Hauskaa. Taas luin vanhan blogijuttuni, jota en ole kirjoittamiseni jälkeen lukenut ja hauskaksi sen teki se, että eilen olin pitkän tauon jälkeen treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla, vaikka olin ajatellut aloittaa vasta 1.8 treenaamisen uudelleen. Mutta "rapistustumiseni" sai tunteen paluusta mieleeni. Hmm, kirjoitin 29.3.2013 treenaamisen olleen IHANAA! No nyt eilen se ei ollut niin ihanaa, oli vähän kunto muutamassa kuukaudessa pudonnut, joten paljon työtä edessä jälleen kerran kunnon nostamiseksi. Fiilis treenistä sen jälkeen Isossa Omenassa sporttikahvilassa oli kyllä jälleen hieno.Silloin oli terassikausi ja kesä ohitse, nyt se on sitten vasta edessä. Silloin toivoin, että voisin vielä jatkaa näin muutaman vuoden ja kolme vuotta myöhemmin ajatukseni on edelleen sama kuin 29.3.2013 kirjoittaessani. Tähän ei voi päivittää muuta kuin uuden kuvan ja jatkaa treenien parissa!
IHANAA. Istun Ison Omenan Ciao Caffeessa, joka on tämän kauppakeskuksen toisen pääoven yläpuolella. Katselen ulos suurien lasiseinien sisäpuolelta. Aurinko puolittain paistaa ulkona. Mutta on pakko todeta terassikauden olevan auttamattomasti ohitse. Joten sen perään on turha haikailla. Ehkä siksikin tämä blogijuttuni ensimmäinen sana IHANAA, on hiukan hämmentävä? Mutta se kuvaakin lähinnä tätä hetkeä. Ihan tässä ja nyt. Oikeastaan muutahan meillä ei olekkaan. On menneisyys, joka on saattanut olla ihana tai kurja tai vaikkapa molempia? Ja on tulevaisuus, joka saattaa olla joko vain toista tai sitten niitä molempia? Kuka tietää? Joten tässä ja nyt hetkessä voin ainakin varmuudella sanoa ja kuvata tunnettani ja olotilaani sanalla IHANAA! Tietenkin ihmettelet mikä tässä ja nyt on sitten niin IHANAA? No, kerronpa mikä nyt tuntuu niin ihanalta? Nousin tänään ylös 06.30 ja olin Tuulimäen Boxingsalilla kello 8.00. Treenasin normaalin 12 erän harjoitukseni, varjonyrkkeillen, säkkiä, piste (Ingo-palloa) ja päärynäpalloa lyöden, hyppynarua hyppien ja olin taas läpimärkä hiestä. Onnellinen, että sain taas tänään harjoitella ja tuntea olevani, en suinkaan nuori, mutta nuorenmielinen paneutuessani jokaiseen 3 minuutin erän ajan nyrkkeilyyn ja sen mahdollisimman hyvään, nopeaan ja tyylikkääseen tekemiseen. En tietenkään voi itse arvioida oliko se sitä, mutta tunteen minkä siitä sain, voin kyllä kuvata sanalla IHANAA. Seuraava vaihe, suihkuun, verkkaisesti pukien vaatteet päälleni. Ajoin tänne Isoon Omenaan. Otin lohisalaatin, kupin kahvia ja pari lasia vettä. Sitten vain istuskelin katsellen ostoskeskuksen hyörinää, ulos siitä lasiseinästä ja tunsin suurta rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä. Ei mitään suuria juttuja mielessä eikä ajatuksissa. Niiden aika on ollut jo kauan sitten ohitse. Jotenkin ajatus ettei mulla ole mitään enkä ole mikään, jollain ihmeellisellä tavalla on myös käänteinen ja saa mut tuntemaan, olen saanut kaiken, en tarvitse enään mitään. Vain rakkautta perheeltäni, ystävyyttä ystäviltäni ja jos vielä voisi toivoa, niin vielä ainakin joitakin vuosia voisin jatkaa näin,niin.... se olisi IHANAA!
Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
tiistai 26. huhtikuuta 2016
torstai 21. huhtikuuta 2016
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA: VALMENTAJA
Eilen sai ensi-iltansa pieni lyhytelokuva VALMENTAJA Arabianrannassa elokuvateatteri Kino Sherylissä. Sen on ohjannut nuori MARIKA HARJUSAARI. Tilaisuus oli hieno ja tunnelmallinen. Nuoria ihmisiä täynnä unelmia elämästä ja elokuvamaailmasta. Itse elokuva oli vaikuttava ja draamaattinen nyrkkeilymaailmaan sijoittuva elokuva nuoresta nyrkkeilijästä ja hänen valmentajastaan. Ehkä hiukan liian dramaattinen ja synkkä minun makuuni, mutta taiteellisesti hieno. Tämä varmasti avaa ovia tälle nuorelle ohjaaja lupaukselle elokuvamaailmassa. Nostan peukkua hänelle ja muillekin nuorille, jotka olivat elokuvan teossa mukana. Toivottavasti unelmat toteutuvat ja menestyvät valitsemallaan tiellänsä. Nyrkkeilyhän on aika usein myös draamaattista, vaikka toivoisikin sen olevan iloa ja glamouria, menestystä ja voittoja täynnänsä, mutta tappioilta ei voi välttyä ei kehässä eikä elämässä. Auringonpaisteista kevättä odotellessa!
Nuori elokuvan ohjaaja-lupaus MARIKA HARJUSAARI ja minä hänen lyhytelokuvansa ensi-illassa valmistautumassa näytökseen! Onnittelut MARIKALLE ja menestystä!
Nuori elokuvan ohjaaja-lupaus MARIKA HARJUSAARI ja minä hänen lyhytelokuvansa ensi-illassa valmistautumassa näytökseen! Onnittelut MARIKALLE ja menestystä!
lauantai 16. huhtikuuta 2016
HARRIN KEHÄKULMASTA: JERRY WILLIAMS SHOW
Olin taas ties monennenko kerran viimeisen viiden vuoden aikana katsomassa JERRY WILLIAMSIN uusinta SHOWTA Tukholmassa. Mukanani oli kuuluisa Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll Kuvaaja MASA von ELM. Showsta on sanottava joka sekin on lievästi ilmaistu SE OLI MAHTAVA! Tämä Skandinavian Rock and Roll KUNIGAS ei ota hyytyäkseen. Saimme parituntisen tiiviin ja täyspainoisen esityksen hienojen muusikkojen ja taustalaulajattarien myötä tältä MAESTROLTA! Yleisö sai sitten täyden tyydytyksen, kun kolmesta encoresta ensimmäinen kaikui ilmoille jo 20 minuuttia seisaalleen hurranneelle yleisölle...se alkaa kysymyksellä ARE YOU READY...one, two, three, four....I CAN JIVE kappaleella...kliimaksi sai huippunsa ja kun vielä viimeiseksi tuli rustistus kappaleella VINTERSAGA, ei ollut ihme, että niin yleisöllä kuin artistilla silmäkulmat kostuisvat, tunnelataus oli valtava, yleisön aploodeista ei meinannut tulla loppua....kun sitten vihdoinkin kaikki esiintyjät seisoivat lavalla ja kumartelivat yleisölle JERRY WILLIAMS katsoi MASA von ELMIÄ ja sanoi puhtaalla suomenkielellä PALJON KIITOKSIA!
MASA von ELM innostuneena JERRY WILLIAMS SHOWSSA eturivin paikalla!
MASA von ELM innostuneena JERRY WILLIAMS SHOWSSA eturivin paikalla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)