maanantai 22. helmikuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 22.2.2010

Istuin tänään jälleen päivällä treenieni jälkeen Tapiolan Waynes Coffeessa ja kuuntelin nappikuulokkeillani kuinka ELVIS lauloi SENTIMENTAL ME kappaletta. Taidan olla aika sentimentaalinen tai ehkäpä vain kovin yksioikoinen. Suorastaan tylsä! Koska miten voi muuten olla näin ettätykkään edelleen nyrkkeilystä, sen treenaamisesta, varjonyrkkeilystä, säkin ja pallojen lyömisestä! Mietin juuri tänä aamuna katsoessani Ruotsin jääkiekkojoukkueen Suomen joukueen löytystä, kuinka teen treeneissäni täsmälleen samoin kuin olen tehnyt ennekin, jo yli 40 vuotta sitten. Erä erältä 12-16 erää etenen ja joka erä, joka ikinen kerta on yhtä ihastuttavaa, yhtä haasteellista! Ja varsinkin nyt kun olen 62v., on nopeuden, terävyyden säilyttäminen mielenkiintoista. Kuinka jaksaa olla joka harjoitus yhtä aktiivinen, terävä ja nopea. Saada vasensuora edelleen toimimaan, nopeana ja kovana? Saada oikea suora läsähtämään terävänä säkkiin ja palloihin? Ja vaikka varmaankin ero on kuin tälläisen talvipäivän ja helteisen kesäpäivän välillä aktiiviakoihin, niin hengessä se asia on sama! Tähän on mahdoton kyllästyä! Tää elämäkin on mennyt tähän iin nopeasti. Ja treenaamiseni on edelleen kesken. En ole löytänyt vielä täydellisyyttä! Sitten on tämä elämä muutenkin? Rakkaus, aina yhtä kiehtovaaja yllätyksellistä! Muruni, muistan hänet siitä päivästä kun tavattiin. Valtavan määrän asioita ja kuitenkin myös tämä päivä on kiehtovaa ja ainutlaatuista hänen kanssaan! ELVIS ja BEATLES, musiikki yleensä, tuntuu aina vain hyvältä, kymmeniä vuosia ja sävelet kietovat mut tunteiden verkkoon. En oikeastaan tiedä mihin olisin kyllästynyt, mistä en edelleenkin pitäisi! En tiedä mitään mihin olisin kyllästynyt! Voin vain päätellä, mun täytyy todella olla yksinkertainen ja oikoinen, eihän se muuten voi näin olla? BADDING alkaa laulamaan juuri kappaletta KAUNIS MAAILMA, tuntuu kuin sanat kertoisivat minusta ja elämästäni....AH, TÄTÄ ELÄMÄÄ!!!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 17.2.2010

Istun jälleen Tapiolan Waynes Coffeen ikkunapöydässä katsellen kuinka ulkona sataa hieman lunta. Vau, lunta! Eihän sitä ole satanutkaan moneen päivään! Mun piti mennä treenaamaan, mutta vaihtaessani treenivaatteita päälleni pukuhuoneessa huomasin että treeni collegehousuni olivat jäänneet kotiin. Aluksi vähän harmitti, mutta koska olin nuhassa, joka iski yllättäen minuun eilen, niin ehkä olikin vain hyvä että housuni olivat unohtuneet ja päivän treenit jäivät väliin. Mullahan ei ole sinänsä minnekkään kiire. Ei ole ottelua edessä eikä suunnitelmissa. Oikeastaan mukavaa kun ei ole mitään suunnitelmia tai pyrkimyksiä mihinkään. On vain tämä päivä, tämä hetki! Joitakin juttuja on tuossa kevään ajaksi sovittu. Pieniä trippejä jotka vievät mut poisd Espoosta ja stadista! On lohduttavaa että ollaan jo yli helmikuun puolenvälin. Se tietää sitä että kevät lähenee. Kuukauden päästä aurinko alkaa jo lämmittämään. Lumet sulavat pois ja vihreä maailma alkaa tekemään paluutaan. Se ehkä on yksi asia jota odotan. Ja tietysti sitten kesä! Rantapäivät biitsillä! Aurinkoisia kahvitteluja merenranta terasseilla. Silti en tunne että sinnekkään olisi mitään kiirettä. Tämä päivä ja tämä hetki on kokemisen arvoista. Ja nämä boxingtreenit, perheeni, kahvittelut kavereiden kanssa täyttävät päivät miellyttävästi omalla rauhallisella elämänrytmillään! Uteliaisuuteni tulevaan pitää kyllä mielenkiintoni yllä. Olipa muuten hyvä että tänään jäivät treenini väliin. Tunnen itseni rentoutuneeksi ja päivä tuntuu jännittävän kiehtovalta. On makeeta istua tässä katsellen ihmsiä jotka tuossa ulkopuolella kävelevät ohitseni. Mietin tässä mitä sitä vielä haluaisi? En keksi oikeastaan mitään kummallisempaa kuin terveyttä jotta voisi jatkaa tällä tavalla. Rakkautta ja kivoja hetkiä perheeni kanssa. Tapamisia kavereiden kanssa ilman muuta tavoitetta kuin ilahduttaa ja antaa sekä kokea yhteenkuuluvaisuutta sekä ystävyyttä! Olen nyrkkeilijä, siis entinen. Nyrkkeily on kuulunut koko elämääni yhtenä osana minua. Olen ylpeä siitä! Vaikka aktiiviura on jo kaukana se kuulunee mukaani myös tänäänkin kaikkine muistoineen ja ystävineen. En ehkä haluasi elää sitä uudelleen, mutta en varmasti haluaisi etten olisi sitä kokenut. Olihan siinä taikaa! Mutta vaikka olen elännyt nyt jo 6 vuosikymmentä, niin olen uskomattoman kiinnostunut tästä 7:nestä meneillään olevasta vuosikymmenestäkin. Edelleen nyrkkeilystä. Treenaaminen tuntuu loistavalta jutulta. Joudun ehkä tyytymään 4-5 kertaa viikossa treenaamiseen ja vain 12 erän harjoitussessioihin, mutta en ole luovuttanut ajatusta että erämäärät vieä nousisivat! Rakkaus on yhtä tärkeää kuin nuorempanakin. Ja ystävyys, elämän suurimpia rikkauksia, on tärkeää! Tässä oikeastaan se mitä tulee mieleen mitä vielä toivoisin tältä 7:neltä vuosikymmeneltä! VAIN ELÄMÄÄ....EI SEN ENEMPÄÄ....nousee mieleeni IRWIN GOODMANIN ja VEKSI SALMEN loistava laulu! Palaan taas jonakin päivänä!

maanantai 8. helmikuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 8.2.2010

Lunta, lunta....aivan tarpeeksi on sitä nyt tänä talvena tullut. Mulle se on sinänsä ollut yks hailee, kun en hiihdä enkä leiki muutenkaan lumileikkejä ulkona. Sitä vastoin käyn edelleen boxaamassa Tuulimäen salilla ja alan päästä rutiininomaiseen viisikertaa viikossa treenaamiseen. Tänään tuli tämän vuoden ventti eli 21 treeniä täyteen. On hauskaa kuinka noin 25 vuoden jälkeen olen löytänyt jälleen säännöllisen oman treenini. Kurinalaisuuden ja oman treeniaikani aamupäivisin mainiolla salilla. Askeettinen, ei liian pramea, mutta toimiva. Nyt kun treenaan näitä 12 erän harjoituksia, joka tuntuu varsin sopivalta tällä hetkellä, jossa saan itseni ihan läpimäräksi ja myös tunteen riittävästä määrästä. En kuitenkaan ole luopunut vielä ajatuksesta että tämän kevään ja ensi syksyn aikana pidennän vielä muutamalla erällä harjoituksiani, sitten kun tunnen että se luontevasti istuu minulle. Kyllä se nyrkkeily on aina vaan yhtä upeaa. Muutenkin on jotenkin hauska ja hyvin yksinkertainen vaihe taas elämää...boxingia aamupäivisin....iltapäivällä vähän kahvittelua ja loppupäivä perheeni kanssa touhuten. Aika menee ihan älyttömän nopeasti ja se hyvä puoli siinä ainakin on että kohta tulee taas kevät ja kesä! En ole ajatellut nyt mitään tulevasta, keskityn vain päivittäiseen treenaamiseen ja elämä tulee nyt sellaisena kuin on tullakseen....OLEN OLEMASSA, MUTTA TOISAALTA.....palaanpa taas tänne ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI taas jonakin päivänä!!!

maanantai 1. helmikuuta 2010

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.2.2010

Hip Hei Huraa.....kuukausi lähempänä kesää! Tietysti siinä on se huono puoli ettei silloin oo enään lunta? Ja hiihtämiseen innostuneet eivät pääse enään hiihtämään! Voisin kyllä suositella silloin vesihiihtoa tai surffausta! Johon huippukoulutuksen voisi antaa HAWAIJIN PRINSSI ARI NWISKARI, joka on kansainvälisen surffaus ja aurionkorakkausliiton hallituksen jäsen ja ansioitunut sekä ansaitusti arvostettu ja tunnettu surffaustaidoistaan BLUE HAWAIIN rannoilla! Minä itse olen enemmän innostunut BOXINGISTA ja olenkin riemuissani ROBERT HELENIUKSEN loistavsta matsista Saksassa viime lauantaina, jossa hän voitti ylivoimaisella esityksellään tyrmäämällä entisen raskaansarjan maailmanmestarin LEMON BREWSTERIN 8:ssa erässä! Aivan loistava suoritus!!! Aivan toisella tavalla sykähdyttävä tunnelman koin kun AMMATTINYRKKEILY.NET nettisivujen WEBMASTER PASI TAAVITSAINEN julkaisi sivuillaan mun lehtileikkelealbummit vuosilta 1964-1970! Paljon tarinaa ja kuvia, muistoja hyviä ja pahoja. Ihmisiä joiden kanssa olen kokenut hyviä hetkiä! Olen saannut jo useita kommentteja siitä että PASI TAAVITSAINEN ja AMMATTINYRKKEILY.NET teki kulttuuriteon julkaistessaan nämä albumit! Tänään aloitin myös helmikuun treenisessioni ja sitä jatketaan huomenna. Käykää katsomassa www.ammattinyrkkeily.net sivustosta pikkasen muistoja meikäläisen BOXING ELÄMÄSTÄ....silloin joskus....kauan.....kauan aikaa sitten!!!