perjantai 20. maaliskuuta 2020

HARRY´s CORNER: Kummisetäni STEN SUVIO muistelu!

Yhdeksän vuotta sitten kirjoitin blogijutun ja muistelin kummisetääni STEN SUVIOTA. Ja se juttu muisteluna kummisedästäni kyllä sopii tähänkin päivään!


20.3.2011 kirjoitettua....
14.6.1947 lauantaina nuo vahvat käsivarret pitivät minua turvallisesti sylissään. Sain silloin nimeni Harri, Yrjö, Juhani. Sylikummini oli STEN SUVIO , Berliinissä 1936 nyrkkeilyn kultamitalin välisarjassa 66,7 kiloisena voittanut nyrkkeilijä! En tietenkään tiennyt sitä silloin! Niinkuin en sitäkään, että myös isäni oli nyrkkeilijä. Että he molemmat olivat Viipurista. Enkä sitä että he olivat siellä tavanneet toisensa ensi kerran VIIPURIN VOIMAILIJOIDEN joulujuhlissa 1932. Ja että isäni oli päässyt 11 vuotiaana istumaan jo silloin tunnetun nyrkkeilytähden polvelle! Josta hetkestä alkoi heidän elinikäinen ystävyytensä. Tämän ja paljon muuta tulin tietämään vasta paljon myöhemmin. Minulle STEN SUVIO oli vielä monta vuotta STEPA-setä joka kävi meillä kotona usein kylässä ja me äiti ja isä sekä minä STEPA-sedän kotona. Hän oli aina veijarimaisen hyväntuulinen, valloittavasti hymyilevä, lempeä, joka piteli minua usein sylissään ja minä puristin pienillä käsilläni hänen käsiään ja ihmettelin monen monituista vuotta, kuinka STEPA-sedältä puuttui vasemmasta kädestään peukalo? On uskomatonta kun ajattelee, että tämä kummisetäni, STEPA-setäni, oli ollut yhtenä päivänä tämän maailman paras nyrkkeilijä sarjassaan! Aikakautena jolloin maailmansota oli jo ovella! Hänen kultamitaliotteluaan BERLIINISSÄ DEUTSHLANDHALLENIN kehässä 15.8.1936 saksalaista MICHAEL MURACHIA vastaan katsomossa seurasivat myös maailmanhistorian pahikset ADOLF HITLER sekä HERMANN GÖRING muiden 20000 fanaattisen saksalaisyleisön kanssa, jotka STEN SUVIO hiljensi loistavalla esityksellään ja voitollaan saksalaisesta vastustajastaan! Nyt 2.4. VIIPURIN NYRKKEILJÄT järjestää STEN SUVION 100-vuotis juhlakilpailut Ruskeasuon Liikuntahallissa. Hiukan etuajassa, sillä tämä kummisetäni ja nyrkkeilyn kultamitalisti syntyi 25.11.1911 Hannilassa Viipurin maalaiskunnassa. STEN SUVION veljen tyttö, kaikkien hyvin tuntema AIRA SUVIO-SAMULIN järjestää STEPAN syntymäpäivän aikoihin 100 vuotis syntymäpäivä juhlat HYRSYLÄN MUTKASSA STEN SUVION muistoksi ja siellä julkistetaan ja paljastetaan STEN SUVION patsas!

Päivä jolloin STEN SUVION muistopatsas julkistettiin AIRA SAMULIN-SUVION Hyrsylänmutkassa. Ollaan STEPAN kuvan edessä ja muisteltiin kummisetääni. Pidin silloin patsaan edessä avauspuheen STEN SUVIOSTA. Koskettava päivä, josta Kuvakirjataiteilija MASA von ELM teki hienon kuvakirjan.

    STEN SUVIO ja NISSE BLOMBERG isäni kehäkulmassa Tukholman Råsunda stadionilla

   Tuli aika jolloin kummisetäni STEN SUVIO oli minunkin kehäkulmassani...nostalgiaa ja muistoja.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

HARRY´s CORNER: ELÄMÄ JATKUU...toivotaan niin....

Hyvää viikonalkua ystävät. Elämme nyt poikkeuksellista aikaa. Aikaa jota emme ole kokeneet ennen. Näin massiivista virusepidemiaa, joka pysäyttää koko ajan enemmän ja enemmän monia normaalejakin tapaamisia, niin kuin nyt tänään maanantain HEI ME KAHVITELLAAN tapaamisen cafe Torpanrannassa. Miten kauan tämä kestää, siitä ei ole tietoa? No eipä tässä muuta kuin jatketaan päivä kerrallaan ja katsotaan miten käy. Minä jatkan kävelyä täällä Espoon Haukilahden rannoilla, kahvittelen cafe Mellstenissä Mellstenin Paratiisirannassa tyttäreni dogin MILON kanssa, niin kuin eilenkin, kun oli sunnuntai, tuulinen mutta aurinkoinen päivä ja istuimme hetken cafe Mellstenin terassilla. Tänään maanantaina luin jälleen yhden vanhan blogijutun ja tulipa yksi lause mieleen, minkä ystävälläni KAITSU PAHLMANILLA oli usein tapana sanoa.....ELÄMÄ JATKUU.....toivotaan näin....


16.3.2013 kirjoitettua.....
On aivan ihana ja aurinkoinen sunnuntaipäivä. Olemme kävelleet Muruni kanssa Mellstenin Paratiisirantaan kahville. Tavanneet siellä tuttuja kavereita ja sieltä jatkettiin matkaa merenrantaa pitkin Tapiolaan. Elämä tuntuu hyvälle, kauniit maisemat Tapiolaan kävellessämme huokuivat rauhaa, hyväilivät kauneudellaan mieltäni. Ajatukset soljuivat taas hiljalleen viikonlopun tapahtumissa. Perjantaina oltiin ystäväni Masa von Elmin kanssa Järvenpäässä Järvenpää-talossa kuuntelemassa ja katsomassa JUKKA KUOPPAMÄKEÄ. Järvenpää-talo oli loppuunmyyty ja JUKKA KUOPPAMÄKI 70v. oli edelleen energinen ja hänen luovuutensa tuntuu olevan ehtymätön. Olimme joskus 70-luvulla aika paljonkin yhteydessä, kävimme lenkillä, kävin JUKAN mukana keikoilla, SATSANGA-levy-yhtiössä, joka oli silloin JUKAN levy-yhtiö. Katsoin kaveria lavalla ja vaikka vuosikymmenet ovat muuttaneet meitä (hiukan) niin jotenkin mieleeni piirtyi kuva siitä pitkätukkaisesta hoikasta laulajasta 70-luvulta ja kuitenkin tuntui kuin se aika suli nyt pois välistä, sama kaveri, sama JUKKA esinntyi siinä edessäni. Emme olleet nähneet siis vuosikymmeniin, sen jälkeen kun JUKKA KUOPPAMÄKI muutti Saksaan ja alkoi papiksi. Keikan jälkeen JUKKA oli kirjoittamassa kymmenille naispuoleisille ihailijoilleen nimikirjoituksia heidän ostamilleen KUOPPAMÄEN levyille. Katselin siinä sivussa hyvää mieltä tuntien, kuinka ihmiset tuntuivat rakastavan tätä yhtä Suomen merkittävää viihdetaiteilijaa ja hienojen kansallismielisten sävellyksien säveltäjää, Hän on säveltäjänä ollut tuotteliaisuudessaan ihan huippu. Jos en väärin muista niin yli 1500 sävellystä ainakin on syntynyt hänen itsensä laulettavikseen että myös muiden artistien saatua kauniita ja hienoja kappaleita omiksi hittikappaleikseen. Kun jono alkoi hiukan vähentyä, huomasi JUKKA minut siinä vähän matkan päästä, ja tunnistus kymmenien vuosien jälkeen saivat hymyn hänen kasvoilleen. Kun nimmarit oli jaettu, halasimme toisiamme, kymmenien vuosien takaa ollut ystävyys oli tallella. Vähän aikaan juttelimme keskenämme ja ehkä tässä jonakin päivänä tapaamme paremmin ja päivitämme 40 vuotta elämäämme tähän päivään! Oli joka tapauksessa hienoa nähdä JUKKA hyvinvoivana ja kunnossa edelleen. Sitten kotiin ilalla ajaessani kuulen surukseni, että yksi toinen voin sanoa ystävä, urheilukaveri on kuollut. Suru täyttää mieleni. KAI PAHLMAN yksi Suomen legendaarisimmista jalkapalloilijoista on siirtynyt nyt taivaallisille pelikentille. Niin monia yhteisiä hetkiä, tapamisista piirtyy väkisin mieleeni. Valtava persoona ja superhyvä jalkapalloilija ja muusikko.
Ensi kerran näin KAI PAHLMANIN Pallokentällä pelaamassa silloin HPS:n joukkueessa. Olimme menneet isäni kanssa katsomaan hänen ystävänsä pojan pelaamista siellä. Ja hän oli siis KAI PAHLMAN. Siitä kerrasta alkaen minusta tuli, niinkuin nykyään sanotaan fani.... KAI PAHLMAN fani ja jossakin vaiheessa minunkin jo ollessa nyrkkeilijä, kohtasimme toisemmme ja meistä tuli isiemme tavoin ystäviä. Seurasin KAITSUN uraa koko hänen jalkapalloilunsa ajan. Ajettiin jopa muihin kaupunkeihin Etelä-Suomessa pelejä katsomaan. Tiedän myös KAITSUN käynneen mun matseja katsomassa. Olen nyt lukenut iltapäivälehtiä, joissa on ollut paljon juttua, muisteluita hänen hienosta ja ainutlaatuisesta jalkapallourastaan, että virtuoosimaisesta taidostaan pallon kanssa, banaanipotkusta ja syöttötaidostaan. Muistan niistä suurimman osan itse, koska olin ollut paikalla katsomossa. Tämä elämä on nyt niin kummallista. Hyvät muistot, ihmiset, jotka ovat olleet minulle tärkeitä, yksi toisensa jälkeen lähtevät pois tästä elämästä, piiri koko ajan pienenee ja kuitenkin tunnen ja muistan niin väkevästi hetkiä, tapaamisia näiden ystävien ja niin monien minulle suurien sankareiden kanssa, että suru ja ilo kohtaa selvästi toisensa ja jättävät minut kummastelemaan tätä tunteideni kirjoa ja ihmettelemään kuinka paljon elämä onkaan antanut, kuinka paljon olenkaan saannut kuitenkin kokea? Ja sitten kun vielä kävelet Haukilahden merenrantoja pitkin, aurinko paistaa, tunnen että vielä on elämää jäljellä, tunnen kuinka haluan muistaa ja kunnioittaa poismenneitä ystäviä hienoista hetkistä, olla kiitollinen ja tunnen kuinka suurta elämässä on ystävät ja ystävyys, rakkaus ja koetut asiat ja kuinka suurta ja ihanaa on, kun vielä voi tavata ihmisiä, joiden kanssa niitä on koettu ja vieläkin koetaan....olen hämilläni ja tiedän, että tämä on VAIN ELÄMÄÄ EI SEN ENEMPÄÄ. Mielessäni soi myös JUKKA KUOPPAMÄEN Kultaa taikka Kunniaa tai jompaa kumpaa vaan.....millä hän päätti perjantain konserttinsa.....onpa hullua, niitä molempia on ollu, välillä toista ja välillä ei kumpaakaan, mutta kuinka paljon suurempaa on ollut nämä ystävät elämässä ja kuinka suuria sankareita ovat niin monet olletkaan, minulle ja lukemattomille muille niin KAI PAHLMAN kuin edelleenkin JUKKA KUOPPAMÄKI!

tiistai 10. maaliskuuta 2020

HARRY´s CORNER: KEVÄÄN ISKUT

Eipä tämä mun elämä tästä paljon muutu, kun lukasen ja katson näitä blogijuttuja aikaisemmilta  vuosilta. Olen todella yksinkertainen ja niinpä tämä yksinkertainen elämä sopii minulle mainiosti. Aika kyllä juoksee hurjaa vauhtia ja vuosia tulee lisää. Eilen kahviteltiin cafe Torpanrannassa ja jengiä oli taas koolla ja tarinoita monenlaisia. Cafe Mellsten liittyy edelleen kevääseem ja kesään. Liittyykö pyöräily? Se on vielä arvoitus. Nyt parina vuotena se on jäännyt aika minimaalliseksi. Niin kuin tää blogin pitäminen päivittäin. Onko mulla mukamas liian kiire? Kaikista lenkkitavoitteista olen kyllä luopunut ja tyydyn kävelemään merenrantoja, niin täällä Espoossa kuin stadissakin. Tietty jos asuisin Mallorcalla Palmassa, niin lenkkeily voisi saada suuremman innostuksen. No ei auta, minä asun Haukilahdessa lähellä cafe Mellsteniä ja Mellstenin Paratiisirantaa ja se kuuluu kyllä lähes päivittäiseen yksinkertaiseen elämääni. Se mikä tuntuu kyllä myös aina säilyneen tähän yksinkertaiseen elämääni on ELVIS joka on tulossa huhtikuussa Savoy-teatteriin keikalle, niin sinne on kyllä mentävä. Tämä kevään odotus kyllä täyttää taas elämäni. Odotus ensimmäisistä hetkistä cafe Mellstenin terasilla jolloin tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani...AH....se on uskomattoman hienoa!
Ihmettelen kyllä tätä yksinkertaisuuttani ja rakkauttani yksinkertaiseen elämään? Miten olen voinutkaan elää näin...Boxing...Rock and Roll...ystävät ja perhe...kevät....kesä...vuodesta toiseen...






10.3.2013 kirjoitettua....
Kylläpä tää aika juoksee kovaa vauhtia. Maaliskuunkin puoliväli lähenee. Vaikka mun on pitänyt, olen koittanut luvata sen itselleni, taltioida tapahtumia ja tapaamisia lähes päivittäin tänne blogiini, niin en ole pystynyt siihen. Päivät kulkevat vaan niin nopeasti ja kaikkea pientä tapahtuu koko ajan. Treeneissä olen käynnyt ihan kiitettävästi, laaditun treeniohjelman mukaisesti. Muutamia kavereita on tullut mukaan treenaamaan. Maanantain kahvittelussa cafe Kappelissa on käynnyt jengiä ja se on ollut yksi hieno päivä viikosta ja hups, vie maanantaipäivän mennessään. Nyt cafe Mellsten, Mellstenin Paratiisirannassa on taas avoinna joka päivä ja tuo yhden sykähdyksen näihin kevään "iskuihin" lisää. Pyöräilykausi alkaa olla ihan lähellä. Tunnen jo malttamattomana vetoa siihen, vaikka mun piti aloittaa se vasta joskus huhtikuussa pikkuhiljaa, mutta nää keväiset ilmat ilman lunta on tuonnut houkutuksen pyöräilyyn mieleeni. Ensiksi täytyy kai viedä pyörä huoltoon. Lisäksi olen tehnyt yhden lenkkitavoitteenkin itselleni ja olen ostanut uudet hienot lenkkaritkin. Se idea syntyi viime kesän aluksi Mallorcalla, mutta en oikein tiedä pitäiskö mun sitä varten muuttaa Mallorcalle sen toteuttaakseni? Tuntuu nimittäin etten täällä oikein löydä siihen tarpeellista motivaatioita. Muuten tuntuu aivan huikealta tunne keväästä, auringosta ja terassipäivistä. Pyöräilystä, joka taas jonakin päivänä vie mut Kauppatorille kahville ja lihikselle, joka merkitsee kesän tulleen päiviini. Ja yksi hauska juttu on ikäänkuin sitten kevään päätös on ELVIKSEN konsertti, olette kai kuulleet ELVIS PRESLEYSTÄ? Joo, ELVIKSELLÄ on keväällä konserttikiertue Euroopassa useammassa maassa. Minä olen menossa tsiigaamaan sitä LONTOOSEEN!
No mutta siihen on nyt vielä aikaa ja paljon on tekemistä mulla tuon mun kuntoiluohjelman kanssa, sehän ei ole mitenkään itsestään selvä että sen saan tehtyä? On yhtä sun toista pientä, tapaamisia ja tapahtumia tulevan kevään aikana. Ei mitään ihmeellistä, vain "KEVÄÄN ISKUJA" minulle! AH, KEVÄT....kuinka ihanaa....elämän luxusta!

perjantai 6. maaliskuuta 2020

HARRY´s CORNER: Boxing Is My Life

Taas luin yhden blogijuttuni 9.vuoden takaa ja en vieläkään ole hylännyt ajatusta Boxing Is My Life,  vaikka se on jäännytkin jo tuntuman yllä pitämiseksi Tuulimäen Boxingsalilla. Mutta huomaan seuraavani kyllä edelleen mitä nyrkkeilymaailmassa tapahtuu. Nyt viikonloppuna GEEBEE turnaus täällä stadissa, ROBERT HELENIUKSELLA tärkeä matsi New Yorkissa. Toivotaan onnistumista ja menestystä! Muuten elämä jatkuu kevättä odotellessa, kävelyllä Mellstenin Paratiisirannassa, kahvittelulla maanantaisin cafe Torpanrannassa.


5.3.2011 kirjoitettua.....
On lauantaiaamu. Katson ikkunasta ulos. Tänään ei aurinko paista. Väritön vaaleanharmaa pilviverho peittää taivaan. Kuppi kahvia Elvis-mukissani on edessäni. Koitan eritellä tunteitani. Eilinen. Se sanakin tuo aina niin paljon mieleen. Onnellisuutta. Ja tuskaa.... Eilinen aamupäivähän oli taas hulvattoman hauska. Oli kahvittelupäivä ja meitä oli 20 kahvittelijaa paikalla. Mitä erilaisimpia kavereita. Pois sieltä kävelessämme kävelin SALOSEN SIMON ja LEHTOSAAREN ESAN kanssa Kluuvikatua, kun vastaani tuli Iltalehden legendaarinen toimittaja TUULA NIEMINEN. Jäimme hetkeksi juttelemaan ja kundit häipyivät menojaan. Tuula kysyi olenko illalla menossa AMININ matsiin? Niinpä. Huomaan että mun on vaikea siirtyä tähän osaan eilistä. Se tuo niin monenlaisia tunteita. Tunnen viiltoja itsessäni. Olin eilen paikalla Hartwall Arenalla. Ringsidellä, ensimmäisellä penkkirivillä. Olimme siellä yhdessä JYRKI69, JERRI-poikani ja minä. Tullessamme sinne tunsin tietenkin olevani taas jossakin joka on minulle niin tuttua. Niin monin tavoin koettua. Niin kehän sisä kuin ulkopuolellakin. Näin paljon kavereita. Se aina sykähdyttää. OLLI MÄKI vaimonsa RAIJAN kanssa. OLLI MÄKI niin monien kymmenienkin erien harjoituskaverini. Nyrkkeilijä jota ihailin nuorukaisena. Johon olen saannut kunnian tutustua iskujen kautta kehässä ja oppia tuntemaan yhden hienoimmista kavereista kehän ulkopuolella. Lämpimät tunteet lainehtivat. Näen RIPA ja KARI sekä EKKU MEROSEN, myös kaverita jo kaukaa poikavuosilta. Upeita kavereita. KARI heistä mulle kaikkein läheisin. Kättelen lukemattomia muita kavereita ja ihmisiä siellä. Katselemme otteluja ja odotamme tietysti sitä yhtä. Ottelua EUROOPAN MESTARUUDESTA AMIN ASIKAISEN ja puolalaisen PIOTR WILCZEWSKIN välillä! Kuolemattoman lauseen ON AIKA, MATADOR sanonnan mukaan tulee aika illan pääottelulle. Liput Puolan ja Suomen sekä Englannin (kehätuomari englannista) tuodaan kehään. Sähkö ja jännitys alkaa latautua Hartwall Arenalla. Puolan Susi PIOTR WILCZEWSKI kuulutetaan kehään. Hän lähtee tulemaan Hartwall Arenan toisesta päästä pukuhuoneesta tullen pienen buuauksen saattamana kohti kehää. En ymmärrä tätä ilmiötä. Hän on fighteri ja ansaitsee kunnioituksen ja lämpimän vastaanoton. Hän on valmis kohtaamaan taistelussa meidän AMIN ASIKAISEMME! Tulee AMININ vuoro ja HARTWALL repeää, valtava meteli täyttää Areenan, HELVETIN KELLOT, AMININ kehääntulo biisi alkaa soimaan! Yleisö rakastaa AMIN ASIKAISTA. Siitä ei ole epäselvyyttä! Taistelijat esitellään. Molemmat vaikuttavat valmiilta taisteluun. Molempien katseissa on päätttväisyyttä. Etukäteen olen uskonut AMININ voittoon. Mutta tiedossa on varmasti ollut kaikille että puolalainen ei ole helppo eikä kesy vastustaja, vaikkei ihan kaikista kovimpia huippuja ole kohdannutkaan. Gongi soi ensimmäiseen erään. Se alkaa kovaa. Siinä ei kumpikaan anna armoa. Taistelu lähti käyntiin. Ja sitä taistelua käytiin erä erältä kovaa. Ehkä hieman puolalaisen komennossa, mutta ei ilman etteikö AMINILLA olisi ollut hyvät hetkensä. Ottelu oli koko ajan vaikea AMINILLE. Hän ei saannut ihan parasta terävyyttään irti, jota olen nähnyt. Mutta taistelijan luonne ja asenne ei antanut kyllä piiruakaan periksi. Jaksoin kuitenkin uskoa, että jostakin löytyy se yksi terävä ja kova lyönti, joka ratkaisisi ottelun AMININ eduksi! Mutta 11. erässä se käykin toisinpäin. Puolalaisen kova oikea koukku osuu niinsanotusti vastapalloon AMININ päähän ja AMIN putoaa kanveesille. Nousee ylös tokkuraisena, joten kehätuomarilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää ottelu! Draamaa.....nyrkkeilyn draamaa! Tämä on tuskallista. AMIN ASIKAINEN otteli mahtavasti taistellen ja voittoa haluten, mutta joutui taipumaan. PIOTR WILCZEWSKI oli nyt keskisarjan EUROOPAN MESTARI! Tää nyrkkeilyn draama, tämä armottomuus on kohdannut minut niin monta kertaa, enkä tarkoita sillä vain itseäni, vaan niin monien kavereiden, joiden nyrkkeilyä rakastin, ihailin ja joiden näin kohtaavan jonakin päivänä voittajansa. Olen tuntenut kyynelien valuvan silloin poskipäitäni pitkin. Kärsinyt ihailemani taistelijan tappion vuoksi. No, se kaikki kuuluu nyrkkeilyyn. Se tekee nyrkkeilystä sen ainutlaatuisuuden. Sen kuinka kaikki voi tuhoutua yhdessä sekunnin silmänräpäyksessä. Kaikkien suurien unelmien valuessa kanveesille. Joskus ajattelen onko se liian rankkaa? Onko se kaikki sen arvoista? Mutta sitten kun muistan omat otteluni, voitot ja tappiot. Ne nyrkkeilykaverit. Ne jännät hetket, ennen ottelua, pukuhuoneessa helvetillisissä paineissa, kehään menon, nousun sinne valmiina kohtaamaan TOTUUDEN HETKEN! Niin kyllä se on on. NYRKKEILY on sen arvoista, vaikakin sillä on hintansa! Nyt toivon, että AMIN ASIKAINEN löytää hyvän ja onnellisen elämän. Ehkä nyrkkeily on todellakin hänen kohdaltaan ohi kiristettyjn köysien sisäpuolella, mutta ei suinkaan nyrkkeilyn parissa, jos hän niin haluaa. Tällä ex-mestarilla olisi paljon annettavaa. Minun arvostukseni ja kunnioitukseni häntä kohtaan pysyy muuttumattomana. Hän on ihmisenä sympaattisuudessaan lyömätön. Olen varmasti sydämessäni mukana tunteissa, jotka myllertävät hänen mielessään. Taistelijan on aina vaikea luopua! Vielä lopuksi haluan sanoa, että PEKKA "OLLIN-poika" MÄKI on tehnyt uskomattoman työsaran nyrkkeilyn parissa ja uskon että PEKKA jatkaa edelleen myös nyrkkeilyn parissa, valmentaen nyrkkeiljöitämme menestykseen, tarjoten meille tälläisia nyrkkeilyiltoja tulevaisuudessakin. PEKALLE myös kaikkea hyvää ja onnellisia päiviä niin elämän kuin nyrkkeilynkin parissa! Oli uskomaton nyrkkeilyilta eilen. Pidän itse tänään vapaapäivän boxingista, siis treeneistä, on tää sen verran rankkaa kuitenkin! Palaan taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI kun vähän hengähdän ja toivun tästä!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

HARRY´s CORNER: KEVÄÄN AVAUS!



No niin, voisiko sitä taas sanoa, että KEVÄÄN AVAUS on tehty, sillä nyt menneellä viikolla ensimmäinen päivä, kun istuin cafe Mellstenin terasilla auringonpaisteessa juoden kupin kahvia tuntien auringon lämmittävän jo kasvojani. Sitä sanotaan maistiaiseksi! Se ei tietenkään tarkoita, että kevät ja auringonpaiste olisi taas läsnä päivittäin, mutta se oli oven raoitus kohti kevättä!

Mikään ei ole paljonkaan taas muuttunut vuodesta 2016 kun bloggasin alla olevan jutun. Blogini lukijoita tuskin on enään neljää. Ymmärrän sen hyvin. Samaa vanhaa höpinää keväästä, auringosta, treenaamisesta Tuulimäen Boxingsalilla.  Tylsää, niin tylsää luettavaa. Ainoastaan minä nautin, kun rakastan tylsää elämää ja kevään ja kesän odotus on minusta aina yhtä kiehtovaa kuin ennenkin, mutta olenhan sitä kokenut vasta pari vuotta yli 70 vuotta. Joten valmistaudun jälleen tylsään elämääni, jota tietenkin piristää tapaamiseni galamourin ja säihkeen keskellä tapaamiani ystäväviäni,    

jotka mahdollisesti saattavat myös jonakin päivänä vierailla Mellstenin Paratiisirannassa ja kuulen tarinoita maailmalta ja suihkuseurapiirien tapahtumsta!

Ystäväni MILO odotttaa myös taas uutta terassikesää 2020!

Onpa jännittävää keitä sieltä Helsingistä eli Stadista tai jopa Vantaalta tai jostakin Suomesta matkustaa vierailulle Mellstenin Paratiisirantaan? Kerran jopa legendaarinen HÄRMÄN HÄJY vieraili siellä Pohjanmaalta,


1.3.2016 kirjoitettua.....
Hei arvoisat neljä blogini lukijaa! Ensimmäiseksi HYVÄÄ KEVÄTTÄ 2016! Se voidaan nyt virallisesti katsoa avatuksi, kun Mellstenin Paratiisirannan CAFE MELLSTEN on avattu ja se on joka päivä auki. Minulle se on mullistus taas elämääni. Arkeni muuttuu auringonpaisteiseksi. Kävelyni pitkin merenrantaa kahville tai jopa lounaalle Mellstenin Paratiisrannan terasille. Saada tuntea jälleen häivähdys lämpöä kasvoillani, meren kimallus auringonpaisteessa on kuin ovi aukeaisi jälleen paratiisiin. Ei ihme, että paikan nimi on MELLSTENIN PARATIISIRANTA. Sosiaalinen elämä saa ihan uudet mittasuhteet. Ystäviä jopa Vantaalta matkustaa kahvittelemaan tänne! Niinpä olenkin todella jännittynyt KEITÄ vierailee tänä kesänä MELLSTENIN PARATIISIRANNASSA? Tämä ei ole mainos vaan tämä on KEVÄÄN AVAUS! Tästä lähdetään kohti kesää. Tervetuloa vierailulle!


Terassi on vielä tyhjä....

Eilen vieraili terasilla Haukilahtelainen terassikoira MILO nauttien terassikamiinan lämmöstä!

Kanssani kahvitteli Mellstenin Paratiisiranassa Merineuvos ja Tivolijohtaja CALLE STENIUS, jonka kanssa olen kuvassa Fuengirolan Tivolin edustalla viime kesänä. Voin sanoa, että sirkus pyörii ja elämä on täynnä säpinää CALLE STENIUKSEN seurassa!