HARRI PIITULAINEN & KUNTONYRKKEILYÄ 2025

Vuosi 2024 on menossa kohti loppuaan ja vuosi 2025 saa alkunsa. Minulle se tarkoittaa yritystä edelleen taistella vanhuutta vastaan käymällä Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa. Tosin aloitan sen vasta tammikuun 30 päivä. Näin ainakin suunnittelen. Käyn "korkeanpaika leirilläni" Kanarialla ennen sitä. Olen tehnyt taas harjoitusohjelmani vuodelle 2025 tietämättä jaksanko ja pystynkö sen suorittamiseen vielä. Estääkö 77 vuoden ikäni jo sen?  Joka tapauksessa BOXING on kuulunut elämääni kauan.....tässä samalla tarinaa siitä....                                                                                                                                                       

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

                     Kalle Chydenius ja minä harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla
 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!                                            

                            

HARRIN KEHÄKULMASTA: Uusi Vuosi 2025 & Uudenvuoden lupaukset?

Niinpä Joulu 2024 on ohitse ja on aika valmistautua uuden vuoden vaihtumiseen ja toivottaa vuosi 2025 tervetulleeksi!

No joo, siis taas on kohta vuosi vaihtumassa. Tulossa on Vuosi 2025. Onpa vuosia sieltä vuodesta 1947 alkaen mennyt jo paljon? Uudenvuoden lupaukset olisi taas tehtävä? En tehnyt niitä ihan 1947 alkaen, mutta aika pian sen jälkeen kuitenkin opin, että sellaisia on tehtävä ja tinaa valettava, josta sitten tulkittiin erillaisia asioira. No sitä ei kai tehdä enään. Tai en tiedä sitäkään varmuudella. Ehkä on jotain virtuaalista tinanvalantaa? Ja silloin tehtiin myös uudenvuoden lupauksia, hartaasti ja huolella.. Nythän ei ole enään paljon lupauksia tehtävänä  ja ne kymmenien vuosien aikana tehdytkin ovat jäänneet unholaan ja todennäköisesti pitämättä. Tää on tälläinen vanha perinne josta nuoremmat eivät ehkä ole kuulleetkaan. Tässä alla on kuitenkin jonkinlaista tarinaa vielä mun tavasta tehdä uudenvuoden lupauksia. Ei mitään järisyttävää,.... lukekaapa siitä ja jos saatte virikkeitä Uudenvuoden 2025 lupauksille, nin toivotan ONNELLISTA ja MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA mikä oli myös tapana silloin aikoinaan toivottaa, nyt sitä toivotenaan jollakin ulkomaan kielellä enimmäkseen esimerkiksi  HAPPY NEW YEAR !!!

Tässä joitakin vanhempia kirjoituksia...1.1.2022....HYVÄÄ UUTTA  VUOTTA! Taas kerran olen saanut mahdollisuuden siirtyä uuteen vuoteen. Ja edelleen se on mielenkiintoista ja uteliaisuus valtaa mielen: MITÄ VUOSI TUO TULLESSAAN? Päivä on alkanut pienellä aamukävelyllä tyttären dogin MILON kanssa, kun tytär oli vastaanottamassa Uutta Vuotta pohjoisessa Suomessa ja MILO otti vastaan vuoden meidän kanssamme. Se mikä aina kuuluu Uuteen Vuoteen on ne uudenvuoden lupaukset. No, ne olen kyllä taas laatinut, mutta niistä olen jo aikaisemminkin  kirjoittanut, joten jos jaksat lukea niin tervetuloa vuoteen 2021.....

kirjoitettu 2021....

Ollaan siirrytty UUTEEN VUOTEEN 2021! Se tuntuu kyllä aika huimalta 1947 syntyneelle! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA teille kaikille, olikohan se nyt kolmelle blogini lukijalle?  

          

 

Kirjoittamani myötäilee kyllä hyvin tätäkin päivää ja ajatuksiani. Olen tietysti taas hiton paljon vanhempi, mutta yhä KIITOLLINEN ELÄMÄLLE ja ELÄMÄSTÄ! Uteliaisuus jälleen uuteen vuoteen, sen tapahtumiin ja tapaamisiin on yhä olemassa.

Päivä oli kyllä vähän harmaa, mutta ei haitannut Uuden vuoden lupauksia, ne 60 oli taas koossa ja tavoitteet on tietysti laadittu, niin kuin aina tässä elämässäni. Se olenko koskaan niitä pystynyt sillänsä toteuttamaan, onkin ihan toinen juttu? Mutta yritys hyvä ja näin vuoden ensimmäisenä päivänä olen uskoa ja innostusta täynnä. Se, että iltapäivällä jouduin jo yhdestä lupauksesta luopumaan, niin jäljelle jäi enää 59 uudenvuoden lupausta... 

Ai että mikä se uudenvuoden lupaus mistä jouduin luopumaan oli? No kerron sen, jos ette kerro sitä eteenpäin....olin luvannut, etten syö tänä vuonna korvapuusteja, jotka ovat suurta herkkuani mm. cafe Mellstenissä, joka muuten aukeaa tänään ja on taas joka päivä avoinna, niin eipä nyt tarvitse kieltäytyä coffeesta kera korvapuustin. No jäähän näitä lupauksia vielä 59 kappaletta, eikä kaikki oli suinkaan kieltoja, vaan kannustaviakin lupauksia urheiluun ja Rock and Roll elämään..... Niin siitä tulikin mieleeni että sain yhden uudenvuoden toivotuksen, rokkaavan, Rock-stara JYRKI 69 lähetti "Hyvää Uutta Vuotta! Let´s ROCK & BOX! Niin kirjoitin tuossa alussa, että 1.1.2012 kirjoitin tänne blogiini, jonka pitämisen aloitin siis jo 2005, eli ihan kauheeta... Yli 15 vuotta sitten ja olen saanut parhaimmillani ilmeisesti vain 3 seuraajaa, joista yhden tiedän varmuudella postuneen joukostamme. Myönnän etten ole ollut niin aktiivinen kuin olisi pitänyt eikä mun jututkaan ole kiinnostavia, vain ystävistä ja tapaamisista juttuja, herkutteluista terasseilla, Rock and Roll konserteista, välillä nyrkkeilystä ja usein siinäkin jostain kaukaisista ajoista, joista kukaan ei ole varmaan kuullut mitään? Mutta ottaen huomioon ikäni, koulutukseni, niin eihän sitä voi tietenkään paljon toivoa, sillä digielämä on aika tuntematon elämänmuoto näin iäkkäämmälle ja jo riskiryhmään kuuluvalle, mutta koitan olla siitä välittämättä ja aina välillä innostun aloittamaan blogini pitämisen, niin kuin taas tänään (se on yksi uuden vuoden lupaus) tarkoituksena keskittyä  blogaamaan HARRIN KEHÄKULMASTA nimimerkillä, joka on myös yhden Facebook sivustoni nimi ja niinpä koitan ainakin silloin tällöin kertoa tapaamisista ja tapahtumista blogini kautta.... jos nyt mitään tapahtumia on...ja on se koronakin vielä....Tuulimäen Boxinsali on kiinni, joten en pääse treenaamaankaan, joten todennäköisesti rapistun päivä päivältä enemmän ja enemmän, korvapuustit lihottavat ja taas yksi uudenvuodenlupaus romuttuu (olen päättänyt laihtua kilon) vuoden aikana. Olen luvannut olla positiivinen, mutta pahoin pelkään, ettei se onnistu minulta, sillä sehän vaatisi onnistumisia, menestystä ja tykkäyksiä Facebookissa, Instagramissa, älykkäitä kannanottoja Twitterissä ja mitä kaikkea, vielä näitä sosiaalisia juttuja onkaan... Huh huh, kyllä tuntuu haasteelliselta taas tämä UUSI VUOSI, mutta toivotan teille kaikille kolmelle tai kahdelle lukijalleni mitä parasta ja positiivisempaa VUOTTA 2021 ja kun ja jos nähdään päivitetään yks kuva tapaamisesta tänne blogiini osoituksena, että 2021 ollaan edelleen elossa?

e

1.1.2012 kirjoitettua....
Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille ystävilleni, jotka luette tätä blogiani HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012! Toivottavasti olette täynnä ENERGIAA ja VOIMAA sekä UTELIAISUUTTA tulevaan vuoteen! Onhan se niin kiehtovaa, kun uusi vuosi alkaa. Se on kuin kirja, jonka avaat ensi kerran ja aloitat sen lukemisen sen ensi sivulta. Lähdet tutustumaan tarinaan, joka vie sinua eteenpäin monine tapahtumineen, vivahteineen, saattaa tuoda eteen valtavia yllätyksiä, se voi tuoda rakkautta, onnellisuutta, myös surua ja vähemmän onnellisia jaksoja. Se on elämää ja se pitää sisällään niin monenlaisia asioita, etten ainakaan minä ole vieläkään 64 vuotisen elämäni aikana siihen kyllästynyt ja uteliaisuus elämää kohtaan on edelleen voimakas. Tietenkään en ole enää yhtä energinen ja riehakas kuin nuoruudessani, yhtä vallaton mieleltäni, mutta se uteliaisuus elämää kohtaan on säilynyt. Ja ehkä se arvostus ystävyydestä, ihmisistä, joita on mahdollisuus tavata, tutustua heihin sekä niiden ystävien, jotka ovat jo sieltä kymmenien vuosien takaa, antaa perspektiiviä ymmärtää ystävyyden merkitystä ja arvokkuutta. Se kertoo myös kuinka kauan tätä elämää on jo eletty. Kuinka paljon on ehtinyt tapahtua? Olen aina ja olen yhä KIITOLLINEN kaikesta kokemastani, ystävistä, joita olen saanut kohdata, en oikeastaan voi sanoa, että olisin tehnyt jotain suurta, mutta voin sanoa, että ELÄMÄ ON OLLUT SUURTA! Tapahtumien kirjo siinä on ollut kieltämättä värikäs. On ollut dramatiikkaa, on ollut jonkinlaista glamouria ja menestystä, on ollut epäonnistumisia, en ole ehkä osannut aina valita oikein ja ajatella mikä olisi järkevintä? Olen antanut usein sydämeni ja mieleni ohjata elämääni. Olen heittäytynyt siihen kaikella uskolla sen oikeuteen ja törmännyt sitten seinään, pudonnut pepulleni, katsellut ympärilleni epätoivoisena, miten tästä nousisi? Mutta nyrkkeilijän sydämeni on pakottanut minut aina nousemaan ja jatkamaan "otteluani" ja nyt tänään 64v. ikäisenä voin olla vain KIITOLLINEN, että olen sen tehnyt! Nautin tänä päivänä elämästä yhtä uteliaana, mitä vielä on edessä? Nautin siitä, että minulla on perheeni MURUNI, JESSICA-tyttöni, JERRI-poikani, olen voinut olla heille isä. Ehkä olen ollut heille vähän "omituinen" isä nyrkkeilijän menneisyyteni ja nyrkkeilijän mieleni vuoksi, ovat ehkä joutuneet kohtuuttomasti kuulemaan siitä, mutta se on MUN ISÄNI synnyin lahja minulle! Se on vain tosiasia ja on kuulunut mun elämääni. Enkä ole voinut unohtaa sitä, en ISÄÄNI, YRJÖ PIITULAISTA, joka muuten täyttäisi 5.1 91vuotta, jos olisi vielä joukossamme! Sydämessäni hän on kuitenkin yhä! Näin avaan tämän vuoden 2012 tällä kirjoituksellani ja toivotan teidät taas mukaan jatkamaan tätä elämänpolun kulkemista kanssani. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan, ensimmäinen sivu on vasta kirjoitettu! Vielä kerran HYVÄÄ ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012 

HARRIN KEHÄKULMASSA: Tee tyhjästä mielenkiintoinen elämä

 Moi. Joulu taas lähenee ja uusi vuosi on edessä haasteineen. Minullahan ei se haaste ole enään niin suuri kun olen eläkkeellä ja 77 vuotias. Olen tietysti jo tapani mukaan tehnyt harjoitusohjelman vuodelle 2025. Sen suorittamisen merkitys ei ole mikään ihmeellinen, mutta se on mun tapani taistella vanhuutta ja kiloja vastaan, mikä on luonnollista, kun olet 77 vuoden ikäinen. Toinen tärkeä juttu on maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset kavereiden kanssa Cafe Torpanrannassa. Nyt Torpanrannassa on joululoma, mutta vielä 30.12 voidaan kahvitella viimeinen vuoden 2024 kahvittelu siellä. Haluan tässä samalla toivottaa  hyvää Joulua sekä tulevaa votta 2025 ja hyvää mieltä...onnellisuutta ja unelmia rauhasta koko maailmassa ja että ihmiset olisivat toisillensa hyviä ja toisiansa ymmärtäviä....kyllä olisi maailmassa paljon mitä pitäisi muuttaa ja parantaa? No minä jatkan omaa pikkuriikkistä elämääni yrittäen itse olla hyvä ihminen ja muistaa isäni sanat jotka hän sanoi useamman kerran, kun olin ihan pikku poika "Harri muista, ystävällisyys ja kohteliaisuus ei maksa mitään".....

6.6.2024 kirjoitettua....Torstai on toivoa täynnä. Me kaikki tiedämme ja olemme kuulleet tuon lauseen mikä nyt sinänsä tuntuu melkoisen merkityksettömältä. Sitä voisi kyllä toivoa joka päivään.  Maailmassa kuohuu monella tapaan ja uutiset ovat melkoisen negatiivisia. On nuorten ja vanhuksien mielen ahdiistusta. Minä taas koitan edelleen noudattaa yhtä oivaltamaani mietettä jo vuosikymmenien takaa.... TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ. Sitä miten siinä olen oonistunut tai tänä päivänä onnistun on vaikea sanoa. Nyt kuitenkin, oikeastaan ainoa, mitä olen tähän kesään päättänyt on varjonyrkkeily leirini tuossa Toppelundin Areenalla eli Vihreässä Temppelissä joka on JYRKI69 antama nimitys tuolle treenipaikalle. Tarkoitus on noin 15 harjoitusta per kuukausi.kesän 2024 ajan. Toukokuu meni 16.sta treenillä. Painonpudotus tuon herkullisen ja hienon Andalusian kierroksen jälkeen on menossa, mutta en ole oikein vielä saannut siihen oikeaa otetta. Se on vielä hakusessa. No näin taas tämän aikaisemmin kirjoittamani blogijutun jonka voin näin siirtää myös tähän päivään ja tähän hetkeen.....

15.1.2024 kiejoitettua....

Nämä tarinat ja muistelot vievät minut usein kymmenien ja kymmenien vuosikymmenien päähän. Toisaalta tunnen siitä hyvää mieltä sillä muistot tuovat niin paljon mieleen, isäni, ystävät sieltä kiristettyjen köysien maailmasta, joka jotenkin tuntuu vain kuuluvan elämääni, jopa vielä tänäänkin vaikka käynkin mahdotonta taistelua vanhuutta vastaan....mutta ei ajatella sitä tänään ja tämän jutun kanssa sillä en muista kuka, mutta kerran joku pyysi minua kirjoittamaan Ruskaturnauksen käsiohjelmaan luvun ja se oli tietysti ilo minulle olla mukana nyrkkeilyssä. Parin päivän päästä lähden korkeanpaikan leirille (vitsi) Puerto Ricoon Kanarialle missä kävellään paljon, vietetään päiviä Amadoresin rannalla, upea ranta, mutta odotan jo kovasti, kun palaan sieltä takasin alkaa tämän vuoden treenikausi Tuulimäen boxingsalilla taas neljästi viikossa ja silloin varmaan tunnen taas BOXING IS MY LIFE.....

SYNTYNYT NYRKKEILIJÄKSI. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä otsikkoa väärin. Tuli vain mieleeni, kun näin kirjoituksen minkä olin kirjoittanut joitakin vuosia sitten pyynnöstä RUSKA-TURNAUKSEN käsiohjelmaan. Jossain mielessä tämä kyllä pitää paikkansakin. Nyrkkeily on ollut mun lajini, mun rakastettu ja mulle rakas. Siitäkin huolimatta, että  monet muut lajit ovat Suomessa suositumpia kuin NYRKKEILY. Arvostetuimpia ja kunnioitetumpia. Minäkin kunnioitan kaikkea urheilua sekä urheilijoita lajista riippumatta. Kuitenkin uskallan sanoa; MINUN LAJINI ON NYRKKEILY!

Se on ollut NYRKKEILIJÄN ELÄMÄ! Synnyin virtuoosimaisen nyrkkeiljän poikana suoraan nyrkkeilyyn. Hän liitti mut samana päivänä kun synnyin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. Tuli aika mun innostua nyrkkeilyyn, heikkona ja heiveröisenä pikkupoikana 13-vuotiaana. Tuntui kuin se päivä olisi vain odottanut sitä hetkeä kun aloittaisin tämän lajin. Missään tapauksessa se ei ollut helppoa. Olet YRJÖ PIITULAISEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN poika. Olen tästä kirjoittanut kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Se kertoo myös, että rakkauteni on nyrkkeily! En ole koskaan peitellyt enkä kieltänyt sitä. Kuitenkin arvostan kaikkia muita urheilulajeja ja urheilijoita, ihmisiä ja ystäviä. Tie on ollut välillä kova, mutta elämä on ollut kuitenkin onnekas. Olen saannut paljon ystävyyttä ja rakkautta. Suurimpana tänään tunnen, että mulla on perheeni, MURUNI ja lapseni JESSICA ja JERRI ja olen saannut elää. Olen 75 vuotias ja käyn edelleen treenaamassa, lyön säkkiä, palloja, varjonyrkkeillen. Rakkaus nyrkkeilyyn on olemassa, EHKÄ TUO OTSIKKO ON KUITENKIN TAVALLAAN OIKEIN?

 

E