VIIKKO KUIN VILAHDUS

Harmaata, harmaata näkyy taas tänään tuolla ulkona. Tämä kevään tulo nyt vähän tökkii ja viime viikkokin meni vilahduksessa ilman auringonpaisteisia päiviä Mellstenin Paratiisirannan terassilla. Mutta en anna sen häiritä toiveikkuuttani siitä, että kevät on tulossa. Sillä keväthän tulee aina keväällä. Se on lähes yhtä varmaa kuin, että olen saavuttamassa ihan kohta vuoden ensimmäisen päivän lähtöpainoni. Se on enään puolen kilon päässä. Se tekee tästä tulevasta viikosta jännittävän. Suorastaan merkittävän. Tulisinko merkitsemään jo jopa sen 1.1 painon alittavan lukeman tällä viikolla? Siitä ei kyllä tietustikään voi tehdä mitään suurta juttua, menestystarinaa mitä lehdet tuntuvat olevan nyt täynnä monia kymmeniä kiloja pudottaneista ihmisistä. Mutta minulle se on merkki, että olen löytämässä sille ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni. Ja olen lähdössä kulkemaan sitä kohti uusia painorajoja alentavia lukuja. Vain puoli kiloa, niin olen samassa kuin 1.1 ja voin aloittaa painonpudotukseni uudelleen ja suorastaan murskata lähes saavuttamattoman painorajanani. Tunnen eläväni lähes rajatonta elämää!Oikeastaan tällä ajatuksella onkin hyvä aloittaa nyt uusi viikko, keskittyä tähän ilman, että antaa minkään muun asian tulla väliin. Tuleva viikko ja yksi kilo pois! Palaankin asiaan kun sen olen tehnyt. Siis viimeistään kesään mennessä.