Ja seuraavaan otteluun alettiinkin keskittyä heti jo koneen laskeutuessa Helsinkiin. Pari seuraavaa viikkoa sujui taas täysin nyrkkeilyn merkeissä, harjoituksissa, nukkumassa, harjoituksissa ja näin edelleen, kunnes lähtöpäivä 30.8. koitti ja lensimme Göteborgiin.
Odotusta... keskittymistä...taistelua oman itsensä kanssa ja...
1.9 Göteborgin messuhalli, valaistussa kehässä kättelen tunisialaista Salah Laroussia, 29-vuotias, runsaasti otteluja takana ja niissä jo monta ottelua Euroopan huippumiehiä vastaan. Minulle ennustettiin pahaa matsia... Tällä kertaa olin kuitenkin mainiossa vireessä ja pystyin väistelemään ja liikkumaan helposti koko ottelun ajan voittaen kaikki kuusi erää ylivoimaisesti pistein, ja oltiinpa taas kerran tyytyväisiä. Yleisö, INGO, BERTIL, faija, lehdistö. Ja kun nämä kaikki olivat tyytyväisiä niin silloin sopi minunkin olla.
Hienot otsikot ja kuvat otteluselostuksineen niin ruotsalaisissa kuin suomalaisissa lehdissä antoivat taas hyvää mieltä edellisen matsin surkeuden jälkeen ja uskalsin taas toivoa tulevaisuudelta jotain. INGEMAR JOHANSSON halusi minut Sveitsiin opettelemaan tyrmäyslyöntiä pariksi kuukaudeksi ja italialainen manageri LUIGI PROETTI tarjosi mahdollisuutta tulla Italiaan harjoittelemaan ja tutustumaan italialaiseen ammattinyrkkeilyyn.Näihin aikoihin ilmestyi nyrkkeilyn kirjekurssi "Opetan sinut nyrkkeilemään", jonka faija oli koonnut jonkun mainosmiehen kanssa minun esiintyessä kuvissa mallina. Sitä mainostettiin paljon lehdissä, mutta jostakin syystä homma jäi kesken. Loppuivatko rahat, vai mikä oli! Itse en siitä paljon piitannut, sillä minulla oli ihan tarpeeksi tekemistä keskittyessäni harjoituksiin ja tuleviin otteluihin.
Aikakausilehdet tekivät taas juttuja. Hymy-lehti otti kuvia harjoituksista, kuvia missä olin tyttöystäväni kanssa, ja kuvan, missä minua pyydettiin nostamaan kolme sormea ylös. Ja kun Hymy parin viikon päästä ilmestyi, oli siinä koko sivun kuva minusta kolme sormea pystyssä ja viereisellä sivulla kissankorkuisin kirjaimin "Harri Piitulainen: kolmen vuoden päästä olen Euroopan mestari". Kun muutaman vuoden päästä olin jo lopettanut nyrkkeilyn sama lehti katsoi asiakseen huomautella lupauksien rikkomisesta, mutta unohti, että nuo lupaukset oli laadittu siellä toimituksessa eikä minun suullani.
Tälläinen julkisuus tietysti silloin ärsytti monia ja sai minut näyttämään niin pirun itsevarmalta. Tietysti koetin tehdä parhaani, ettei julkisuuden muovaama ilmapallo puhkeaisi.
Monalisa-niminen naistenlehti teki jutun otsikolla: "Hän lyö rahasta". Kahden sivun väriaukeamalla oli kuva minusta kauniin, nukkemaisen tyttöystäväni kanssa ja juttu oli täysin lässyn, lässyn, mutta sellaisiahan ne ovat naistenlehdissä. Oli kuvia perheestä, oli kuvia harjoituksista ja näin oli julkisuus taattu eikä aina niin asiallinenkaan. Mutta tuumin, että antaa mennä vaan, ollaan sirkuksessa mukana niin kaikilla on hauskaa. Pari päivälehteä tuntui vähän närkästyvän edellä mainitun kaltaisesta julkisuudesta ja pani minua vähän "alta lipan", niin kuin on tapana sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti