HARRIN KEHÄKULMASTA: SENTIMENTAL ME

Hauskaa. Taas luin vanhan blogijuttuni, jota en ole kirjoittamiseni jälkeen lukenut ja hauskaksi sen teki se, että eilen olin pitkän tauon jälkeen treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla, vaikka olin ajatellut aloittaa vasta 1.8 treenaamisen uudelleen. Mutta "rapistustumiseni" sai tunteen paluusta mieleeni. Hmm, kirjoitin 29.3.2013 treenaamisen olleen IHANAA! No nyt eilen se ei ollut niin ihanaa, oli vähän kunto muutamassa kuukaudessa pudonnut, joten paljon työtä edessä jälleen kerran kunnon nostamiseksi. Fiilis treenistä sen jälkeen Isossa Omenassa sporttikahvilassa oli kyllä jälleen hieno.Silloin oli terassikausi ja kesä ohitse, nyt se on sitten vasta edessä. Silloin toivoin, että voisin vielä jatkaa näin muutaman vuoden ja kolme vuotta myöhemmin ajatukseni on edelleen sama kuin 29.3.2013 kirjoittaessani. Tähän ei voi päivittää muuta kuin uuden kuvan ja jatkaa treenien parissa!

IHANAA. Istun Ison Omenan Ciao Caffeessa, joka on tämän kauppakeskuksen toisen pääoven yläpuolella. Katselen ulos suurien lasiseinien sisäpuolelta. Aurinko puolittain paistaa ulkona. Mutta on pakko todeta terassikauden olevan auttamattomasti ohitse. Joten sen perään on turha haikailla. Ehkä siksikin tämä blogijuttuni ensimmäinen sana IHANAA, on hiukan hämmentävä? Mutta se kuvaakin lähinnä tätä hetkeä. Ihan tässä ja nyt. Oikeastaan muutahan meillä ei olekkaan. On menneisyys, joka on saattanut olla ihana tai kurja tai vaikkapa molempia? Ja on tulevaisuus, joka saattaa olla joko vain toista tai sitten niitä molempia? Kuka tietää? Joten tässä ja nyt hetkessä voin ainakin varmuudella sanoa ja kuvata tunnettani ja olotilaani sanalla IHANAA! Tietenkin ihmettelet mikä tässä ja nyt on sitten niin IHANAA? No, kerronpa mikä nyt tuntuu niin ihanalta?  Nousin tänään ylös 06.30 ja olin Tuulimäen Boxingsalilla kello 8.00.   Treenasin normaalin 12 erän harjoitukseni, varjonyrkkeillen, säkkiä, piste (Ingo-palloa) ja päärynäpalloa lyöden, hyppynarua hyppien ja olin taas läpimärkä hiestä. Onnellinen, että sain taas tänään harjoitella ja tuntea olevani, en suinkaan nuori, mutta nuorenmielinen paneutuessani jokaiseen 3 minuutin erän ajan nyrkkeilyyn ja sen mahdollisimman hyvään, nopeaan ja tyylikkääseen tekemiseen. En tietenkään voi itse arvioida oliko se sitä, mutta tunteen minkä siitä sain, voin kyllä kuvata sanalla IHANAA. Seuraava vaihe, suihkuun, verkkaisesti  pukien vaatteet päälleni. Ajoin tänne Isoon Omenaan. Otin lohisalaatin, kupin kahvia ja pari lasia vettä. Sitten vain istuskelin katsellen ostoskeskuksen hyörinää, ulos siitä lasiseinästä ja tunsin suurta rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä. Ei mitään suuria juttuja mielessä eikä ajatuksissa. Niiden aika on ollut jo kauan sitten ohitse. Jotenkin ajatus ettei mulla ole mitään enkä ole mikään, jollain ihmeellisellä tavalla on myös käänteinen ja saa mut tuntemaan, olen saanut kaiken, en tarvitse enään mitään. Vain rakkautta perheeltäni, ystävyyttä ystäviltäni ja jos vielä voisi toivoa, niin vielä ainakin joitakin vuosia voisin jatkaa näin,niin.... se olisi IHANAA!