HARRIN KEHÄKULMASSA

1.8 Tuulimäen Boxingsali aukeaa ja silloin  jatkuvat treenit neljästi viikossa! Onhan sitä nyrkkeilyä tietysti ollut jo lähes tarpeeksi näin 76. vuoden ikään, mutta voisin nyt kyllä ainakin muutaman vuoden vielä treenailla, jos se on mahdollista ja kamppailu vanhuutta vastaan saisi jatkoa? Joten alan hengessä valmistautua vuoden 2023 - 2024 treenikauteen asettamalla tavoitteeksi jälleen 148 harjoitusta ja 1800 erää.....tämähän on vuosittainen tavoiteeni, joka nyt korona vuosina oli vaikea saavuttaa, kun sali on ollut välillä aina kiinni.   Nyt uusi kausi edessä ja yritys jatkaa tätä kamppailua vanhuutta vastaan.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!                                            

                            

HARRIN KEHÄKULMASSA

                  

Joo, hyvää lauantai iltaa. Olen ihan hämmentynyt, kun tässä pari vanhaa blogijuttua osui eteeni ja luin itselleni, että paluu arkeen on muodostanut aikaisemminkinvaikeuksia minulle? Nyt taas kerran olen tullut matkalta, Tukholmasta. Loistava kaupunki, aurinkoa säihkettä ja herkullisia ruokapaikkoja ja ALLSÅNG PÅ SKANSSEN ja nyt on siis pari viikkoa aikaa ryhdistäytyä, unohtaa herkut ja makea elämä. Löytää taas kerran se KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tie? Mutta missä ihmeessä se tie nykyisin sijaitsee? Koitin googlen mapsista sitä löytää, mutta ei googlekaan tiennyt? Jos nyt satut jutun lukemaan ja olet kuullut missä tuo tie nykyisin oikein sijaitsee, joku sanoi jo vuosia sitten ettei se löydy Espoosta....on tää elämä haastavaa, no pakko joustaa....

16.7.2019 kirjoitettua....

Miten ihmeessä PALUU ARKEEN voi olla niin vaikeata? Kun luen neljä vuotta sitten paluutani Malagasta niin en huomaa paljoakaan eroa nyt paluusta Mallorcalta. Tunnen samoin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan! En nyt muistele enempää viime viikkoa Malorcalla 40 asteen lämmössä ja herkullisia ruokia ja Banana Splittejä. Totean vain hieno viikko. Se mikä pisti silmään tuossa viiden vuoden takaisessa jutussa oli, että olin ollut koko sen vuoden laihdutuskuurilla. Hmm, ei sekään ole muuttunut. Olin ansiokkaasti nyt pystynyt ennen matkaa karistamaan hyvän määrän kiloja, mutta tuo viikko Mallorcalla toi kyllä muutamia kiloja taas takaisin, vaikka luulin laihtuneeni matkalla. No nyt yritän taas toipua matkasta. Löytää arkipäivän ja tehdä paluun arkeen. Tosin Tuulimäen Boxingsalin avautumiseen menee vielä kolme viikkoa, joten on kolme viikkoa aikaa toipua ja koittaa palauttaa painoindeksi siihen mikä se oli ennen Mallorcan matkaa. Ei siis herkkuja, ei buffetpöytiä ja on pyrittävä eristätymään noista glamourin ja suihkuseurapiireissä liikkuvista ystävistä, käveltävä vain Espoon Haukilahden ja Mellstenin rantoja ja etsittävä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIETÄ tai ainakin sen alkupäätä.

15.7.2015 kirjoitettua....
Niinhän se on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vierailu MALAGAN huumaavan kuumassa ja huippu tyylikkäässä kaupungissa ja sen MALAGUETA rannalla. En aio tehdä tämän kummempaa matkaraporttia vaan tyydyn vain toteamaan hieno viikko.

Nyt alkaa siis PALUU ARKEEN. Yksinkertaiseen elämään. Se alkoikin tänään tyttäreni koiran ulkoiluttamisella Mellstenin Paratiisirantaan merenrantaan pitkin. Kahvi parvekkeella, jossa joudun toteamaan, että päivä on pilvistymässä ja 34 asteen lämpötila auringonpaisteessa MALAGUETTAN rannalla vaihtuu nyt hiukan alempiin lämpötiloihin. En oikeastaan osaa nyt sanoa mitään tulevista päivistä. Mun on ensin löydettävä takaisin taas henkisesti tähän arkipäivään ja PALUU ARKEEN. Viikko aivan uskomattomien hyvien ruokapaikkojen maailmassa, Alkaen aamun hotellimme loistavan aamiaipöydän antimilla ja illat päättäen MALAGAN vanhankaupungin uskomattomissa ravintoloissa herkullisia ruokia syöden teki sen, että jokunen kilo taas tuli lisää. On tää todella vaikeata. Olen ollut jo koko vuoden 2015 laihdutuskuurilla ja paino vaan nousee eikä putoa ollenkaan. Täytyy oikein alkaa miettimään, että pitäisikö jotenkin,, muuttaa tuota mun ruokailutottumuksia ja jättää BANANA SPLIT jäätelöannokset vähemmälle. Etsiä taas jostakin ihmeestä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE? Joku sanoi kyllä ettei se löydy Espoosta? Ja yksi mikä haittaa tämän tien löytymistä ja laihdutuskuurin alkamista on kyllä nuo mun glamourin keskellä elävät ystäväni buffet pöytineen. En halua mainita nimiä, mutta tiedätte, että he ovat suihkuseurapiirissä luxuselämää viettävä kavereita. Mun täytyy kai yrittää nyt erakoitua tänne Espoon rannoille ja välttää näitä ystäviä. Viettää harmaata ja väritöntä sekä yksinkertaista elämää. Palata parinviikon päästä taas Tuulimäen Boxingsalille treenien pariin, monta kymmentä metriä maan alle yksinäisyyteen ja askeettisuuteen. Älkää siis ihmetelkö, jos ette kuule minusta mitään ja FACEBOOKISSA ei näy päivityksiä, koska minun on pakko välttää kaikkia näitä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni ja tehdä PALUU ARKEEN!

HARRIN KEHÄKULMASSA

Hyvää keskiviikko päivää. On heinäkuu, harmaata ja sateista, mutta ollaan toiveikkaita ja uskotaan, että auringonpaiste palaa ja kesäpäiviä on edessämme vielä paljon . Eilen tuli taas TV:stä Allsång pä Skanssen ja Tukholmassa oli aurinkoista ja iloa. Maltan tuskin odotaa, että muutaman päivän päästä ollaan taas Tukholmassa kävelemässä siellä ja ensi tiistaina sitten Skansenilla Alsång illassa mukana. Tässä samalla törmäsin taas yhteen tarinaan joka toi hauskoja muistoja ja tarinoita mieleen. 

Tarinoita joskus aikoja sitten....                             Moi taas arvoisat seuraajani. Eilenhän lupasin paluuta tänne kehäkulmaani, mutta vain tarinoiden kera, ainakin silloin tällöin. No mä tulinkin nyt jo tänään, kun tässä partsilla istun auringon lämmössä, joka selvästi inspiroi kirjottamaan ja tarinoimaan. Tänä aamuna näin facebookissa yhden hauskan muistokuvan vuodelta 2012 kun oltiin jengin kanssa sikariklubilla (vanha Kirjan-talo) ja oli kuva missä olen Estrady Gladiaattorin DANNYN kanssa.Sehän toi väkisin mieleeni yhden toisen kaverin joka on yksi kaikkien aikojen MEDIA RITAREITA, jolla oli muuten tapana usein silloin, kun lähdimme jonnekkin partyyn, niin hän sanoi, että mennään sikarikaupan kautta, mun täytyy ostaa yks Havanna sikari illaksi, ja muistuupa mieleeni, kun välillä käytiin Tallinassa, niin istuttiin sikarihuoneessa Raatihuoneen torin laidalla, hän poltti sikarin ja otti yhden laatu konjakin ja kuulin tarinoita showmaailmasta, niin kaverini oli JYRKI HÄMÄLÄINEN, joka oli varmasti meille monelle tuttu näky sikari suussa jossakin partyissa, mutta kuva, joka tuli myös mua vastaan, on sen verran ainutlaatuinen, että boxingtreenin jälkeen maistui sikari! Sitten on myös yksi kaveri joka on lääkäti, entinen 400 metrin juoksija, TV-sarjojen tekijä, hän pitää myös sikareista ja kerran Caruselissa istuessamme päivitin kuvan missä JUHANI SEPPÄSEN kanssa ollaan kahvikupposen äärellä ja hänellä oli sikari kädessä, joka aiheutti monta arvostelevaa kannanottoa, kuinka lääkäri ja ex-urheilija voi esiintyä kuvassa sikari kädessä....no ehkä nämä vuodet ovat hiukan laimentaneet tälläista ja sikari silloin tällöin hyvässä hetkessä ja seurassa tarinoidessa on ihan jees. Mutta jos perustaisin sikariklubin, vaikka itse en ole koskaan polttanut en sikaria enkä tupakkaa, haluaisin nämä kaverit kyllä kunniajäseniksi.... tämä on siis vain tälläinen kesäinen ajatusleikki muistokuvien innoittamana kirjoittaaa tarinaa sikari miehistä ja vierailusta sikariklubeissa!

                                                  JYRKI HÄMÄLÄINEN

                                                 Minä ja JUHANI SEPPÄNEN