Ei, ei tämä tarkoita sitä että olisin THE 69 EYES bändin uusin jäsen. Se tarkoittaa sitä, että viikonpäästä maanantaina 30.5 minä täytän 69 vuotta! Ja sehän kuulostaa vielä hurjemmalta kuin että olisin THE 69 EYES bändin uusin jäsen HARRI 69....
Se että täytän 69 vuotta ei vaadi partya eikä juhlallisuuksia. Se on miten sen nyt sanoisi, kamalaa, masentavaa, joten on pakko laittaa tähän muutama kuva muistuttamaan ajankulusta tähän päivään. Ja ihan sikin sokin, mikä sopiikin kuvailemaan tätä mun sikin sokin elämääni!
Syntymäpäiviä vietän matkoilla MURUNI kanssa lähes autiolla tuntemattomalla saarella! Voin sanoa tähän vain GOOD ROCKIN`TONIGHT!
SKÅL ELÄMÄLLE!
Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
maanantai 23. toukokuuta 2016
torstai 5. toukokuuta 2016
HARRIN KEHÄKULMASTA: Ikimuistoinen Göteborg
Ennenkuin lähden tästä Tuulimäkeen treenaamaan, niin en voi olla päivittämättä taas yhtä mun blogijuttua GÖTEBORGISTA ja INGEMAR JOHANSSONISTA....joo luulen että mun täytyy kyllä ainakin vielä kerran käydä GÖTEBORGISSA....ehkä vaikka tulevana kesänä, ajelen sinne autolla Ruotsin läpi ja käyn INGON patsaalla....ja jotain kivaa muuta....LISEBERG....ynnä muuta!
GÖTEBORGISSA. Takana on huikea viikonloppu Göteborgissa. Kaupunki johon liittyy kohdallani aivan uskomaton määrä nostalgiaa, muistoja, eikä vain minun itseni kautta vaan myös isäni, joka nyrkkeili siellä monet hienot matsinsa aikoinaan. Kun minä ensi kertaa nyrkkeilin ammattilaisena siellä kirjoittivat Göteborgin lehdet että YLEISÖ SUOSIKIN poika nyrkkeilee täällä tänään ja YRJÖ PIITULAINEN on poikansa kehäkulmassa. Nostalgia oli silloin suuri. Enkä voinnut olla välttymättä siltä tänäkään viikonloppuna.
GÖTEBORGISSA. Takana on huikea viikonloppu Göteborgissa. Kaupunki johon liittyy kohdallani aivan uskomaton määrä nostalgiaa, muistoja, eikä vain minun itseni kautta vaan myös isäni, joka nyrkkeili siellä monet hienot matsinsa aikoinaan. Kun minä ensi kertaa nyrkkeilin ammattilaisena siellä kirjoittivat Göteborgin lehdet että YLEISÖ SUOSIKIN poika nyrkkeilee täällä tänään ja YRJÖ PIITULAINEN on poikansa kehäkulmassa. Nostalgia oli silloin suuri. Enkä voinnut olla välttymättä siltä tänäkään viikonloppuna.
ULLEVIN stadionin eteen oli tullut sitten viimekäyntini jälkeen INGEMAR JOHANSSONIN entisen Raskaansarjan Mestarin ja promoottorini patsas. Tuntui upealta hetki viipyä INGON patsaan edessä.
Vierailin myös INGEMAR JOHANSSON museossa ja siellä vasta törmäsinkin sitten nostalgia vuoreen, kun kuvat seinillä kertoivat niin isäni aikaisista ihmisistä että nyrkkeilijöistä. Olisin voinnut kertoa ilmeisesti suuren määrän tarinoita tapahtumista, tapaamisisista, niin isäni kuin omalta kohdaltani. Vahtimestari siellä kysyi tulenko keskiviikkona tapahtumaan siellä, jossa on paikalla INGEMARIN pojat ja vaimo BIRGIT ja muutamia muita tuttuja. Sanoin etten ole valitettavasti enään silloin Göteborgissa, mutta lähetin heille kaikille lämpimät terveiset ja annoin käyntikorttini heille annettavaksi. Tässä muutama kuva sieltä ainutlaatuisen hienosta museosta.
INGEMAR JOHANSSON
INGON Maailnmestarin Vyö hänen tittelin voitetuaan.
Kuvassa INGEMAR JOHANSSON voittamassa Raskaansarjan Nyrkkeilyn Maailmanmestaruutta FLOYD PATTERSONILTA.
IMGEMAR JOHANSSON ja FLOYD PATTERSONISTA jotka kohtasivat toisensa kolmasti Raskaansarjan Maailmanmestaruustittelistä otellessaan tuli myös elinikäisiä ystäviä.
Vierailu INGEMAR JOHANSSONIN museossa oli mieleen jäävä kokemus ja tuntui ihmeelliseltä katsella nyrkkeilyihmisten ja nyrkkeilijöiden kuvia, jotka olivat liittyneet niin faijan kuin omaankin nyrkkeilyuraani. Aika kulkee mutta muistot säilyvät ja niin myös INGON ainutlaatuisuus omalta aikakaudeltaan.
IMGEMAR JOHANSSON ja FLOYD PATTERSONISTA jotka kohtasivat toisensa kolmasti Raskaansarjan Maailmanmestaruustittelistä otellessaan tuli myös elinikäisiä ystäviä.
Vierailu INGEMAR JOHANSSONIN museossa oli mieleen jäävä kokemus ja tuntui ihmeelliseltä katsella nyrkkeilyihmisten ja nyrkkeilijöiden kuvia, jotka olivat liittyneet niin faijan kuin omaankin nyrkkeilyuraani. Aika kulkee mutta muistot säilyvät ja niin myös INGON ainutlaatuisuus omalta aikakaudeltaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)