Kahden viikon harjoittelun jälkeen oli mielialani taas kohentunut ja reissu edessä. Lensimme 5.12.1967 aamulla Göteborgiin, mistä auto vei meidät Jönköpingiin.
6.12 odottelin otteluani Jönköpingissä ja toivoin, että se olisi sinä päivänä sillä sehän oli Suomen itsenäisyyspäivä, sopiva päivä saavuttaa 11. ammattilaisvoittoni.
7.12. voitin todellakin 11. ammattilaisotteluni ylivoimaisesti lyömällä ENRICO HOYOSIN kanveesillekin pari kertaa luvun ottoon pystymättä kuitenkaan lopettamaan ottelua ennen täyttä aikaa. Olin edelleenkin jotenkin välinpitämättömän väsynyt, enkä tuntenut saavani oikeata fiilinkiä nyrkkeilyyni, mikä taas heijastui ruotsalaislehtien otteluselostuksissa.Esimerkiksi Dagens Nyheter kirjoitti: "Suomen Harri Piitulainen näyttää olevan ruosteessa. Hän oli tosin ylivoimainen, mutta hän ei siitä huolimatta koko ottelun aikana saannut otteisiinsa oikeata puhtia. Espanjalainen oli myös kestävä ja suojasi itseään hyvin..."
Göteborgin Kvällsposten kirjoitti seuraavasti: "Piitulainen esitti illan parasta nyrkkeilyä. Hän hallitsi otteluaan miten tahtoi, mutta samalla paljastui hänen puutteensa - kyky tyrmätä. Piitulainen ei pystynyt saattamaan työtään loppuun, vaikka hän pariin otteeseen oli lyönnyt espanjalaisen täysin sekaisin. Tämä muistutti miestä, joka oli menettänyt muistinsa ja yritti turhaan muistella, missä oikein oli. Tästä huolimatta Piitulainen sai tyytyä selvääkin selvempään pistevoittoon..." Ja Suomen lehdistö julkaisi, mitä ruotsalaislehdet olivat kirjoittaneet. Seuraava ottelu sovittiin tapahtuvaksi 26.12.1967 Göteborgissa Italian ACHILLE FORTUNAA vastaan. Näin jo toinen joulu menisi keskittyessä otteluun Ruotsissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti