NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/12

MATKA EM-KILPAILUIHIN BRESLAUHUN Vuosi 1942 alkoikin nyrkkeilyn suhteen matkalla EM - sotamestaruuskilpailuihin Saksan Breslaun kaupunkiin, jossa olisi kilpailut 21-25.1.1942. Osaanottajia oli ilmoittautunut mukaan 96 nyrkkeilijää 11 eri valtiosta. Suomi haluasi olla mukana, vaikka nyrkkeilijöidemme harjoitusmahdollisuudet olivat juuri heikoimmillaan. Matkaan lähtivät isäni lisäksi AATOS LUNDELL sekä matkanjohtajaksi "nyrkkeilymme isä" maisteri VICTOR SMEDS. Matkalle lähdettiin varhain 15.1 päivän aamuna Turun kautta laivalla Tukholmaan, sieltä junalla Ruotsin läpi Malmön kaupunkiin ja sieltä matka jatkui lentäen Berliiniin, josta autolla kuljetus Breslauhun. Ensimmäisellä kierroksella isäni voitti Unkarin VOJONOVICSIN, mutta matkakumppani AATOS LUNDELLhävisi lujaa iskevälle saksalaiselle KARL SCHMID;tille yhtä selvästi kuin 1941 maaottelussa Passaussa.

Seuraavassa ottelussaan isäni kohtasi saksalaisen HORST GARZIN, joka teki isäni etenemisen palkintopallille mahdottomaksi, voittaessaan ottelun. Joka tapauksessa ottelua pidettiin illan parhaana ja todettiin isäni kunnon pettäneen kolmannessa erässä. Annankin urheilupalstan artikkelin kertoa ottelusta; YRJÖ PIITULAINEN jäi sitten sijoitusmahdollisuuksien ulkopuolelle Breslaun EM-kisoissa. Hän hävisi saksalaiselle maaottelumiehelle GARZILLE pistein. Erikoiskirjeenvaihatajamme antamien tietojen mukaan oli tämä ottelu ollut eilisillan parhain. Vastakkain oli kaksi nyrkkeilijää, jotka teknillisesti ovat hyvää tasoa. Kaksi erää oli PIITULAINEN tasapäisesti otellut germanin kanssa, mutta kolmannessa oli meikäläisen kestävyys pettänyt. Ja tappio tuli. Monet arvelevat ehkä nyt, että turhaan täällä myrkkeilijöitä Breslauhun lähetettiin, mutta se ei ole viisaasti sanottu. Osoitimmehan maailmalle, että pieni kansamme kovan sodan aikanakin pystyy pitämään urheilua sikäli hengissä että saatamme lährttää urheilijoita vaativiin edustustehtäviinkin. Ennen nyrkkeilijöittemme lähtöä kirjoitimmekin näillä palstoilla ettei tällä kertaa ole niin tähdellistä, vaikka poikamme hieman köniinsä saavatkin lähtiessään Euroopan mestaritittelistä kamppailemaan. Pääasia oli, että oltiin mukana. PIITULAISEN tappiosta huolimatta ilahduttaa erikoisesti se seikka, että kevytsarjalaisemme pystyi esittämään hyvää nyrkkeilyä. Siitä hän on saanut asiantuntijoiden tunnustusta. Ei pidä paikkaansa myöskään sellainen väite, että PIITULAINEN olisi huonosti harjoitellut. Ken tuntee nyrkkeilyn ja siihen liittyvät seikat, käsittää että pelkkä saliharjoittelu ei miestä teräkuntoon johda. Kilpailuottelut ovat ne harjoitustilaisuudet, jotka antavat nyrkkeilijälle oikean voimainkeskitystaitoa, ottelusilmää ja ottelutottumusta. Näitä mahdollisuuksia ei PIITULAISELLE tarjottu riittävässä määrässä ennen lähtöä. Pahoillaan ei siis kenenkään ole oltava, eikä aiheettomasti syytettävä PIITULAISTA enempää kuin LUNDELLIAKAAN sekä nyrkkeilymme johtoa siitä, että tälle matkalle lähtivät. Molemmat ovat asevelvollisuusiässä, joten heillä on vielä paljon sanottavaa nyrkkeilykehässä. Ja kunhan ne "ryssän revohka" selväksi saadaan ja urheiluelämä jälleen normaaleille laduille, niin varmaa on, että suomalaisnyrkkeilijät etupäässä juuri PIITULAINEN ja LUNDELL, tulevat vielä meitä ilahduttamaan hyvillä ottelusaavutuksillaan. Lausutaaan pojat vain iloisesti tervetulleeksi jälleen kotimaahansa.

Breslaun EM-kilpailuista nyrkkeilyssä PIITULAINEN onnittelee voittajaansa GARZIA heidän tasaväkisen yhteenottonsa jälkeen. Kumpi heistä voitti? Ei ainakaan miesten kasvonilmeistä voi päättää kuka on "se onnellinen" !

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/11

SOTA-AIKA, JATKOSOTA 1941-1944 +LAPINSOTA 1945 Vielä kevään aikana ehti isäni nyrkkeillä HV:n ja HNS:n seurojen välisessä kilpailuissa Helsingin Valkoisessa salissa, jonne piti tulla hänen vastustajakseen jälleen AHTI LEHTINEN ja sali täyttyikin ääriään myöten, jossa kuitenkin yleisön pettymykseksi ei nähty odotettua kohuottelua AHTI LEHTISEN jäätyä pois. Isäni nyrkkeili sensijaan leikkien kissaa ja hiirtä HV:n T.FORSBLOMIN kanssa, joka sai tarpeekseen toisessa erässä luopuen suosiolla kamppailusta. Tämän jälkeen julkaistiin vielä "Vuoden kahdeksikko"; OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, LEO PELTONEN, YRJÖ PIITULAINEN, OLLI KAARTINEN, AATOS LUNDELL, OIVA PURHO ja HANNES KOIVUNEN ja todettiin YRJÖ PIITULAISEN olevan kevyen sarjan paras, vaikka hävisikin SM-kisoisssa AHTI LEHTISELLE. Kevään 1941 jälkeen seurasikin huomattavasti ikävämmät suuremmat "ottelut", kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, aloittaen hyökkäyksen ilmasta käsin 25.6.1941 tarkoituksenaan tuhota saksalaisten lentokoneet, joita uskottiin olevan Suomen lentokentällä. Suomen armeija aloitti hyökkäyksen ja eteni Karjalankannakselle ja Itäkarjalaan ja joulukuussa 1941 suomalaisten eteneminen pysähtyi Mannerheimin käskystä ja alkoi asemasota vaihe, jota kesti kaksi ja puoli vuotta. Puna-armeija aloitti asemasodan purkaneen suurhyökkäyksen Karjalankannakselle 9.6.1944. Hyökkäys eteni nopeasti ja Viipuri vallattiin suomalaisilta 20.6.1944. Vähitellen suurhyökkäyksen voima hidastui suomalaisten taistellessa sitkeästi vastaan ja tilanne muuttui takaisin asemasodaksi ja moien neuvottelujen jälkeen saatiin aselepo. Aselepo astui voimaan 4.6.1945. Jatkosodan aselepo ehtoihin kuului saksalaisten välitön karkoittaminen Suomesta ja Suomi joutui sotimaan vasten tahtoaan entistä aseveljeään vastaan.Vetäytyessään Lapista saksalaiset tuhosivat ja polttivat Lapinkyliä ja Rovaniemen kauppalan. Lapin sota käytiin Suomen ja Saksan välillä Lapissa syyskuun 1944 - huhtikuun 1945 aikana. Lapin sota päättyi 18.9.1945. Ihmeellisintä on nyt, kun näitä asioita tässä tutkin ja lueskelen, niin nyrkkeilyeämä kuitenkin oli näidenkin vuosien aikana hengissä ja toiminnassa. Kerron kohta niistä lisää, mutta haluan tässä tuoda vielä minun ikäluokkaani olevan kaverin kiitollisuuden tumteen ilmi siitä, että olen sannut kasvaa ja elää vapaassa ja ihanassa Suomen maassamme. Olen ennekin tuonnut sen ilmi ja kertonut, että rakastan tätä maata ja on hienoa olla suomalainen. Minä tunnen niin ja haluan myös sen sanoa! Kun Ruotsissa minä sain lempinimen DEN FINSKE ELEGANTTEN, olin niin pirun ylpeä siitä DEN FINSKE alusta! Kiitos vielä kaikille niille, jotka antoivat raskaan "veronsa" tämän maan vapaudesta. HE OVAT MAAMME SUURIMMAT SANKARIT, JOKAINEN! Raskaat sotavuodet vaativat uhrinsa eikä vihollisen luoti erotellut hyviä ja huonoja, ei myöskään nyrkkeilijöitä. Jo hyökkäysvaiheen aikana kaatui maaottelumies OTTO PAKARINEN Aunuksella. TUL:n mestari AULIS SANDSTRÖM sai surmansa. Olympiavoittaja STEN SUVION vasemman käden rikkoi räjähtävä luoti Aunuksessa ja STEPA jäi ilman peukaloa. Monet olivat kerrat pikkupoikana, kun tutkin STEPA-sedän kättä mistä puuttui peukalo. Myös STEPAN Berliinin Olympialaisten loppuotteluvastustaja MICHAEL MURACH kaatui Saksan rintamalla. Nyrkkeiljöistä haavoittuivat ainakin KALEVI ALANNE, ÅKE GRÄNO, PAULI PUNKKA ja YRJÖ FORSS. Viipurilainen TOIVO "Topi" PIRINEN kuoli haavoittumisen jälkeen kenttäsairaalassa vammoihinsa. Myös salolainen AKSELI KORVENPÄÄ ja Toukolan Teräksen VALTER FERRIN sekä maaottelumies LEO NOVOLA kaatuivat sodassa. Sodan uhreihin kuuluivat myös TUL:n TENHO VILENIUS, Helsingin Tarmon EINO IIVONEN sekä kaukopartiomatkalla vihollisen linjojen taakse Seesjärvellä jäännyt 1938 alokasmestaruuskilpailujen höyhensarjan kolmonen VILJO SUOKAS. Hän oli ainoa Mannerheimin ristillä palkittu nyrkkeilijä. Tässä ei ole varmaankaan kaikki, monet saivat pienempiä kolhuja ja valitettavan monille parhaat kehityksen vuodet nyrkkeilijänä kuluivat taistelukentillä. Kaikesta huolimatta kiintoisuus urheiluun ja nyrkkeilyyn säilyi. Nyrkkeilystä tuli painin ohella armeijassakin suosittu urheilu. Muun muassa isäni sai 28.6.1942 komennuksen Maasotakouluun, joka kestikin aina 28.6.1944 asti. Lisäksi isäni kiersi armeijan viihdytysjoukoissa eri rintamilla näytösnyrkkeillen, niin STEPA SUVION kuin NIILO SOMERKOSKEN ja muutaman muunkin nyrkkeilijän kanssa, paikkoina oli Kiestingistä Rukajärvelle ja kotiutuminen tapahtui  21.11.1944 ja näin oli jo toinen Olympiadin aika kulunut umpeen, isäni ollessa 23-vuotias. Kotirintamalla ryhdyttiin puuhaamaan kilpailuja heti kun se oli mahdollista vuoden 1942 alussa. Kaikkihan eivät olleet rintamalla, vaan osa erillaisissa muissa tehtävissä kotijoukoissa. Näin on minunkin aika palata nyrkkeilyn ja isäni YRJÖ PIITULAISEN nyrkkeilyuran jatkamisen pariin, sitten  viimeisten SM kilpailujen 21-3-1941

 NIILO SOMERKOSKI ja YRJÖ PIITULAINEN ovat tulleet Rukajärvelle antamaan etulinjojen        pojille nyrkkeilynäytöstä ja opetusta.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/10

TIUKKOJA OTTELUJA JA SKANDAALI TAPPIO! Vuosi 1941 alkoikin 19.1 Suomi-Ruotsi maaottelulla Helsingissä ja sen Messuhallissa. Isäni saa jälleen tilaisuuden kohdata Ruotsin loistavan HUGO ANDERSSONIN, jonka kanssa keskinäiset ottelut olivat kummallakin yksi voitto toisistaan. Etukäteis spekulaatioissa lehdissä käytiin tätä ottelua runsaasti läpi, missä kerrottiin PIITULAISEN hakevan hyvitystä Messuhallin kehässä ja HUGO ANDERSSON taas kertoi uskovansa jälleen voittavansa. Edellisen ottelunsa jälkeen ruotsalaistoimittajat kertoivat HUGO ANDERSSONIN sanoneen, ettei hän enää häviä YRJÖ PIITULAISELLE. Ja niinpä annankin tässä parin lehtiselostuksen kertoa miten tässä kohuottelussa kävi. PIITULAINEN kuin uudesti syntynyt! PIITULAINEN osoitti kamppaillussaan "Göteborgin pyörremyrskyä" HUGO ANDERSSONIA vastaan, että hän osaa neliössä hieman muutakin kuin väistellä iskuja ja naputella keveitä kissanlääpäisyjä. Nyt hän osoitti osaavansa otella! PIITULAINEN ei luovuttanut fyysisesti voimakkaammalle vastustajalleen aloitteitten tekoa, vaan ryhtyi reippaaseen iskujenvaihtoon, kun götanmaalainen syöksyi kohti. Tämä taktiikka taltutti huomattavasti ANDERSSONIN otteluhalua. Kolmannessa erässä PIITULAINEN olikin täydellisesti tilanteen herra. Toisessa otteluselostuksessa sanottiin, kaikki turha leikittely oli nyt kuin poispyyhitty. Hänen nyrkkeilynsä oli määrätietoista ja tarkkaa. Entinen nopeus oli jäljellä ja sen ansiosta PIITULAINEN jo kahdessa ensi erässä hankki selvän johdon, kolmannessa PIITULAINEN jälleen loisti mainiolla väistötekniikallaan ja ANDERSSON huitoi reikiä ilmaan. Kunhan PIITULAINEN saa tehoa iskuihinsa, on hän vaarallinen vaikkapa saksalaiselle Euroopan-mestarille NURNBERGILLE. Suomi voitti Ruotsin pistein 13-3 ja muita suomalaisia voittajia olivat OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, ÅKE GRANÖ ja OIVA PURHO. Maaottelun jälkeen käväisi isäni nyrkkeilemässä 20-21.1.1940 Turussa Turun urheiluliiton kilpailuissa voittaen ja saaden palkinnon kilpailujen parhaana nyrkkeilijänä.

Suomen nyrkkeilyliiton mestaruuskilpailut olivat Helsingissä 2-3.3.1941 jossa isäni otteli kaksi ottelua voittaen molemmat ylivoimaisesti ja näin hän voitti jälleen kilpailunsa. Sitten olikin edessä Suomen mestaruuskilpailut 20-21.3.1941 Helsingin Messuhallissa ja siellä olisi mukana myös TUL:n mestarinyrkkeilijät. Jos SNL:n omat mestaruuskilpailut olivat jääneet vaisuksi ja olivat olleet isälleni jo lähes läpihuuto-juttu, niin tulevissa Suomen mestaruuskilpailuista olisikin tulossa huomatavasti kovemmat sillä mukana tulisivat olemaan myös TUL:n nyrkkeilijät. Kisoja edeltävinä päivinä voittajaehdokkaita puntaroidessa oli YRJÖ PIITULAINEN melkeinpä luonollinen voittajaehdokas sarjassansa, jossa oli kuitenkin monta kovaa kilpakumppania kisailemassa mestaruudesta. Alku sujuikin suurella helppoudella ja koitti Suomen mestaruuskilpailujen loppuottelupäivä 21.3.1941 Helsingin Messuhallin sähköisessä kehässä ja vastassa jälleen isäni kova kiistakumppani AHTI LEHTINEN ja näin siinä sitten kävi, lehtiotsikoiden kirkuessa seuraavana päivänä, AHTI LEHTINEN - PIITULAINEN 2-1 TRAAGIKOOMILLINEN SKANDAALI ja otteluselostukset käsittelivät ottelua näin; Keskiviikkona oli kevyensarjan loppuottelun tuomio 2-1 AHTI LEHTISEN hyväksi järjetön! LEHTINEN nyrkkeili 1.erän erinomaisesti ja sai niukan johdon, mutta seuraavissa erissä PIITULAINEN hallitsi ottelua täydellisesti, vaikka LEHTINEN vielä 2.erässä yrittikin tiukasti. LEHTISEN iskut osuivat kuitenkin perin harvoin. Yksinomaan iskuosumissa PIITULAINEN johti koko ajan suhteessa 3-1, joten hänellä kummankin erän päättyessä oli 10 osumapisteen johto. Lisäksi hänen väistöillään noukki pisteitä, sillä sääntöjen mukaan positiivisesta väistöteosta annetaan 1/2 osumapistettä. Yksinomaan näillä väistöpisteillä PIITULAINEN olisi kyennyt tasoittamaan LEHTISEN iskuosumat. Siksi harvoin LEHTINEN, hyvistä yrityksistään huolimatta, sai iskunsa todella osumaan suojattomaan paikkaan. Toinen selostus kertoo; YRJÖ PIITULAINEN osoitti jälleen eilen, että hän nyrkkeilee sen mukaan millainen vastustaja on. Jos hänellä on hyvä mies vastassaan, niin silloin hän ei tyydy briljeeraamaan väistötekniikallaan vaan antautuu rohkeasti tiukkaan taisteluun. AHTI LEHTISELLÄ oli eilen elämänsä päivä! Hän nyrkkeili 1.erässä erinomaisesti aktiivisen tiukasti ja tarkasti. PIITULAINEN sai otella tosissaan ja vain nopeutensa avulla hän pitikin erän melkein tasoissa. Vielä toisessakin erässä LEHTINEN aluksi jatkoi tiukkaa työskentelyään, mutta nyt oli PIITULAINENKIN jo lämmennyt ja nopeilla yllätysiskuilla sekä vastaiskusarjoilla hän otti alusta alkaen johdon käsiinsä. Erän lopulla LEHTINEN alkoikin jo pehmetä niin, että tyyli särkyi ja hän ryhtyi hosumaan antaen siten PIITULAISELLE selvän johdon. 3.erässä LEHTISEN kestävyys petti jo melkoisesti ja erän lopulla hän vaikutti hieman sekapäiseltä, sillä hänen iskukykynsä loppui melkein täydellisesti. PIITULAISEN voitto oli selvä, mutta ei sentään kahden tuomarin mielestä ja niin merkittiin ensimmäinen koko Suomen mestaruuskilpailujen mestariluetteloon väärä nimi. Näitä vastaavia selostuksia ja valokuvia ottelusta oli paljon ja kuohunta melkoinen, joten päätän näiden tutkimisen tähän runoon, joka myös löytyi sieltä; "Kevytsarja Piitulaisen oli, Lehtinen nyt sai sen äänin kaksi - yksi. Ikävältä tuntui siksi, ettei paras mestariksi, tullut määrätyksi. Hyvät herrat, myönnättehän, että ympärillä kehän, jotain mekin näimme. Väärän tuomion suhteen, joista ansaitsette nuhteen, hämillemme jäämme"! Sarjavoittajat näissä historiallisissa SM-kisoissa  olivat  OLLI LEHTINEN, VEIKKO HUUSKONEN, LEO PELTONEN, AHTI LEHTINEN, OLLI KAARTINEN, AATOS LUNDELL, VEINI HEINO ja HANNES KOIVUNEN.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/9

MAAOTTELU RUOTSIA VASTAAN! Etukäteisveikkailuissa odotettiin YRJÖ PIITULAISEN vuoren varmaa voittoa ruotsalaisesta vastustajastaan. Maaottelun voitti Ruotsi pistein 10-6 ja suomalaisvoittajat olivat vain OLLI LEHTINEN ja YRJÖ PIITULAINEN. Isäni onnistui jälleen loistavasti erittäin hyvää ja kokemutta HUGO ANDERSSONIA vastaan ja tässä pari otteluselostusta kuvaamaan ottelua. Kevyen sarjan miehet YRJÖ PIITULAINEN ja HUGO ANDERSSON saapuivat nyt kehään. Ruotsalainen aloitti kuin rajuilma ja PIITULAINEN oli hetken aikaa hämmästynyt iskuryöpyistä, joita hänen oli ruvettava torjumaan ja väistelemään. Hän ei kuitenkaan muuttanut ilmettäkään, vaan suhtautui rauhallisesti ANDERSSONIN hyökkäyspuuskaan. Toisessa erässä PIITULAINEN jo sai sisään osuman toisensa jälkeen eikä ollut enää epäilystäkään voittajasta. ANDERSSONIN iskut PIITULAINEN väisti mainiosti tai otti ne käsineisiinsä. Kuten kotona käytti hän nytkin väistäessään köysiä hyväkseen. Kolmas erä oli tasaväkisempi, mutta PIITULAINEN voitti puhtaasti 2-0. Siitä huolimatta kuului katsomosta vihellyksiä. Toinen otteluselostus kertoi:YRJÖ PIITULAINEN antoi jälleen näytöksen siitä kuinka helposti lujia hyökkäilijöitä voidaan nyrkkeilyssä hoitaa, jos omaa tarpeeksi nopeutta, nyrkkeilyvaistoa ja väistötaitoa. HUGO ANDERSSON yritti koko ajan tiukasti hyökkäillä, mutta liikehtimisellään ja väistöillään PIITULAINEN eksytti hänet usein iskemään reikiä ilmaan ja joutumaan suoraan PIITULAISEN nopeiden iskusarjojen uhriksi. PIITULAINEN voitti kirkkaasti jokaisen erän ja sai ottelun jälkeen voimakkaat suosionosoitukset nyrkkeilyä ymmärtävältä yleisöltä. Kun tuomio julistettiin kuului katsomosta joitakin vihellyksiä, mikä ei anna korkeata käsitystä tukholmalaisesta lehteriyleisöstä. PIITULAISEN voitto oli näet ylivoimainen.

Ruotsi - Suomi maaottelun jälkiottelut pidettiin pari päivää maaottelun jälkeen Göteborgissa 17.12.1940. Siellä isäni kohtasi uusintaottelussa toistamiseen HUGO ANDERSSONIN. Ja ottelussa kävi näin: kevyessä sarjassa suoritettiin revanssiottelu. PIITULAINEN, jonka maaottelussa saavuttamaa voittoa HUGO ANDERSSONISTA muutamat ruotsalaiset urheiluasiantuntijat olivat pitäneet vähintäänkin kyseenalaisena, hävisi yllättäen ANDERSSONILLE. Ensimmäinen erä oli PIITULAISEN, joka noukk itselleen pisteitä kauniilla suorillaan,
mutta toisessa erässä ruotsalainen yllättäen lisäsi vauhtia, joka vähitellen pusersi mehut suomalaisesta. PIITULAINEN kykeni kyllä säilyttämään tyylinsä, mutta se ei riittänyt, vaan taistelutahtoa uhkuva göteborgilainen sai selvän voiton ja hyvityksen maaottelussa kärsimälleen tappiolle. Yleisö seisoi penkillä ja ulvoi ihastuksesta ottelun aikana. Illan Ruotsi - Suomi ottelu päättyi 4-4 tasapeliin. Näin oli saatu vuosi 1940 päätökseen. Vuosi oli ollut todellinen läpimurto nuorelle nyrkkeilijälle YRJÖ PIITULAISELLE, joka 19 vuotiaana kohosi Suomen amatöörinyrkkeilyn puhutuimaksi ja valovoimaisimmaksi nyrkkeilijäksi. Vuoden 1940 loppupuolella 1.11 oli isäni astunut suorittamaan asepalvelustaan Helsingin komennuskomppaniaan, mutta ei ollut ehtinyt vielä olla paljonkaan paikalla runsaan nyrkkeilykilpailu ja nyrkkeilyn edustustehtävien takia.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/8

NYRKKEILYLIITTO VASTAAN TUL! Seuraavat merkittävät kilpailut tapahtuivat jälleen Helsingissä 2-3.12.1940, jolloin Nyrkkeilyliiton ja TUL:n parhaimmisto kohtasivat toisensa. Näissä kilpailuissa isäni nyrkkeili kaksi ottelua. Ensimmäinen kamppailu tapahtui OLLI NIKULAISTA vastaan. Nuoren PIITULAISEN arveltiin saavan kestää vaikean kypsyyskokeen, mutta osoittautui, että hän on jo oppiaskeleensa ottanut, kaikessa muussa paitsi vakavuudessa. Nopeista koukuistaan tunnettu NIKULAINEN hävisi ensi erän pisto tunnustelut ja yritti sitten toisessa erässä koukkuryöppyä saaden jonkin verran perillekin. Sitä hänen ei olisi kuitenkaan pitänyt tehdä - PIITULAINEN innostui näyttämään kaikkensa, mikä ei ole suinkaan vähän. NIKULAINEN ei tavannut vastustajaansa mistään, kaiken aikaa tuntien iskut joka taholla. Hän väsähti tuloksettomaan ponnisteluunsa ja PIITULAINEN piteli kolmannessa erässä hiukan liikaakin leikkiä hänen kustannuksellaan. Toisessa ottelussa tappion kärsi toinen TUL:n mestari ERKKI RASK, ottelussa PIITULAINEN oli yhtä ylivoimainen kuin NIKULAISTAKIN vastaan. RASK hosui silmittömästi ensimmäisessä erässä. PIITULAINEN antoi miehen touhuta väistellen tämän väsyksiin. Toisessa ja kolmannessa erässä RASK oli pelkkänä osumien maalitauluna, mutta kun PIITULAINEN näpytteli hellävaroen amatöörinyrkkeilyn hengen mukaisesti ei kanveesille menon vaaraa ollut. Nyrkkeilyliitto oli pistein 17-15 TUL:a parempi. Katsojia oli molempina iltoina huikeat 6000. Liitto-ottelujen perusteella valittiin yhteinen joukkue kohtaamaan RUOTSI maaottelussa TUKHOLMASSA 15.12.1940.

Suomen nyrkkeilyn maajoukkue lähdössä laivalla Tukholmaan kohtaamaan Ruotsin maajoukkueen!

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/7

                                                                           

MAAOTTELU JA KOHTI SUOMEN MESTARUUTTA. Kolme viikkoa myöhemmin Helsingin Messuhalli pullisteli 7600 ihmisen ahtautuessa sinne katsomaan Suomen ja Saksan välistä nyrkkeilymaaottelua. Saksan nuorekas ja samalla laadukas nyrkkeilyjoukkue oli etukäteis-suosikki maaottelussa ja ei valitettavasti pettänyt luottamusta. Saksa voitti Suomen 5-3. Suomen voittajat olivat OLLI LEHTINEN, YRJÖ HEINO ja YRJÖ PIITULAINEN. Isäni onnistui taas ottelussaan loistavasti lehtien otsikoidssa, "Piitulaisen sooloesitys" ja "Yrjö Piitulainen antoi nyrkkeilynäytöksen" Jutuissa kerrottiin iloisimman yllätyksen eilen tarjonneen Yrjö Piitulaisen, 19 vuotiaan viipurilaisen. Kerrottiin että hänen taktillinen käsityskykynsä olevan suurenmoisen ja hänen hallitsevan täydellisesti liikkeensä. Sen vuoksi hän suorastaan leikitteli väistöillään ja pakotti tarkan vastustajan WALTER TRITTSCHACKIN iskemään hyvin usein reikiä ilmaan. PIITULAISEN voiton toivat monipuolinen iskuvalmius, taitavat väistöt ja perääantamaton taistelutahto. Kunhan poika iän mukana saa voimia, on meillä kaikkein korkeimman kansainvälisen luokan nyrkkeilijä.

YRJÖ PIITULAINEN oli tiistai-illan suuri nimi. Vieressäni istuva maailmanmestari TAISTO MÄKI huusi hänet nähdessään kurkkunsa käheäksi pelkästä ihastuksesta ja sanoi olevansa tässä ottelussa paljon jännittyneempi kuin oman ennätysjuoksunsa aloittaessaan. PIITULAISESTA kirjoitetaan tiistain jälkeen varmasti paljon kauniita sanoja, kirjoittakoon vain, kunhan pojan pää kestää! Viipurin poika on nyrkkeilytaidoissa harvinaisen pitkällä, se on sanottava. Suuremmoiset väistöt, iskupuhtaus ja kadehdittava nyrkkeilysilmä. Olosuhteiden pakosta syksyyn siirtyneet Suomen mestaruus nyrkkeilyt pidettiin 3-4.11.1940 jälleen Helsingin Messuhallissa, vielä ilman TUL:n edustusta, vaikka sellaisesta oli ehditty välillä sopiakin. Voitettuaan ensimmäisessä ottelussaan HNS.n AHLBERGIN kohtasi isäni kisojen loppuottelussa T.ASIKAISEN ja sai lehdet kirjoittamaan seuraavasti: Kevyessäsarjassa nähtiin epätasainen kamppailu Viipurin Nyrkkeilijäin YRJÖ PIITULAISEN ja T.ASIKAISEN välillä. Ensimmäisessä erässä PIITULAINEN iski paikalleen osuvan oikeankäden koukun vastustajan korvahermon kohdalle. Se isku horjutti vahvaa ASIKAISTA. Toisessa erästä alkaen PIITULAINEN oli ylivoimainen. Hän teki vastustajalleen mitä tahtoi. Punasi tämän kasvot ja huvitti yleisöä ottelusilmää osoittavilla nopeilla väistöillä sekä naputuslyönneillä mitä kummallisimmista asennoista. PIITULAISEN selvä 3-0 voitto. SIMEONIN SILMÄKULMASTA kirjoitetti: Suomen Nyrkkeilyliitto sai toissailtana neljä uutta nimeä. PIITULAINENKIN sai nyt sen tittelin, joka häneltä vielä puuttui ollakseen "isojen poikien" kirjoissa. Johan poika ehti kesällä muistokilpailuissa voittaa kaksi TUL:n mestaria (RASKIN ja JOKISEN) ja hiljattain syksyllä Tanskan ja Saksan maaotteluedustajat. No niin, Suomen mestaruudesta käy sitten tie Euroopan mestaruuteen jne. sikäli mikäli luonto ja paikat kestävät. 19-vuotiaalle nuorukaiselle ei saa liikoja vaatimuksia vielä asettaa. Tuntuu siltä kuin PIITULAISEN poikamaisesti vallaton ottelumieli saisi osakseen väärinymmärrystä siellä täällä. Katsomosta kuului huutoja "elä pelleile"! Vierustoverini etupenkillä oli myös sitä mieltä, että PIITULAINEN diivailee. Ja samaa sanoo eräs saksalainen sanomalehtimies arvostellessaan kevyen sarjan kamppailua maaottelussa. En usko, että PIITULAINEN lainkaan pelleilee ja yleisön suosiota kalastelee. Hän on kerta kaikkiaan sellainen välitön otteluriemun omaava urheilijapoika, joita meillä saisi olla enemmänkin. Murjottaminen ja liian vaatimattomaksi tekeytyminen silloin kuin sydän kuitenkin riemusta sykähtelee, on valheellista naamiointia, toisin sanoen emäpelleilyä. OVE ANDERSEN ja GUNNAR HÖCKERT olivat aikanaan yleisurheilun "piitulaisia", erinomaisen reiluja poikia, jotka iloitsivat menestyksestään niin, että naapurikin sen huomasi. Väärin heitäkin taidettiin silloin tällöin ymmärtää. Luonollisuus ja ylimielisyys ovat kaksi eri asiaa, joita ei saisi toisiinsa sekoittaa.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/6

ENSIMMÄINEN MAAOTTELU. 18.6.1940 Maaseutu-Helsinki nyrkkeilykilpailut olivat  Tammisaaressa, missä yli 2000 päisen katsojain ihmetellessä kuinka "Suvion kasvatti" nuori viipurilainen YRJÖ PIITULAINEN voitti sarjassa 62kg AHTI LEHTISEN selvästi, esittäen kilpailujen monipuolisimta nyrkkeilyä sekä ollen erinomaisessa kunnossa. Maaseutu voitti Helsingin 7-1, Tämän jälkeen olikin isäni ensimmäinen maaotteluedustus, kun 4.10.1940 Suomen maajoukkue kohtasi Kööpenhaminassa Tanskan. Jo etukäteen pohdinnoissa odotettiin ensikertalaisen YRJÖ PIITULAISEN voittoa tanskalaisesta vastustajastaan, huolimatta hänen vähäisestä kokemuksestaan. Suomen nyrkkeilyn isä, VIKTOR SMEDS antoi lausunnon maaottelun aattona, ei voitto vaan urheilijamainen esiintyminen on pääasia. Maaottelu päättyikin tasapeliin Tanskassa.

Suomen voittajina olivat OLLI LEHTINEN, YRJÖ PIITULAINEN, SULO ROSSI ja VILLE SUHONEN. Lehdet ylistivätkin nuoren PITULAISEN suurtyötä ja kirjoittivat, vaikka asiantuntijapiireissä YRJÖÖN jo luotettiin, sillä Tammelundin leirillä hän osoittautui nopeimmaksi mieheksi ja hänen iskutarkkuutensa oli hyvä ja nopea. Tälläinen tarkkaiskuinen mies, jolla järkikin  leikkaa tavallista paremmin, voi toivoa suuriakin voittoja, kunhan hoitaa vielä pohjakuntonsakin. PIITULAISEN nopeus yllätti tanskalaisen KAJ FRANKIN. Hän suorastaan häkeltyi YRJÖN iskuryöpyistä tai nopeista väistöistä. Suojaukseen PIITULAISEN on silti kiinnitettävä huomiota, ettei ikäviä yllätyksiä sattuisi. Samalla hänestä tuli tanskalaisyleisön suuri suosikki. Maaottelun jälkeisemä päivänä seurasi vielä ystävyysottelu Odensessa minkä Suomi voitti 5-3. Voittajien ollessa nyt TOIVO RYTKÖNEN, EINO PELKONEN, YRJÖ PIITULAINEN, SULO ROSSI ja OIVA PURHO. Isäni nousi jälleen suureksi yleisön suosikiksi voittaessaan tällä kerralla tanskalaisen EDWIN PEDERSENIN saaden useaan kertaa kesken ottelun yleisön suosionosoituksia voittaen kaikki eränsä ylivoimaisesti ja olisi lehtien mukaan tyrmännyt vastustajansa, ellei olisi ollut turhan "kohtelias"!

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/5

SUOMEN TALVISOTA 30.11.1939-14.3.1940 Kukaan ei voinnut kuvitella vuonna 1939 syksyllä, että jo muutaman kuukauden kuluttua ennen niin kaunis kaupunki, kuin Viipuri, täytyi luovuttaa pahoin vaurioituneena vieraalle valtiolle. Sillä yllättäen 30.11.1939 alkoi sota Puna-armeijan hyökätessä ilman sodanjulistusta Karjalan kannakselle. Presidentti KYÖSTI KALLIO julisti maahan sotatilan, luovuttaen samalla Puolustusvoimain ylipäällikkyyden Sotamarsalkka MANNERHEIMILLE. Talvisodan 105 päivää ovat kunniakas luku Suomen historiasa. Taistelut kuten Summa, Taipaleenjoki, Lemmetti, Raatteentie, Salla, ja Suomussalmi ovat jääneet legendaarisina Suomen historiaan. Menetyksenä talvisodassa on 21396 kaatunutta, 1434 kadonnutta, ja 43557 haavoittunutta, kotinsa menetti lähes 430 000 karjalaista, joka oli 12% maan väkiluvusta. Helsingille luvattu 1940 vuoden Olympialaiset tietenkin jouduttiin peruuttamaan. Kun olot alkoivat taas vähän normaalisoitumaan järjestettiin sodassa kaatuneiden sankareiden kunniaksi kesällä 20-22.7.1940 Kaatuneiden muistokilpailut yhdessä keskusliittojen kanssa. Ohjelmaan kuului yleisurheilun, painin, voimistelun ohella myös nyrkkeily. Tasavallan Presidentti KYÖSTI KALLIO avasi ne Helsingin Olympiastadionilla 30 000 katsojan läsnäollessa. Stadionin eteläkaarteessa oli kaksi kehää ja osaanottajia kaikkiaan 82, joista 32 TUL;n seuroista. Isäni sarjassa 62kg oli 18 osaanottajaa ja ensimmäisessä ottelussaan hän kohtasi tammisaarekaisen LARS SJÖHOLMIN voittaen ottelun ylivoimaisesti naputellen vasempia suoriaan lukemattoman määrän. Seuraavaksi hävisi isälleni Tampereen E.JOKINEN ja lehdissä todettiin SUVION oppipojan olevan ilmetty jälkipainos oppi-isästään, joskin iskuvoimaa vielä puuttui. Kilpailujen sarjan 62kg loppuottelussa YRJÖ PIITULAINEN kohtasi TUL:n jo kokeneen E.RÄSÄSEN ja lehtikirjoitusten mukaan ei SUVIO no2 vaivannut kauan entistä TUL:n mestaria, sillä jo ensimmäisessä erässä RÄSÄSEN oli tehtävä tuttavuutta kanveesin kanssa ja kun RÄSÄNEN siitä nousi sekapäisenä pystyyn, keskeytti kehätuomari ottelun aivan oikein PIITULAISEN hyväksi. Jälkijuttuna kilpailuista todettiin, että mieleen jäi parhaitten tällä kertaa viipurilainen SUVION kasvatti YRJÖ PIITULAINEN, josta jo nyt rohjettiin ennustaa kelpoisaa edustajaa lähivuosien kansainvälisiin kilpailuihinkin. PIITULAINEN omaa jo nyt erinnäisiä avuja, joita mestariluokkaan pyrkivältä vaaditaan. Hän on fysiikaltaan hyvin kehittynyt, omaa irtonaisen iskun suorituksen ja hallitsee jo nyt isku että väistötekniikan kiitettävästi.Ollen oikea tyylinäyte siitä miten tekniikalla ja kylmällä harkinnalla nujerretaan nyrkkeilykehässä kova tappelijatyyppi. Sitä oli PIITULAISEN ottelu tammisaaren väkivahvaa SJÖHOLMIA vastaan. Siinä yhteenotossa viipurilainen käytteli erittäin taidokkaasti teräviä vastaiskuja ja nopeita Side-Step väistöjä. Kunhan hän saa iskuihinsa enemmän voimaa on meiltä turha hakea miestä, joka kevyessä sarjassa pystyy hänen kanssaan tasavertaiseen otteluun. Muut voittajat näissä talvisodan jälkeisissä muistokilpailuissa olivat 51kg OLLI LEHTINEN, 54kg YRJÖ HEINO, 58kg EINO PELKONEN, 67kg VEIKKO BACKMAN, 73kg VILJO SUHONEN, alle 80kg EINO VAELMA ja yli 80kg OIVA PURHO

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/4

YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYURAN ALKUTAIVAL! Nyrkkeily oli pääsemässä hyvään vauhtiin ja nuori YRJÖ PIITULAINEN kiersi ahkerasti ottelemassa saadakseen kehäkokemusta, mutta ennen kuin alamme katsomaan mihin se tie johti, haluan kertoa että vuonna 1936 isäni nyrkkeilyihanne, nyrkkeilyopettaja ja myöhemmin hänen hyvin läheinen ystävänsä ja minun kummisetäni STEN SUVIO voitti Berliinin olympialaisissa Suomelle nyrkkeilyn ensimmäisen kultamitalin, jonka sen jälkeen on pytynyt saavuttamaan Helsingin omissa olympialaisissamme vain PENTTI HÄMÄLÄINEN, joka on Kotkan poikia. Vuodelta 1937 löydänkin ensimmäiset maininnat, jossa Viipurin Voimailijoiden kilpailuissa huhtikuussa YRJÖ PIITULAINEN voitti alokkaiden sarjan 58 kiloisissa. Silloin ei ollut vielä mitään poikasarjoja, joten kilpanyrkkeilyn aloittaminen tapahtui yleensä muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Niin kuin isänikin, nyt 15 vuotiaana. Lokakuussa samana vuonna Uuraan Voimamiehet järjestivät kilpailut, jossa nuori ja kauniisti nyrkkeilevä YRJÖ PIITULAINEN voitti jälleen ottelunsa ja palkittiin kilpailujen kunniapalkinnolla. Edelleen marraskuussa, nyt Viipurin Nyrkkeilijäin järjestämässä kilpailu tilaisuudessa jatkoi isäni voittoisia ottelujaan. Vuoden 1938 alussa joutui hän ensimmäiseen kansainväliseen otteluunsa saksalaisjoukkueen vierailtua Viipurissa. Hän hävisi niukasti ottelunsa kokeneelle saksalaiselle Völkerille. Ensimmäisiin Suomen Mestaruuskilpailuihin 6-7.3.1938 Helsingissä isäni osallistui höyhensarjassa ja vaikka ottelikin hyvin, ei vielä pärjännyt kokemattomana nuorukaisena siellä. Heti SM-kisojen jälkeen hän palasi voittojen tielle, voittaen sarjassa 58 kg SALOMON LAASOSEN. Saman vuoden huhtikuussa Kotkan Voimailijoiden kilpailuissa sama tahti jatkui. Seuraavana vuonna 5-6.3.1939 jälleen Helsingissä pidettävissä Suomen Mestaruuskilpailuissa, mutta nyt sarjassa 62 kiloa kärsi isäni tappion jo kokeneelle, tulevalle kovalle kiistakumppanilleen AHTI LEHTISELLE. Välittömästi SM-kisijen jälkeen kokeili isäni huomattavasti omaansa suuremmassa painoluokassa sarjassa 67 kiloa ottelemista huonolla menestyksellä kärsien tappion ULJAS LODILLE. Ja vielä Eestissä 3.8.1939 isäni hävisi sarjassa 62 kiloa eestiläiselle NÖGISTÖLLE. Joten nyrkkeilyoppia joutui isäni vuonna 1939 hakemaan joidenkin tappioiden kautta,

STEN SUVIO ja isäni YRJÖ PIITULAINEN näytösottelussa jossakin Karjalassa, jossa kiersivät ahkerasti STEPAN antaessa nyrkkeilynäytöksiä karjalaisille. Isäni sai loistavaa oppia ihanteeltaan ja nyrkkeilyopettajaltaan ihan käytännön kautta!

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/3

YRJÖ PIITULAISEN LAPSUUS Osa/2 Tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, sillä alin ikäraja oli 14 vuotta. Mutta nämä esteet oli raivattava pois ja niinpä hän eräänä päivänä sydän pamppaillen seisoi Viipurin Voimailijain sihteerin NIILO KUROSEN edessä vastaillen tämän henkilötietoja koskeviin kysymyksiin. Kaikki muu meni hyvin, kunnes sihteeri kysyi ikää. Pojalle tuli hätä käsiin. Millä tavalla saisi pari vuotta lisää silmänräpäyksessä? Aivot toimivat, sanoa vai eikö sanoa? Ratkaisu tapahtui. Varpailleen nousten, harteita levennellen ja matalalla, joskin hieman aralla äänellä, vakuuttaen vastasi poika sihteerille, 14 vuotta! Hetken oli täysi hiljaisuus. Kumpikaan ei puhunut mitään? Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias. Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri mietti mielessään kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä? Asiantuntijana hän näki, että poika ei voi olla kuin korkeintaan 11 vuotias? Hiljaisuus jatkui, kunnes sihteeri teki puolestaan ratkaisun. Molempien katseet kohtasivat toisensa. Sihteeri huomasi pikku pojan tukalan tilanteen, heltyi ja kirjoitti jäsenkortin, mutta kun pojan piti maksaa jäsenmaksu, ilmeni, että hänellä ei ollutkaan rahaa kuin 4 markkaa. Minkä kirjoitin sen kirjoitin, lienee sihteeri ajatellut, koska YKÄ sai maksaa puuttuvat 12 markkaa myöhemmin. Nyt oli kaikki selvää. Alkoi kova harjoitus ja nyrkkeilysalista muodostui suorastaan toinen koti. Seuran johtohenkilöt huomasivat jo heti alussa, että he olivat saanneet jäsenekseen tavallista lahjakkaamman pojan, joka oppi kaiken minkä näki. Viipurin Voimailijain jäsenyys ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä uusi nyrkkeilyn erikoisseura Viipurin Nyrkkeilijät otti YKÄN hoiviinsa vuonna 1934. Seuran harjoitukset pidettiin Viipurin Urheilijain salilla, jossa YKÄ erikoisesti muistaa VALLE RESKON, NIILO SOMERKOSKEN, STEN SUVION, WULFF GOUREVITCHIN, URHO MERILUODON ja LAURI SAAREN. Elämällä alkoi olla nyt jotain sisältöä. Vapaa-ajan vietto ei enää ollut sattumanvaraista, vaan viikko-ohjelmaan mahtui etukäteen suunniteltua toimintaa. Illat kuluivat harjoituksissa, kilpailuissa, kerhoilloissa ja seuran eri juhlatilaisuuksissa. Mutta harrastukset lisääntyivät. Jo kouluaikana YKÄ sai vapaaoppilaana opiskella laulua Viipurin Musiikkiopistossa, mutta nyrkkeilyinnostus oli voimakkaampi. Joten laulu jäi harrastukseksi. Silti hän esiintyi monia kertoja koulun juhlissa, Karjalan Laulun poikasolistina. Viipurin Radiossa yhdessä YRJÖ OJALAN ja MARTTI RANNEMAAN kanssa. Ja niin edelleen. Taloudellinenkin puoli parani eri harrastusten kanssa yhdessä. 13 vuotiaana YKÄ pääsi johtajien LAATU & KORPELAN omistamaan Linja-Auto Oy;n rahastajaksi päästen näin matkustamaan eri puolilla Karjalaa. Muun muassa Terijoella, Kiviniemesäs, Imatralla, Ruokolahdella, Pohjanlankilassa. Varsinaisen rahapalkan lisäksi autossa oli mainio tilaisuus viihdyttää laulamalla matkustajia. Nyt kannatti ostaa jo kaupasta oikeat kengätkin ja mammakin sai oman osuutensa. 15 vuotiaana YKÄ pääsi työhön Paulingille, jossa olikin yli neljä vuotta.

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/2

YRJÖ PIITULAINEN LAPSUUS. Osa/1 Palleroinen pikku poika juosta linkutteli oikea varvas verillä Viipurin Ristimäessä mukulakivistä katua alas kääntyen vasemmalle portista sisään huutaen täyttä kurkkua. Hän näki pihan perällä olevan kivisen pyykkituvan ovesta tupruavan höyryä, josta arvasi äidin olevan siellä. Poika kertoi äidilleen loukanneensa jalkansa kiveen. Tämän kysyttyä miksi hän taas oli potkinut kiviä, näytti poika silmät nyt ilosta kyynelissä siitä hyvästä saamaansa 25 penniä. Äiti niisti pojan nenän, sitoi verisen varpaan ja jatkoi pyykinpesuaan. Hän joutui käytännöllisesti katsoen yksin elättämään viittä lastaan, kahta tyttöä ja kolmea poikaa, joista Yrjö oli nuorin, mutta ei suinkaan hiljaisin. Koska isä oli paljon poissa kotoa, turvautuivat lapset kaikessa äitiinsä, jolle puolestaan lapset olivat suuri lahja. Äiti oli lapsien rakas mamma, jolla riitti hellyyttä köyhyydestä, sairaaloisuudesta, ansiotyön rasituksista ja paljosta muista huolimatta. Isän joskus kotona käynnit eivät suinkaan tuoneet mitään juhlahetkeä mukanaan, pikemminkin päinvastoin. Käynnit harvenivat kunnes lopulta loppuivat, isä oli saanut surmansa puukon iskusta. Äidin asema muuttui nyt virallisestikin perheen pääksi ja hänen ja lasten keskeinen suhde entisestäänkin läheni. Mutta se ei riittänyt. Puute ja köyhyys painoivat raskaina mamman harteita ja niinpä toinen tyttäristä täytyi antaa eräälle lapsettomalle äidille kasvatiksi. Paljon helpotusta aiheutti myös se, kun vanhempi tyttäristä ja vanhemmat veljet pääsivät ansiotyöhön. Nyt oli vain Yrjö, perheen rasavilli kuopus, äidin kanssa päivisin, mutta pian Yrjökin joutui kouluun, joka osittain oli helpotus sekin. Saihan koulusta ilmaisen ruoan ja ilmaisia vaatekappaleitakin, kenkiä ja niin edelleen. Näin kertoili lapsuudestaan meille kaikille tuttu YRJÖ PIITULAINEN kyyneltippa silmäkulmassaan, mutta ei suinkaan katkerana. Päinvastoin. Oman kultaisen  mamman ympärillä puutteellisissakin oloissa vallinnut lämmin ja rakastava ilmapiiri loi lapsiin sitä turvallisuuden tunnetta, jota ei läheskään aina saada ulkonaisesti rikkaissa kodeissa. Iloinen, välitön, tunne-elämältään voimakkaasti ylimmästä riemusta alimpaan murheeseen vaihteleva YRJÖ PIITULAINEN on täysin karjalainen ja nimenomaan viipurilainen. Hänen vanhempansa samoin, äiti oli kotoisin Ylivedeltä. Perhe asui Yrjön syntymäaikoina 5.1.1921 Viipurin Ristimäessä kaupungin rakennuksissa ja sieltä lienevät hänen ensimmäiset lapsuudenajan muistonsa. Sen jälkeen he muuttivat useasti asuen muun muassa Linnasaarenkadun, Alakadun, Patterimäenkadun, Kirveskadun ja Tuliuunikadun varrella. Kansakoulun Yrjö alkoi Likolammella 1.9.1928 ja lopetti Repolan kansakoulussa johtajasedän Hjalmar Suhosen luokalla. Laulu oli tietenkin aina kymppi ja keskiarvokin pysytteli 8. paremalla puolella. Aina missä tarvittiin laulajia, oli Yrjö mukana. Useasti hän esitti luokan edessä ulkopuolelta opetusohjelmankin kuuluvia lauluja, joissa kerrottiin kauniin kuutamoyön lemmenhaaveiluista, joskin Yrjö nähtiin myös mukana poikamaisissa ja reippaissa intiaanileikeissä. Jostain ihmeellisestä syystä YRJÖ PIITULAISEN ei tarvinnut käydä kansakoulun  jatkoluokkia lainkaan ja hän arvelee, että se johtui siitä, kun hänellä ei ollut kenkiä. Äiti  oli kyllä luvannut pojan kouluun, jos hänelle koulun puolesta hommattaisiin kengät. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt ja niin Yrjö oli vapaa poika lähtemään ansiotyöhön. Ensimmäinen työpaikka olikin Ristimäessä Kakkosen sekatavarakaupan juoksupoikana. Mitään erikoista mainittavaa ei näiltä ajoilta ole muistissa, kunnes sattui tapaus, joka viitoitti YKÄN tien tiettyyn suuntaan, vuosikausiksi jopa vuosikymmeniksi! Jollain ihmeellisellä tavalla poika oli joutunut 11 vuotiaana VIIPURIN VOIMAILIJAIN pikkujoulujuhlaan Voimailijain salille. STEN SUVIO vaimoineen oli huomannut pojan ja hetken päästä tämä istui STEPA-sedän polvella. SUVIOLLA ei ollut itsellään lapsia ja olisivat halunneet YKÄN omakseen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, vaikkakin STEPA ja poika ystävystyivät ja olivat vuosikausia erittäin läheisessä yhteistyössä. Lieneekö  mestarinyrkkeilijän syliin pääsy vaikuttanut siihen että pojan halu päästä nyrkkeilemään oli vastustamaton!

Kotitalonsa lähistöllä tienpientareella Viipurissa istuvat veljekset VEIKKO, YRJÖ ja OTTO

NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI YRJÖ PIITULAINEN/1

5.1.2003 PALUU KIRJOITAMISEN PARIIN! Istun Ison Omenan cafe Prezzon tutussa pöydässä kahvilla. Aamupäivä on jo pitkällä. oikeastaan keskipäivä jo lähestyy. Koitan palata taas takaisin kirjoittamisen pariin ja kertomaan uusista kuvioista elämässäni. Edellinen kirjoituksenihan päättyi 17.10.2001 Kämp Gallerian cafe Strindbergin ostoskesuksessa olevaan pöytään, joten olen ainakin vaihtanut isompaan ostoskeskukseen sitten 2001 vuoden lopun. Onhan tässä ehtinyt aika paljon tapahtumaan sen jälkeen. Olen saannut ennen kaikkea työtä! Jari Kurrin hienossa liikuntakeskus Athlonissa, missä pidän joka arkipäivä kuntonyrkkeilytreenejä erillaisille porukoille ja ihmisille. Olen saannut myös Helsingin Yliopistolta töitä perjantai iltapäivinä, missä vedän pari tuntia kuntonyrkkeilyä akateemisille nuorille. Pohdinkin edellisessä nettikirjassani mahdollisuuksia löytää tässä iässä mielekästä työtä? Jotain juttua, joka tempaisisi mut vielä mukaansa.Toisi vähän säihkettä sekä arvonantoa henkilökuvaani joka joutui jonkin asteiselle törmäys, etten sanoisi tyrmäystilanteeseen lama-Suomen hallinta-aikana 1993. Kaikkea tätä on löytynyt nyt pienessä mittasuhteessa jälleen. Työni kautta ihmisiä on taas ympärilläni runsaasti ja minulla on taas ilo tutustua uusiin ihmisiin, nuoriin ja keski-ikäisiin, jopa vanhempiikin, sillä olen saannut kunnian tulla teollisuuden-ja liikkeenharjoittajain seuran PAMAUS Ry:n jäseneksi. PAMAUS-seuran emsisijaisena tehtävänä on vaalia karjalaista verenperintöä sekä historiaa Karjalasta ja Viipurista. Mistä minunkin äitini ja isäni ovat syntyisin. Ja muuten, itseasiassa juuri tänään on tai olisi isäni YRJÖ PIITULAISEN 82-vuotis syntymäpäivä. Joten jos sallitte, niin esittelisin teille isäni NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN ja hänen nyrkkeilyuransa. Koska tiedän isäni lapsuudesta kovin vähän, annan REINO KUUSELAN Viipurin Nyrkkeilijöiden pitkäaikaisen entisen sihteerin hoitaa sen kertomisen.

HARRIN KEHÄKULMASTA 25.8.2022

Torstai on toivoa täynnä lausahdus mistä lienee kotoisin ja onko sillä mitään merkitystä? Mutta ajatuksena toivoa, siitä maailmassa olisi kyllä tarvetta, niin paljon on asioita sekaisin. Ukrainan raastava sotatilanne Venäjän aiheuttamana, siihenkin kyllä tarvittaisiin toivoa, sen sodan loppumiseen, rauhaa niin siellä kuin koko maailmassa....Sitten tulee tämä mun oma pieni elämä, joka on suurta vain minulle tai ainakin tunnen, että elämä on suurta ja olen kiitollinen siitä.Tänään tulin taas treenaamasta Tuulimäen Boxingsalilta, jossa käyn omaa taisteluani vanhuutta vastaan? No yksi päivä taas tänään sitä vastaan taisteltu.....

Kotona sitten jatkoin projektiani kuunnella kaikki CD.levyt joita on hyllyköissäni pinoja ja pinoja ilman järjestystä, otin taas yhden sieltä ja se oli AZNAVOUR 20 Chansons D`or ja kun olen taas viime päivinä soitellut aika paljon Rock and Rollia, niin tämä ranskalaisten rakastama ja kunnioitettu chansonien mestari, johon hurahdin täysin jo 70-luvun alusta sai todella tuntemaan taas hienoja fiiliksiä ja tuntemaan toiveikkuutta ja toivomaan maailmaan rauhaa, hyvää tahtoa, rakkautta ja ystävällisyyttä, onko se todella mahdotonta? Eikö ihminen ikinä opi....Ystävyyttä, välittämistä, rakkautta....ei se voi olla niin vaikeata, niin mahdotonta....TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ....Toivotaan.....

 

HARRIN KEHÄKULMASTA 24.8.2022

 

Tänään keskiviikkona lähdettiin MURUNI kanssa kävelemään stadiin lounaalle pitkin merenrantaa Haukilahdesta Westendin kautta Lauttasaareen sieltä Lauttaaaren sillan yli Ruoholahteen ja sitten olimmekin mun lapsuuden kulmilla. Täytyy sanoa, että kävely läpi asuinalueiden jossa olen asunut jossakin vaiheessa tuntui hauskalta ja tutulta. Ruoholahdessa pysähdyimme yhden paikan terassille, jonka ohitse olemme vuosien aikana usein ajaneet ja puhuneet, että täytyisi joku päivä kokeilla tämäkin paikka. Joo, ja oli hyvää ja herkullista. Tosin buffet pöytä on aina vähän uhkarohkea valinta, maistuu, maistuu.... Siitä kävelimme Kampiin ja istuttiin vähän aikaa yhdellä terasilla vähän sadetta pitämässä ennenkuin siirryttiin metroon, siitä bussiin ja takaisn Haukilahteen. Että tälläinen keskiviikko. Huomenna onkin sitten aika palata Tuulimäen Boxingsalille treenaamaan....Terveiset matkoilta Stadiin!

HARRIN KEHÄKULMASTA 19.8.2022

Hyvää perjantaipäivää. Viikonloppu edessä ja varmaan biletyksiä tiedossa muillakin kuin pääministerillämme, jonka kotibileet jossakin on saannut aivan uskomattoman huomion, ei oo helppoa. Minulla sensijaan, kun en oo koskaan ollu mikään kova bilettejä on elämä jatkunut samoja "harmaita" ratoja" kuin ennenkin. Siitä sain hyvän esimerkin tänään facebookissa, kun siellä muisteltiin näkymää jossa olin menosssa päivälleen neljävuotta sitten treenaamaan Tuulimäen Boxingsalille ja eipä ollut tämän aamun näkymä yhtään erillainen.....AH, kuinka ihanaa, rakastan niin tylsää elämää ja pidän siitä, että kävelen samoja rantareittejä, istun tutuilla teraseilla ja päivät kulkee ratojaan....

HARRIN KEHÄKULMASTA 16.8.2022

Hyvää tiistaipäivää. Olen tullut Tuulimäen Boxingsalilta aamu treeneistäni ja 12 erää maistui taas hyvälle. Aurinkoiset ja helteiset päivät ovat jatkuneet jo yli elokuun puolivälin ja kävelyt Haukilahden rannoilla ja CoffeeTime hetket merenranta terasseilla ovat olleet nautinnollisia. Oikeastaan ihanan yksinkertaista elämää, mikä näin eläkeläiselle tuntuu hyvälle. Nytkin istun kotona suihkun jälkeen ja kuuntelen CISSE HÄKKISEN CD-levyä ja Rock and Roll lauluja....joitakin balladejakin on joukossa...Näin elokuu soljuaa eteenpäin ja syyskuussa sitten onkin jotain konsertteja, esimerkiksi LASSE LIEMOLA 85- vuotis konsertti Savoy teatterissa....muutamia muistakin konsertteja on tiedossa, mutta palataan niihin syksymmällä, kun ne tulee ajankohtaiseksi....Toistaiseksi jatketaan tätä taistelua vanhuutta vastaan neljästi viikossa, kävellään Haukilahden rannoilla, kahvitellaan terasseilla ennenkuin siirrytään sisätilohin.....

 

HARRIN KEHÄKULMASTA 12.8.2022

 

Hyvää perjantaipäivää taas te kaksi tai kolme seuraajaani. Viikonloppu on edessä ja RAPU PARTY näin perheeni kesken. Tänään oli taas treeniaamu ja taistelu vanhuutta vastaan jatkui. Eilen oli muuten yhden perheen jäsenemme MILO-herran 8-vuotis päivä ja kuulin että tyttöni JESSICA oli järjestänyt hienot juhlat MILOLLE ja kuulin että valtava määrä onnitteluja erillaisten some sovellusten kautta oli tullut MILOLLE! Nyt katselen tuosta ikkunasta ja päivä on selvästi taas aurinkoinen, joten on mun aika lähteä Haukilahdenranta Cafe & Bariin kahvittelemaan ja lukemaan kirjaa. Tälläistä iisi biisi elämää...

HARRIN KEHÄKULMASTA 10.8.2022

 

Tänään on treeneistä vapaapäivä. Kävimme poikani JERRIN kanssa Grilli Torossa syömässä pihvit ja sen jälkeen siirryin Cafe & Bar Haukilahden rantaan kahvittelemaan ja lukemaan kirjaa elokuisessa hyväilevän lempeässä auringonpaisteessa . Kun tulin kotiin kuulin suru-uutisen VESA-MATTI LOIRI on kuollut. Huh, taas yksi ystävä vuosikymmenien ajalta. Yksi ystävä jonka kanssa tapasimme harvoin, mutta vuosikymmnien aikana niitä kuitenkin mahtui paljon. Meillä oli selvästi molemminpuolinen kunnioitus ja tapaamisemme oli iloinen ja tunnelmallinen. VESKU kävi aikoinaan katsomassa minuakin, kun nyrkkeilin Ruotsissa ammattilaisena. 

Minä myös VESKUA, kun hän koitti myös nyrkkeilyä, niiden monien lajien lisäksi mitä hän urheili. Hän oli uskomattoman lahjakas niin monessa, urheilussa, taiteilijana ja ihmisenä niin ystävällinen ja iloinen aina kun me tavattiin. Yksi päivä VESKU soitti mulle ja sanoi, voisitko Harri olla mukana mun tulevassa kirjassa jota JARI TERVO työstää ja kirjoittaa? Olen antanut JARILLE sun puhelinnumeron, niin hän soittaa sinulle. Lupasin ja sanoin tavataan taas joku päivä ja päivitetään tätä elämää....niin tämä elämä on yllätyksellistä tässä iässä ja elämän vaiheessa, kun sanoo tavataan joku päivä ja tavataan.....se päivä saattaa olla myöhässä....R.I.P. VESA-MATTI LOIRI

HARRIN KEHÄKULMASTA 7.8.2022

 

Hyvää sunnuntai iltaa te kolme seuraajaani ja blogini uskollista lukijaa. Viikonloppu on ollut hieno. On ollut tilaisuus istua terasilla ja lukea kirjaa.Käydä kävelemässä Seurasaaren ympäri. Paikka jossa jo ihan pikkukundina tuli käytyä. Ja treenaamassakin kävin molempina päivinä, joten huomenna voinkin sitten taas valmistautua CoffeeTime tapaamiseen kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. Kuka sinne on tulossa ei aavistustakaan, mutta minulle maistuu siellä ainakin kuppi kahvia uunituoreen korvapuustin kera. Englannin liiga futiksessa sai myös alkunsa ja olen seurannut innostuksella näitä ensimmäisiä pelejä. Joten ei muuta kuin hauskaa viikonalkua. Toivotaan että aurinkoiset päivät jatkuvat, jos ei muuten niin ainakin mielessä.....

HARRIN KEHÄKULMASTA 4.8.2022

 

Elokuu on saannut alkunsa ja tänään oli toinen harjoitus Tuulimäen Boxingsalilla, missä koitan säilyttää tuntumaa lajiini, jonka 75-vuotis kausi alkoi. Olen siis ollut mukana nyrkkeilyssä tavalla tai toisella jo 75 vuotta. Eilen lounastimme Mamma Rosassa sen kolmen ruokalajin menun. Oli taas kerran super herkullinen. Toistaiseksi ei ole mitään erikoista elokuussa tiedossa. Treenejä Tuulimäen Boxingsalilla, kävelyä Haukilahden rannoilla. Huomenna tosin tapaan cafe Mellstenissa RONI KASPIN pojan pojan MICHAELIN.....niinpä... RONI KASPI poismennyt ystävä menneiltä ajoilta, mutta hauskoja aikoja.....

Meillä oli RONIN kanssa yhteinen käyntikorttikin ja varsin kansainvälinen....hauskoja muistoja riittää!

HARRIN KEHÄKULMASTA 2.8.2022

 

Niinpä, elokuu on vaihtunut ja kuluvan kuukauden ensimmäinen CoffeeTime oli oli eilen. Hauskaa oli. Tänään alotin syyskauden treenaamisen Tuulimäen Boxingsalila ja sekin oli hauskaa. Tänään illalla tulee taas Tukholmasta ALLSÅNG PÅ SKANSEN TV:stä. Aion olla kanavalla sillä se on niin hauskaa ja positiivista. Olen ollut kerran paikallakin, siitä kuva tuossa vieressä. Näin lähdetään elokuuta kokemaan ja katsomaan mitä siinä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään? Minähän rakastan yksinkertaista ja tapahtumatonta elämää, olen erakkoluonne ja hiukan syrjässä elävä, mutta kun monet, oikeastaan varsin monet ystävistäni elävät glamourin ja säihkeen täyttämää elämää, Rock and Rollia ja partyja, säihkettä ja loistoa ja aina välillä minäkin saan nauttia heidän seurastaan heidän kanssaan.....on se vaan ihmeellistä, ajattelen ja muistelen niitä tapaamisia ja partyja kävellessäni näitä Haukilahden rantoja, merta ja rantoja ihaillen ja tulee mieleen poismenneen ystäväni JYRKI HÄMÄLÄISEN sanat rannalla istuessamme ja pohtiessa tätä elämää hänen sanoessa; "HARRI, EIHÄN TÄÄ ELÄMÄ OO OLLU PELKKÄÄ KURJUUTTA, EIHÄN.....

                                                            Eilen cafe Torpanrannassa