Eilen muistelimme Olympiastadionin Urheilumuseossa OSKU KANERVAA! Meitä oli paikalla OSKUN vaimo KAARINA KANERVA, OSKUN nyrkkeilykavereita sekä läheisiä ystäviä OSKUN elämän varrelta, joka päättyi viime keväänä. Minulle OSKU KANERVA oli nyrkkeilykaveri ja ystävä, jonka kanssa koimme uskomattomia seikkaluja kiristettyjen köysien sisäpuolella ja vähän sen ulkopuolellakin. Ja ystävyytemme oli elämän miettainen! Yksi sellainen seikkailun täytteinen matka oli meillä maajoukkueen kanssa Tunisiaan vuonna 1965. Siellä OSKU voitti loistavassa ottelussa Tokian olympialaisten pronssimitalimiehen ja tunisialaisen kansallissankarin HABIB GULHIAN. Seuraavana päivänä ratsastettiin turkoosin väristä Välimeren rantaa kameleilla. Ja kun olimme ratsastaneet pysähdyimme kamelinhotajan luokse, katsoimme toisiamme, hymyilimme ja otimme toisiamme kädestä kiinni ja se symbolisoi ystävyyttämme koko elämän ajaksi!
Minä ja KAARINA KANERVA OSKUN rakas vaimo, elämänkumppani, joka muisteli miestänsä suurella lämmöllä ja kiitollisuudella pitkästä yhteisestä elämäntaipaleesta OSKU KANERVAN kanssa!
Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
maanantai 22. kesäkuuta 2015
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: Maanantaina
Istun sporttitoimistossani cafe Retron terasilla, joka on Ison Omenan sisällä, koska kesä ja rantakelit eivät ole vieläkään alkaneet. Itseasiassa se ei minua paljon huoleta. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta en ole enään niin kiinnostunut rantaelämästä, kuin olen ollut viimeiset 50 vuottani. Kaikella on aikansa sanotaan. En oikeastaan tunne mihinkään mitään suurta intohimoa enään. Otan iisisti ja nautin päivistä, perheestäni ja ystävistä. Nyt tänään olen istunut kaikessa rauhassa tässä sporttitoimistossani, antanut ajan ja ajatuksien soljua pikkuhiljaa eteenpäin. MOBERGIN JARI kävi äsken mua moikkaamassa ja kertoili viikonlopun keikkaseikkailusta Tha Charades bändinsä kanssa. Ajatuksiini hiipii, että voisin aloittaa ihan hyvin taas tämän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA bloggaamisen, sillä minullahan oli jo ainakin kaksi seuraajaa, jotka kävivät lukemassa näitä tarinoitani. Nyt joudun tietysti aloittamaan nollasta, sillä nämä kaksi uskollista seuraajani ovat varmuudella jättäneet blogini seuraamisen kun siellä ei ole tapahtunut mitään moneen kuukauteen. Tässä onkin nyt tämän jutun "pointti" löydänkö enään ensimmäistäkään seuraajaa takaisin? Siinäpä mulle mielenkiintoa seuraaviin viikoihin. No mennään pikkuhiljaa eteenpäin, kirjoitellaan pieniä tarinoita, seurataan päivää ja tapaamisia siinä! Olen nyt taas bloggaaja agentti 000!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)