lauantai 30. joulukuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASTA: Uusi Vuosi 2024 & Uudenvuoden lupaukset?



No joo, taas on vuosi vaihtumassa. Uusi Vuosi 2024. Onpa siis vuosia sieltä vuodesta 1947 alkaen mennyt. Uudenvuoden lupaukset olisi taas tehtävä. En tehnyt niitä ihan 1947 alkaen, mutta aika pian sen jälkeen kuitenkin opin, että sellaisia on tehtävä ja tinaa valettava, josta sitten tulkittiin erillaisia asioira. No sitä ei kai tehdä enään. Tai en tiedä sitäkään varmuudella. Ehkä on jotain virtuaalista tinanvalantaa? Ja silloin tehtiin myös uudenvuoden lupauksia, hartaasti ja huolella.. Nythän ei ole enään paljon lupauksia tehtävänä  ja ne kymmenien vuosien aikana tehdytkin ovat jäänneet unholaan ja todennäköisesti pitämättä. Tää on tälläinen vanha perinne josta nuoremmat eivät ehkä ole kuulleetkaan. Tässä alla on kuitenkin jonkinlaista tarinaa vielä mun tavasta tehdä uudenvuoden lupauksia. Ei mitään järisyttävää,.... lukekaapa siitä ja jos saatte virikkeitä Uudenvuoden 2024 lupauksille, nin toivotan ONNELLISTA ja MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA mikä oli myös tapana silloin aikoinaan toivottaa, nyt sitä toivotenaan jollakin ulkomaan kielellä enimmäkseen esimerkiksi  HAPPY NEW YEAR !!!
Tässä joitakin vanhempia kirjoituksia...1.1.2022....HYVÄÄ UUTTA  VUOTTA! Taas kerran olen saanut mahdollisuuden siirtyä uuteen vuoteen. Ja edelleen se on mielenkiintoista ja uteliaisuus valtaa mielen: MITÄ VUOSI TUO TULLESSAAN? Päivä on alkanut pienellä aamukävelyllä tyttären dogin MILON kanssa, kun tytär oli vastaanottamassa Uutta Vuotta pohjoisessa Suomessa ja MILO otti vastaan vuoden meidän kanssamme. Se mikä aina kuuluu Uuteen Vuoteen on ne uudenvuoden lupaukset. No, ne olen kyllä taas laatinut, mutta niistä olen jo aikaisemminkin  kirjoittanut, joten jos jaksat lukea niin tervetuloa vuoteen 2021.....


kirjoitettu 2021....
Ollaan siirrytty UUTEEN VUOTEEN 2021! Se tuntuu kyllä aika huimalta 1947 syntyneelle! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA teille kaikille, olikohan se nyt kolmelle blogini lukijalle?  
          
 
Kirjoittamani myötäilee kyllä hyvin tätäkin päivää ja ajatuksiani. Olen tietysti taas hiton paljon vanhempi, mutta yhä KIITOLLINEN ELÄMÄLLE ja ELÄMÄSTÄ! Uteliaisuus jälleen uuteen vuoteen, sen tapahtumiin ja tapaamisiin on yhä olemassa.



Päivä oli kyllä vähän harmaa, mutta ei haitannut Uuden vuoden lupauksia, ne 60 oli taas koossa ja tavoitteet on tietysti laadittu, niin kuin aina tässä elämässäni. Se olenko koskaan niitä pystynyt sillänsä toteuttamaan, onkin ihan toinen juttu? Mutta yritys hyvä ja näin vuoden ensimmäisenä päivänä olen uskoa ja innostusta täynnä. Se, että iltapäivällä jouduin jo yhdestä lupauksesta luopumaan, niin jäljelle jäi enää 59 uudenvuoden lupausta... 

Ai että mikä se uudenvuoden lupaus mistä jouduin luopumaan oli? No kerron sen, jos ette kerro sitä eteenpäin....olin luvannut, etten syö tänä vuonna korvapuusteja, jotka ovat suurta herkkuani mm. cafe Mellstenissä, joka muuten aukeaa tänään ja on taas joka päivä avoinna, niin eipä nyt tarvitse kieltäytyä coffeesta kera korvapuustin. No jäähän näitä lupauksia vielä 59 kappaletta, eikä kaikki oli suinkaan kieltoja, vaan kannustaviakin lupauksia urheiluun ja Rock and Roll elämään..... Niin siitä tulikin mieleeni että sain yhden uudenvuoden toivotuksen, rokkaavan, Rock-stara JYRKI 69 lähetti "Hyvää Uutta Vuotta! Let´s ROCK & BOX! Niin kirjoitin tuossa alussa, että 1.1.2012 kirjoitin tänne blogiini, jonka pitämisen aloitin siis jo 2005, eli ihan kauheeta... Yli 15 vuotta sitten ja olen saanut parhaimmillani ilmeisesti vain 3 seuraajaa, joista yhden tiedän varmuudella postuneen joukostamme. Myönnän etten ole ollut niin aktiivinen kuin olisi pitänyt eikä mun jututkaan ole kiinnostavia, vain ystävistä ja tapaamisista juttuja, herkutteluista terasseilla, Rock and Roll konserteista, välillä nyrkkeilystä ja usein siinäkin jostain kaukaisista ajoista, joista kukaan ei ole varmaan kuullut mitään? Mutta ottaen huomioon ikäni, koulutukseni, niin eihän sitä voi tietenkään paljon toivoa, sillä digielämä on aika tuntematon elämänmuoto näin iäkkäämmälle ja jo riskiryhmään kuuluvalle, mutta koitan olla siitä välittämättä ja aina välillä innostun aloittamaan blogini pitämisen, niin kuin taas tänään (se on yksi uuden vuoden lupaus) tarkoituksena keskittyä  blogaamaan HARRIN KEHÄKULMASTA nimimerkillä, joka on myös yhden Facebook sivustoni nimi ja niinpä koitan ainakin silloin tällöin kertoa tapaamisista ja tapahtumista blogini kautta.... jos nyt mitään tapahtumia on...ja on se koronakin vielä....Tuulimäen Boxinsali on kiinni, joten en pääse treenaamaankaan, joten todennäköisesti rapistun päivä päivältä enemmän ja enemmän, korvapuustit lihottavat ja taas yksi uudenvuodenlupaus romuttuu (olen päättänyt laihtua kilon) vuoden aikana. Olen luvannut olla positiivinen, mutta pahoin pelkään, ettei se onnistu minulta, sillä sehän vaatisi onnistumisia, menestystä ja tykkäyksiä Facebookissa, Instagramissa, älykkäitä kannanottoja Twitterissä ja mitä kaikkea, vielä näitä sosiaalisia juttuja onkaan... Huh huh, kyllä tuntuu haasteelliselta taas tämä UUSI VUOSI, mutta toivotan teille kaikille kolmelle tai kahdelle lukijalleni mitä parasta ja positiivisempaa VUOTTA 2021 ja kun ja jos nähdään päivitetään yks kuva tapaamisesta tänne blogiini osoituksena, että 2021 ollaan edelleen elossa?


e
1.1.2012 kirjoitettua....
Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille ystävilleni, jotka luette tätä blogiani HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012! Toivottavasti olette täynnä ENERGIAA ja VOIMAA sekä UTELIAISUUTTA tulevaan vuoteen! Onhan se niin kiehtovaa, kun uusi vuosi alkaa. Se on kuin kirja, jonka avaat ensi kerran ja aloitat sen lukemisen sen ensi sivulta. Lähdet tutustumaan tarinaan, joka vie sinua eteenpäin monine tapahtumineen, vivahteineen, saattaa tuoda eteen valtavia yllätyksiä, se voi tuoda rakkautta, onnellisuutta, myös surua ja vähemmän onnellisia jaksoja. Se on elämää ja se pitää sisällään niin monenlaisia asioita, etten ainakaan minä ole vieläkään 64 vuotisen elämäni aikana siihen kyllästynyt ja uteliaisuus elämää kohtaan on edelleen voimakas. Tietenkään en ole enää yhtä energinen ja riehakas kuin nuoruudessani, yhtä vallaton mieleltäni, mutta se uteliaisuus elämää kohtaan on säilynyt. Ja ehkä se arvostus ystävyydestä, ihmisistä, joita on mahdollisuus tavata, tutustua heihin sekä niiden ystävien, jotka ovat jo sieltä kymmenien vuosien takaa, antaa perspektiiviä ymmärtää ystävyyden merkitystä ja arvokkuutta. Se kertoo myös kuinka kauan tätä elämää on jo eletty. Kuinka paljon on ehtinyt tapahtua? Olen aina ja olen yhä KIITOLLINEN kaikesta kokemastani, ystävistä, joita olen saanut kohdata, en oikeastaan voi sanoa, että olisin tehnyt jotain suurta, mutta voin sanoa, että ELÄMÄ ON OLLUT SUURTA! Tapahtumien kirjo siinä on ollut kieltämättä värikäs. On ollut dramatiikkaa, on ollut jonkinlaista glamouria ja menestystä, on ollut epäonnistumisia, en ole ehkä osannut aina valita oikein ja ajatella mikä olisi järkevintä? Olen antanut usein sydämeni ja mieleni ohjata elämääni. Olen heittäytynyt siihen kaikella uskolla sen oikeuteen ja törmännyt sitten seinään, pudonnut pepulleni, katsellut ympärilleni epätoivoisena, miten tästä nousisi? Mutta nyrkkeilijän sydämeni on pakottanut minut aina nousemaan ja jatkamaan "otteluani" ja nyt tänään 64v. ikäisenä voin olla vain KIITOLLINEN, että olen sen tehnyt! Nautin tänä päivänä elämästä yhtä uteliaana, mitä vielä on edessä? Nautin siitä, että minulla on perheeni MURUNI, JESSICA-tyttöni, JERRI-poikani, olen voinut olla heille isä. Ehkä olen ollut heille vähän "omituinen" isä nyrkkeilijän menneisyyteni ja nyrkkeilijän mieleni vuoksi, ovat ehkä joutuneet kohtuuttomasti kuulemaan siitä, mutta se on MUN ISÄNI synnyin lahja minulle! Se on vain tosiasia ja on kuulunut mun elämääni. Enkä ole voinut unohtaa sitä, en ISÄÄNI, YRJÖ PIITULAISTA, joka muuten täyttäisi 5.1 91vuotta, jos olisi vielä joukossamme! Sydämessäni hän on kuitenkin yhä! Näin avaan tämän vuoden 2012 tällä kirjoituksellani ja toivotan teidät taas mukaan jatkamaan tätä elämänpolun kulkemista kanssani. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan, ensimmäinen sivu on vasta kirjoitettu! Vielä kerran HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012 


lauantai 9. joulukuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASSA 9.12.2023

 

Tänään on lauantai ja olen menossa katsomaan SM-nyrkkeilyn loppuotteluja Vantaan Energia Areenalle tuon Ammattinyrkkeily.Net sivuston gurun ja ystäväni PASI TAAVITSAISEN kanssa. Suomen nyrkkeily viettää 100 vuotis syntymäpäiväänsä ja siitä kun minä nyrkkeilin SM-nyrkkeilyissä 1966 on 57 vuotta ja siitä kun minut liitettiin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi on jo 76 vuotta! Aika huimia lukemia. Aika kuluu kovaa vauhtia. Ja nyt olen jouunut pitämään lähes kahden kuukauden paussiin taistelustani vanhuutta vastaan eli jättämään boxingtreenit Tuulimäen boxingsalilla, että kävelyni Haukilahden rannoilla oikean pohkeeni kipuillessa niin etten ole pystynyt oikeastaan kävelemään tuttuja rantakierroksiani eikä puhettakaan, että olisin pystynyt menemään Tuulimäen Boxingsalille. Painoni on tietenkin noussut joitakin kiloja, joten senkin palauttaminen taas takaisin siihen mikä on tavoite painoni tulee olemaan viikkojen juttu. Sitten kun taas pystyn treenaamaan.Taidankin jo vapaaehtoisesti jättää ajatukseni boxingtreeneistä vuoden 2024 vaihteen jälkeiseksi. Nyt kuitekin tuntuu, uskaltaisinko edes ajatella, pari päivää olen tehnyt hyvin pieniä kävelyjä pari kertaa päivässä eikä pohkeessa ole tuntunut kipua. No täytyy suhtautua asiaan varovaisella toiveikkuudella ja ajatella.....MINÄ PALAAN VIELÄ.....



                              PASI TAAVITSAINEN ja minä Westendissä kahvittelemassa.

lauantai 15. heinäkuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASSA

                  


Joo, hyvää lauantai iltaa. Olen ihan hämmentynyt, kun tässä pari vanhaa blogijuttua osui eteeni ja luin itselleni, että paluu arkeen on muodostanut aikaisemminkinvaikeuksia minulle? Nyt taas kerran olen tullut matkalta, Tukholmasta. Loistava kaupunki, aurinkoa säihkettä ja herkullisia ruokapaikkoja ja ALLSÅNG PÅ SKANSSEN ja nyt on siis pari viikkoa aikaa ryhdistäytyä, unohtaa herkut ja makea elämä. Löytää taas kerran se KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN tie? Mutta missä ihmeessä se tie nykyisin sijaitsee? Koitin googlen mapsista sitä löytää, mutta ei googlekaan tiennyt? Jos nyt satut jutun lukemaan ja olet kuullut missä tuo tie nykyisin oikein sijaitsee, joku sanoi jo vuosia sitten ettei se löydy Espoosta....on tää elämä haastavaa, no pakko joustaa....


16.7.2019 kirjoitettua....
Miten ihmeessä PALUU ARKEEN voi olla niin vaikeata? Kun luen neljä vuotta sitten paluutani Malagasta niin en huomaa paljoakaan eroa nyt paluusta Mallorcalta. Tunnen samoin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan! En nyt muistele enempää viime viikkoa Malorcalla 40 asteen lämmössä ja herkullisia ruokia ja Banana Splittejä. Totean vain hieno viikko. Se mikä pisti silmään tuossa viiden vuoden takaisessa jutussa oli, että olin ollut koko sen vuoden laihdutuskuurilla. Hmm, ei sekään ole muuttunut. Olin ansiokkaasti nyt pystynyt ennen matkaa karistamaan hyvän määrän kiloja, mutta tuo viikko Mallorcalla toi kyllä muutamia kiloja taas takaisin, vaikka luulin laihtuneeni matkalla. No nyt yritän taas toipua matkasta. Löytää arkipäivän ja tehdä paluun arkeen. Tosin Tuulimäen Boxingsalin avautumiseen menee vielä kolme viikkoa, joten on kolme viikkoa aikaa toipua ja koittaa palauttaa painoindeksi siihen mikä se oli ennen Mallorcan matkaa. Ei siis herkkuja, ei buffetpöytiä ja on pyrittävä eristätymään noista glamourin ja suihkuseurapiireissä liikkuvista ystävistä, käveltävä vain Espoon Haukilahden ja Mellstenin rantoja ja etsittävä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIETÄ tai ainakin sen alkupäätä.

15.7.2015 kirjoitettua....
Niinhän se on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vierailu MALAGAN huumaavan kuumassa ja huippu tyylikkäässä kaupungissa ja sen MALAGUETA rannalla. En aio tehdä tämän kummempaa matkaraporttia vaan tyydyn vain toteamaan hieno viikko.


Nyt alkaa siis PALUU ARKEEN. Yksinkertaiseen elämään. Se alkoikin tänään tyttäreni koiran ulkoiluttamisella Mellstenin Paratiisirantaan merenrantaan pitkin. Kahvi parvekkeella, jossa joudun toteamaan, että päivä on pilvistymässä ja 34 asteen lämpötila auringonpaisteessa MALAGUETTAN rannalla vaihtuu nyt hiukan alempiin lämpötiloihin. En oikeastaan osaa nyt sanoa mitään tulevista päivistä. Mun on ensin löydettävä takaisin taas henkisesti tähän arkipäivään ja PALUU ARKEEN. Viikko aivan uskomattomien hyvien ruokapaikkojen maailmassa, Alkaen aamun hotellimme loistavan aamiaipöydän antimilla ja illat päättäen MALAGAN vanhankaupungin uskomattomissa ravintoloissa herkullisia ruokia syöden teki sen, että jokunen kilo taas tuli lisää. On tää todella vaikeata. Olen ollut jo koko vuoden 2015 laihdutuskuurilla ja paino vaan nousee eikä putoa ollenkaan. Täytyy oikein alkaa miettimään, että pitäisikö jotenkin,, muuttaa tuota mun ruokailutottumuksia ja jättää BANANA SPLIT jäätelöannokset vähemmälle. Etsiä taas jostakin ihmeestä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE? Joku sanoi kyllä ettei se löydy Espoosta? Ja yksi mikä haittaa tämän tien löytymistä ja laihdutuskuurin alkamista on kyllä nuo mun glamourin keskellä elävät ystäväni buffet pöytineen. En halua mainita nimiä, mutta tiedätte, että he ovat suihkuseurapiirissä luxuselämää viettävä kavereita. Mun täytyy kai yrittää nyt erakoitua tänne Espoon rannoille ja välttää näitä ystäviä. Viettää harmaata ja väritöntä sekä yksinkertaista elämää. Palata parinviikon päästä taas Tuulimäen Boxingsalille treenien pariin, monta kymmentä metriä maan alle yksinäisyyteen ja askeettisuuteen. Älkää siis ihmetelkö, jos ette kuule minusta mitään ja FACEBOOKISSA ei näy päivityksiä, koska minun on pakko välttää kaikkia näitä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni ja tehdä PALUU ARKEEN!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

HARRIN KEHÄKULMASSA



Hyvää keskiviikko päivää. On heinäkuu, harmaata ja sateista, mutta ollaan toiveikkaita ja uskotaan, että auringonpaiste palaa ja kesäpäiviä on edessämme vielä paljon . Eilen tuli taas TV:stä Allsång pä Skanssen ja Tukholmassa oli aurinkoista ja iloa. Maltan tuskin odotaa, että muutaman päivän päästä ollaan taas Tukholmassa kävelemässä siellä ja ensi tiistaina sitten Skansenilla Alsång illassa mukana. Tässä samalla törmäsin taas yhteen tarinaan joka toi hauskoja muistoja ja tarinoita mieleen. 

Tarinoita joskus aikoja sitten....                             Moi taas arvoisat seuraajani. Eilenhän lupasin paluuta tänne kehäkulmaani, mutta vain tarinoiden kera, ainakin silloin tällöin. No mä tulinkin nyt jo tänään, kun tässä partsilla istun auringon lämmössä, joka selvästi inspiroi kirjottamaan ja tarinoimaan. Tänä aamuna näin facebookissa yhden hauskan muistokuvan vuodelta 2012 kun oltiin jengin kanssa sikariklubilla (vanha Kirjan-talo) ja oli kuva missä olen Estrady Gladiaattorin DANNYN kanssa.Sehän toi väkisin mieleeni yhden toisen kaverin joka on yksi kaikkien aikojen MEDIA RITAREITA, jolla oli muuten tapana usein silloin, kun lähdimme jonnekkin partyyn, niin hän sanoi, että mennään sikarikaupan kautta, mun täytyy ostaa yks Havanna sikari illaksi, ja muistuupa mieleeni, kun välillä käytiin Tallinassa, niin istuttiin sikarihuoneessa Raatihuoneen torin laidalla, hän poltti sikarin ja otti yhden laatu konjakin ja kuulin tarinoita showmaailmasta, niin kaverini oli JYRKI HÄMÄLÄINEN, joka oli varmasti meille monelle tuttu näky sikari suussa jossakin partyissa, mutta kuva, joka tuli myös mua vastaan, on sen verran ainutlaatuinen, että boxingtreenin jälkeen maistui sikari! Sitten on myös yksi kaveri joka on lääkäti, entinen 400 metrin juoksija, TV-sarjojen tekijä, hän pitää myös sikareista ja kerran Caruselissa istuessamme päivitin kuvan missä JUHANI SEPPÄSEN kanssa ollaan kahvikupposen äärellä ja hänellä oli sikari kädessä, joka aiheutti monta arvostelevaa kannanottoa, kuinka lääkäri ja ex-urheilija voi esiintyä kuvassa sikari kädessä....no ehkä nämä vuodet ovat hiukan laimentaneet tälläista ja sikari silloin tällöin hyvässä hetkessä ja seurassa tarinoidessa on ihan jees. Mutta jos perustaisin sikariklubin, vaikka itse en ole koskaan polttanut en sikaria enkä tupakkaa, haluaisin nämä kaverit kyllä kunniajäseniksi.... tämä on siis vain tälläinen kesäinen ajatusleikki muistokuvien innoittamana kirjoittaaa tarinaa sikari miehistä ja vierailusta sikariklubeissa!


                                                  JYRKI HÄMÄLÄINEN

                                                 Minä ja JUHANI SEPPÄNEN

lauantai 17. kesäkuuta 2023

Elämänmenoa 17.6.2023


Hei se on viikonloppu edessä. Tosin näin eläkeläiselle se ei niin kovin muuta tätä päiväjärjestystä, mutta ainahan viikonloppu on tarkoittanut vapaata ja tapahtumia. Ja niinpä tuli tässä mieleen, kun tämän nykyisen blogijuttujeni otsikko on ELÄMÄNMENOA, niin eikö viikonloppu sovi siihen hyvin ja siihen lisäksi hiukan kuvia elämänmenosta ja tapaamisista ystävien kanssa. Voi vain todellakin ihmetellä tätä ajan kulua ja elämänmenoa kuinka kovaa vauhtia se on menossa. Koitan pysyä kovasti tässä päivässä ja muodostaa jonkinlaista päiväohjelmaa, treenien ja kävelylenkkien kanssa, painonhallintaa, joka onkin ollut elämänaikainen projekti ja tämä kesäaika onkin aina ollut vaikea, jäätelöä, mansikoita, herkkuhetkiä terasseilla, pieniä matkoja jossa paikalliset buffetpöydät ovat houkuttelevia. Voisin sanoa ihan vuosikymmnien kokemuksesta että kesäajat ovat koettelevia ja haasteellisia, jos ja kun yrittää pitää kiinni treeni ja painotavoitteista. Olen tänään yrittänyt laatia jälleen uuden treenitavoitteeni tämän vuoden 2023 loppuun. Saas mähdä kuinka onnistun? On jokatapauksessa hienoa että on KESÄAIKA! Olen joskus kirjoittanut ylös itselleni istuessani Mellstenin Paratiisrannassa auringonpaisteisessa päivässä joskus vuonna 2001...."EN PYSTY PYSÄYTTÄMÄÄN AJAN KULKUA, MUTTA VOIN NAUTTIA SEN OHIKIITÄVISTÄ HETKISTÄ"!


Aina välillä sitä pysähtyy näiden blogijuttujeni kanssa ajattelemaan, kuinka aika on mennyt kovaa vauhtia ja kuinka joku on ollut jo todella kauan  ystäväni! Niinkuin tämä kuuluisa Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM. Mehän tavattiin jo 60-luvun alkupuolella mennessämme samaan kouluun ja heti ensimmäisenä päivänä meidät yhdisti diggaus ELVIKSEEN ja ROCK AND ROLLIIN. Jossain vaiheessa tiemme joksikin aikaa   kulkivat omia latujaan, mutta sitten taas tavatttiin ja ystävyys oli muuttumaton ja ELVIS ja ROCK AND ROLL myös edelleen olemassa. Nyt tämän "eläkeläisajan" olemme käynneet yhdessä jos toisessa konsertissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Olemme tapailleet perheinemme.

Mutta yksi juttu on nämä MASA von ELMIN kuvakirjat niin reissuista kuin kotimaan konserteista, kuin tapaamisista esimerkiksi kahvittelun merkeissä kavereiden kanssa, Ne kirjat ovat suunnattoman arvokkaita niin hengessä kuin muutenkin. Ne voisivat olla kyllä kauppojen hyllyssäkin taiteellisten ja hienojen kuvien myötä ja tarinoiden jotka myötäilevät näitä kuvia! Niitä on jo aika paljon eikä se taida päättyä vielä tähän.  Pari vuotta sitten MASA von ELM yllätti yllä olevalla kuvakirjalla ja siitä enemmän tuossa alapuolella ja tuossa vieressä MASA von ELM Cafe Torpanrannassa  minun kuvaamanani ja tulevana viikonloppuna, eiköhän taas ole vähän ROCK AND ROLLIA!!!                                                                                                                                                                                                                                                                                                        2011 kirjoitettua.... Olipa todellinen Knock Out yllätys, kun ystäväni Kuvakirjataiteilija sekä Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM antoi eilen hienon ruokailumme jälkeen minulle paksun kuvakirjan HARRI 70, jossa oli upeita kuvia varmaan monta sataa. Ystävistäni, tapahtumisista sekä Rock and Roll konserteista viimeisen kuuden vuoden ajalta! Nyt ei siis ollut kysymys Back To Sixties jutusta, vaikka kuvissa olevilla minun lisäkseni ei 60-luku ole tuntematon. En kerro itse enempää, vaan annan MASA von ELMIN kuvakirjan kertoa kuvien kautta tästä ainutlaatuisesta lahjasta jonka ystävältä ja ystäviltäni sain. Valitsin monen sadan kuvan joukosta aivan satunaisesti noin 100 kuvaa. Toivon näin myös kaikille hyviä hetkiä ainutlaatuisen ystäväni MASA von ELMIN kuvakirjan kuvien kautta, onnellista ja hyvää elämää, Kun sain kirjan, en voinnut välttyä kyyneleiltä, siellä olevien monien pois menneiden ystävien kuvien ollessa siellä, mutta vaikka kaipaan heitä, koitan muistaa ilolla hyvistä hetkistä, elämäni aikana, niin poismenneitä, kuin teitä vielä elämässä mukana olevia, Koitetaan jatkaa vielä ainakin jonkin aikaa, Rokataan ja Boksataan! Kiitos kaiklle, 70 vuotta elämää on ollut melenkiintoista ja on mennyt älyttömän nopeasti! Sydämellisesti HARRI PIITULAINEN