maanantai 11. joulukuuta 2023

Harrin Kehäkulmasta: MERRY CHRISTMAS BABY


On aika päivittää jo perinteellinen JOULUTERVEHDYS teille molemmille blogini lukijalle. 



Kivoja ja hauskoja kohtaamisia on  mahtunut vuoteen 2024 paljon. Miten ensi vuonna? Se jää nähtäväksi ja koettavaksi? KIITOKSIA se on sana, jonka haluan sanoa kaikille. Olen KIITOLLINEN olen saanut elää!

Koitan jatkaa samalla teemalla kuin olen tähänkin saakka elänyt, uskoen ystävällisyyteen ja ystävyyteen. Samalla toivotan HYVÄÄ JOULUA!!! 
Olisi ihanaa jos elämä olisi näin yksinkertaisesti hyvää ja onnellista, mutta olemme kaikki saanneet lukea ja kuulla parin viimeisen vuoden aikana suru-uutisia, olemme menettäneet läheisiä ihmisiä elämän varrelta. On ollut Koronaa, on menossa edelleen sota Ukrainassa ja niin paljon muutakin negatiivisia uutisia maailmalta. En tiedä voiko ja pystyykö ja onko se edes sopivaa olla huomioimatta näitä asioita ja kuitenkin me elämme jokainen tahollamme, omaa elämää, omien lähtökohtien ja elämän tpahtumien mukaisesti. Olen itse 77 vuotias ja monenlaista on elämän varrella tapahtunut, mutta meneillä oleva aikakausi on enemmän kuin hämmentävä ja vaikeasti ymmärrettävä. Voin vain toivoa kaikille mahdollisimman hyvää Joulua, elämää, jossa olisi onnellisuutta ja rauhaa. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku ei toivoisi sitä meille kaikille ja koko maailmalle.....olen ennenkin miettinyt tätä ja kirjoittanutkin, kun minä ja minun ystäväni joita tapaan ja heidän ystävänsä haluavat tätä samaa, niin missä ihmeessä tämä muuttuu toiseksi ja kulkeutuu oman vaikutuspiirin ulkopuolelle, harmittavaa kuinka voimaton voi olla näiden asioiden suhteen, voi vain toivoa että minua merkittävämmät ihmiset haluaisivat rauhaa, meidän kaikkien onnellisuutta tämän kuitenkin lyhyen elämän aikana....on tää vaikeata ymmärtää....    
                                                                                                                                                                   HYVÄÄ JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA  VUOTTA 2025





lauantai 9. joulukuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASSA 9.12.2023

 

Tänään on lauantai ja olen menossa katsomaan SM-nyrkkeilyn loppuotteluja Vantaan Energia Areenalle tuon Ammattinyrkkeily.Net sivuston gurun ja ystäväni PASI TAAVITSAISEN kanssa. Suomen nyrkkeily viettää 100 vuotis syntymäpäiväänsä ja siitä kun minä nyrkkeilin SM-nyrkkeilyissä 1966 on 57 vuotta ja siitä kun minut liitettiin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi on jo 76 vuotta! Aika huimia lukemia. Aika kuluu kovaa vauhtia. Ja nyt olen jouunut pitämään lähes kahden kuukauden paussiin taistelustani vanhuutta vastaan eli jättämään boxingtreenit Tuulimäen boxingsalilla, että kävelyni Haukilahden rannoilla oikean pohkeeni kipuillessa niin etten ole pystynyt oikeastaan kävelemään tuttuja rantakierroksiani eikä puhettakaan, että olisin pystynyt menemään Tuulimäen Boxingsalille. Painoni on tietenkin noussut joitakin kiloja, joten senkin palauttaminen taas takaisin siihen mikä on tavoite painoni tulee olemaan viikkojen juttu. Sitten kun taas pystyn treenaamaan.Taidankin jo vapaaehtoisesti jättää ajatukseni boxingtreeneistä vuoden 2024 vaihteen jälkeiseksi. Nyt kuitekin tuntuu, uskaltaisinko edes ajatella, pari päivää olen tehnyt hyvin pieniä kävelyjä pari kertaa päivässä eikä pohkeessa ole tuntunut kipua. No täytyy suhtautua asiaan varovaisella toiveikkuudella ja ajatella.....MINÄ PALAAN VIELÄ.....



                              PASI TAAVITSAINEN ja minä Westendissä kahvittelemassa.

lauantai 15. heinäkuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASSA

                  


Joo, hyvää lauantai iltaa. Olen ihan hämmentynyt, kun tässä pari vanhaa blogijuttua osui eteeni ja luin itselleni, että paluu arkeen on muodostanut aikaisemminkinvaikeuksia minulle? Nyt taas kerran olen tullut matkalta, Tukholmasta. Loistava kaupunki, aurinkoa säihkettä ja herkullisia ruokapaikkoja ja ALLSÅNG PÅ SKANSSEN ja nyt on siis pari viikkoa aikaa ryhdistäytyä, unohtaa herkut ja makea elämä. Löytää taas kerran se KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tie? Mutta missä ihmeessä se tie nykyisin sijaitsee? Koitin googlen mapsista sitä löytää, mutta ei googlekaan tiennyt? Jos nyt satut jutun lukemaan ja olet kuullut missä tuo tie nykyisin oikein sijaitsee, joku sanoi jo vuosia sitten ettei se löydy Espoosta....on tää elämä haastavaa, no pakko joustaa....


16.7.2019 kirjoitettua....
Miten ihmeessä PALUU ARKEEN voi olla niin vaikeata? Kun luen neljä vuotta sitten paluutani Malagasta niin en huomaa paljoakaan eroa nyt paluusta Mallorcalta. Tunnen samoin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan! En nyt muistele enempää viime viikkoa Malorcalla 40 asteen lämmössä ja herkullisia ruokia ja Banana Splittejä. Totean vain hieno viikko. Se mikä pisti silmään tuossa viiden vuoden takaisessa jutussa oli, että olin ollut koko sen vuoden laihdutuskuurilla. Hmm, ei sekään ole muuttunut. Olin ansiokkaasti nyt pystynyt ennen matkaa karistamaan hyvän määrän kiloja, mutta tuo viikko Mallorcalla toi kyllä muutamia kiloja taas takaisin, vaikka luulin laihtuneeni matkalla. No nyt yritän taas toipua matkasta. Löytää arkipäivän ja tehdä paluun arkeen. Tosin Tuulimäen Boxingsalin avautumiseen menee vielä kolme viikkoa, joten on kolme viikkoa aikaa toipua ja koittaa palauttaa painoindeksi siihen mikä se oli ennen Mallorcan matkaa. Ei siis herkkuja, ei buffetpöytiä ja on pyrittävä eristätymään noista glamourin ja suihkuseurapiireissä liikkuvista ystävistä, käveltävä vain Espoon Haukilahden ja Mellstenin rantoja ja etsittävä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIETÄ tai ainakin sen alkupäätä.

15.7.2015 kirjoitettua....
Niinhän se on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vierailu MALAGAN huumaavan kuumassa ja huippu tyylikkäässä kaupungissa ja sen MALAGUETA rannalla. En aio tehdä tämän kummempaa matkaraporttia vaan tyydyn vain toteamaan hieno viikko.


Nyt alkaa siis PALUU ARKEEN. Yksinkertaiseen elämään. Se alkoikin tänään tyttäreni koiran ulkoiluttamisella Mellstenin Paratiisirantaan merenrantaan pitkin. Kahvi parvekkeella, jossa joudun toteamaan, että päivä on pilvistymässä ja 34 asteen lämpötila auringonpaisteessa MALAGUETTAN rannalla vaihtuu nyt hiukan alempiin lämpötiloihin. En oikeastaan osaa nyt sanoa mitään tulevista päivistä. Mun on ensin löydettävä takaisin taas henkisesti tähän arkipäivään ja PALUU ARKEEN. Viikko aivan uskomattomien hyvien ruokapaikkojen maailmassa, Alkaen aamun hotellimme loistavan aamiaipöydän antimilla ja illat päättäen MALAGAN vanhankaupungin uskomattomissa ravintoloissa herkullisia ruokia syöden teki sen, että jokunen kilo taas tuli lisää. On tää todella vaikeata. Olen ollut jo koko vuoden 2015 laihdutuskuurilla ja paino vaan nousee eikä putoa ollenkaan. Täytyy oikein alkaa miettimään, että pitäisikö jotenkin,, muuttaa tuota mun ruokailutottumuksia ja jättää BANANA SPLIT jäätelöannokset vähemmälle. Etsiä taas jostakin ihmeestä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE? Joku sanoi kyllä ettei se löydy Espoosta? Ja yksi mikä haittaa tämän tien löytymistä ja laihdutuskuurin alkamista on kyllä nuo mun glamourin keskellä elävät ystäväni buffet pöytineen. En halua mainita nimiä, mutta tiedätte, että he ovat suihkuseurapiirissä luxuselämää viettävä kavereita. Mun täytyy kai yrittää nyt erakoitua tänne Espoon rannoille ja välttää näitä ystäviä. Viettää harmaata ja väritöntä sekä yksinkertaista elämää. Palata parinviikon päästä taas Tuulimäen Boxingsalille treenien pariin, monta kymmentä metriä maan alle yksinäisyyteen ja askeettisuuteen. Älkää siis ihmetelkö, jos ette kuule minusta mitään ja FACEBOOKISSA ei näy päivityksiä, koska minun on pakko välttää kaikkia näitä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni ja tehdä PALUU ARKEEN!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASSA



Hyvää keskiviikko päivää. On heinäkuu, harmaata ja sateista, mutta ollaan toiveikkaita ja uskotaan, että auringonpaiste palaa ja kesäpäiviä on edessämme vielä paljon . Eilen tuli taas TV:stä Allsång pä Skanssen ja Tukholmassa oli aurinkoista ja iloa. Maltan tuskin odotaa, että muutaman päivän päästä ollaan taas Tukholmassa kävelemässä siellä ja ensi tiistaina sitten Skansenilla Alsång illassa mukana. Tässä samalla törmäsin taas yhteen tarinaan joka toi hauskoja muistoja ja tarinoita mieleen. 

Tarinoita joskus aikoja sitten....                             Moi taas arvoisat seuraajani. Eilenhän lupasin paluuta tänne kehäkulmaani, mutta vain tarinoiden kera, ainakin silloin tällöin. No mä tulinkin nyt jo tänään, kun tässä partsilla istun auringon lämmössä, joka selvästi inspiroi kirjottamaan ja tarinoimaan. Tänä aamuna näin facebookissa yhden hauskan muistokuvan vuodelta 2012 kun oltiin jengin kanssa sikariklubilla (vanha Kirjan-talo) ja oli kuva missä olen Estrady Gladiaattorin DANNYN kanssa.Sehän toi väkisin mieleeni yhden toisen kaverin joka on yksi kaikkien aikojen MEDIA RITAREITA, jolla oli muuten tapana usein silloin, kun lähdimme jonnekkin partyyn, niin hän sanoi, että mennään sikarikaupan kautta, mun täytyy ostaa yks Havanna sikari illaksi, ja muistuupa mieleeni, kun välillä käytiin Tallinassa, niin istuttiin sikarihuoneessa Raatihuoneen torin laidalla, hän poltti sikarin ja otti yhden laatu konjakin ja kuulin tarinoita showmaailmasta, niin kaverini oli JYRKI HÄMÄLÄINEN, joka oli varmasti meille monelle tuttu näky sikari suussa jossakin partyissa, mutta kuva, joka tuli myös mua vastaan, on sen verran ainutlaatuinen, että boxingtreenin jälkeen maistui sikari! Sitten on myös yksi kaveri joka on lääkäti, entinen 400 metrin juoksija, TV-sarjojen tekijä, hän pitää myös sikareista ja kerran Caruselissa istuessamme päivitin kuvan missä JUHANI SEPPÄSEN kanssa ollaan kahvikupposen äärellä ja hänellä oli sikari kädessä, joka aiheutti monta arvostelevaa kannanottoa, kuinka lääkäri ja ex-urheilija voi esiintyä kuvassa sikari kädessä....no ehkä nämä vuodet ovat hiukan laimentaneet tälläista ja sikari silloin tällöin hyvässä hetkessä ja seurassa tarinoidessa on ihan jees. Mutta jos perustaisin sikariklubin, vaikka itse en ole koskaan polttanut en sikaria enkä tupakkaa, haluaisin nämä kaverit kyllä kunniajäseniksi.... tämä on siis vain tälläinen kesäinen ajatusleikki muistokuvien innoittamana kirjoittaaa tarinaa sikari miehistä ja vierailusta sikariklubeissa!


                                                  JYRKI HÄMÄLÄINEN

                                                 Minä ja JUHANI SEPPÄNEN

lauantai 17. kesäkuuta 2023

Elämänmenoa 17.6.2023


Hei se on viikonloppu edessä. Tosin näin eläkeläiselle se ei niin kovin muuta tätä päiväjärjestystä, mutta ainahan viikonloppu on tarkoittanut vapaata ja tapahtumia. Ja niinpä tuli tässä mieleen, kun tämän nykyisen blogijuttujeni otsikko on ELÄMÄNMENOA, niin eikö viikonloppu sovi siihen hyvin ja siihen lisäksi hiukan kuvia elämänmenosta ja tapaamisista ystävien kanssa. Voi vain todellakin ihmetellä tätä ajan kulua ja elämänmenoa kuinka kovaa vauhtia se on menossa. Koitan pysyä kovasti tässä päivässä ja muodostaa jonkinlaista päiväohjelmaa, treenien ja kävelylenkkien kanssa, painonhallintaa, joka onkin ollut elämänaikainen projekti ja tämä kesäaika onkin aina ollut vaikea, jäätelöä, mansikoita, herkkuhetkiä terasseilla, pieniä matkoja jossa paikalliset buffetpöydät ovat houkuttelevia. Voisin sanoa ihan vuosikymmnien kokemuksesta että kesäajat ovat koettelevia ja haasteellisia, jos ja kun yrittää pitää kiinni treeni ja painotavoitteista. Olen tänään yrittänyt laatia jälleen uuden treenitavoitteeni tämän vuoden 2023 loppuun. Saas mähdä kuinka onnistun? On jokatapauksessa hienoa että on KESÄAIKA! Olen joskus kirjoittanut ylös itselleni istuessani Mellstenin Paratiisrannassa auringonpaisteisessa päivässä joskus vuonna 2001...."EN PYSTY PYSÄYTTÄMÄÄN AJAN KULKUA, MUTTA VOIN NAUTTIA SEN OHIKIITÄVISTÄ HETKISTÄ"!


Aina välillä sitä pysähtyy näiden blogijuttujeni kanssa ajattelemaan, kuinka aika on mennyt kovaa vauhtia ja kuinka joku on ollut jo todella kauan  ystäväni! Niinkuin tämä kuuluisa Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM. Mehän tavattiin jo 60-luvun alkupuolella mennessämme samaan kouluun ja heti ensimmäisenä päivänä meidät yhdisti diggaus ELVIKSEEN ja ROCK AND ROLLIIN. Jossain vaiheessa tiemme joksikin aikaa   kulkivat omia latujaan, mutta sitten taas tavatttiin ja ystävyys oli muuttumaton ja ELVIS ja ROCK AND ROLL myös edelleen olemassa. Nyt tämän "eläkeläisajan" olemme käynneet yhdessä jos toisessa konsertissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Olemme tapailleet perheinemme.

Mutta yksi juttu on nämä MASA von ELMIN kuvakirjat niin reissuista kuin kotimaan konserteista, kuin tapaamisista esimerkiksi kahvittelun merkeissä kavereiden kanssa, Ne kirjat ovat suunnattoman arvokkaita niin hengessä kuin muutenkin. Ne voisivat olla kyllä kauppojen hyllyssäkin taiteellisten ja hienojen kuvien myötä ja tarinoiden jotka myötäilevät näitä kuvia! Niitä on jo aika paljon eikä se taida päättyä vielä tähän.  Pari vuotta sitten MASA von ELM yllätti yllä olevalla kuvakirjalla ja siitä enemmän tuossa alapuolella ja tuossa vieressä MASA von ELM Cafe Torpanrannassa  minun kuvaamanani ja tulevana viikonloppuna, eiköhän taas ole vähän ROCK AND ROLLIA!!!                                                                                                                                                                                                                                                                                                        2011 kirjoitettua.... Olipa todellinen Knock Out yllätys, kun ystäväni Kuvakirjataiteilija sekä Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM antoi eilen hienon ruokailumme jälkeen minulle paksun kuvakirjan HARRI 70, jossa oli upeita kuvia varmaan monta sataa. Ystävistäni, tapahtumisista sekä Rock and Roll konserteista viimeisen kuuden vuoden ajalta! Nyt ei siis ollut kysymys Back To Sixties jutusta, vaikka kuvissa olevilla minun lisäkseni ei 60-luku ole tuntematon. En kerro itse enempää, vaan annan MASA von ELMIN kuvakirjan kertoa kuvien kautta tästä ainutlaatuisesta lahjasta jonka ystävältä ja ystäviltäni sain. Valitsin monen sadan kuvan joukosta aivan satunaisesti noin 100 kuvaa. Toivon näin myös kaikille hyviä hetkiä ainutlaatuisen ystäväni MASA von ELMIN kuvakirjan kuvien kautta, onnellista ja hyvää elämää, Kun sain kirjan, en voinnut välttyä kyyneleiltä, siellä olevien monien pois menneiden ystävien kuvien ollessa siellä, mutta vaikka kaipaan heitä, koitan muistaa ilolla hyvistä hetkistä, elämäni aikana, niin poismenneitä, kuin teitä vielä elämässä mukana olevia, Koitetaan jatkaa vielä ainakin jonkin aikaa, Rokataan ja Boksataan! Kiitos kaiklle, 70 vuotta elämää on ollut melenkiintoista ja on mennyt älyttömän nopeasti! Sydämellisesti HARRI PIITULAINEN