Kotiin palattuani sama harjoitussysteemi jatkui. Koitti sitten taas lähtöpäivä 28.3.1967, jolloin lensimme Göteborgiin ja majoituimme tietysti Hotelli Royaliin. Illassa tulisi taas olemaan sähinää, sillä siinä nyrkkeilisivät maailmanmestaruuden MUHAMMAD ALILLE menettänyt SONNY LISTON, BOSSE HÖGBERG, joka kohtaisi maailmanlistan seitsemännen MANUEL GONZALEZIN, ja ruotsalainen vasuri BOSSE PETTERSSON kohtaisi keskisarjassa Englannin mestarin JOHNNY COOKEN. Göteborgilaislehti Göteborgs Posten kirjoitti taas ison jutun faijasta ja minusta otsikolla "Yleisöidoli takaisin Messuhalliin poikansa avustajana"
20.3 aanulla punnituksessa oli tunnelmaa. Oli monta kansallisuutta, oli valtavasti lehtiväkeä ja nyrkkeilyväkeä, oli paljon muitakin ihmisiä niin ettei sisään meinannut mahtua. Sisään päästyämme huomasin äkkiä seisovani valtavan ison mustan miehen vieressä, joka tuijotti vihaisennäköisenä salin toisella puolella olevaa toista isoa mustaa miestä. SONNY LISTON, ex-raskaansarjan maailmanmestari, suuri ruma karhu niin kuin ALI häntä nimitteli. Pukkasin häntä kylkeen kyynärpäälläni ja tokaisin puolihuolimattomast: "Hello, champ!" Hän kääntyy katsomaan yrmeännäköisenä ja hymy leviää hänen kasvoilleen kun hän näkee minut ja naurunhörähdys purkautuu ilmoille. En tiedä, mikä sai hänet niin hyvälle tuulelle, mutta näin tutustuin suureen SONNY LISTONIIN, jonka kanssa tapasimme useamminkin tulevissa nyrkkeilyilloissa. SONNY hymyili aina leveästi minut tavatessaan ja joskus kaappasi "kauheaan" karhunsyleilyynsä mörähdellen "mikä on fiilinki", vaikka oli kyllä muuten sellainen karhu, joka ei paljon huviksensa hymyillyt. Kun lehti-ihmiset huomasivat tämän kaveerauksen he halusivat ikuistaa sen ja pyysivät meitä poseeraamaan valokuvaajille, puristamaan toistemme kättä. Olihan taas meininkiä ja kansainvälisyyttä ja tunsin viihtyväni todella hyvin tässä ilmapiirissä, vaikkakin perhoset lentelivät vatsapohjassani, sillä nyrkkeilisinhän nyt ensi kertaa kuusi erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti