HARRIN KEHÄKULMASSA

1.8 Tuulimäen Boxingsali aukeaa ja silloin  jatkuvat treenit neljästi viikossa! Onhan sitä nyrkkeilyä tietysti ollut jo lähes tarpeeksi näin 76. vuoden ikään, mutta voisin nyt kyllä ainakin muutaman vuoden vielä treenailla, jos se on mahdollista ja kamppailu vanhuutta vastaan saisi jatkoa? Joten alan hengessä valmistautua vuoden 2023 - 2024 treenikauteen asettamalla tavoitteeksi jälleen 148 harjoitusta ja 1800 erää.....tämähän on vuosittainen tavoiteeni, joka nyt korona vuosina oli vaikea saavuttaa, kun sali on ollut välillä aina kiinni.   Nyt uusi kausi edessä ja yritys jatkaa tätä kamppailua vanhuutta vastaan.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!                                            

                            

HARRIN KEHÄKULMASSA

                  

Joo, hyvää lauantai iltaa. Olen ihan hämmentynyt, kun tässä pari vanhaa blogijuttua osui eteeni ja luin itselleni, että paluu arkeen on muodostanut aikaisemminkinvaikeuksia minulle? Nyt taas kerran olen tullut matkalta, Tukholmasta. Loistava kaupunki, aurinkoa säihkettä ja herkullisia ruokapaikkoja ja ALLSÅNG PÅ SKANSSEN ja nyt on siis pari viikkoa aikaa ryhdistäytyä, unohtaa herkut ja makea elämä. Löytää taas kerran se KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tie? Mutta missä ihmeessä se tie nykyisin sijaitsee? Koitin googlen mapsista sitä löytää, mutta ei googlekaan tiennyt? Jos nyt satut jutun lukemaan ja olet kuullut missä tuo tie nykyisin oikein sijaitsee, joku sanoi jo vuosia sitten ettei se löydy Espoosta....on tää elämä haastavaa, no pakko joustaa....

16.7.2019 kirjoitettua....

Miten ihmeessä PALUU ARKEEN voi olla niin vaikeata? Kun luen neljä vuotta sitten paluutani Malagasta niin en huomaa paljoakaan eroa nyt paluusta Mallorcalta. Tunnen samoin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan! En nyt muistele enempää viime viikkoa Malorcalla 40 asteen lämmössä ja herkullisia ruokia ja Banana Splittejä. Totean vain hieno viikko. Se mikä pisti silmään tuossa viiden vuoden takaisessa jutussa oli, että olin ollut koko sen vuoden laihdutuskuurilla. Hmm, ei sekään ole muuttunut. Olin ansiokkaasti nyt pystynyt ennen matkaa karistamaan hyvän määrän kiloja, mutta tuo viikko Mallorcalla toi kyllä muutamia kiloja taas takaisin, vaikka luulin laihtuneeni matkalla. No nyt yritän taas toipua matkasta. Löytää arkipäivän ja tehdä paluun arkeen. Tosin Tuulimäen Boxingsalin avautumiseen menee vielä kolme viikkoa, joten on kolme viikkoa aikaa toipua ja koittaa palauttaa painoindeksi siihen mikä se oli ennen Mallorcan matkaa. Ei siis herkkuja, ei buffetpöytiä ja on pyrittävä eristätymään noista glamourin ja suihkuseurapiireissä liikkuvista ystävistä, käveltävä vain Espoon Haukilahden ja Mellstenin rantoja ja etsittävä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIETÄ tai ainakin sen alkupäätä.

15.7.2015 kirjoitettua....
Niinhän se on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vierailu MALAGAN huumaavan kuumassa ja huippu tyylikkäässä kaupungissa ja sen MALAGUETA rannalla. En aio tehdä tämän kummempaa matkaraporttia vaan tyydyn vain toteamaan hieno viikko.

Nyt alkaa siis PALUU ARKEEN. Yksinkertaiseen elämään. Se alkoikin tänään tyttäreni koiran ulkoiluttamisella Mellstenin Paratiisirantaan merenrantaan pitkin. Kahvi parvekkeella, jossa joudun toteamaan, että päivä on pilvistymässä ja 34 asteen lämpötila auringonpaisteessa MALAGUETTAN rannalla vaihtuu nyt hiukan alempiin lämpötiloihin. En oikeastaan osaa nyt sanoa mitään tulevista päivistä. Mun on ensin löydettävä takaisin taas henkisesti tähän arkipäivään ja PALUU ARKEEN. Viikko aivan uskomattomien hyvien ruokapaikkojen maailmassa, Alkaen aamun hotellimme loistavan aamiaipöydän antimilla ja illat päättäen MALAGAN vanhankaupungin uskomattomissa ravintoloissa herkullisia ruokia syöden teki sen, että jokunen kilo taas tuli lisää. On tää todella vaikeata. Olen ollut jo koko vuoden 2015 laihdutuskuurilla ja paino vaan nousee eikä putoa ollenkaan. Täytyy oikein alkaa miettimään, että pitäisikö jotenkin,, muuttaa tuota mun ruokailutottumuksia ja jättää BANANA SPLIT jäätelöannokset vähemmälle. Etsiä taas jostakin ihmeestä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE? Joku sanoi kyllä ettei se löydy Espoosta? Ja yksi mikä haittaa tämän tien löytymistä ja laihdutuskuurin alkamista on kyllä nuo mun glamourin keskellä elävät ystäväni buffet pöytineen. En halua mainita nimiä, mutta tiedätte, että he ovat suihkuseurapiirissä luxuselämää viettävä kavereita. Mun täytyy kai yrittää nyt erakoitua tänne Espoon rannoille ja välttää näitä ystäviä. Viettää harmaata ja väritöntä sekä yksinkertaista elämää. Palata parinviikon päästä taas Tuulimäen Boxingsalille treenien pariin, monta kymmentä metriä maan alle yksinäisyyteen ja askeettisuuteen. Älkää siis ihmetelkö, jos ette kuule minusta mitään ja FACEBOOKISSA ei näy päivityksiä, koska minun on pakko välttää kaikkia näitä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni ja tehdä PALUU ARKEEN!

HARRIN KEHÄKULMASSA

Hyvää keskiviikko päivää. On heinäkuu, harmaata ja sateista, mutta ollaan toiveikkaita ja uskotaan, että auringonpaiste palaa ja kesäpäiviä on edessämme vielä paljon . Eilen tuli taas TV:stä Allsång pä Skanssen ja Tukholmassa oli aurinkoista ja iloa. Maltan tuskin odotaa, että muutaman päivän päästä ollaan taas Tukholmassa kävelemässä siellä ja ensi tiistaina sitten Skansenilla Alsång illassa mukana. Tässä samalla törmäsin taas yhteen tarinaan joka toi hauskoja muistoja ja tarinoita mieleen. 

Tarinoita joskus aikoja sitten....                             Moi taas arvoisat seuraajani. Eilenhän lupasin paluuta tänne kehäkulmaani, mutta vain tarinoiden kera, ainakin silloin tällöin. No mä tulinkin nyt jo tänään, kun tässä partsilla istun auringon lämmössä, joka selvästi inspiroi kirjottamaan ja tarinoimaan. Tänä aamuna näin facebookissa yhden hauskan muistokuvan vuodelta 2012 kun oltiin jengin kanssa sikariklubilla (vanha Kirjan-talo) ja oli kuva missä olen Estrady Gladiaattorin DANNYN kanssa.Sehän toi väkisin mieleeni yhden toisen kaverin joka on yksi kaikkien aikojen MEDIA RITAREITA, jolla oli muuten tapana usein silloin, kun lähdimme jonnekkin partyyn, niin hän sanoi, että mennään sikarikaupan kautta, mun täytyy ostaa yks Havanna sikari illaksi, ja muistuupa mieleeni, kun välillä käytiin Tallinassa, niin istuttiin sikarihuoneessa Raatihuoneen torin laidalla, hän poltti sikarin ja otti yhden laatu konjakin ja kuulin tarinoita showmaailmasta, niin kaverini oli JYRKI HÄMÄLÄINEN, joka oli varmasti meille monelle tuttu näky sikari suussa jossakin partyissa, mutta kuva, joka tuli myös mua vastaan, on sen verran ainutlaatuinen, että boxingtreenin jälkeen maistui sikari! Sitten on myös yksi kaveri joka on lääkäti, entinen 400 metrin juoksija, TV-sarjojen tekijä, hän pitää myös sikareista ja kerran Caruselissa istuessamme päivitin kuvan missä JUHANI SEPPÄSEN kanssa ollaan kahvikupposen äärellä ja hänellä oli sikari kädessä, joka aiheutti monta arvostelevaa kannanottoa, kuinka lääkäri ja ex-urheilija voi esiintyä kuvassa sikari kädessä....no ehkä nämä vuodet ovat hiukan laimentaneet tälläista ja sikari silloin tällöin hyvässä hetkessä ja seurassa tarinoidessa on ihan jees. Mutta jos perustaisin sikariklubin, vaikka itse en ole koskaan polttanut en sikaria enkä tupakkaa, haluaisin nämä kaverit kyllä kunniajäseniksi.... tämä on siis vain tälläinen kesäinen ajatusleikki muistokuvien innoittamana kirjoittaaa tarinaa sikari miehistä ja vierailusta sikariklubeissa!

                                                  JYRKI HÄMÄLÄINEN

                                                 Minä ja JUHANI SEPPÄNEN

HARRIN KEHÄKULMASSA

Tänään törmäsin niin hauskaan juttuun että on ihan päivitettävä se töhän päivään sillä esitän siinä kysymyksen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....No sen voi nyt ottaa monella tavalla ja puhuisin tänä päivänä enemmänkin YSTÄVYYDEN KEHÄKULMASTA?

Aikaisemmin kirjoitettua:                                    Törmäsin facebookin 

 avustuksella yhteen vanhaan blogijuttuuni ja kysymykseen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....hah hah...tuntui niin hauskalta näin yli 50:nen vuoden jälkeen, ei sikseen, ettenkö vieläkin kävisi boxingtreeneissä, mutta vain TUNTUMAA SÄILYTTÄMÄSSÄ, mutta noin hengessä ajatellen, ei huono kysymys, kun minulla on kuitenkin HARRIN KEHÄKULMASSA facebook sivu.....

Tässä kuitenkin hiukan pohdiskelua joitakin vuosia aikaisemmin ja toinenkin kysymys nousee mieleen...olisiko syytä olla epätoivoinen vai toiveikas?

Tässä taas törmäsin yhteen blogijuttuuni 25.2.2013 ja olin silloin hiukan epätietoinen ja epätoivoinen tästä FACEBOOKIN virtuaalisesta elämästä? Ja nyt muutaman vuoden päästä on pakko tunnustaa, etten vieläkään ihan ymmärrä tätä FB logiikkaa, mutta olen kuitenkin "varjonyrkkeilyt" mukana. Hmmm….yksi selvä kysymys....OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....ei en tarkoita konkreettisesti, ei ole enään mahdollista, mutta mulla on Facebook-sivu HARRIN KEHÄKULMASSA. No joo, tää on vaan tälläinen huuli...

25.2.2013 kirjoitettua.....
 Ja sitten kun minä olen niin naivi, että ystävystyn ihmisten kanssa helposti, sen kummemmin edes miettimättä mihin yhteiskunta luokkaan tämä kyseessä oleva ihminen kuuluu. Moikkailen kaikkia helposti missä vain kuljenkin, sen tarvitsevan johtaa mihinkään ihmeempään ihmis-suhteeseen, kunhan nyt hetken hyvään mieleen! Nyt tuntuu todella hullulta, kun olin klikannut joillekkin, jotka olivat tykänneet ottamastani kuvasta, ehkä fiiliksistä siinä? Että olivat oikein klikanneet sitä kuuluisaa FB:n tykkää nappia! Naiviuudessani ja innostuksissani luulin, että se on virtuaalista ystävyyttä FACEBOOKISSA, jossa siihen kehoitetaan jatkuvasti, etsimään uusia ystäviä? Nyt FACEBOOK ilmoittaakin minulle, että olen lähettänyt joitakin ystävyyskutsuja ihmisille, joita en tunne? Herranjestas! Olen ollut lähes koko ikäni tekemisissä ihmisten kanssa joita en sen kummemmin tunne, eikä siitä ole ollut haittaa. Mutta nyt tämä virtuaalinen ystävyys onkin paljon herkempää ja arempaa kuin ihmisten oikea kohtaaminen face to face. FACEBOOKIN mielestä ystävyyden ehdottaminen ihmiselle, vaikka hän olisikin klikannut tykkää-nappia kuvasi kohdalla, on epäsopivaa ja pyysi näin minua peruuttamaan olemassa olevat ystäväpyynnöt! Huh, huh, toivottavasti en joudu myös ihan oikeaasti siihen, että joku viranomainen ilmoittaa minulle, älä hymyile ja tervehdi ihmisiä kaupungilla, joita ett todella tunne, ei vaikka, he tervehtisivät ensin. Ja virkavalta vaatisi minua ymmärtämään, ettei ystävällisyys ja iloisuus ole luonnollista vaan sitä tulee tarkkaan harkita ennenkuin sitä osoittaa ja pitää varmistaa, että ihminen on varmasti hyvä ystäväsi, ettet ystävystyisi kenenkään tuntemattoman kanssa! Ja nyt en sitten tiedä olenko EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja kumpi on enemmän EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja olenko minä se TOIVOTON ja sen lisäksi EPÄTOIVOINEN?

   

 Nyt mietinkin uskaltaisinko pyytää vastausta Filosofian Mestarilta ESA SAARISELTA, jonka kanssa olemme FB-ystäviä. Ja varmuuden vuoksi FACEBOOKILLE tiedoksi, että olen todella tavannut hänet ihan face to face. Ja pidän hänestä ja hänen persoonastaan kovasti. Hänessä on charmia ja sitä rajoja ylittävää ystävyyttä....EMPIMÄTTÄ....ja hän on antanut minulle kerran kirjansakin johon kirjoitti omistustekstin OLEN SINUN KEHÄKULMASSASI...AH, kuinka TOIVEIKKAALTA tuo ajatus nyt kuulostaakaan.

 Nyt ei kyllä olisi mitään syytä olla epätoivoinen, sillä nythän alkaa kohta kevät, kun cafe Mellstenkin Mellstenin Paratiisirannassa on auki taas joka päivä! Minkä terassilla on todellinen Ringside-paikka seurata kevään etenemistä. Tähyillä muutttolintujen tuloa taas Suomeen ja sitten myöhemmin erillaisten rantatipujen ilmestymistä rantaan ja kahvilan terassille. Eli ei mitään syytä EPÄTOIVOON!