Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
torstai 25. huhtikuuta 2013
TÄMÄ KULTAINEN AIKA.... SUMMERTIME!!!
Moi hyvät ystävät. Te neljä blogini lukijaa. Olen nyt muutamana päivänä päässyt pyöräilyn makuun. Tuntenut sen että kesä on tulossa! Taitaa nyt olla niin, että Tuulimäen boxingsali jää nyt vähän sivummalle. Aion nyt tulevan kesän ajan pyöräillä ja kävellä merenrantoja pitkin. Istua aurinkoisina päivinä rannassa, niin Espoon kuin Helsingin viehättävillä rantojen aurinkoterasseilla. Tavata ystäviä. Kuunella heidän tarinoitaan elämästä ja mietteitä tulevasta. Kohta on Vappu ja alkaa toukokuu, joka on ensimmäinen kesäkuukausi, ainakin minulla ollut aina.
Ja toukokuun lopussa täytän 66 vuotta. Ruotsiksi se kuulostaa aika seksikkäältä. SEXTIOSEX! Täytyy ihan maistella sitä...SEXTIOSEX!!! No tosiasiahan on se, että se taitaa olla kaukana siitä. Mutta en voi kieltää, etteikö elämä tuntuisi vielä ihan hyvälle.
Tästä päivästä jätan nyt myös tämän blogissa kirjoittamiseni vähemmälle ja koitan uskoa siihen, että yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Joten koitan kuitenkin, aina silloin tällöin laittaa, jonkun kuvan kertomaan missä olen kulkenut ja ketä tapaillut, ehkä? Joka tapauksessa haluan nyt toivottaa teille Hauskaa Vappua, riemukasta ja aurinkoista tulevaa kesää....kohta alkaa SUMMERTIME!!!
maanantai 22. huhtikuuta 2013
MÄKKÄRI VIIKONLOPPU
Olipas haipakka viikonloppu! Olin kaksi päivää aamuvarhaisesta autonkuljettajana tytölleni ja parille hänen pelikaverilleen futisturnauksessa Keravalla. Sieltä lauantai iltana ajoin Tampereelle katsomaan ammattinyrkkeilyiltaa Pyynikkihallille, jossa nyrkkeilivät mm. NIKO JOKINEN, JUSSI KOIVULA ja JUHO HAAPOJA. Pyynikki-halli taisi olla loppuunmyyty kun minä tulin sinne tunnin alkamisajasta myöhässä. KALLE KESKINEN ja PEKKA MÄKI olivat jättäneet minulle lipun kirjekuoressa lipunmyyntipisteeseen, jossa se näytettiin minulle lasin takaa heti sen äärelle ehtiessäni. Joten kiitokset KALLELLE ja PEKALLE. On aina sykähdyttävää tulla kehän äärelle ja ringsidepaikalle katsomaan boxingia sekä tapaamaan nyrkkeilykavereita ja tuttuja sen äärellä. Ehdin juuri paikalleni kun NIKO JOKISEN matsi alkoi ja tämä Stadin Kingi otteli nyt hyvän ottelun voittamalla Croatialaisen vastustajansa selvästi, jatkaen tappiotonta uraansa 21. voitollansa ja ottelullansa. NIKO JOKINEN alkaa olla titteliottelujen edessä, jota jään mielenkiinnolla odottamaan. Tamperelainen JUSSI KOIVULA oli kotikehässään supersuosittu ja sai hurjan kannustuksen yleisöltä jo kehään tullessaan kuin myös ottelun aikana. KOIVULA aloittikin mainiosti, vasen suora oli tarkka ja nopea tavoittaen vastustajan pään useasti. KOIVULA oli selvästi huippukunnossa ja voitontahtoinen. Puolalainen vastustaja oli kuitenkin hyvä ja pystyi vastaamaan KOIVULAN nyrkkeilyyn yllättävillä vastahyokkäyksillä. Sitten tapahtui sellaista mikä tekee nyrkkeilystä juuri sen dramaattisen ja armottoman lajin sekä näytelmän kiristettyjen köysien sisäpuolella kirkkaiden valojen loisteessa. Paha lyönti osui KOIVULAN silmään ja aiheutti siihen näköä heikentävän vamman ja vastustaja käytti sen armottomasti hyväkseen. 5:ssä erässä JUSSI KOIVULA talutettiin puolueettomaan kehäkulmaukseen, jossa lääkäri tarkasti vammautuneen silmän ja totesi että ottelun jatkaminen olisi liian suuri riski silmälle. Näin ei ottelun kehätuomarilla ollut muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää ottelu. Harmi. Uskon että ilman tätä, hienosti ja hienoa nyrkkeilyä esittänyt JUSSI KOIVULA olisi voittanut ottelun. Nyt JUSSI koki ensimmäisen tappion tappiottomalla urallaan. Uskon kuitenkin että KOIVULAN ura tulee jatkumaan menestyksellisesti ja titteliotelut ovat edessä JUSSI KOIVULALLA! Illan viimeisessä ottelussa Härmän Häjy JUHO HAAPOJA löi italialaisen orginellin tyypin, joka yritti melkoisen itsevarmalla tavalla aloittaa ottelun näyttelemällä kovanaamaa eleillään ja lyönneillään. Mutta JUHO HAAPOJA otti luulot pois parissa minuutissa tältä italialaiselta lyöden hänet keskeytyskuntoon 1:ssä erässä. JUHO HAAPOJA on valmis jälleen uusiin titteliotteluihinsa heti, kun niitä hänelle taas tarjotaan. Yöllä ajelin kotiin rock and rollia kuunnellen yön pimeydessä ja kävin vielä yöpalalla yhdessä yökahviossa matkan aikana. Aamulla 7.30 lähdettiin taas Keravalle futiksen pariin ja tytöt jatkamaan pelejään siellä. Olikin kaksi hienoa aurinkoista päivää kentänlaidalla ja muutamassa ruokailussa paikallisessa Mc Donaldsissa jälkiruokineen. Joten voin siis täysin unohtaa tuon edellisessä jutussani puhumani menestys tarinan kilon laihtumisesta. Nyt en uskalla mennä edes vaakaan. Ja voin unohtaa myös syyttelyt ystävistä, jotka houkuttelevat minua buffet pöytien äärelle ja katsoa itseäni peilistä, tai ei, sitä mun ei kannata nyt tehdä, siis vain kuvannollisesti KATSOA ITSEÄNI PEILISTÄ ja todeta olen LUUSERI, en pysty nykyään enään laihduttamaan kiloakaan. Taidankin lopettaa puhumisen tästä laihduttamisesta, jättää sen niille, jotka sen osaavat ja joilla on siihen tahtoa ja ottaa tämän päivän ja kevään sellaisena kuin se eteeni tulee ja maistuu.....ah....maistuu....tulee ihan cafe Mellstenin possumunkit mieleen...olen toivoton tapaus!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
VIIKKO KUIN VILAHDUS
Harmaata, harmaata näkyy taas tänään tuolla ulkona. Tämä kevään tulo nyt vähän tökkii ja viime viikkokin meni vilahduksessa ilman auringonpaisteisia päiviä Mellstenin Paratiisirannan terassilla. Mutta en anna sen häiritä toiveikkuuttani siitä, että kevät on tulossa. Sillä keväthän tulee aina keväällä. Se on lähes yhtä varmaa kuin, että olen saavuttamassa ihan kohta vuoden ensimmäisen päivän lähtöpainoni. Se on enään puolen kilon päässä. Se tekee tästä tulevasta viikosta jännittävän. Suorastaan merkittävän. Tulisinko merkitsemään jo jopa sen 1.1 painon alittavan lukeman tällä viikolla? Siitä ei kyllä tietustikään voi tehdä mitään suurta juttua, menestystarinaa mitä lehdet tuntuvat olevan nyt täynnä monia kymmeniä kiloja pudottaneista ihmisistä. Mutta minulle se on merkki, että olen löytämässä sille ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Ja olen lähdössä kulkemaan sitä kohti uusia painorajoja alentavia lukuja. Vain puoli kiloa, niin olen samassa kuin 1.1 ja voin aloittaa painonpudotukseni uudelleen ja suorastaan murskata lähes saavuttamattoman painorajanani. Tunnen eläväni lähes rajatonta elämää!Oikeastaan tällä ajatuksella onkin hyvä aloittaa nyt uusi viikko, keskittyä tähän ilman, että antaa minkään muun asian tulla väliin. Tuleva viikko ja yksi kilo pois! Palaankin asiaan kun sen olen tehnyt. Siis viimeistään kesään mennessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)