HARRIN KEHÄKULMASTA: Kevättä odotellessa!

27.3.2023 Onpa tässä aikaisemminkin siirrytty kesäaikaan ja petytty kun ei kesä eikä edes kevät sen myötä tullut. Olin taas kerran liian optimistinen, joka on selvästi mun luonnevika; luulin taas että kellon aikaa siirtämällä kesäaikaan saisi myös sen muutoksen esimerkiksi Mellstenin Paratiisrannassa, mutta ei, ei vielä.....odotetaan....tässä kuitenkin tarinaa aikaisemmilta vuosilta ja siirtymisestä kesäaikaan....

25.3.2018 kirjoitettua

Tulipa tässä mieleen kun siirryimme kesäaikaan, että silloin alkaisi myös terassikausi Mellstenin Paratiisirannassa, pyöräilykausi ym.ym. No, nyt täytyy vähän sitä vielä odotella. mutta tässä juttu 25.3.2013 eli viisi vuotta sitten kuinka tänään oli....no, kun aurinko ei paista, niin voin yhtä hyvin lähteä TUNTUMAN SÄILYTTÄMISEEN Tuulimäen Boxingsalille, niin eiköhän siellä ole ainakin lämmintä!



25.3.2013 Istun maanantai aamupäivällä Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin aurinkoisella terassilla. Aurinko lämmittää jo. AH, kuinka suloista onkaan kevään tulo! Linnutkin ympärillä tuntuvat riemuissaan sirkuttelevan. Äsken tullessani pienen kävelylenkin jälkeen tapasin sisällä monikymmenvuotisen TEKNIIKAN MAAILMA-lehden Ex-päätoimittajan ja URPO LAHTISEN kaverin MAURI "Muri" SALON. Olemme usein muistelleet URPOA, LEHTIKEISARIA, joka ainutlaatuisella tavalla loi LEHTIMIEHET Oy;n HYMY ja muine lehtineen.

 

MAURI SALO ja minä cafe Mellstenissä kahvikupposten ja tarinoiden äärellä. Minäkin olen useammankin hauskan illan viettänyt URPO LAHTISEN seurassa. Ollaan oltu katsomassa BOXINGIA, URPO, JYPE ja minä. Ja se URPO LAHTINEN, jonka minä näin ja tunsin, oli aina suuremmoinen herrasmies. Kohtelias ja huomaavainen. Kerrankin istuttiin aamuyöllä kolmen aikaan seurueen kanssa Hotelli Rosendahlin aulassa, kun URPO tiedusteli meiltä, kun nyt ollaan Tampereella, niin maistuisiko MUSTA MAKKARA teille? Oltiin tietysti hiukan ihmeissämme, kun kello oli jo 03.00 aamuyöllä, mistä sitä nyt tähän aikaan saisi? Ei hätää, sanoi URPO ja soitti taxin ja lähetti sen hakemaan jostakin, mistä en tiedä, MUSTAA MAKKARAA tilpetööreineen meille. Puolen tunnin päästä söimme siis MUSTAA MAKKARAA tykötarpeineen Hotelli Rosendahlin aulassa LEHTIKEISARIN seurassa.

  Nyt pari viikkoa sitten sain sen uuden kirjan LEHTIMIESTEN LEGENDA! JYRKI HÄMÄLÄINEN on joitakin vuosia sitten tehnyt URPO LAHTISESTA yhden, joka peilasi enemmänkin URPO LAHTISEN omaa profiilia ja seikkailijan luonnetta. Nyt tämä LEHTIMIESTEN LEGENDA kirja kertoo vaiheet LEHTIMIEHET Oy:n alusta, noususta ja myynnistä. Täytyypä syventyä kirjaan. Ja suuret kiitokset JEPPE LAHTISELLE, RATU MÄNNISTÖLLE sekä kirja agenttina toimineelle MAURI SALOLLE siitä, että kirja yhtenä päivänä kolahti postiluukusta kotiini. Huh, kuinka tämä elämä on ollut monisäikeistä. URPO LAHTINEN, LEHTIKEISARIKIN on muutaman kerran kuulunut siihen!

HARRIN KEHÄKULMASTA: Siirrymme kesäaikaan

Tänään siiryimme siis kesäaikaan ja ulkoilluttaessani tyttäreni dogia MILOA, joka on viikonloppu vieraana meillä, ei todellakaan tullut ihan kesä mieleen kävellessäni lumisateessa nastalenkkarit jalassa. Luulen että mun täytyy katsoa jotain kuvaa esimerkiksi tammikuussa vierailulta Kanarialta, miltä kesä näyttää ihan oikeasti? Kesäaika....ajatuksena se on hyvä. Lämmintä, aurinko hyväilee ja kietoo lämpimään syleilyynsä, Torpanrannassa missä kahvitellaan maanantaisin, esimerkiksi huomenna, istuisimme terassilla....täytyy kuitenkin nyt siirtyä KESÄAIKAAAN!

26.3.2019 kirjitettua....Aloitin tämän bloggaamisen, taisi olla jotain jotain 2005. Minulla on aikalailla tekstiä täällä, tapahtumisista, tapaamisista kavereiden kanssa. Tunnelmia päivistä ja ajatuksistani. Ei mitään ihmeellistä eikä suurta. Mutta suureksi sen tekee minulle, että olen saannut elää monenkirjavaa elämää, nyrkkeilyä, showelämää, perhe-elämää perheeni kanssa ja yksi tärkeä, ystävät, joita olen saannut ja voinnut tavata mitä moninnaisemmissa jutuissa ja paikoissa. Tietysti olen joutunut jo jättämään hyvästit monelle läheiselle, sekin vain kuuluu elämään, jos on saannut itse elää sitä näinkin pitkään. Nyt koitan palata tämän bloggaamisen pariin ja elää tätä päivää muistaen olla kiitollinen ja onnellinen niin menneestä kuin tästäkin päivästä. Luin lähes huvittuneena tuon alapuolella mukana olleen jutun, ja huomaan edelleen huumautuvani kevään tulosta. Niin tänäänkin, kun olin päivällä ulkoiluttamassa tyttäreni MILO koiraa. Istuttiin cafe Merenneidon terasilla ja tunsin jälleen kevätauringon lämmön kasvoillani. Maanantaina kahviteltiin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja NALLE ABRAHAMSSON oli edelleen paikalla. MUHAMMAD ALI on edelleen suurin, vaikka on jo poismennyt. ERKKI SUTELAA olen nähnyt viime aikoina vain stagella ja viimeksi DANNY SHOWN mukana, joita oltiin muutamia katsomassa MASA von ELMIN kanssa, Jonka kanssa mennäänkin torstaina Kultikkselle katsomaan 60 Legends iltaa, jossa ainakin on mukana THE FIRST & SUNTSI JÄRVINEN! Treenaamassakin kävin tänään Tuulimäen Boxingsalilla, eli sekin juttu elää vielä mukana tässäkin päivässä. Tänään yksi tärkeä juttu on Suomen Jalkapallomaajoukkueen peli Armeniaa vastaan, ja voitto siitä! Se katsotaan ja pidetään peukut pystyssä !

26.3.2014 kirjoitettua....
Kyllä on lähes huumaavaa seurata taas tätä kevään tuloa. Yhtenä päivänä istut cafe Mellstenin terassilla ja tunnet jo auringon lämmön kasvoillasi. Seuraavana päivänä on taas kylmä ja tuulista ei auringosta tietoakaan. Koet ahaa elämyksen kun huomaat, että jäät ovat lähteneet merenpäältä ja meri kimaltelee ja näyttää taas uskomattoman kutsuvalta. Seuraavana päivänä jäät ovat taas jostakin tulleet takaisin. Mutta eilen ne olivat taas poissa ja eiköhän nyt sitten pysykkin  poissa ainakin jonkin kuukauden.

Maanantaina kahviteltiin KAHVI KAVEREIDEN kanssa cafe Kappelissa ja ystäväni NALLE ABRAHAMSSON yllätti minut antamalla MUHAMMAD ALIN hienon kirjan minulle! Ah, MUHAMMAD ALI hän oli suurin! Liitelen kuin perhonen, pistän kuin ampiainen.....Olen niin nopea, kun sammutan katkaisimesta valon, niin olen sängyssä jo ennen kuin valo ehtii sammua....ALIN kuolemattomia lauseita!

Maanantaina soitettiin myös ilmakitaraa kitaravirtuoosin ERKKI SUTELAN kanssa. Aika mahdotonta oli pysyä mukana, mutta parhaani yritin. Huomaatte varmaan kuinka KAPPELIN NEITO rokkaa!
Innostuneena tästä yhteisesityksestä lähdimme kävelemään yhdessä KAIVOPUISTON rantoja pitkin kohti KAMPPIA.
                                                                                                                           

Matkalla käveltiin MATTI HAUPTIN patsaan
KOKOAVA VOIMA editse siinä Helsingin Kaa-
pelitehtaan talon vieressä. En voinnut olla ottamasta meistä sellaista nyt muodissa olevaa SELF-kuvaa. Siis ERKKI SUTELA ja minä. KOKOAVA VOIMA
patsaan edessä! Vieressä onkin sitten kuva siitä kun edellisellä kerralla olin kuvattavana siinä patsaan edessä isäni kanssa.
Ja se oli vuonna 1965.
 Mitä siitä voi päätellä. Sitä että vuodet ovat menneet hurjaa
vauhtia. Mutta kevät ja aurinko, Rock and Roll ja patsas Helsingin Kaapelitehtaan talon edessä ovat muuttumattomat. Äijät vain muuttuu. Tänään on ihana auringonpaisteinen päivä. On aika lähteä ensin hoitamaan treenini Tuulimäen Boxingsalille ja sitten vierailulle Mellstenin Paratiisirannan
terasille kokemaan pieni hetki kevät auringon kanssa. AURINKOPÄIVÄÄ!

HARRIN KEHÄKULMASTA: Aika kulkee!

Onhan tämä aika uskomatonta, kun törmään näihin vanhoihin blogijuttuihini niiden pompahtaessa esiin jonkun google päivityksen myötä ja sitten, kun luen ja katson kuvia, niin tottakai, muistoja virtaa poismenneiden kavereiden myötä ja muistaa hetken ja tapahtuman missä kuva on otettu. Elämä, sehän on täynnä muistoja, tapahtumia ja odotusta tulevasta ja kuitenkin se on tämä päivä jota eletään, katsotaan mmailman menoa, joka on kyllä aika sekasortoinen tänään, jonkinverran pelottavakin nykyisen sodan uhkankin takia maailman suurten valtioiden käydessä ajatuksien vaihtoa omista näkökohdistaan. Ihmetystä aiheuttaa edelleen se, mitä vuosikymmen sitten mietin, miksei maailma ja ihmiset koskaan tunnu oppivan elämään sovussa ja rauhassa ja miettiessäni, kun mun lähipiirissä olevat ihmiset haluavat rauhaa ja ystävyyttä, niin missä se muuttuu toisenlaiseksi ajatteluksi? No koitetaan elää taas tätä päivää. Kävelylenkkiä  Haukilahden raannoilla ja Milo-herrakin (tyttären dogi) on tulossa meille viikonlopuksi kylään, joten rannassa kävelyt on Milonkin suosiossa.

Kirjoitettu 20.3.2011 Aika kulkee! vuodet vierivät, mutta DANNY SHOW tulee aina vaan. Siitä enemmän myös pakinassani! Kuvassa "Show Viidakon Valtias" DANNY, silloin 70-vuotta täyttänyt "Mediaritari" ISTO LYSMÄ ja JYRKI "Jype" HÄMÄLÄINEN sekä minä!

HARRY`s CORNER: Kevään odotus kasvaa

 

On taas viikonalku ja viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa. Tarinat taas täyttivät tilan missä istuttiin. Päivällä kävin vielä lounaalla Ukkomunkissa poikani Jerrin kanssa. Äsken käveltiin normaali rantakierros Muruni kanssa ja kyllä tämä viileys ja tuuli meren rannassa saa mielen sykkimään kevätlämmön odotuksesta. Vaikka tänään oli aurinkoinen päivä, niin se ei vielä lämpöasteita tuonnut. Hmm...kun katson tuota kuvaa tuossa vierellä, kävelemässä Barcelonettan rannalla Barcelonassa, lämpimässä auringonpaisteessa....Ah, odotan kevättä, lämpöasteita yli kymmenen astetta ja auringonpaistetta. Yks juttu mikä mun täytyy tässä kertoa. Sain tänään luettua loppuun Ronnie Woodin kirjoittaman elämänkertakirjan. Ai kuka on Ronnie Wood, RollingStones kitaristi, uskomattoman taitava, arvostettu ja lähes kaikkien huippumuusikoiden kanssa jossakin vaihessa tai partyissa soittanut, taidemaalari, niin ja tämä kirja oli hieno, värikäs ja varsin monipuolinen tarina uskomattomasta matkasta Rock and Rollin parissa ja elämässä. Ja nyt otin kirjahyllystä, jossa on paljon vielä lukemattomia elämänkerta tarinoita, mutta nyt siis otin yhden kirjajärkäleen jonka sivumäärä on yli 800 sivua....

Kirjan, jonka nimi on JOHN LENNON! Tänään aloitan vielä sen lukemisen. John Lennon yksi suosikkejani, tietysti BEALES, mutta myös JOHN LENNON omine kappaleineen....AH...kevät auringossa, parvekkeella tai Haukilahdenranta  Cafe & Barin terasilla, kun päivät lämpenevät ja paikka taas aukeaa. Kahvia ja croisannteja, aurinko lämmittää, minä ja JOHN LENNON....On jotain mitä taas odottaa...Ihanan tylsää ja yksinkertaista elämää...Ei ajatella nyt muuta...vain elämää kaikessa yksinkertaisuudessa ja vain JOHN LENNON.....

HARRY´s CORNER: KEVÄÄN ISKUT

8.3.2023 katselin taas vanhaa blogipäivitystä tai oikeastaan useampaakin. Jäin miettimään. Toisaalta tuntui hyvälle ja kivalle nähdä kavereiden kuvia ja huomata, että elämässä on yhä sykettä. Ja mikä riemastutti, yksinkertainen elämäni, kävellä Haukilahden rantoja, minkä tein tänäänkin, toimii. Kahvittelut maanantaisin Cafe Torpanrannassa. Toimii. Harjoitteluni Tuulimäen Boxingsalilla ja taisteluni vanhuutta vastaan on jatkunut edelleen. Toimii. Joten kun luen nuo vanhemmat jutut, niin saan todellakin varmistettua sen, olen yksinkettainen, vain elämä on moninkertainen. Joten jäädään odottamaan kevättä enemmälti miettimästä ja otetaan KEVÄT 2023 vastaan, kun se sieltä on tullakseen. Tänään oli lunta ja kylmää....Tulee tosiaankin Mallorca mieleen, kun luin noita vanhempia kirjoituksia.

 

10.3.2020 Eipä tämä mun elämä tästä paljon muutu, kun lukasen ja katson näitä blogijuttuja aikaisemmilta  vuosilta. Olen todella yksinkertainen ja niinpä tämä yksinkertainen elämä sopii minulle mainiosti. Aika kyllä juoksee hurjaa vauhtia ja vuosia tulee lisää. Eilen kahviteltiin cafe Torpanrannassa ja jengiä oli taas koolla ja tarinoita monenlaisia. Cafe Mellsten liittyy edelleen kevääseem ja kesään. Liittyykö pyöräily? Se on vielä arvoitus. Nyt parina vuotena se on jäännyt aika minimaalliseksi. Niin kuin tää blogin pitäminen päivittäin. Onko mulla mukamas liian kiire? Kaikista lenkkitavoitteista olen kyllä luopunut ja tyydyn kävelemään merenrantoja, niin täällä Espoossa kuin stadissakin. Tietty jos asuisin Mallorcalla Palmassa, niin lenkkeily voisi saada suuremman innostuksen. No ei auta, minä asun Haukilahdessa lähellä cafe Mellsteniä ja Mellstenin Paratiisirantaa ja se kuuluu kyllä lähes päivittäiseen yksinkertaiseen elämääni. Se mikä tuntuu kyllä myös aina säilyneen tähän yksinkertaiseen elämääni on ELVIS joka on tulossa huhtikuussa Savoy-teatteriin keikalle, niin sinne on kyllä mentävä. Tämä kevään odotus kyllä täyttää taas elämäni. Odotus ensimmäisistä hetkistä cafe Mellstenin terasilla jolloin tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani...AH....se on uskomattoman hienoa!
Ihmettelen kyllä tätä yksinkertaisuuttani ja rakkauttani yksinkertaiseen elämään? Miten olen voinutkaan elää näin...Boxing...Rock and Roll...ystävät ja perhe...kevät....kesä...vuodesta toiseen...

10.3.2013 kirjoitettua....
Kylläpä tää aika juoksee kovaa vauhtia. Maaliskuunkin puoliväli lähenee. Vaikka mun on pitänyt, olen koittanut luvata sen itselleni, taltioida tapahtumia ja tapaamisia lähes päivittäin tänne blogiini, niin en ole pystynyt siihen. Päivät kulkevat vaan niin nopeasti ja kaikkea pientä tapahtuu koko ajan. Treeneissä olen käynnyt ihan kiitettävästi, laaditun treeniohjelman mukaisesti. Muutamia kavereita on tullut mukaan treenaamaan. Maanantain kahvittelussa cafe Kappelissa on käynnyt jengiä ja se on ollut yksi hieno päivä viikosta ja hups, vie maanantaipäivän mennessään. Nyt cafe Mellsten, Mellstenin Paratiisirannassa on taas avoinna joka päivä ja tuo yhden sykähdyksen näihin kevään "iskuihin" lisää. Pyöräilykausi alkaa olla ihan lähellä. Tunnen jo malttamattomana vetoa siihen, vaikka mun piti aloittaa se vasta joskus huhtikuussa pikkuhiljaa, mutta nää keväiset ilmat ilman lunta on tuonnut houkutuksen pyöräilyyn mieleeni. Ensiksi täytyy kai viedä pyörä huoltoon. Lisäksi olen tehnyt yhden lenkkitavoitteenkin itselleni ja olen ostanut uudet hienot lenkkaritkin. Se idea syntyi viime kesän aluksi Mallorcalla, mutta en oikein tiedä pitäiskö mun sitä varten muuttaa Mallorcalle sen toteuttaakseni? Tuntuu nimittäin etten täällä oikein löydä siihen tarpeellista motivaatioita. Muuten tuntuu aivan huikealta tunne keväästä, auringosta ja terassipäivistä. Pyöräilystä, joka taas jonakin päivänä vie mut Kauppatorille kahville ja lihikselle, joka merkitsee kesän tulleen päiviini. Ja yksi hauska juttu on ikäänkuin sitten kevään päätös on ELVIKSEN konsertti, olette kai kuulleet ELVIS PRESLEYSTÄ? Joo, ELVIKSELLÄ on keväällä konserttikiertue Euroopassa useammassa maassa. Minä olen menossa tsiigaamaan sitä LONTOOSEEN!

No mutta siihen on nyt vielä aikaa ja paljon 

on tekemistä mulla tuon mun kuntoiluohjelman kanssa, sehän ei ole mitenkään itsestään selvä että sen saan tehtyä? On yhtä sun toista pientä, tapaamisia ja tapahtumia tulevan kevään aikana. Ei mitään ihmeellistä, vain "KEVÄÄN ISKUJA" minulle! AH, KEVÄT....kuinka ihanaa....elämän luxusta!

HARRY´s CORNER: Boxing Is My Life

6.3.2020 Taas luin yhden blogijuttuni vuosien takaa ja en vieläkään ole hylännyt ajatusta Boxing Is My Life,  vaikka se on jäännytkin jo tuntuman yllä pitämiseksi Tuulimäen Boxingsalilla. Mutta huomaan seuraavani kyllä edelleen mitä nyrkkeilymaailmassa tapahtuu. Nyt viikonloppuna GEEBEE turnaus täällä stadissa, ROBERT HELENIUKSELLA tärkeä matsi New Yorkissa. Toivotaan onnistumista ja menestystä! Muuten elämä jatkuu kevättä odotellessa, kävelyllä Mellstenin Paratiisirannassa, kahvittelulla maanantaisin cafe Torpanrannassa.

5.3.2011 kirjoitettua.....
On lauantaiaamu. Katson ikkunasta ulos. Tänään ei aurinko paista. Väritön vaaleanharmaa pilviverho peittää taivaan. Kuppi kahvia Elvis-mukissani on edessäni. Koitan eritellä tunteitani. Eilinen. Se sanakin tuo aina niin paljon mieleen. Onnellisuutta. Ja tuskaa.... Eilinen aamupäivähän oli taas hulvattoman hauska. Oli kahvittelupäivä ja meitä oli 20 kahvittelijaa paikalla. Mitä erilaisimpia kavereita. Pois sieltä kävelessämme kävelin SALOSEN SIMON ja LEHTOSAAREN ESAN kanssa Kluuvikatua, kun vastaani tuli Iltalehden legendaarinen toimittaja TUULA NIEMINEN. Jäimme hetkeksi juttelemaan ja kundit häipyivät menojaan. Tuula kysyi olenko illalla menossa AMININ matsiin? Niinpä. Huomaan että mun on vaikea siirtyä tähän osaan eilistä. Se tuo niin monenlaisia tunteita. Tunnen viiltoja itsessäni. Olin eilen paikalla Hartwall Arenalla. Ringsidellä, ensimmäisellä penkkirivillä. Olimme siellä yhdessä JYRKI69, JERRI-poikani ja minä. Tullessamme sinne tunsin tietenkin olevani taas jossakin joka on minulle niin tuttua. Niin monin tavoin koettua. Niin kehän sisä kuin ulkopuolellakin. Näin paljon kavereita. Se aina sykähdyttää. OLLI MÄKI vaimonsa RAIJAN kanssa. OLLI MÄKI niin monien kymmenienkin erien harjoituskaverini. Nyrkkeilijä jota ihailin nuorukaisena. Johon olen saannut kunnian tutustua iskujen kautta kehässä ja oppia tuntemaan yhden hienoimmista kavereista kehän ulkopuolella. Lämpimät tunteet lainehtivat. Näen RIPA ja KARI sekä EKKU MEROSEN, myös kaverita jo kaukaa poikavuosilta. Upeita kavereita. KARI heistä mulle kaikkein läheisin. Kättelen lukemattomia muita kavereita ja ihmisiä siellä. Katselemme otteluja ja odotamme tietysti sitä yhtä. Ottelua EUROOPAN MESTARUUDESTA AMIN ASIKAISEN ja puolalaisen PIOTR WILCZEWSKIN välillä! Kuolemattoman lauseen ON AIKA, MATADOR sanonnan mukaan tulee aika illan pääottelulle. Liput Puolan ja Suomen sekä Englannin (kehätuomari englannista) tuodaan kehään. Sähkö ja jännitys alkaa latautua Hartwall Arenalla. Puolan Susi PIOTR WILCZEWSKI kuulutetaan kehään. Hän lähtee tulemaan Hartwall Arenan toisesta päästä pukuhuoneesta tullen pienen buuauksen saattamana kohti kehää. En ymmärrä tätä ilmiötä. Hän on fighteri ja ansaitsee kunnioituksen ja lämpimän vastaanoton. Hän on valmis kohtaamaan taistelussa meidän AMIN ASIKAISEMME! Tulee AMININ vuoro ja HARTWALL repeää, valtava meteli täyttää Areenan, HELVETIN KELLOT, AMININ kehääntulo biisi alkaa soimaan! Yleisö rakastaa AMIN ASIKAISTA. Siitä ei ole epäselvyyttä! Taistelijat esitellään. Molemmat vaikuttavat valmiilta taisteluun. Molempien katseissa on päätttväisyyttä. Etukäteen olen uskonut AMININ voittoon. Mutta tiedossa on varmasti ollut kaikille että puolalainen ei ole helppo eikä kesy vastustaja, vaikkei ihan kaikista kovimpia huippuja ole kohdannutkaan. Gongi soi ensimmäiseen erään. Se alkaa kovaa. Siinä ei kumpikaan anna armoa. Taistelu lähti käyntiin. Ja sitä taistelua käytiin erä erältä kovaa. Ehkä hieman puolalaisen komennossa, mutta ei ilman etteikö AMINILLA olisi ollut hyvät hetkensä. Ottelu oli koko ajan vaikea AMINILLE. Hän ei saannut ihan parasta terävyyttään irti, jota olen nähnyt. Mutta taistelijan luonne ja asenne ei antanut kyllä piiruakaan periksi. Jaksoin kuitenkin uskoa, että jostakin löytyy se yksi terävä ja kova lyönti, joka ratkaisisi ottelun AMININ eduksi! Mutta 11. erässä se käykin toisinpäin. Puolalaisen kova oikea koukku osuu niinsanotusti vastapalloon AMININ päähän ja AMIN putoaa kanveesille. Nousee ylös tokkuraisena, joten kehätuomarilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää ottelu! Draamaa.....nyrkkeilyn draamaa! Tämä on tuskallista. AMIN ASIKAINEN otteli mahtavasti taistellen ja voittoa haluten, mutta joutui taipumaan. PIOTR WILCZEWSKI oli nyt keskisarjan EUROOPAN MESTARI! Tää nyrkkeilyn draama, tämä armottomuus on kohdannut minut niin monta kertaa, enkä tarkoita sillä vain itseäni, vaan niin monien kavereiden, joiden nyrkkeilyä rakastin, ihailin ja joiden näin kohtaavan jonakin päivänä voittajansa. Olen tuntenut kyynelien valuvan silloin poskipäitäni pitkin. Kärsinyt ihailemani taistelijan tappion vuoksi. No, se kaikki kuuluu nyrkkeilyyn. Se tekee nyrkkeilystä sen ainutlaatuisuuden. Sen kuinka kaikki voi tuhoutua yhdessä sekunnin silmänräpäyksessä. Kaikkien suurien unelmien valuessa kanveesille. Joskus ajattelen onko se liian rankkaa? Onko se kaikki sen arvoista? Mutta sitten kun muistan omat otteluni, voitot ja tappiot. Ne nyrkkeilykaverit. Ne jännät hetket, ennen ottelua, pukuhuoneessa helvetillisissä paineissa, kehään menon, nousun sinne valmiina kohtaamaan TOTUUDEN HETKEN! Niin kyllä se on on. NYRKKEILY on sen arvoista, vaikakin sillä on hintansa! Nyt toivon, että AMIN ASIKAINEN löytää hyvän ja onnellisen elämän. Ehkä nyrkkeily on todellakin hänen kohdaltaan ohi kiristettyjn köysien sisäpuolella, mutta ei suinkaan nyrkkeilyn parissa, jos hän niin haluaa. Tällä ex-mestarilla olisi paljon annettavaa. Minun arvostukseni ja kunnioitukseni häntä kohtaan pysyy muuttumattomana. Hän on ihmisenä sympaattisuudessaan lyömätön. Olen varmasti sydämessäni mukana tunteissa, jotka myllertävät hänen mielessään. Taistelijan on aina vaikea luopua! Vielä lopuksi haluan sanoa, että PEKKA "OLLIN-poika" MÄKI on tehnyt uskomattoman työsaran nyrkkeilyn parissa ja uskon että PEKKA jatkaa edelleen myös nyrkkeilyn parissa, valmentaen nyrkkeiljöitämme menestykseen, tarjoten meille tälläisia nyrkkeilyiltoja tulevaisuudessakin. PEKALLE myös kaikkea hyvää ja onnellisia päiviä niin elämän kuin nyrkkeilynkin parissa! Oli uskomaton nyrkkeilyilta eilen. Pidän itse tänään vapaapäivän boxingista, siis treeneistä, on tää sen verran rankkaa kuitenkin! Palaan taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI kun vähän hengähdän ja toivun tästä!