perjantai 20. tammikuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASTA: Korkeanpaikan leiri 2023


Lähtö KORKEANPAIKAN LEIRILLE lähestyy....vain muutama päivä ja vaativa viikko edessä...huh huh....alla hiukan kuvausta leirin vaativuudesta, myös vaaroista jotka vaanivat siellä, sillä olen kevyemmässä kunnossa vuosikymmeniin, mutta olenko sitä vielä tämän leirin jälkeen? 

26.1.2022 kirjoitettua....
HOLA vai pitäiskö sanoa Hyvää Huomenta ja terveiset korkeanpaikan leiriltä lumoavalta Amadoresin rannalta ja Hotellista Gloria Palacesta, jossa ihanan Muruni kanssa vietimme viikon, joka meni vilauksessa. Niin nopeasti, että yritimme Aurinkomatkoille ehdottaa, että jäisimme vielä viikoksi, mutta kuulemma pakettimatkaa ei voinnut muuttaa.....Kävelimme tuttuja huudeja jo vuosien takaa ja yhtenä päivänä käytiin Las Palmasissa josta Trianan kaupungin osasta kävelimme legendaariseen Canterasin rantaan missä tapasimme ja söimme yhdessä legendaarisen purjehtijan "SAILOR MANIN" TOM BACCASIN ja hänen räiskyvän purjehdus kumppanin MARJATTA SALMISEN kanssa ja söimme pizzat. Me matkasimme takaisin Amadoresin rantaan jatkamaan vaellusta niillä huudeilla sekä allaspäiviä Gloria Palacen altaalla. Laitan nyt muutaman kuvan tämän viikon ja vuoden 2022 matkalta ja jäädään odottelmaan seuraavaa matkaa, jos sellainen on joskus taas mahdollista....























Kuvia korkeanpakan leiriltä 2020....
Hyvää sunnuntaipäivää. Ulkona vallitsee talvinen sää ja pakkasta.Hrrr,,, Se saa mut ajattelemaan kaipauksella niitä korkeanpaikan leirejä Kanarialla, jossa viimeksi olin sellaisella 2020. Näin aika kuluu tässä Korona painajaisessa eikä vieläkään loppua näy? Me päätimme Muruni kanssa jo syksyn aikaan, että vierailisimme siellä meille tutussa Amadoresin korkeanpaikan leirillä taas vuoden 2022 alussa ja nyt lähtöön on viikko! Tietysti tämä on jännittävä viikko sillä Korona tartunnat ovat huimat ja yksi jos toinenkin tominta taas sulkeutunut. Treenaamaan ei pääse. Ravintolat menevät kiinni ennen iltaa. Nyt jää nähtäväksi, pääseekö lennolle,  Kanarialle ensi viikolla....No sitä funtsiessa voin muistella vaikka viimeistä korkeanpaikan leiriäni vuodelta 2020....

2021 funtsailin....
Niin, jotenkin lumen ja pakkasen keskellä hiipii ajatus....vuosi sitten olin Kanarialla korkeanpaikan leirilläni mielipaikassani ja yritin laihtua kilon? No nyt ei siis matkailla vaan kävellään täällä Haukilahden rannoilla tasaista rantaraittia ja käydään cafe Mellstenissä kahvilla ja korvapuustilla. Siis melkoisen askeettista ja kurinalaista elämää. Mun personal trainer MILO (tyttöni Jessican dogi) koittaa kyllä pitää kovaa vauhtia käydessämme päivä lenkillämme. Tuntuu kuin pääsisin kuitenkin helpommalla ja lukiessani ja katsoessani raporttia leiriltä ja kuvia,... niin ei tee kyllä yhtään mieli sinne....olisi se sen verran vaativaa....

Tammikuu 2020 kirjoitettu raportti korkeanpaikan leiriltä....

Hyvää huomenta tai pitäisikö sano HOLA!
Lupasin raportoida KORKEANPAIKAN LEIRISTÄNI kun palaan takaisin Kanarialta. No nyt olen henkisesti valmis siihen yllättäen jo toisena päivänä paluun jälkeen ja siirtymään jälleen KURINALAUSUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIEN vaeltamiseen täällä Espoossa. Tosin eilen se ei vielä heti onnistunut, kun kahvittelupäivä oli HEI ME KAHVITELLAAN jengillä ja jouduin syömään heti uunituoreen korvapuustin. Kotona MURUNI laittoi lihapullia ja laskiaispullia ja suklaa rasioita joita toin matkalta tuli ainakin yksi avattua. No se päivä oli siinä. Mutta nyt siihen raporttiin PLAYA DES AMADORESISTA!


Se oli yhtä valloittava kuin aina turkoosin värisessä loistossaan jonne laskeuduin päivittäin vuoren huipulta, jossa asuin erittäin miellyttävässä apartamentos hotellissa. Jossa päivä alkoi kuuden aikaan kahvin keitettyäni, sämpylät tehtyäni ja istuin huoneiston isolla parveketerassillani tarkkailen aamun valkenemista ja ihaillen aamunäkymää jota pimeydessä olevaa vuorenrinnettä sijaitsevien hotellien ja rakennusten valot valaisivat.


 Kun päivä sitten alkoi valkenemaan ja aurinko paistamaan päivä lämpeni nopeasti ja oli aika siirtyä hotellin aurinkoterassille lukemaan kirjaa ja ottamaan D-vitamiinia talteen. Muutaman tunnin kuluttua laskeuduin PLAYA DE AMADORESIN rantaan, söin BLUE BEACHISSÄ salaatin, niin ajatelkaa... salaatin, join cappuccinon aurinkopöydässä ihan rannan reunassa.


 Pari tuntia rannassa ja jatkoin vaellusta merenrantaa pitkin PUERTO RICOON.  Huikaisevaa merenranta tietä.



PUERTO RICOSSA koska päivä oli ehtinyt jo pitkälle iltapäivään, lähes iltaan palkitsin vaellukseni cappucinolla ja BANANA SPLITILLÄ paikassa josta on jo useamamman vuoden kokemus ammattimaisuudesta jolla BANANA SPLIT valmistetaan.



Niin sittenhän kirjoitin että jos laihtuisin viikon aikana kilon se olisi suuri ilo? Nyt kuitenkin kävi niin että lihoin kaksi kiloa? Ihmettelen kyllä miten se oli mahdollista? Mutta nyt kun tarkemmin muistelen olen  yleensä lihonut kolme kiloa Kanarian lomallani, niin nyt vain siis kaksi, joten voisinko katsoa että onnistuin siinä kilon tavoitteessani? Nyt siis jatketaan vaellusta ja yksinkertaista elämää Espoon rantoja, käyn monta kymmentä metriä maan alla Tuulimäen Boxing salilla, mihin ei yksikään auringon säde pääse livahtamaan ja näin tämä viikko ja korkeanpaikan leirini on kuin muisto vain, kuin pieni lämmin tuulahdus joka pian jää unohduksiin ja vain hämärästi muistettavaksi ja kaipuuksi ehkä vielä taas joskus.....


























keskiviikko 11. tammikuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASTA: Todella vaikea juttu?

   
Tässä alla vähän aikaisemmin kirjoitin ja pohdiskelin sitä onko tämä virtuaalinen elämä enään tarpeellista kohdallani, kun olen jo kaiken kertonut ja olen jo näinkin vanha 75 vuotta, eikä elämässä ole enään tulevaisuttta vain menneisyys ja muutenkin, kun tämän päivän virtuaalinen ja some elämä on niin ihmeellistä, nuoret ovat kauniita, ja meneviä ja niille tapahtuu niin paljon! Ei ehkä ole todellakaan enään mitään kerrottavaa, ehkä jotakin muisteltavaa tapahtumista ja asioista, jotka mulle ovat olleet merkittäviä. On tietenkin tapaamiset ja tapahtumat oman ikäpolven ja kavereiden kanssa. Ne ovat tietenkin hienoja, voisin sanoa super hienoja ja arvokkaita. ja olisivat tietysti kerrottavan arvoisia, siis minulle ja minun ikäluokalleni....Tässä myös jo vähän aikaisemmin pohdiskelin tätä nykyistä virtuaalista elämåä tässä päivässä....Miten päästä eroon tästä nykyisestä kaikenlaisista somejutuista ja virtuaalisesta elämästä, elää vain yksinkertaista elämää, kävellä Haukilahden rantoja, lukea kirjoja, kahvitella kavereden kanssa ja päivittää elämää tähän päivään, käydä treenailemassa yksinäni Tuulimäen Boxingsalilla jatkamassa taisteluani vanhuutta vastaan...joo,joo...tiedän...me jokainen häviämme tämän taistelun, mutta missä erässä, se ei ole vielä selvä? Elämä Muruni kanssa ja lastemme elämä, se on tietenkn arvokas ja tärkeää ja kuinka toivonkaan heille kaikille onnellista elämää....

A

Tämä virtuaalinen elämä on siitä metka, että se tempaa mukaansa. Varsinkin jos on innostuvaa sorttia. Minäkin olen ollut tässä Facebookissa mukana jo kauan, jopa vuodesta 2008 saakka. Pitänyt blogiani jo vuodesta 2005 alkaen. Facebookissa aloin pari-kolme vuotta sitten päivittämään NYRKKEILIJÄN UNELMA sivujani blogiini VARJONYRKKEILYÄ, joka pohjautuu kirjaani, kuviin leikekirjani sivujen kera. En ollenkaan arvannut, kuinka paljon aikaa ja päivityksiä se vaati? No, meni tässä siihen pari-kolme vuotta. Nyt se on ollut valmis. oikeastaan muutaman vuoden. Minulla oli muutama toinenkin virtuaalinen viritys Facebookissa, niin kuin esimerkiksi isäni YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani taltioiminen kuvineen ja tarinoineen.

Nyt eletään vuoden 2022 vuoden loppua ja tapahtumia riittää tässä elämässä, niin täällä kotimaassa kuin muuallakin maailmassa, on koronaa ja politiikkaa, on sodanuhkaa? Oma elämäni pyörii pienissä ympyröissä kävellen Haukilahden rantoja, välillä ulkoiluttaen tyttären dogia MILOA,. Elän elämääni perheeni kanssa. Muruni kanssa yhdessä. Olen jo todella pitkään miettinyt onko tarpeellista enään päivittää Facebookia, ylläpitää blogia, olla mukana Instagramissa ja Twitterissä? Minulla on niin paljon tarinaa Facebookissa kuin blogisivuillani. Kuvia on satoja ja en tunne saavani niitäkään enään mihinkään järjestykseen, koska niitä on niin paljon...

On kirjani ELÄMÄNI POLTINMERKIT päivitystä ja pohdiskelua elämästä, minkä kirjoitin nettikirjana ja sen tarkoitus oli olematta olleenkaan myynti, mutta sitten koulukaverini ja ystäväni Masa von Elm antoi sen mulle pari-kolme vuotta sitten kirjana joululahjaksi. Oikastaan se on aika syvää luotaava ja oman minuuteni pohdiskelua erillaisten elämän tilateiden kautta.  Olen analysoinnut sen seuraavasti....







































                           Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, JERRI.....