ELÄMÄN JUNASSA....

2019....Eilen oli taas sellainen tunne että ELÄMÄN JUNA KULKEE ja se alkoi jo aamulla Tuulimäen Boxingsalilla Tuntuman säilyttämisellä kevyellä harjoituksella. Minullahan oli kuukauden paussi projekstin TOPPELUND vuoksi. Se projekti on nyt onnellisesti ohi! Olin saannnut kutusun MURUNI kanssa RADIO  HELSINGIN Musiikkitalon Terassille syömään pizzaa ja makkaroita! No treenin jälkeen aamulla vietin tietysti pari tuntia myös Mellstenin Paratiisirannan terasilla.   Illalla hyvissä ajoin ennen Suomen ja Tanskan  pelin alkua palasimme kotiin.                                                                                                           

 Ja sitten sainkiin sellaisesta virtuaalisesta järjestelmästä kuin WHATS APP viestin hurmaavalta ja ainutlaatuiselta Keravan Kreivinä tunnetulta PASI TAAVITSAISELTA Espanjan yhdeltä aurinkorannikolta missä Espanjan aatelistokin viihtyy. Siinä Senor PASI istuu hovin ympäröimänä herkullisen ruokapöydän äärellä. On pakko todet,a että kyllä, ELÄMÄN JUNA kulkee! Sitten siinä istuessani jääkiekkoa katsoessani, kuvia Senor PASIN iltajuhlista rannalla, siellä kaukana Espanjassa, nousee mieleeni taas kaukaisuudessa muistoissa oleva ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIENI siinä syödessäni Vaahterasiirappi ja Saksanpähkinä AINO jäätelöpakettia....

       Kuva ajasta jolloin kuljin ASKKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ ja oltiin                                               Senor PASI TAAVITSAISEN kanssa treenaanassa.
                                      
     17.5.2012 kirjoitettua

Tiistai päivä on alullaan. Katson ikkunasta ulos, auringonpaisteinen päivä. Orvokit parvekkeella monivärisinä näyttävät kauniilta ja vihreys pihalla jo niin kesäiseltä. Kesän tulo. Ajatus siitä tuntuu hivelevän hyvältä. Itseasiassa elämäkin tuntuu nyt hyvältä ja mielekkäältä. Vaikka olen eläkeläinen, niin tuntuu että säpinää ja tapahtumia on riittävästi. Uskomattoman kiitollinen voin olla mukavista ja hyvistä ystävistä, joita on tilaisuus tavata ja kuulla tarinoita sekä vaihtaa mielipiteitä tapahtumista, urheilujutuista, rock and rollista ym.ym. ELÄMÄN JUNANI on puksuttanut eteenpäin ja uskomatonta mutta totta, täytän nyt toukokuun aikana 65 vuotta ja voin sanoa, että elämä on ollut monin tavoin ihanaa! Myös koettelevaa. Välillä se on mennyt pirstaleiksi. Olen kerännyt niitä pirstaleita ja eheyttänyt elämääni. Tuntenut sen ihanuuden, sen pienistä murusista. Jokainen on varmasti joutunut elämänsä varrella kysymään KUKA OIKEIN OLEN? Minäkin useasti. Mutta kun stadillla kadulla kävellessäni tulee vastaan joku ihminen, jota en edes tunne, ja sanoo MOI HARRI, tunnen mielenrikkautta, onnellisuutta. Enkä enempää haluaisikaan, vain elämää ei sen enempää, kävellä kotikaupunkini katuja ja rantoja AURINKOON!

 !

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 17.5.2023

Hyvää keskiviikko päivää. Olen taas käynnyt aamutreenilläni varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja kävellyt pienen rantakierroksen Toppelundin rannalla. Huolimatta siitä, että aamu oli harmaa, kostea, niin että lenkkarit kastuivat Toppelundin nurtsilla treenatessani, niin ei se haitannut. Lintujen sirkutus, kesäinen fiilis ja yksin treenaaminen omassa rauhassa sai tuntemaan taas onnellisuutta sekä kiitollisuutta....tämä on edeleen mahdollista.....Tuossa alempana on pieni tarina vuodelta 2020, siis kolme vuotta sitten TAPAAMISIA ELÄMÄN TERASSILLA. Oli Korona-aika ja epätietoisuus miten sen kanssa toimia ja miten se etenee? No nythän ollaan melkein taas unohdettu se. ELÄMÄN TERASILLA on tällä hetkellä menossa hallitusneuvottelut ja koitavat saada hallituksen muodostettua. HELMI LOUKASMÄELTÄ tuli tänään ilmoitus uudesta levystä TUU KESÄÄ JATKAMAAN....joo, ei huono ajatus....jatketaan kesää, varjonyrkkeilemistä Toppelundin Areenalla, Tapaamisia Elämän Terasseilla kahvikupposen kera, kävelyä Haukilahden rannoilla....AH....elämää....

Tänään 20.5.2020 eletään edelleen erikoista poikkeusaikaa. Pari kuukautta on mennyt hiukan ihmetellessä eristäytyneessä tilassa tapaamiset ystävien kanssa on jäännyt aika vähiin. Verrattuna siihen aikaisempaan tilanteeseen ennen tätä coronavirus pandemiaa. Minulla se on sujunut täälä Espoossa. Olen käynnistänyt itselleni CoroBox kesäleirinToppelundin Areenalle, jossa pidin aikoinaan kesäleiriä kuntonyrkkeilyn harrastajille monina kesinä. Nyt varjonyrkkeílen siellä noin joka toinen päivä pitäen varjon tiiviisti vasemman suoran päässä. Kävelen rantoja pitkin Mellstenin Paratiisirantaan kahville ja korvapuustille. Joitakin kavereita on tullut siellä nyt toukokuun aikana tavattua. Nyt kun Suomi avaa taas pikkuhiljaa palveluja ja esimerkiksi kahvilat ja ravintolat sekä terasseja, on tietenkin mielenkiintoista mitä tuleva kesä tuo tullessaan.  Nyt siis mielenkiinnolla odotan TAPAAMISIA ELÄMÄN TERASSILLA!

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 16.5.2023

Hyvää tiistai päivää. Olen tullut Toppelundin Areenalta varjonyrkkeilemästä ja istahtanut hetkeksi miesluolani tuolille, laittanut Rock and Rollia soimaan, antautuen hetkeksi miettimään ELÄMÄNMENOA....Eilen innostuin katsomaan Suomen ja Ruotsin jääkiekkomatsin. Joten olin hiukan myöhemmin treenipaikallani, mutta treeni oli kuitenkin sama millä olen alkanut tämän VARJONYRKKEILY kesäleirini 2023. On hieno tunne kävellä parisataa metriä ja olet Toppelundin Areenalla, Vihreässä Temppelissä niinkuin JYRKI69:n on sen nimittänyt. Olen tehnyt taas treeniohjelman kesäksi ja koittanut ottaa huomioon "oon vanha äijä jo", joten mennään hiukan kevyemmin, mutta vasen, vasen, nopeasti, terävästi, oikea suora perään, uudelleen  uudelleen,,, toistoja ja toistoja...niitä on mahtunut todellakin tuhansia....ah, mutta pidän siitä.... toivottavsti se on mahdollista vielä muutaman vuoden....Hah, mitähän jengi joka kävelee siitä ohi, koiriaan ulkoiluttaen tai lenkkeillen, kun katsovat mikähän "huru-ukko" tuolla huiskii ilmaan, no eihän sillä ole väliä, enhän ole oikeastaan ennenkään välittänyt sen kummemmin mitä musta ajatellaan....ei se oo niin tärkeätä. Tietenkin ystävyys ja kaverit ovat olleet tärkeitä ja olen toki toivonut, että olen voinnut olla sitä kavereilleni ja ystävilleni. Eilen sain kivan kuvan, kun nuoruuden ystäviäni, ESA HEINONEN lähetti kuvan Kuopion torilta ATIK ISMAILIN kanssa ja terveiset...

                 ATIK ISMAIL ja ESA HEINONEN....hitto....on kundit vielä komeita...ja ystäviä....

On  vaihtunut 2023 huhtikuu....Ollaan tehty aivan suuremmoinen ja herkullnen vierailu tuohon naapuriin Tallinnaan super ihanan MURUNI kanssa. Kävelimme, söimme hyviä ruokia jälkiruokineen, saunoimme ja uimme suosikki hotellissamme. Nyt kuitenkin on vaihtumut huhtikuun 1 päivä ja uskomus siihen, että se kevät todellakin alkaisi ja kävelyt merenrannassa Toppelundin ja Haukilahden rantaa olisivat taas mieltä hellyttäviä. Sitten ajattelin myös lisätä jonkinlaisen muutoksen jo kalenteriin merkitsemiini treeneihini Tuulimäen boxingsalilla eli lisätä mukaan Varjonyrkkeily treenit muutamaksi kuukaudeksi. Luin tuossa vanhaa 2021 kirjoitettua blogijuttua, kuinka aloitin VARJONYRKKEILY leirin TOPPELUNDIN AREENALLA....niin miksen mä vosi alkaa sitä myös nyt 1.4.2023 ja siirtyä nauttimaan luonnosta ja tekemään treenit vähän toisella tavalla kuin olen tehnyt salilla, niin miksei? Joten VARJONYRKKEILYN KESÄLEIRI 1.4 - 31.7 saa alkunsa! Huomenna on äänestyspäivä ja Mellstenin Paratiisirannan Kuningatar saa jälleen ääneni. Onpa mielenkiintoista aikaa niin täällä Toppelundissa kuin maailmallakin Tulen seuraamaan taas mielenkiinnolla kevään tuloa ja kesää. Yksi mikä on tietenkin aika kauheeta, täytän toukokuun 30 päivä 76 vuotta...huh huh...no ei auta..... 

Eipä olisi uskonut, että taas vuoden päästä 2021 olemme tilanteessa jolloin LOCKDOWN tila astuu aika vahvasti taas voimaan. Kuntosalit ja ravintolat, kahvilat menevät kiinni ja suositellaan tapaamaan vain yhtä ihmistä kerrallaan. Mietin taas hetken miten selvitä eteenpäin näiden oheistuksien myötä. Päädyin taas ajatuksissani paluuseen TOPPELUNDIN AREENALLE varjonyrkkeilemään varjon kanssa, silloinhan olisi vain yksi tapaaminen kerralla. Tein harjoitusohjelmani taas ajalle 1.4 - 1.8.2021 väliseksi ajaksi. Tiedän että tämä tulee olemaan haaste. Täytän seuraavaksi 74 vuotta 30.5 leirin aikana. En ole moneen kuukauteen käynyt Tuulimäen Boxing salilla, joka on ollut kiinni, joten olo on vähän "ränsistynyt", niin joudun kyllä ottamaan alun rauhallisesti enkä ole ollenkaan varma vieläkö kuntoni voisi edes nousta.... kilot pudota....15 harjoitusta per kuukausi ei tunnu paljolta näin ajatellen, mutta on se vain haasteellista minulle joka monta kymmentä vuotta sitten harjoitteli lähes joka päivä jopa kahdesti päivässä....voi voi, sitä nuoruutta, oli se helppoa silloin....no ei auta...on se 1.4.2021 lähdettävä taas COROBOX leirille!

2001 olen kirjoittanut: "Joskus ottaa luonnollisesti koville, kun elää vain tätä päivää ja huominen on arvoitus ja tänään tuntuu ettei siellä huomisessa ole muutenkaan mitään. Kun on elänyt näin ja yrittänyt rakentaa uutta tulevaisuutta, niin välillä vain voimat tuntuvat loppuvan, mutta huominen on  tuonut uuden päivän ja voimat taas takaisin"!

Tuo kirjoitus ja ajatus vuodelta 2001 sopii kyllä tähänkin päivään valitettavan hyvin. Nyt itse kun olen jo ikäihminen ja tässä kuussa täytän jo 73 vuotta, ei tulevaisuuden suunnitelmia ole tietenkään muuta kuin toive, saada ainakin jonkin aikaa vielä elää. Mutta ajattelen kaikkia nuoria, kaikkia joilla on suuria unelmia, kaikkia joilla on taistelu työelämässä ja tulevaisuudessa ja sen rakentamisessa. Tämä aika on nyt kyllä aikamoinen. Toivon kaikkea hyvää, rohkeutta ja voimia jokaiselle. Kyllä se päivä kun kaikki on taas hyvin ja normaalisti koittaa.
Itse aloitin taas tapani mukaan miettimään miten selviän tämän ajan yli näillä voimilla ja rahkeilla mitä minulla on. 1.4 päätin hengessä ja ihan oikein fyysisestikin aloittaa CORO BOX kesäleirin tuossa asuntoni vieressä olevalla TOPPELUDIN nurtsilla, jolla aikoinaan joskus 2000 luvun alkuvuosina pidin kuntonyrkkeilyn kesäleiriä jengille. Siellä kävi todella paljon kavereita siihen aikaan. Nyt kuitenkin aloitin leirin pitämisen itselleni, tarkoituksena yrittää kuntoilla ja löytää vain hyviä fiiliksiä päivään!

Nyt on siis ensimmäinen kuukausi treenattu. On se ollut tietysti haaste, sillä en ole enää nuori, notkea ja norja, nopea ja räjähtävä. Nyt kuitenkin ystäväni, tuo kuuluisa Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM halusi tulla kuvaamaan, mitä oikein touhuan täällä TOPPELUNDIN AREENALLA. No hänen kuvansa tuli äsken minulle sähköpostiin ja olihan ne värikkäitä, hauskoja ja väkisin tuomassa jälleen yhden päivän muistoja tähän menossa olevaan elämään. Me, MASA von ELMIN kanssa ollaan koulukavereita sieltä 60-luvun alusta alkaen. Rakastetaan Rock and Rollia. Siitä olis paljon tarinaa ja paljon tarinaa olen kirjoittanutkin. MASA von ELM on special-person! Tervetuloa nauttimaan hänen kuvasadostaan eilen TOPPELUNDIN AREENALLA ja Haukilahden rannalla.      2001 kirjoitin myös ajatelman: "Ihminen voi menettää paljon elämässään, mutta jos hänellä kuitenkin on perhe ja ystävät, niin se on suuri rikkaus".

Harjoitukseni pitää sisällään, vähän jumppaa, varjonyrkkeilyä, spurtteja, kävelyä rannalla nauttien meren huikaisevasta näkymästä ja eilen tietenkin Training Hot Dogit cafe Mellstenistä ja niiden nauttiminen kahvin kera Mellstenin Paratiisirannalla MASA von ELMIN kanssa. Tämä jälkimmäinen ei kuulu normaaliin treenisessioon!

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 15.5.2023

Tänään on taas HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelupäivä Cafe TORPANRANNASSA joka on siis aina maanantaisin. Tuntuu aina vaan arvokkaammalta ja hienommalta, että vielä voi tavata kavereita ja ystäviä, jopa vuosikymmenenien takaa. Ollaan edelleen elmässä mukana vaikka jo valitettavan monelle olemme joutuneet jättämään hyvästit. Tässä kuvakortti jossa olemme nauttimassa kesäisen terassin kahvittelusta vuoden 2012 kesän aluksi. Hyvää viikonalkua!

HARRIN KEHÄKULMASTA: Elämänmenoa 13.5.2023

Tänään oltiin jo syömässä lastemme kanssa, niinkuin ollaan tehty usein jo päivää ennen äitienpäivää, mutta se ei vie pois päivän arvoa ja merkitystä. Molemmat lapsemme elävät omaa elämäänsä omien rakastettujensa kanssa ja meillä on ilo nahdä ja tavata heitä kaikkia melkoisen säännöllisesti. Omat äitimme ovat jo poissa. Ja me ollaan oltu yli 40 vuotta jo naimisissa MURUNI kanssa ja hän saa tuntemaan ja toivomaan, että se olisi ikuista....Aika on kulunut niin hirvittävän nopeasti, mutta mun rakkauteni ei ole vähentynyt tippaakaan. Huomenna syödään äitienpäivä lounas yhdessä. Tässä tämän vanhempienkin tarinoiden ja kuvien kautta haluan toivottaa kaikille HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! Toivottavasti elämä on ollut hyvä ja armollinen. Se on meille itsekullekin erilainen ja toiveista huolimatta se voi olla myös koetteleva, mutta meillä kaikilla, jotka olemme syntyneet tänne maailmaan on ollut ja on ÄITI!

Tänään on taas ÄITIENPÄIVÄ. Huolimatta siitä, että elämme nyt varsin poikkeuksellista aikaa, elämä on monella tavalla pohdinnan alla, tulevaisuus huolettaa, niin kuitenkin haluan edelleen sanoa olevani kiitollinen ja tunnen, että olen ollut onnekas. Tähän aikaisempiin kirjoituksiini ei tarvitse lisätä mitään, kuin ehkä yksi kuva sillä Familia Piitulaisen äitienpäivää on viettämässä meidän mukana myös nuoriherra MILO.....Toivotan samalla myös kaikille HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ja kaikkea hyvää!

Kun katson vuosikymmenien aikana otettuja kuvia ihan näihin päiviin en voi muuta kuin todeta, kuinka onnekas olen ollut, kuinka ihanaa on ollut Muruni & lapset! Haluan toivottaaa näin Murulleni HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ja odotan kuinka perheemme kokoontuu taas meille tänään äitienpäivän viettoon!
Kuvat todellakin kertovat paljon tässä muutamia kertomaan:





                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                                                                              

                                                                                                                                                                                   

                                                             

                                                            

                                                                                                                                                                                                                                                                                  2016 kirjoitettua....

Ensimmäinen äitienpäiväni,  jolloin oma äitini ei ole enään tätä päivää viettämässä. Nyt MURU lasteni äitinä nousee äitienpäivän perheeni symboliksi. Hän on ollut kahden lapseni ihana ja hyvä äiti. Ihastuttava vaimo. Katsoin tänään aamulla parvekkeellamme kuvia albumeista, joissa on satoja kuvia vuosikymmenien varrelta. Valitsin sieltä muutamia satunnaisesti ja annan kuvien ilman selitystä puhua puolestaan. Se mitä haluan sanoa on, että perheeni on parasta, hienointa ja arvokkainta mitä olen elämältä  saannut! Kiitos ELÄMÄ!