torstai 31. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASSA: JÖNKÖPINGISSÄ 11. MATSI

Kahden viikon harjoittelun jälkeen oli mielialani taas kohentunut ja reissu edessä. Lensimme 5.12.1967 aamulla Göteborgiin, mistä auto vei meidät Jönköpingiin. 6.12 odottelin otteluani Jönköpingissä ja toivoin, että se olisi sinä päivänä sillä sehän oli Suomen itsenäisyyspäivä, sopiva päivä saavuttaa 11. ammattilaisvoittoni.
7.12. voitin todellakin 11. ammattilaisotteluni ylivoimaisesti lyömällä ENRICO HOYOSIN kanveesillekin pari kertaa luvun ottoon pystymättä kuitenkaan lopettamaan ottelua ennen täyttä aikaa. Olin edelleenkin jotenkin välinpitämättömän väsynyt, enkä tuntenut saavani oikeata fiilinkiä nyrkkeilyyni, mikä taas heijastui ruotsalaislehtien otteluselostuksissa.Esimerkiksi Dagens Nyheter kirjoitti: "Suomen Harri Piitulainen näyttää olevan ruosteessa. Hän oli tosin ylivoimainen, mutta hän ei siitä huolimatta koko ottelun aikana saannut otteisiinsa oikeata puhtia. Espanjalainen oli myös kestävä ja suojasi itseään hyvin..."
Göteborgin Kvällsposten kirjoitti seuraavasti: "Piitulainen esitti illan parasta nyrkkeilyä. Hän hallitsi otteluaan miten tahtoi, mutta samalla paljastui hänen puutteensa - kyky tyrmätä. Piitulainen ei pystynyt saattamaan työtään loppuun, vaikka hän pariin otteeseen oli lyönnyt espanjalaisen täysin sekaisin. Tämä muistutti miestä, joka oli menettänyt muistinsa ja yritti turhaan muistella, missä oikein oli. Tästä huolimatta Piitulainen sai tyytyä selvääkin selvempään pistevoittoon..." Ja Suomen lehdistö julkaisi, mitä ruotsalaislehdet olivat kirjoittaneet. Seuraava ottelu sovittiin tapahtuvaksi 26.12.1967 Göteborgissa Italian ACHILLE FORTUNAA vastaan. Näin jo toinen joulu menisi keskittyessä otteluun Ruotsissa.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: RAASTAVA PETTYMYS

Otteluilta läheni joutuisasti ja perhoset lentelivät vatsassani, sillä Messuhallissa halusin taas onnistua tosi hyvin ja antaa hyvän matsin kotiyleisölleni. Pari päivää ennen otteluiltaa Ilta-Sanomat julkaisi taas koko sivun jutun otsikolla: "Piitulaisen ensi-ilta hermostuttaa isää, ei poikaa" ja jutussa vakuutan, etten ole tippaakaan hermostunut, mutta toi faija, sehän on kuin sillä ois matsi edessä. Tosiasiassa pari päivää ennen matsia vatsani vihloi niin, että luulin sen repeävän. Painajaiset tyrmäystappiosta kotiyleisön edessä herättivät minut yöllä hiestä likimärkänä rukoilemaan, että todella voittaisin ja onnistuisin taas kaiken sirkuksen ja huulenheittoni jälkeen, muuten en matsin jälkeen paljon julkisesti kehtaisi näyttäytyä.
24.11. aamulla oli punnitus erään helsinkiläisen hotellin alakerrassa. Tapasin siellä vastustajani, 25-vuotiaan, miellyttävän tuntuisen kaverin, jolla oli tähän mennessä ollut yksi ottelu enemmän kuin minulla ja otteluista kaksi oli päättynyt niukkaan pistehäviöön. Toivotimme toisillemme onnellista iltaa.
Illalla kävin kovan kuusieräisen ottelun algerialaisen MOHAMMED SOUITAN kanssa, joka osoittautui vaikeaksi ja vahvaksi vastukseksi. Olin taas todella kovilla, eikä nyrkkeily sujunut laisinkaan haluamallani tavalla, mutta saavutin kuitenkin 10. ammattilaisvoittoni.
Se ei kylläkään paljon lohduttanut, sillä tunsin pettäneeni yleisön, jolle olisin halunnut tarjota nopeaa ja hyvää nyrkkeilyä ja helpon voiton. Mutta toisin kävi. Voitin vain vaivaloisesti, eikä yleisö tuntunut kovinkaan tyytyväiseltä astellessani takaisin pukuhuoneeseen pää paksuna algerialaisen raskaiden lyöntien jälkeen. Vihellykset ja pilkkahuudot kaikuivat taas kerran korvissani messuhalliottelun jälkeen.
Seuraavan päivän lehdet senkun vain lisäsivät haljua tunnetta sisälläni. Oli kyllä suuria otsikoita ja isoja kuvia, mutta otsikoissa saattoi lukea: " Harri Piitulainen pettymys". Kuvateksteissä sanottiin minulla olevan vielä pitkä matka huipulle, vaikkakin saavutin 10. perättäisen voittoni kukistamalla algerialaisen MOHAMMED SOUITAN. Mielialani oli nollassa. Tahti oli ollut kova. Vuoden sisällä kymmenen ottelua, jotka vain koko ajan kovenivat. Vuosi yhtämittaista jännittämistä, keskittymistä, harjoittelua ja epäonnistumisen pelkoa... Nyrkkeilyä...nyrkkeilyä. En tiedä, aloinko väsyä vai mikä oli, kun tuntui, etten onnistu nyt taas millään. Olla huono kotiyleisön edessä, se harmitti niin, mutta sitä ei voinnut enää muuttaa. Ensi kerralla yritetään sitten taas olla parempi. Sähke Ruotsista kertoi: 7.12.1967 ottelu Jönköpingissä espanjalaista ENRICO HOYOSIA vastaan. Uutinen viikkoa Messuhalliotteluni jälkeen kertoi norjalaisen EM-karsintaotteluun valitun TORE MAGNUSSENIN hävinneen keskeytyksellä 1. erässä algerialaiselle MOHAMMED SOUITALLE.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: 10. MATSI HELSINGISSÄ MESSUHALLISSA

Maaliskuun 1. päivänä ilmoitti Ilta-Sanomat etusivullaan: "Piitulaisen ensiesitys Helsingissä" ja urheilusivulla oli koko sivun juttu "Messuhallin yleisö näkee Harri P:n vihdoinkin paidatta".
Sama muissa pääkaupungin lehdissä "Piitulainen 24.11 Helsingissä", "Piitulainen näyttää taitonsa ensi kertaa kotikehässä", "Olli ja Harri vetonaulat Messuhallin kehässä 24.11". Tuntui hyvältä. 10. ammattilaisotteluni oli vanhassa kunnon Messuhallissa, jossa niin monesti oli tullut nyrkkeiltyä jännittävät SM-ottelut ja maaottelut amatöörinä. ALI SANOU, jonka piti tulla vastustajakseni 24.11 Messuhalliin, vaihtui toiseen algerialaiseen nimeltään MOHAMMED SOUITA. Kolmen viikon ajan ennen tätä iltaa riitti taas sähinää. Lehdet kävivät läpi tähänastisia ottelujani ja kertoivat tämän otteluni ratkaisevan jatko-ottelut. Jossakin vaiheessa kävin joka ilta Yrjönkulma-nimisessä tanssipaikassa, jossa jalkapalloilumme virtuoosi ja maestro KAI PAHLMAN järjesti tansseja.
Lehdessä mainostettiin hienosti "Solisti EINO GRÖN, illan yllätyksestä vastaa Harri Piitulainen-show". Hienosta mainostuksesta huolimatta show sisälsi ainoastaan sen, että annoin pari vapaalippua tulevaan ammattilaisiltaan ja kuuntelin kuin öö, kun KAI PAHLMAN heitti huulta: "Paljonko sä olet maksanut tosta sun tyylikkäästä puvustasi?" "400 markkaa", vastasin. "Älä nyt. Sillähän olisi saannut jo uusiakin...." sanaili KAITSU ja tunsin olevani varsinainen show-tähti.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: YHDEKSÄS MATSI GÖTEBORGISSA 1.9.1967

Ja seuraavaan otteluun alettiinkin keskittyä heti jo koneen laskeutuessa Helsinkiin. Pari seuraavaa viikkoa sujui taas täysin nyrkkeilyn merkeissä, harjoituksissa, nukkumassa, harjoituksissa ja näin edelleen, kunnes lähtöpäivä 30.8. koitti ja lensimme Göteborgiin. Odotusta... keskittymistä...taistelua oman itsensä kanssa ja...
1.9 Göteborgin messuhalli, valaistussa kehässä kättelen tunisialaista Salah Laroussia, 29-vuotias, runsaasti otteluja takana ja niissä jo monta ottelua Euroopan huippumiehiä vastaan. Minulle ennustettiin pahaa matsia... Tällä kertaa olin kuitenkin mainiossa vireessä ja pystyin väistelemään ja liikkumaan helposti koko ottelun ajan voittaen kaikki kuusi erää ylivoimaisesti pistein, ja oltiinpa taas kerran tyytyväisiä. Yleisö, INGO, BERTIL, faija, lehdistö. Ja kun nämä kaikki olivat tyytyväisiä niin silloin sopi minunkin olla.
Hienot otsikot ja kuvat otteluselostuksineen niin ruotsalaisissa kuin suomalaisissa lehdissä antoivat taas hyvää mieltä edellisen matsin surkeuden jälkeen ja uskalsin taas toivoa tulevaisuudelta jotain. INGEMAR JOHANSSON halusi minut Sveitsiin opettelemaan tyrmäyslyöntiä pariksi kuukaudeksi ja italialainen manageri LUIGI PROETTI tarjosi mahdollisuutta tulla Italiaan harjoittelemaan ja tutustumaan italialaiseen ammattinyrkkeilyyn.Näihin aikoihin ilmestyi nyrkkeilyn kirjekurssi "Opetan sinut nyrkkeilemään", jonka faija oli koonnut jonkun mainosmiehen kanssa minun esiintyessä kuvissa mallina. Sitä mainostettiin paljon lehdissä, mutta jostakin syystä homma jäi kesken. Loppuivatko rahat, vai mikä oli! Itse en siitä paljon piitannut, sillä minulla oli ihan tarpeeksi tekemistä keskittyessäni harjoituksiin ja tuleviin otteluihin.

Aikakausilehdet tekivät taas juttuja. Hymy-lehti otti kuvia harjoituksista, kuvia missä olin tyttöystäväni kanssa, ja kuvan, missä minua pyydettiin nostamaan kolme sormea ylös. Ja kun Hymy parin viikon päästä ilmestyi, oli siinä koko sivun kuva minusta kolme sormea pystyssä ja viereisellä sivulla kissankorkuisin kirjaimin "Harri Piitulainen: kolmen vuoden päästä olen Euroopan mestari". Kun muutaman vuoden päästä olin jo lopettanut nyrkkeilyn sama lehti katsoi asiakseen huomautella lupauksien rikkomisesta, mutta unohti, että nuo lupaukset oli laadittu siellä toimituksessa eikä minun suullani.
Tälläinen julkisuus tietysti silloin ärsytti monia ja sai minut näyttämään niin pirun itsevarmalta. Tietysti koetin tehdä parhaani, ettei julkisuuden muovaama ilmapallo puhkeaisi. Monalisa-niminen naistenlehti teki jutun otsikolla: "Hän lyö rahasta". Kahden sivun väriaukeamalla oli kuva minusta kauniin, nukkemaisen tyttöystäväni kanssa ja juttu oli täysin lässyn, lässyn, mutta sellaisiahan ne ovat naistenlehdissä. Oli kuvia perheestä, oli kuvia harjoituksista ja näin oli julkisuus taattu eikä aina niin asiallinenkaan. Mutta tuumin, että antaa mennä vaan, ollaan sirkuksessa mukana niin kaikilla on hauskaa. Pari päivälehteä tuntui vähän närkästyvän edellä mainitun kaltaisesta julkisuudesta ja pani minua vähän "alta lipan", niin kuin on tapana sanoa.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: MALMÖN STADION 13.8.1967

Kuuma aalto läikähti sisälläni. Miten minun kävisi tälläisen kaverin kanssa? Enhän minä ole missään tapauksessa niin hyvä, että pärjäisin näin kokeneelle ja vahvalle ammattilaisboksarille. Ehkä parin vuoden kuluttua, mutta ei nyt...nyt...nyt... Tietenkään en sanonut tätä silloin kenellekkään vaan päinvastoin heitin tapani mukaan huulta: " On se ikävää, että vanha äijä saa huomenna tälläiselta pojanklopilta turpiinsa". Helsingin Sanomien KYMÄLÄINENKIN ollessaan tekemässä reportaasia ottelustani kyseli, olenko hermostunut. Naureskelin vain: "Ehei, mutta kato tota faijaa. Se on vähän hermona, vaikka sen ei tarvitse muuta kuin antaa vettä väliajalla." Ja näin olikin, että faija kävi kuumana tiedon vastustajastani tullessa eikä suinkaan peitellyt sitä. Mutta lauantai-iltana soitti CARUSON manageri, ettei saannut suojatilleen ottelulisenssiä ulos liitosta, koska liitto on lauantaisin suljettu. Tunsin kyllä huojennusta, täytyy myöntää, sillä kuka nyt selkäänsä haluaisi...
KNUTSSON luopui nyt Italiasta ja otti yhteyttä Saksaan, ja sieltä löytyi mies nimeltään BOUALEM BELOUARD, Algeriassa syntyisin oleva ja jossakin vaiheessa Saksaan muuttanut erittäin kokenut ammattinyrkkeilijä, Euroopan listoillakin vieraillut, suomalaistenkin kanssa otellut, voittanut RISTO LUUKKOSEN ja nyrkkeillyt tasapelin JARKKI BERGLÖFIN kanssa, joten mikään olematon kaveri ei tämäkään olisi, mutta tunsin kuitenkin miehen olevan helpommin voitettavissa kuin Italian CARUSO. Illalla kävin nukkumaan hyvin aikaisin, sillä huomenna olisi taas kova päivä. Kuinka kova, sen tietäisi vasta huomenna. Sunnuntaiaamuna oli punnitus taas luksusravintola Erikslutissa ja olin onnistuneesti kilon ylipainoinen sovitusta 64 kilosta. Olin hiukan huolettomasti syönnyt hotelli Skandinavian herkkuja ja tässä oli tulos. Vastustajaani ei näkynyt vaa`alla, koska hän tulisi vasta iltapäivän koneella, joten tapaisin hänet ensi kerran vasta kehässä. Päivällä sattui hauska tapaus, kun FRANCESCO CARUSO managereineen ja avustajineen soitti Hampurista ja kertoi saaneensa lisenssinsä sittenkin ulos liitosta ja olevansa tulossa Malmöön. Nyt oli siis jo kaksi vastustajaa tulossa samalla koneella ja vielä edellisenä aamuna vastustajaa haettiin kuumeisesti. Koska KNUTSSON oli jo ehtinyt sopia BOUALEM BELOUARDIN tulosta sai FRANCESCO CARUSO seurueineen palata takaisin Italiaan.
Malmön stadion, verryttelen jo kehässä odottaen vastustajaani BOUALEM BELOUARDIN ilmestymistä. Jännitän, minkälainen kaveri sieltä tulisi. Hiki valuu puroina kasvoillani, niskassani ja kainaloissani perhosten kutittaessa vatsapohjaani. Voitanko tänään? Harjoittelinko sittenkään tarpeeksi? Ilta on hämärtynyt. Äkkiä syntyy eloa noin 6000-päiseen yleisöjoukkoon, sillä vastustajani on tulossa kohti kehää mustavalkoinen silkkiviitta harteillaan. Kehään nousee pienikokoinen yllättävän pitkäkätinen BOUALEM BELOUARD, monen maailman huippumiehen kanssa nyrkkeilyt kaveri. Nyt olisi minun vuoroni voittaa tai hävitä. Seuraa esittely. Ottelijat keskelle, kättelemme tuijottaen toisiamme. Takaisin omaan kulmaan enään ajattelematta ja tajuamatta muuta kuin että kohta taistellaan - voitosta. Gongi soi. Ensimmäinen erä.

BOUALEM BELOUARD syöksyy kimppuuni kuin aikoisi syodä minut suihinsa. Koukkuja satelee joka puolelta ja vain vaivoin pääsen liikkumaan alta pois. Yritän saada itseeni eloa. Vasen, vasen...BELOUARD on taas kimpussa koukkuineen. Vastaan lyhyillä alakoukuilla...liikun...vasen,vasen, oikea...kaksi kolme kertaa peräkkäin, ja gongi soi. Ensimmäinen erä on ohi ja tasan. Väliajalla päätän yrittää lyödä vastustajani "ulos" toisessa erässä, sillä niin avonaiselta hän tuntui. Toinen erä. Aloitan tiukasti lyöden useita vasempia suoriani vastustajan kasvoihin. Äkkiä lyön pitkän oikean suoran vasemman perään ja BELOUARD horjahtaa, Uusi oikea! Vastustajani takertuu kiinni ja roikkuu minussa. Kehätuomari erottaa meidät. Yritän lyödä molemmin käsin suoria, koukkuja, mutta BELOUARD väistää ja estää aikeeni sitomalla, roikkumalla kiinni. Erä päättyy minun saadessani sen selvästi nimiini. Faija ryntää ylös kehäkulmaani: "Hyvä, Harri! Jatka samalla tavalla. Ota aloitteet ja keskity oikealla vastaan. Gongi soi kolmannen erän alkamiseksi. Äskeisen erän perusteella odotan jo helppoa ottelua, mutta kuinka pahasti erehdynkään. BELOUARD ryntää päälle kuin pyörremyrsky. Kovia koukkuja osuu päähäni. Yritän suojautua. Joudun ahdisteltuna kehännurkkaan. Koukkuja vartaloon....päähän...vartaloon. BELOUARD lyö herkeämättä. Koetan vastata voimillani saadakseni pienen algerialaisen rauhoittumaan. Taistelen lyöden molemmin käsin. Oikeani osuu suoraan vastustajani nenään, josta purskahtaa verta. Gongi soi. Erä meni BELOUARDILLE.

Faija puhuu huolestuneena: "Koita nyt hyvänen aika sentään piristyä. Siehän oot kuin vanha ukko tuon rinnalla. Vasen, vasen ja oikea terävästi vastaan. Älä anna sen tulla lähelle koukkuineen vaan liiku...liiku...nyrkkeile. Liikun ympäri kehää...vasen,vasen,vasen...liikun...vasen,vasen,oikea...kuuma...on niin pirun kuuma...suuta kuivaa...Hengästyn liikkuessani nopeasti ympäri kehää. En näköjään sittenkään ehtinyt tarpeeksi hyvään kuntoon kesän jäljiltä. BELOUARD hyökkää. Pamautan oikean suoran vastaan BELOUARDIN päähän. Hän horjahtaa pahoin lennähtäen kehäköysiä vasten, mutta en jaksa hyökätä perässä vaan katselen vastustajani horjahtelua ja toivon hänen lyyhistyvän itsestään kanveesille. Gongi kuitenkin soi lopettaen erän. Menen kulmaani huohottaen: "Anna vettä!" Faija antaa vettä. Kurlaan sillä kuivaa suutani ja syljen pois. Faija heiluttaa pyyhettä kasvojeni edessä ja sanoo: "Kuule nyt, poika, mitä sinä hosut. Keskity rauhallisesti oikeaan suoraan, kun se hyökkää. Sehän on avonainen kuin ladon ovi. Älä törmäile siellä kehässä niin kuin olisit siellä ensi kertaa." Gongi soi. Viides erä. Olisin kyllä vielä vähän aikaa istunut... BELOUARD tulee taas päälle kuin pyörremyrsky. Iskuja osuu kasvoihini. Lyön vastaan, mutta algerialainen vain tulee päälle lyöden vartalooni pitkiä koukkuja, siirtyen lähelle, lyöden kasvoihini kyhyitä koukkuja, Olen selvästi altavastaajana. Saakeli, onhan taas matsi, ajattelen kesken iskujen vaihtoa... väsyttää, eikä BELOUARD tuntunut rauhoittuvan yhtään. Yritän roikkua välillä kiinni, että saisin vähän huilata, yritän suojautua, yritän väistellä. Gongi pelastaa minut väliajalle huilaamaan. Faija on jo kulmassa synkännäköisenä. "Hyvä Harri!" huutaa joku suomalainen yleisön joukosta. "Paska se on!" karjahtaa faija takaisin. Olen purskahtaa nauruun, sillä faija käy todella kuumana ja tekstiä tulee. Olen lättäjalka, kompura, holkkipolvi, puuhevonen ja vaikka mitä. Tietysti tarkoituksena oli suututtaa minua ja saada vauhtia niveliin. "Harri, viimeinen erä. Nyrkkeile. Nyt täytyy lyödä tai sie häviät ottelun. Vasen,vasen, oikea...taistele...älä anna periksi...hurttihuumoria poika". Gongin raivoisa kalkatus ilmoittaa kuudennen eli viimeisen erän erän alkavan. Nousen ylös. Joo, ajattelen, oon varmaan ainoa elävä puuhevonen, jolla on hurttihuumori. Minä näytän, saakeli, tässä erässä...
BELOUARD hyökkää taas hurjasti, mutta lyön koko vartalon painoni takana oikean suorani suoraan päin rynnivän BELOUARDIN otsaan niin, että tömäys kuuluu ja algerialainen putoaa hetkeksi polvilleen. Isku ratkaisi kyllä ottelun, sillä BELOUARD ei ehtinyt enään koota itseään tuon lyönnin jälkeen, vaan ajoin häntä takaa koko viimeisen erän yrittäen vielä kerran osua kunnolla, mutta olin kai itsekin jo väsynyt eikä osumatarkkuus ollut enää parhaimmillaan. Voitin kuitenkin viimeisen erän täysin ylivoimaisesti ja samalla kahdeksas perättäisvoittoni oli takana, vaikkakin olin ollut tiukemmalla kuin kertaakaan aikaisemmin. Niin kuin taas odottaa saattoikin, lehdistöltä tuli vaihteeksi arvostelevaa kritiikkiä, joskin komeat otsikot kissankorkuisine kirjaimineen kertoivat kahdeksannesta perättäisvoitostani.
Aikaa mihinkään peruskunnon kohentamiseen ei jäännyt, sillä seuraava matsi sovittiin tapahtuvaksi 1.9.1967 ja se olisi jälleen Göteborgissa Göteborgin messuhallissa. Seuraavana päivänä lensimme Malmösta kotiin ja matkalla tietenkin puhuimme matsista. Faija vähän arvosteli kesänviettoani, mutta se siitä.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: KESÄN VIETTOA JA KAHDEKSAS MATSI

Kesä oli loistava, aurinkoa, lämmintä ja huoletonta vapaata elämää. Tosin nousin joka aamu ylös kello viiden, kuuden aikaan, juoksin ja kävelin 20 kilometrin lenkin, jonka jälkeen menin ottamaan aurinkoa ja treffaamaan kavereita Lauttasaaren Ryssänkärkeen, jossa päivän auringonpalvonnan jälkeen myös harjoittelin vanhalla kesäharjoituspaikallani, varjonyrkkeillen, säkkiä lyöden, narua hypäten, kiviä työnnellen sekä voimistellen. Näinä päivinä kilpailut unohtuivat täysin. Se oli hieno kesä, jolloin aurinkokin tuntui paistavan joka päivä.Elokuun 1. päivä tuli kuin varkain ja faija ilmoitti: "Eiköhän olisi aika herran keskittyä taas nyrkkeilyyn ja jättää nuo yöjuoksut ja muu hölynpöly vähemmälle". Hyvästi vapaamuotoinen ihana elämä ja takaisin säännöllisiin nyrkkeilyä täynnä olevaan arkeen! Samalla siirryimme treenaamaan sisälle stadionille, missä sain sparriapua taas kerran OLLI MÄELTÄ ja JARKKI BERGLÖFILTÄ

OLLI MÄKI ja minä stadionilla treeneissä. Sain korvaamatonta sparriapua OLLILTA ja tunsin aina että oli suuri kunnia saada sparrata mestarin kanssa, saada nyrkkeilykaveruutta ja ystävyyttä. Ja se on voimassa myös tänä päivänä.
BERTIL KNUTSSONILTA tuli ilmoitus: vastustajana tulisi olemaan Italian GIUSEPPE SABRI, EM-kolmonen yhdessä ANTERO HALOSEN kanssa Moskovassa 1965. Aluksi kyllä tuntui siltä, etten ehtisi minkäänlaiseen kuntoon 13.8 mennessä, mutta kyllä se kunto siitä taas päivä päivältä parani ja aloin tuntea, että kyllä sitä voisi taas välillä lähteä töihinkin - mainetta ja kunniaa metsästämään. 11.8 lensimme jo tuttua reittiä Kööpenhaminan kautta Malmöön. Majoituimme jälleen hienoon hotelli Skandinaviaan ja KNUTSSONIN tavattuamme kuulin että Italian GIUSEPPE SABRI oli peruuttanut osanottona ja tilalle tulisi samasta maasta GIORGIO BUSANELLI. Mikä mies oli GIORGIO BUSANELLI, siitä ei ollut tietoa, joten illalla nukkumaan käydessä tunsin hiukan epävarmuutta tulevasta. Ja kun aamulla heräsin, epävarmuus jatkui, sillä kuulin, ettei BUSANELLI saanut liitoltaan ottelulupaa, joten nyt tarjottiin Italiasta miestä nimeltään CARLO SAMBUSITI. Mutta kun vahvistusta ei saatu, joutui KNUTSSON jälleen töihin ja puhelinlangat olivat kuumina Italiaan. Ja nyt kuuma tieto kertoi: uusi vastustaja olisi FRANCESCO CARUSO, mies Euroopanlistan kärjestä, mies huipulta, mies, joka vähän aikaa takaperin oli nyrkkeillyt tasapelin Italian kevyen välisarjan maailmanmestarin SANDRO LOPOPOLON kanssa.

torstai 24. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: HELTEINEN KESÄ JA UUSI MATSI VÄSTERÅSISSA

Aloitin heti parin lepopäivän jälkeen harjoitukset sekä itseni lataamisen uuteen koitokseen. Ehdittyäni harjoitella pari viikkoa tuli ilmoitus: Ilta Malmössä 28.5 peruuntunut. Uusi paikka Västerås, Rocklundahallen ja päivä 20. vastustaja Italiasta nimeltään GIUSEPPE AMANTE. Näin harjoitusaikani piteni kolmella viikolla, mistä olin hyvin tyytyväinen, sillä saisinhan hiukan aikaa palautua edellisestä vaikeasta matsistani ja voisin koettaa parantaa kuntoani seuraavaan otteluun. Ainoa mikä vähän harmitti oli kauden venyminen näin pitkälle kesään, kun olin tottunut siihen, että toukokuun jälkeen alkoi pieni lepoaika ja kesäharjoitus ilman kilpailuotteluja.
Mutta ei auttanut. Jatkoin harjoittelutahtia treenaten kaksi kertaa päivässä ilman lämmetessä päivä päivältä kuumemmaksi. 18.6. 1967 lähtiessämme faijan kanssa jälleen kohti ottelua ja Västeråsia oli valtava helleaalto tullut Suomeen ja Ruotsiin. Koska tapani mukaan minulla oli vielä 1 kg ylimääräistä painossani, jouduin vähentämään jonkin verran juomista ja syömistä ja koska oli kuuma, tosi kuuma, oli luonollista, että janotti. Muistan, kuinka saavuimme Tukholman lentokentältä taksilla Västeråsiin suuni oli kuiva kuin santapaperi. Portieeri opasti meidät huoneeseemme, jossa pöydällä jääastiassa oli monta pulloa juotavaa ja lappu, missä hotellin johtaja toivotti meidät tervetulleeksi. Kyllä silloin olisivat limsat maistuneet, mutta sen sijaan kurlasin vain vedellä suutani, ja lähdimme etsimään uimapaikkaa, jossa voisi vähän vilvoitella tässä läkähdyttävässä kuumuudessa.
20.6 olemme Rocklundahallenin kuumassa pukuhuoneessa, joka saa hien nousemaan pintaan verryttelemättäkin. INGEMAR JOHANSSON varoittaa minua italialaisen AMANTEN vaarallisesta oikeasta suorasta, jolla hän oli useaan otteeseen yllättänyt PREBEN RASMUSSENIN pari viikkoa aiemmin käydyssä ottelussa Kööpenhaminassa. Astuessani kehään tuntui kuin olisin taas joissakin kyläkilpailuissa, sillä valtavassa hallissa oli vain 1100 ihmistä katsomoiden ammottaessa tyhjyyttään. Helle ja keskikesä eivät houkutelleet ihmisiä istumaan sisälle tukahduttavan kuumaan halliin.
Seitsemäs perättäisvoittoni tuli tällä kertaa jälleen helposti, sillä italialainen GIUSEPPE AMANTE ei onnistunut voittamaan yhtäkään erää kuusieräisessä ottelussamme minun edes väsymättä. Ottelun jälkeen ILMO LOUNASHEIMO kirjoitti Uudessa Suomessa: "Piitulaisella syytä olla tässä vaiheessa tyytyväinen." Ilta-Sanomat otsikoi: "Vain tyrmäys puuttui Piitulaisen voitosta." Ja näin olikin taas parempi mieli edellisen kovan matsin jälkeen. Ottelun jälkeisenä iltana tullessani jostakin aamuyöllä kello neljän aikaan takaisin hotelliin tapasin INGON, joka myös tuli jostakin, ja koska yö oli niin kovin lämmin ja aurinko noussut jo kirkkaana lähdimme kävelemään vielä kaupungille. Voitte varmaan kuvitella, miltä nuoresta kaverista tuntui kävellä raskaansarjan ex-mestarin kanssa jutellen tietysti nyrkkeilystä ja siitä illasta....INGO kertoi illan tuottaneen tappiota 20 000 Ruotsin kruunun verran, "mutta ei sillä ole väliä", sanoi INGO, "sillä mulla on ollut tosi hauska ilta". Samalla INGO kertoi, että seuraava otteluilta olisi 13.8.1967 Malmön stadionilla, jossa olisi urani ensimmäinet ulkoilmakilpailut. Aikaa siihen olisi pari kuukautta, joten ehtisin viettää kyllä pari viikkoa rantaelämääkin ja ruskettua kunnolla.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA:OLIPAS OTTELU

Seuraavana päivänä kotiuduttuani aamulennolta luin hämmästyksekseni lehtiä: Ilta-Sanomissa otsikoitiin: "Harri Piitulainen ylivoimainen Tukholmassa", muissa lehdissä: "Piitulainen salli Zerbibin seistä täydet kuusi erää", "Piitulaisen ylivoimaa", "Piitulainen oli vähällä tyrmätä Zerbibin". Teksteissä kirjoitettiin minun olleen ylivoimainen ja ranskalaisella Marcel Zerbibillä olleen vaikeuksia pysyä pystyssä.
Ruotsalaislehdet sen sijaan kritisoivat aivan oikein suoritustani todeten minulla olevan vielä paljon oppimista, joskin voittoni oli kiistaton. Ja niin tunsin kyllä minäkin, että oppimista riittää. Kunto ei riitä. Voimat eivät riitä. Mutta aikaa muuhun ei ollutkaan kuin niiden puutteiden toteamiseen, sillä seuraava ottelu oli sovittu tapahtuvaksi 28.5.1967 Malmössä, joten tahti jatkuisi samaa rataa.
Isäni tyylikuva

tiistai 22. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: VAIKEA KUUDES AMMATTILAISOTTELU

Johanneshovin jäähallissa 10 000 ihmistä osoittaa suosiota astuessani kehään ja tervehtiessäni yleisöä käden heilautuksella. Tunsin itseni varsin suosituksi. Paljon suomalaisiakin oli tullut Tukholmaan katsomaan otteluja, mm. PURTSI PURHONEN, OSKU KANERVA, EINO GRÖN ja tietysti ELIS ASK olivat tyylikkäästi ringsidepaikoilla. Gongi soi. Ensimmäinen erä. Aloitan heti päättäväisesti vasen, vasen, oikea...ZERBIB väistää helposti oikeani ja rummuttaa lyöntejä vartalooni. Vasen, vasen, oikea ja taas ohi... Olen ihmeissäni, sillä pieni ranskalainen väistelee vyötäröni korkeudella ja vastaa lyönteihini lyömällä koukkuja vartalooni. ZERBIB hyökkää viljellen koukkuja vatsaan, vasen koukku päähän. Olen tosi vaikeuksissa. En saa otetta. Ranskalainen hyökkää. Lyön suoria vastaan, mutten saa ZERBIBIÄ pysähtymään. Vasen koukku osuu vyötäröni alapuolelle kielletylle alueelle, vihlaisee ilkeästi. Ranskalainen lyö koukkuja päähäni korvien kohdalle niin, että korvat paukkuvat. Gongi soi. Hävisin erän.
Tunsin olevani kuin joku pökkelö koko ensi erän. En liikkunut, tanssinut vaan yritin vain osua oikeallani ranskalaiseen ja unohdin nyrkkeillä. Älä päästä sitä lähelle lyömään... Liiku ja lyö vastaan...Sisua nyt, Harri...Pistä hanttiin...Älä anna periksi...Lyö alakautta vastaan sen hyökätessä...Nyrkkeile, vasen, vasen...Gongi soi, toinen erä. Yleisö elää mukana...Ranskalainen aloittaa heti hyökäten...Viisi, kuusi lyöntiä vartaloon...vasen ja oikea koukku suoraan korvilleni...Yritän pysäyttää hänet neljällä suorallani. Ei pysähdy... Ranskalainen taas lähellä...Vasen koukku taas alas..Voih, suoraan munilleni...Saakeli, eikä kehätuomari sano mitään. Lyön suoria, mutta en tavoita ranskalaista. Hän kumartelee ja väistelee vyötäröni korkeudella. Äkkiä pamahtavat taas ZERBIBIN yllättävät vasen ja oikea koukku suoraan korvilleni. Yhtäkkiä hallissa on hiljaista...Kuulen vain huminaa...Tajuan, että korvani ovat lukossa... Pelästyn... Toivottavasti ei vakavampaa...Epätodellinen tunne...Hallissa on hiljaista, vaikka 10 000 ihmistä huutaa ja metelöi eläen ottelutapahtumien mukana...En vain pysty kuulemaan sitä. Mutta todellisia ovat lyönnit, joita ranskalaisen jakelee vartalooni ja päähäni... Yritän pysäyttää väkisin ranskalaisen hyökkäykset lyömällä vastaan hampaat irvessä vasemman ja oikean alakoukun. Ranskalaisen pää nousee hetkeksi ylös...Lyön raivoisan oikean. Ohi...Kompastun, kaadun kanveesille. Häpeän, tunnen itseni kuin alokkaaksi, pökkelöksi ja tunariksi...kaatua nyt tällä tavalla...Kehätuomari pyyhkii hanskani, ettei niihin jää kanveesilta teräviä roskia, jotka saattaisivat ylimääräisesti satuttaa ranskalaisen kasvoja. Ottelu jatkuu...Tunnen olevani kuin Mikki Hiiri merihädässä. Ranskalainen hyökkää vimmatusti lyöden molemmin käsin enkä saa otetta vastustajaani ja kaikki tuntuu huonolta tänään. Erä päättyy...Tiedän hävinneeni jo toisen erän.
Menen kehäkulmaani, jossa faija ottaa minut vastaan huolestuneen näköisenä. "Istu ja kuuntele, Harri, nyt on ryhdistäydyttävä. Sinähän vaikutat ihan tunarilta ja alokkaalta...tuollaisen pikkumiehen kanssa." En vain meinaa kuulla mitään, vaikka faijan ääni on varmaan normaalia muutamaa astetta kovempi. Istun väliajalla kuin huopatossutehtaalla, jossa on tauko. "Lyö alhaalta päin vastaan. Koeta saada se oikenemaan siitä kumara asennostaan...Äläkä anna sille keskittymisrauhaa hetkeäkään. Lyöntejä...Lyöntejä...Vasen, vasen, oikea...Kyllä sun kunto kestää. Anna mennä nyt". Kolmas erä. Aloitan jälleen vasen, vasen, oikea. Liikun. Vasen, oikea. Liikun ympäri kehää. Ranskalainen lyö jälleen vyötärön alapuolelle. Kehätuomari ei sano mitään. Pistän nyt kaikki peliin lyöden molemmin käsin. Vasen, oikea...liikun..lyön alakautta koukut. Vasen, oikea. Ranskalaisen pää nousee ylös...Oikea yläkoukku. ZERBIB putoaa kanveesille...Pysyisi siellä, ajattelen kehätuomarin aloittaessa laskunsa ranskalaiselle. Viisi - kuusi - ranskalainen nousee ylös. "Jatkakaa" Yritän kaikkeni saadakseni ZIRBIBIN uudelleen kanveesille, mutta ranskalainen on kokeneempi ja sitoo, roikkuu, pitää kiinni ja lyö jatkuvasti vyötärön alapuoilelle lyöntejä, jotka sattuvat. Eikä pahuksen kehätuomari puutu tähän. Tänään ei tunnu helpolta, ei tunnu luistavan. Teen töitä puoliväkisin ja pakotan kuin pakotankin Marcel ZERBIBIN kulkemaan taaksepäin yrittäessäni päästä oikeallani osumaan tyrmäävän lyönnin. Vasen, oikea, vasen, oikea. Lyön viisi, kuusi lyöntiä peräjälkeen ranskalaisen päähän ja hän lennahtää kehäköysiä vasten gongin soidessa kolmannen erän päätteeksi. Tämä erä oli ainakin minun, ajattelen mennessäni minuutin kestävälle erätauolle ja olen hiukan hengästynyt.
Faija heiluttaa pyyhettä kasvojeni edessä, jotta saisin enemmän happea. Huuhtelee kasvojani, niskaani ja kainaloitani märällä sienellä. Antaa vettä, jolla kurlaan suutani. Samalla hän antaa kiihkeästi ohjeita seuraavaan erään, valaa taistelutahtoa. "Nyt Harri, jatkat nyrkkeilyä, liikut, väistelet ja ennen kaikkea lyöt koko ajan. Sisua. Muista että täällä on paljon tuttuja katsomossa. PURTSI ja OSKU KANERVAKIN on tuossa eturivillä. Nyt taistellaan....ja hurttihuumoria...Älä oo niin vakava...Iloista antajaa se Herrakin rakastaa." Gongi soi. Neljäs erä. Vasen, vasen, oikea, liikun, vasen,vasen, oikea..vasen, oikea...Ote on selvästi siirtymässä minulle. ZERBIB kumartelee edelleen vyötäröni korkeudella. Lyö koukkuja vartaloon ja edelleenkin vyötärön alapuolelle, mutta yhä enemmän ranskalainen yrittää sitoa ja vaikeuttaa nyrkkeilyäni. Lyön suoria, lyön koukkuja ja alakautta, yritän koukkuja yläkautta. Teen töitä parhaani mukaan, vaikka tänään en tunnekkaan sitä nyrkkeilyllistä fiilistä ja rytmiä, mistä niin usein nautin, mutta tappion pelko pistää yrittämään. Vasen, vasen...liikun...väistelen ja ZERBIBIN lyönnit halkovat ilmaa. Gongi soi. Nyt on erävoitot tasan. Faija ryntää ylös kehäkulmaan. "Nyt se on sun"...Se on väsynyt. Paras terä on poissa. Seuraavassa erässä lyö oikealla vastaan. Sen suojaus on ihan auki hyökätessä. Liikut, liikut, lyöt vasenta ja oikeata vastaan. Puhtia." Viides erä. Aloitan jälleen voimakkaalla hyökkäyksellä ja painostuksella vasen, vasen, oikea...vasen, oikea vartaloon...vasen, vasen, vasen. Teen työtä likimärkänä hiestä. Tunnen itseni rasittuneeksi, korvat ovat edelleen puolittain lukossa. Oikea alakoukku vastaan ranskalaisen hyökätessä. Osun hienosti ja jatkan perään vasen, oikea suora...Ranskalainen hoipuu taaksepäin, vajoaa kanveesille....Kehätuomari laskee viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan...MARCEL ZERBIB on ylhäällä. Ottelu jatkuu. Vasen, vasen....Liikun rauhallisesti ranskalaisen perässä noukkien pisteitä vasemalla suorallani. Tiedän, että ottelu on ratkennut. ZERBIB on väsynyt eikä jaksa enään hyökätä vaan yrittää vain vältellä lyöntejäni, sitoo ja roikkuu jatkuvasti kiinni. Gongi soi. Viides erä ohi. Tämä erä oli taas selvästi minun. Yksi erä jäljellä. Saan vettä. Kurlaan suuni. Faija heiluttaa pyyhettä. "Harri, viimeinen erä. Se on aivan poikki...Lyö vasemman jälkeen oikealla, koeta keskittyä. Sulla on nyt mahdollisuus tyrmätä se. Nyrkkeile tarkasti tämä viimeinen erä, ettei satu yllätyksiä." Kuudes erä. Nyrkkeilin voittaen myös tämän viimeisen erän, mutta voimat olivat myös minulta ehtyneet, enkä jaksanut enää yrittää oikein tosissani kovia lyöntejä vaan taktikoin päästäkseni mahdollisimman helpolla, joten gongin soidessa olimme niin ranskalainen kuin minäkin tyytyväisiä ottelun päättymisestä. Kuudes amattilaisotteluni ja kuudes voittoni. Hyvä näin, mutta tunsin itseni pettyneeksi ottelun jälkeen. Tunsin olleeni huono. Väsähdin pahasti kuudessa erässä.Tunsin olevani valovuoden päässä huipulta ja ihmettelin hiljaa itsekseni, miten sinne voisin päästäkkään, kun olen näin heikko ja huonokuntoinen. Kysyimme pukuhuoneessa otteluni kehätuomarilta, miksi hän antoi ranskalaisen lyödä alas, sitoa, roikkua ja estää nyrkkeilyäni. Hän vastasi, että kun minä olin niin ylivoimainen. Näin sen voi nähdä vain se kolmas kaveri kehässä, jota ei lyödä alas eikä päähän. INGO ja KNUTSSON tulivat pukuhuoneeseen ja pahoittelivat, että oli niin vaikea kaveri ja ettei kehätuomari ollut ajan tasalla, mutta pääasia, että..."sinä, Harri, nyrkkeilit ensimmäisen kerran kuusi erää ja voitit taas...Jättefint..." Vietin mukavan illan ystäväni RAUNO MUNUKAN kanssa tukholmalaisessa yökerhossa ja koetin päästä eroon huonon esitykseni aiheuttamasta apeasta mielialastani, mutta kun kasvot tuntuivat niin kolhituilta, kädet aroilta ja selkää särki, ei se oikein onnistunut.