sunnuntai 22. joulukuuta 2019

ON AIKA TOIVOA ja TOIVOTTAA!

Tällä kuvalla 55 vuotta sitten otetulla, haluan toivottaa ja toivoa teille kaikille (kahdelle) bloginilukijalle HYVÄÄ  ja ILOISTA JOULUA! Joulunajan odotus on mennyt nopeasti ja ollaan melkein JOULUAATOSSA. Me hiljennytään perinteellisesti perheeni kanssa joulu illalliselle kotonamme ja nauttimaan yhdessä olostamme jouluiltana. Ihaninta mitä voisin ajatella on, että kaikilla ihmisillä olisi kaikki hyvin ja onni ja rauha täyttäisi mielen. Kuitenkin tiedämme jokainen, ettei niin aina ole. Haluan kuitenkin toivoa parasta mahdollista JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2020 meille kaikille! Tämäkin on tietenkin epärealismia, mutta tänään voi kuitenkin TOIVOA ja TOIVOTTAA: RAUHAA, ONNELLISUUTTA, RAKKAUTTA ja TERVEYTTÄ kaikille!

perjantai 13. joulukuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Joulun alusaikaa....

Joulu siis lähenee päivä päivältä ja yllätyin, että 2010 tänä päivänä tapasimme Hawaijin Prinssin ARI WISKARIN kanssa Vantaalla! Ja se, että me emme puhuneet lumesta, poroista tai Joulupukista vaan etelän auringosta ja lämmöstä...No joo, Hawaijin Prinssinä ARI WISKARI on tietysti asiantuntija....

13.10.2010 kirjoitettua.....
Tälläisena päivänä kun ulkona on HRRRR kylmä ja lumista, niin etelänlämpö sekä auringonpaiste, turkoosin värisen meren kanssa nousee mieleen. Samalla ajatuksiini hiipii kysymys, kuka voisi tällaisena päivänä tuoda valoa sieluuni? Kuka ihmeessä olisi sellainen, joka olisi yhtä auringon ja rantaelämän kanssa? Kuka olisi kuin kala turkoosin värisessä meressä? Kiitäisi aallon harjalla ylväästi meren kuohutessa ympärillä? ELVIKSEN Blue Hawaii laulu alkaa soimaan korvissani. Silloin tiedän..... sehän on tietysti Hawaijin Prinssi, lainelautailun virtuoosimainen surffaaja, rantaelämän todellinen nautiskelija ARI WISKARI! Lähetin jännittyneenä hänelle tekstarin. Onko hän Vantaalla vai Hawaijilla? Hetken päästä HÄN soittaa ja kuulen, että hän on Vantaalla! Kerron että kaipaan aurinkoa, lämpöä ja biitsejä tai lohdutuksena lounasta hänen kanssaan ja tarinoita maailman biitseiltä, jotka ovat hänelle tuttuja. Sovimme, että matkustan tapaamaan häntä Vantaalle JUMPOON! Kuulen, että se on kehä 3:sen varrella. Ja hän vakuuttaa, että se JUMPO on kehä 3:sen sisäpuolella! Hyvä. Käyn tankkaamassa auton ja ennenkuin lähden ajamaan kohti Vantaata, käyn Isossa Omenassa Waynes Coffeessa juomassa vielä cafe Mocca kahviannoksen. Sitten olinkin valmiina matkaan kohti JUMPOA! Olen jäännyt boxauksesta joululomalle ja jatkan treenejäni vasta ensi vuoden puolella. Tuntui vain siltä, että kaipaan nyt vähän lomaa myös treeneistä. Putkiremontissa, toivoman mukaan, on viimeinen viikko menossa ja poikkeuksellinen olotila asumisessamme saa taas normaalin muodon. Tulevana perjantaina on myös vuoden 2010 viimeinen kahvittelupäivä cafe Carusellissa. Nyt alkaa olemaan kyllä jo sellainen tunne, että haluaa aloittaa valmistautumisen jouluun ja joulurauhaan sekä vuoden 2010 pariin viimeiseen viikkoon. Tässä niitä näitä ajatellessani ja ELVIKSEN Blue Hawaii CD:tä kuunnellessani kurvaan JUMBON parkkitaloon.                                                                          
Kävelen sisään ja löydän ARI WISKARIN luonollisesti FONDA DEL SOL nimisen paikan edestä! On se ARI todellinen aurinkomies! Siirrymme syömään ja kuulen ARILTA tiivistelmän parhaista rannoista, ihanimmista thai-hierojattarista sekä suosituksen TENERIFFELTÄ OASIS-hotellista kattoterasseineen, uima-altaineen ja kertomuksen, että DAVID VILLA käy siellä usein myös lomalla! Syömme loistavan italialais/espanjalaisen lounaan ja jälkiruoaksi tietenkin BANANA SPLITIT, joka tuo mieleemme myös tuon FLORIDAN EMIIRIN OSKU KANERVAN ja ARI joka on menossa MIAMI MARATONILLE 30.1 miettii olisiko EMIIRI tulossa todellakin hänen vesipojakseen hänen maratoonia siellä juostessaan? Siitä oli ollut puhetta heidän viimeksi tavatessaan. Joten tässä terveiset OSKULLEKIN......vesipoikaa tarvittaisiin HAWAIJIN PRINSSIN kirmatessa maratoonia silloin 30.1 siellä MIAMISSA!                                                                                                                                                                    
Pois lähtiessä tapaan vielä kuuluisuuden, jalkapallo kuuluisuuden, valmentaja kuuluisuuden, vaimonsa kanssa JUMBOSSA käymässä olleen MARTTI "Mara" KUUSELAN! Entisen Suomen Jalkapallojoukkueen, silloin menestykseen Suomen joukkueen valmentaneen valmentajan ja KREIKAN liigassa myös merkittävän valmennustyön tehneen iloisen ja sympaattisen jalkapallomiehen! Kerron että olen futisfani ja seuraan tiiviisti CANAL SPORTILTA matseja. Vaimoni mielestä liikaakin. Ja pyydän ARIA ottamaan kuvan minusta tämän jalkapallon mestarivalmentajan kanssa! Ajellessani takaisin Espooseen ajattelen, että tämä vuosi 2010 on ollut onnellinen vuosi. Mikäli tämä viimeinenkin kaksi viikkoa sujuu hyvissä merkeissä. Tämä onnellisuus on niin suotavaa meille kaikille. Vaikka sitä aina nykyään hiukan varjostaa suruviestit ystävien poismenosta ja sairauksista. Siltä ei voi välttyä eikä ummistaa silmiään. Mutta siksi sitä kiitollisempi pitäisikin olla hyvistä hetkistä. Ystävistä ja läheisistä. Mukavista tapahtumisista ja tapaamisista. Ja luottaa kaikesta huolimatta tulevaan ja sen onnellisuuteen! Toivotaan parasta. Hyvää loppuvuotta ja onnellisuutta vuodelle 2011! Pidän nyt pienen loman myös tästä kirjoittamiosesta ja palaan tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAANI ensi vuonna vuodenvaihteen jälkeen. Kaikkea hyvää, olkaa kiltisti! Ja nauttikaa JOULUSTA ja JOULURAUHASTA!

torstai 12. joulukuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Joulu lähenee!

Joulupukki ja ex-painimestari PEKKA HJELT josta Joulupukki on ottanut "niskalenkin" on vetänyt PEKAN totiseksi, sillä eihän Joulupukin kanssa voi painia vai onko PEKKA vain jännittynyt Joulupukin yllättäen tavattuaan!!

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: JOULUN ALUSAIKAA!

JOULUN ALUSAIKAA, niin se on taas käsillä. Olen näköjään kirjoittanut siitä 11.12.2014 ja voin yhtyä siihen, että on vaikea olla huomaatta nyt Joulun lähestymistä ja Joulun sanomaa...osta, osta, osta....se mitä yksi päivä huomasin, niin sporttikahvilani Isossa Omenassa on poissa? Täytyisi nyt vähän miettiä löytäisinkö Isosta Omenasta toista uutta Sporttikahvilaa, jossa pitää pientä kahvi-ja ajatus miittinkiä itseni kanssa tai tavata mahdollisia kavereita kahvikupin ja tarinoiden ääressä näin talviaikaan ennen kuin taas tarkenee istua cafe Mellstenin terassilla? Maanantaisinhan HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus on cafe Torpanrannassa.  Nyt tuleva viikko onkin aika vilkas, minulle jolle ei yleensä tapahdu mitään, käydään AIRA SAMULIN-SUVION luona Hyrsylän Mutkassa JOULU PARTYSSÄ, Viipurin Nyrkkeilijöillä on 90-vuotis juhlat ja nyrkkeilykilpailut Ruskiksella.  Joululounastetaan MASA von ELMIN ja DANNYN kanssa. Tuulimäessä pitäsi ainakin pari-kolme kertaa käydä treenaamassa ennen Jouluaattoa.  Muutama muu juttu ja tapaaminen pitäisi hoitaa, mutta missä, kun paljon pitämäni Sporttikahvilani on hävinnyt? Stadissa pitäisi käydä ilman muuta katsomassa Joulu fiiliksiä, kävellä Aleksi, käydä Senaatintorilla, huh huh, kyllä tuntuu nyt kiirettä riittävän. Toivotan kaikille nyt hyvää ja miellyttävää JOULUN ALUSAIKAA....siinähän on aina taikaa....tähän vuoden aikaan....


11.12.2014 kirjoitettua....
Nyt alkaa olemaan jo lähes mahdotonta olla huomioida, että JOULU on tulossa! Minä tein siis paluun tänne blogiini pari päivää sitten. Ja jouduin ilmeisesti lähtemään taas pisteestä yksi lukija? Minä itse, kun koitan oikolukea tekstiäni, ettei siinä olisi ihan kauheasti kirjoitusvirheitä. Ja ennen kaikkea, että pysyn vakavasti aiheessa, Kyseessä on siis JOULUN ALUSAIKA! Istun jälleen sporttikahvilassani Isossa Omenassa, jossa jouluiset valot ympärillä luovat jo tunnelmaa. Joulupukit ja tontut pyörivät ympärillä ja levittävät JOULUN sanomaa, osta, osta, osta. Siltähän emme voi välttyä! Tänään perjantaina olen lähettänyt kahvittelukutsun KAHVITTELU jengille maanantain kahvitteluu cafe KAPPELISSA!

Ja voin jo nyt kuvitella kuinka maanantaina, kun bussilla aamulla ajan Kamppiin ja kävelen cafe Kappeliin keskustassa, niin nautin kyllä siitä JOULUN tunnelmasta mikä silloin välittyy ympärilläni. Ehkä on parempi siirtää syrjään se päällimmäinen viesti kaupallisuudesta, joka myös välittyy.  Antaa mieluummin nousta mieleen, tunteen kauniista, valkoisesta, lumen peittämästä maasta, jota JOULUPUKKI porojen vetämällä reellä ajelee tullessaan tuomaan lahjoja läheisille sekä kilteille lapsille. Ainakin ennenvanhaan se oli kilteille lapsille? Jouluvalot ja kauniisti joulukoristellut kauppojen ikkunat antavat kyllä joulutunelmaa.  Joulupukit ja tontut joita silloin liikkuu jo kaupungilla antavat hyvän mahdollisuuden kertoa lahjatoivomuksia.
Tässä muuten jo viime maanataina kuuluisa kuvakirjataiteilija
MASA von ELM ja minä tavattiin yksi korvatunturin parhaimmista
joulupukeista Senaatintorilla! Ja toivottiin muuten aurinkoa!
Jouluaatto nousee taas mieleen. Joulupöytä kaikkine herkkuineen. Ai,ai, ei taida taas tänäkään vuonna laihdutuskuurini ihan onnistua ahkerasta harjoittelustani huolimatta. Mutta jääpähän taas ensi vuodeksi tavoitetta. Nyt on kuitenkin parempi kokonaan unohtaa taas kaikki tälläiset turhat painon valvonta ja pudotukset ajatuksista, antaa mielen liukua kuin JOULUPUKIN reen, kulkusten kilkattaen lumisella tiellä kohti JOULUAATTOA! Ei muuta kuin HYVÄÄ JOULUNALUS AIKAA! Jaa, kenellekköhän tätä sitten toivotan, eihän minulla ole lukijoita, ei tykkäyksiä eikä tökkäyksiä. No, koitanpa nauttia vaikka sitten itse tästä JOULUNALUS AJASTA!

maanantai 9. joulukuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: HEI ME KAHVITELLAAN

Tänään kahvittelimme taas kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja koska jäämme nyt pienelle JOULU tauolle niin ajattelin mainita, että tämä vuosi on ollut taas hauska ja nautittava kavereita tapailessa. Yksi asia, jonka tämä alla oleva 9.12.2010 kirjoitettu blogijuttuni muistutti mieleeni on että myös tämä vuosi on viennyt läheisiä ja hienoja ystäviä taivaallisiin kehiin. Aika kulkee todella kovaa vauhtia, yhdeksän vuotta on vilahtanut. Kaikesta huolimatta jatketaan HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuutta taas 30.12. cafe Torpanrannassa vielä ennen kuin siirrymme vuoteen 2020!

                                            9.12.2010 kirjoitettua....
Eilinen aamu alkoi ikävällä uutisella, suruviestillä, joilta ei ole voinnut välttyä viime vuosina. Yksi kaveri, jonka olen tuntenut kauan. Kohtasimme aina silloin tällöin milloin missäkin showtilaisuuksissa, joskus stadissa sattumalta, mutta aina kohdatessamme vaihdoimme kuulumisia. Monen monituista kertaa, hän kysyi voisinko alkaa pitämään hänelle treenejä? Viimeksi tapasimme hänen ja hänen vaimonsa kanssa Jose Felicianon konsertissa Helsingin Kulttuuritalolla ja silloinkin juttelimme hetken elämän menosta ja hän pyysi jälleen puhelinnumeroni ja sanoi että haluaisi aloittaa treenaamisen kanssani. Hän kertoi muuttaneensa tai muuttavansa Haukilahteen, joten Tuulimäen boxingsali, missä käyn, sopisi loistavasti myös hänelle. Pidin hänestä niin laulajana kuin ihmisenäkin. On niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä tätä elämän päättymistä. Sitä että maanpäällinen vaelluksemme päättyy. Näin nopeasti. Sillä tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta äskettäin. Sekin, taisi olla ensi kerta kun tutustuimme KARI TAPION kanssa, jotakin 60-luvun lopussa Ravintola Klippanilla, jossa olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa ja tämä nuorimies lauloi siellä silloin ja illan vanhetessa tapasimme, tutustuimme toisiimme. Aika on mennyt niin nopeasti. Emme ehtineet aloittaa yhteisiä treenejä. Mutta ehkä me vielä treenaamme joskus siellä "taivaallisissa kehissä", mistä sitä tietää? Lepää rauhassa KARI TAPIO! Oli aina mukava tavata sinua. Kavereiden poismenot eivät voi olla vaikuttamatta ja tietoisuuden elämän rajallisuudesta käyvän mielessä. PAHLMANIN KAITSULLA oli tapana usein sanoa ja joskus jopa soitta minulle ja sanoa "ELÄMÄ JATKUU", kun oli tullut turpaan jossakin matsissa (ei tietenkkän ollut usein mahdollista) tai jotain muuta tyrmäävää elämässä tapahtuessa ja niin sen on oltava, meille, jotka jäämme tänne maan päälle vielä jatkamaan taisteluamme erillaisilla areenoilla. minä eläkeläisenä jatkan taisteluani vanhuutta vastaan treenailemalla Tuulimäen boxingsalilla ja tapailemalla kavereitani, niinkuin eilen illallakin, olimme jo pari viikoa sitten sopineet loistavan, sympaattisen ja yhden elävimmistä ihmisistä mitä tiedän, energiapatteriston omaavan ystäväni "Jäämeren Kuningas" ex-painimestarin mm. Suomen Mestarin vuosilta 1973 ja 1975 ja 1976 sekä lisäksi loistava menestys PM ,EM ,MM sekä Olympialaisissa maailman huipputasolla, ystäväni PEKKA HJELTIN kanssa menevämme Hotelli PRESSAAN katsomaan VARIETEE MAGICAN näytöksen, jonka on tuottanut taikurimestari TIMO KULMAKKO! Esitys oli loistava ja esiintyjät kansainvälistä huippuluokkaa ja saatoimme vain pohtia PEKAN kanssa kuinka paljon työtä ja harjoitusta esiintyjien taidot ovatkaan vaatineet? Uskomattomia alansa taiteilijoita ja mestareita! Huomenna taas, siis uskomatonta, on jälleen perjantai ja KAHVITTELU päivä kahvittelijoiden kanssa cafe Caruselissa. Viimeksi sinne tuli yllättäen JOULUPUKKI. Kukahan yllättää tällä kertaa.....ehkä HELINÄ KEIJU? Elämä on niin yllättävää, niin hyvässä kuin huonossakin, mutta se on kuitenkin AINUTLAATUISTA joten ehkä on kuitenkin syytä nauttia joka päivästä, kun täällä olla saamme. Koittaa jakaa iloa, ystävyyttä, rakkautta niin ystävillemme kuin muillekin ja ottaa myös sitä vastaan kun sitä saamme! Se on LAHJAA ELÄMÄLTÄ!

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Oi Oi OI....aika kulkee....

Onpa tää hauskaa...vai onko? Tehän tiedätte tämän kuuluisan Rock and Roll sekä Kuvakirjakuvaajan MASA von ELMIN, joka on kuvannut Show-tähtiä maailmalla, Show-tähtiä täällä kotimaassa, Me ollaan oltu yhdessäkin katsomassa mitä erillaisimpia konsertteja, Pariisissa JOHNNY HALLYDAY, Lontoossa ELVIS, Tukholmassa JERRY WILLIAMS, Turussa TOM JONES, Helisingissä DANNY vain joitakin mainitakseni. Mutta niin, tämä aihe, se oli kun MASA von ELM oli kuvaamassa kerran mun treenaamista Tuulimäen Boxingsalilla 2.2.2011, niin kylläpä aika kulkee kovaa. Nyt puolen vuoden ajan on hän halunnut tulla taas kuvaamaan treeniäni. Kun minä sanon, että se on taistelua vanhuutta vastaan, hän korjaa;
    KAMPPAILUA IKÄÄNTYMISTÄ VASTAAN! Mutta kyllä mun on jo luovuttava ajatuksesta ja         hyväksyttävä, että kamppailu on jo vanhuutta vastaan. Kyllä kai 72 vuoden ikä jo siihen oikeuttaa?     Me ystävyttiin MASA von ELMIN kanssa jo 1963 kun menimme samaan kouluun ja ekana              päivänä huomasimme molemmat diggaavamme Elvistä ja Rock and Rollia! Nyt kuitenkin                    MASA von ELMIN kuvausta KAMPPAILUSTANI VANHUUTTA VASTAAN eilen 26.11.2019
    Jee, se siinä taas....12 erää....päivän taistelu vanhuutta vastaan taas pidetty. Nyt kahville!
 
   

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Ystävät ja muistot


Tänään törmäsin taas yhteen blogijuttuuni jonka olin kirjoittanut 6.11.2011 ja on pakko yhtyä taas ajatukseen ystävät ja muistot ovat suuri rikkaus! Tässä elämässä ja tässä iässä jolloin on jo tapahtunut todella paljon on ihanaa huomata kuinka jotkut asiat, jotkut ihmiset säilyvät mielessä vaikka ett olisi tavannut heitä vuosikymmeniin. Tässä joitakin vuosia sitten tapahtui hauska tapaaminen lentokentällä ollessamme Muruni kanssa menossa koneeseen, tapasin SUNTUN, GÖRAN SUNDHOLMIN todella läheisen nyrkkeilykaverini 60-luvulta. Kirjoitukseni vuodelta 2011 kertoo enemmän SUNTUSTA, mutta kyllä tätä kuvaakin katsoessa tulee hyvä mieli. Lentokoneessa SUNTTU tuli vielä sanomaan; NÄHDÄÄN TAAS 20 VUODEN PÄÄSTÄ!
6.11.2011 kirjoitettua…..
Viikko sai alkunsa taas tänään tutusti aamupäivä treenien kautta Tapiolan Waynes Coffeeseen kahville. Mukavan yllätyksen koin, kun katsoin ulos ikkunasta ja näin KALEVI KANNON mun nyrkkeilyn maajoukkuekaverini siinä ulkopuolella. KALEVI tuli sisään ja istui pöytääni tarinoimaan kanssani. Käytiin läpi muutamat matsit ja matkat vuosikymmenien takaa. Päivitettiin elämää tähän päivään. Ja tunsin taas kuinka arvokasta on ystävyys, yhteiset koetut muistot ja se ilo, jota olemme kokeneet silloin kiristettyjen köysien kovassa maailmassa, kovista matseista huolimatta.


KALEVI lähti kotiin ja minä jäin vielä vähäksi aikaa istumaan Waynesin ikkunapöytään ja muistelemaan vanhoja fiiliksiä. Nimittäin ajatuksiini nousi vielä viikonvaihteen Iltalehden juttu GÖRAN SUNDHOLMISTA. Ja hänen huippumenestyksellisestä urastaan keksintöjen ja liike-elämän parista, joka on saannut maailmanlaajuista huomiota. Keksijänä hän on saannut nimen PELLE PELOTON!
Kuvassa vasennalta katsoen GÖRAN SUNDHOLM, PERTTI TAIVAINEN, minä ja KARI MERONEN, Ollaan Seinäjoella 1963 poikanyrkkeilyjen SM-kisoissa ja meillä oli todella hauskaa!
Minä muistan SUNTUN nyrkkeilykaverinani 1960 luvun alusta. Kun molemmat olimme vasta aloittaneet nyrkkeilymme. Nyrkkeilimme silloin vielä niinsanotussa poikasarjassa. Kohtasimme toisemmekin kerran kilpailuottelussa ja minä hävisin sen. Ja näin SUNNTU on ainoa kotimainen nyrkkeilijä, joka jäi voittamattomaksi minulle, koska en koskaan saannut revassimahdollisuutta uuteen kohtaamiseen. Ehdimme kuitenkin SUNTUN kanssa kiertää paljon nyrkkeilemässä maakunnissa ja voitimme kumpikin kolmasti poikanyrkkeilyn Suomen Mestaruuden sarjoissamme. Meistä tuli hyvin läheiset kaverit silloin. Muistan aina sen päivän, kun olin SUNTUN kotona Leppävaarassa ja hän kertoi minulle, että lopettaa nyrkkeilyn opiskeluidensa takia, koska ei ehdi kunnolla sitten harjoittelemaan. Hän maalasi jo silloin menestyksellistä kuvaa tulevasta elämästään liike-elämän parissa. Mutta olisiko kukaan voinnut ajatella tälläista SUPER uraa ja maailmanlaajuisia keksintöjä, jotka ovat myös tuonneet hänelle miljoonaomaisuuksia. SUNTTU oli boksarinakin jo silloin äärettömän määrätietoinen ja kova kaveri kehässä, jonka oikeata suoraa pelättiin silloin maakuntien kehissä. Olimme aika erottamattomat nyrkkeilykaverit silloin, kunnes SUNTTU valitsi opiskelun ja tämän tien itselleen. Ei huono valinta ollenkaan! Luin Iltalehden juttua mielihyvää tuntien ja nytkin ihmettelen tätä elämän monitahoisuutta. Muistan SUNTTUA ystävänä, nyrkkeilykaverina monista hyvistä hetkistä nuoruudesta ja mietin mitenkähän GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM muistaa tuota aikaa? Ehkä jotakin on jäännyt SUNTUNKIN fiiliksiin ja muistoihin? Elämä on ihmeellisen monitahoinen juttu. Niin paljon ehtii tapahtua elämän aikana, mutta silti joillakin kymmeniäkin vuosia sitten tapahtuneilla on arvonsa. Tunsin sen taas tänään!

perjantai 1. marraskuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Huh...Marraskuu ja Rock and Rollia!!!

Niin se marraskuukin taas vaihtui ja kun luen 1.11.2010 kirjoitettua juttua, voin yhtyä edelleen ajatukseen, vaatii paljon mielikuvitusta, jotta selviää syksystä, tulevasta talvesta kevääseen ja kesään eikä muserru pimeyden ja harmauden alle! Huomasin vanhaa blogijuttuani luettuani että oltiin MASA von ELMIN kanssa lähdössä Tukholmaan katsomaan JERY WILLIAMS SHOWTA! Vau, niitä showiltoja joita kävin ja kävimme katsomassa,  muistelee suurella riemulla. Niitä taisi olla jopa yhdeksän iltaa, Tukholmassa ja Göteborgissa! JERRY WILLIAMS SHOW tämän menneen yhdeksän vuoden aikana! Nyt sensijaan menemme huomenna MASA von ELMIN kanssa stadin KULTTIKSELLE katsomaan ROY ORBINSONIA, ELVISTÄ ja JERRY LEETÄ....Se on ROCK AND ROLL juhlaa....

Niin ja sitten vähän kuva ja teksti raporttia Helsingin Kulttuuritalolta ja Rock and Roll illasta:

THE LEGENDS SHOW oli SUPER viihdyttävä ja todella Rock and Roll iloittelua. ELVIS, JERRY LEE ja ROY ORBINSON hahmot olivat hervottoman hauskoja ja taitavia taiteilijoita, jotka osasivat todella hommansa. Viihde ja Rock and Roll asiantuntija, sekä valokuvaaja + kuvakirjatiteilija MASA von ELM joka on nähnyt Rock and Rollia ympäri maailmaa, kuvannut tähtiä estraadilla oli sitä mieltä, että yksi viihdyttävimmistä esityksistä! Harvoin on Kulttiksella nähty niin sponttaania yleisön riemastunutta mukana oloa ja kun SHOW loppui tapautettiin taiteilijat seisaaltaan vielä takaisin estraadille ja Rock and Roll iloittelu jatkui!!!

    Eturivin poikia ennen shown alkua Masa von Elm ja minä! Rock and Roll on iloinen asia!

      Ja kun puoliaika koitti ja lähdettiin väliajalle, niin siinä eturivillä istu yks ELVIS Monakosta ja           moikkasin "Mitä ELVIS",  niin hän sanoikin "Moi PIITULAINEN" oltiinkin tuttuja kavereita,
                                         ROCK AND ROLL YHDISTÄÄ!!!

Sitten toinen riemastuttava tapaaminen tapahtui väliajalla kun tapasin "Orginaalin" MATTI JÄRVELÄISEN hyvin pitkään viihde-elämässä vaikuttaneen ystävän, sellaisesta ohjelmatoimistosta kuin POLAR TUOTANTO aikoinaan. Siitä en tiedä, vieläkö POLAR TUOTANTO on tänä päivänä olemassa? Ja "Orginaali" MATTI JÄRVELÄINEN sen takia, että on myös toinen loistava MATTI JÄRVELÄINEN olemassa "Tekniikan Tohtorina" tunnettu DANNYN SHOWN tekniikasta useimmiten vastaava ystävä. Että voikin olla kaksi niin ihastuttavaa  MATTI JÄRVELÄISTÄ? Oikealla NATSA Clubin PR-emäntä ALICE HALKONEN.

SHOWN jälkeen MASA von ELM keskusteli illan ELVIS esiintyjän kanssa ja heillä tuntui riittävän tarinaa. Tämäkin ELVIS oli ilmeisesti kuullut jo MASA von ELMIN Rock and Roll kuvakirjoista ja showkuvauksista sillä toivotti MASA von ELMIN tervetulleeksi myös Ruotsiin katsomaan keikkaa ja lupasi hoitaa paikan hänelle eturiviltä!

Me kaveerattiin vähän JERRY LEEN kanssa, joka oli aivan loistava, taidokas pianisti, svengaava Rock and Roll tulkitsija JERRY LEE LEWIKSEN hittien ja esityksien esittäjänä. Parodia JERRY LEE LEWIKSENÄ oli todella huikea, hauska ja taidokas! Täytyy vielä sanoa SUPER HYVÄ ja RIEMUKAS ROCK AND ROLL ILOITTELUA KOKO SHOW! ELVIS PRESLEY, ROY ORBINSON ja JERRY LEE LEWIS THE LEGENDS!!!



1.11.2010 kirjoitettua.....
Jep. Se on marraskuukin sitten vaihtunut. Kesään on taas pitkä aika. Vaatii taas paljon mielikuvitusta, jotta selviää tästä syksystä ja talvesta, eikä muserru pimeyden ja harmauden alle! Ennenkuin sitä oli niin sanotun "parrasvalojen" loisteessa, niin sitä pimeyttä ja harmautta ei edes huomannut. Nyt tässä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSA sen tietysti paremmin huomaa. Varsinkin kun rakastaa aurinkoa, lämpöä ja valoisuutta! Mutta "kaikkea ei voi saada" niinhän sitä sanontaan. Joten täytyy tyytyä osaansa. Olla kiitollinen tästä päivästä. Olla kiitollinen elämästä. Sillä kyllähän se niin kuitenkin on, että elämä on mielenkiintoista, oli sitten aurinkoista tai harmaata. Valoisaa tai pimeätä. Eihän sillä ole väliä, jos olet terve ja voit luoda omaa aurinkoista mieltä ja valoisaa elämänkatsomusta. Niin kovin pienetkin asiat voivat olla sinulle itsellesi suuria. Pienet tapahtumat ja tapaamiset antavat valoa ja energiaa. Hyvää mieltä ja sykettä, glamourin loistetta pimeäänkin päivään! Huomenna on ilman muuta yksi suuri tapaaminen! Tapaan tuon ainutlaatuisen, komean ja raamikkaan nuoren miehen, joka on innostunut laillani boxingista, joka jo sinänsä yhdistää meidät ystäviksi. PASI "Keravan Kreivi" TAAVITSAINEN joka pitää yllä ammattinyrkkeilyä seuraavaa nettisivustoa www.ammattinyrkkeily.net johon voit käydä tutustumassa. Niin kävin kertomaan, että tapaamme huomenna cafe Ekbergillä paikan loistavan aamiaspöydän äärellä, jota uskallan suositella teille kaikille. Näen jo etukäteen silmissäni, kun tuo nuorimies astuu Ekbergin ovesta, kuuluu huokaus ja paikalla olevat nuoret naiset luovat uteliaan katseen ovelle.....KERAVAN KREIVI on tullut jälleen aamiaiselle cafe Ekbergille! Odotan jo uteliaana huomisaamua!                

Keskiviikkona palaan Finlandia-talolle, jossa viime viikolla näin hienon" ESTRAADI GLADIAATTORIN" DANNYN konsertin TUNTEIDEN ILLAN ja sitä se todella oli! Nyt siellä on muotinäytös NRJ FACHION AWARDS ilta. Hmmm, hiukan glamouria ja säihkettä! Seuraavalla viikolla lennämme MASA von ELMIN "yliopistokaverini" kanssa katsomaan yhtä hyvin pitkäaikaista suosikkiani siltä tarunhohteiselta 60-luvulta, nimittäin JERRY WILLIAMS-showta Tukholman Tyrol-ravintolaan! Glamouria ja säihkettä tiedossa!

 Tämän vastapainoksi onkin hyvä taas jatkaa harjoittelua Tuulimäen boxingsalilla, monta kymmentä metriä maanpinnan alapuolella, kokea se karuus, askeettisuus ja kurinalaisuus boxingtreenieni kautta, jossa ainoa välähdys syntyy vasemman suoran välähtäessä sekä läjähtäessä säkkiin.....tämä tietenkin vain mielikuva.....sainkin muuten vihdoinkin sen 20 harjoituskertaa ylitettyä lokakuussa ja jopa 22 harjoitusta tehtyä. Siinä sitä riittää taas tavoitetta täksi marraskuuksikin näin eläkeläiselle, mitä tässä haikailee aurinkoa ja valoisuutta, eihän mulla oo siihen edes aikaa......täytyy nyt lopettaa ja lähteä sinne muutama kymmenen metriä maan alle treenaamaan! Näin siis marraskuu alkaa tässä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSA!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Päivän ihmeellyksiä!


Jotenkin hauska päivä tänään. Aamupäivällä olin treenamassa taas Tuulimäen Boxingsalilla, kun kännykkäni soi, mutta koska minulla oli menossa "intiimi" hetki säkin kanssa, niin en ehtinyt vastaamaan. Kun olin päässyt 12 erän treenini loppuun ja otin käsisiteitä käsistäni, niin ajattelin katsoa kuka minua oli kaivannut? Sehän ei ole tavallista että joku minua kaipaisi? Mutta ihmetyksenikin oli suuri! Itse Keravan Kreivi PASI TAAVITSAINEN oli soittanut Espanjasta. Lähetin PASILLE kuvan ja viestin, että lopetin just treenit.

PASI vastasi, että halusi vain varmistaa, että olen hengissä, mutta kuvasta päätellen ei hätää....
Toinen ihmeellisyys oli kun pukuhuoneessa olin suihkussa siellä punttisalin puolella käyvä herrasmies kertoi, että lukee edelleenkin blogiani. Vau….siis ilmeisesti ne kaksi blogilukijaa on edelleen olemassa. Tämähän innostaa minua varmasti jatkamaan tätä....ehkä joku päivä kuulen että KOLMEKIN lukijaa on blogillani! Tästä tulee mielee,n että olen siis kirjoittanut tätä blogia jo vuodesta 2005 alkaen vaikka silloin ei vielä sanottu BLOGGAAJA. No tässä alempana yks juttu 23.10.2011 kirjoitettu, kun päivä oli ollut ihmeellinen silloinkin ja oltiin oltu KERAVAN KREIVIN joka nykyään taitaa pitää hovia Espanjassa emmekä pääse enään cafe Ekbergille aamiaiselle.....

23.10.2011 kirjoitettua...
No jopa oli tänään aamupäivä stadissa. Nyt ei pelkkä MENNÄÄN KAHVILLE otsikko ole riittävä. Se alkoi herkullisella aamiaisbuffetilla Cafe EKBERGILLÄ pantterimaisen "Keravan Kreivin" PASI TAAVITSAISEN kanssa. Se oli meidän syksyn vierailu EKBERGIN loistavassa aamiaisbuffetissa. Vierailu EKBERGILLÄ on aina herkullinen, joskin hiukan masentava kokemus, sillä PASI TAAVITSAISEN pantterimainen liikehdintä aamiaispöydän lähellä saa nuoret naiset seuraamaan tämän nuoren miehen liikehdintää buffetpöydän äärellä. Ja kun minä astun pöydän äärelle, huomaan heidän jatkavan jutustelua ja kääntävän päänsä ja katseensa pois buffetpöydän ääreltä. No, se vaan täytyy hyväksyä, jokin aika on kohdaltani ohitse. Onneksi kuitenkin vielä aamiaispöydän antimet ovat minunkin herkuteltavina. Tästä huolimatta miellyttävä vierailu jälleen "Keravan Kreivin" seurassa aamiaisbuffetissa. Siitä oli lyhyt matka käydä morjestamssa JOHNNY KNIGAN JAAKKO PIETILÄISTÄ, WSOYN toimitalossa Bulevardilla.
 Sain JASKALTA Honey Aaltosen kirjoittaman kirjan CISSE HÄKKISESTÄ sekä kutsulipun kirjamessuille, jotka alkavat torstaina. Sen jälkeen kävelinkin Kaivopuiston rantoja pitkin Kampiin ja harmaasta päivästä huolimatta nautin merellisistä näkymistä ja stadin sykkeestä Esplanadia kävellessäni. Tänään pidän vapaapäivän boxingtreeneistäni ja nautin vaan päivästä ja annan sen hiljalleen solua kohti iltaa. Katson ulos tuohon parveekkeelle ja näen että kirkkaan punaiset kukat siellä edelleen vaan kukkivat, vaikka ollaan jo pitkällä syksyä. Olen buffetpöydistä ja näistä "vaarallisista ystävistä" huolimatta saannut ensimmäisen 6 kiloa taas kesäpainostani pois, mitä voin pitää kyllä onnistuneena, sillä vaarat buffetpöytien pariin menemisestä vaanivat ystävieni kautta. Eilenkin jouduin iltapäivällä "Hawaijin Prinssin" ARI WISKARIN kanssa lounastamaan Tapiolan kiinalaisesssa lähes koko iltapäivän hänen kertoessaan tarinoitaan viimeisemmältä Euroopan turneeltaan ja Ferrarilla ajelustaan. Ja kun sitten kotiin mennessäni jouduin kävelemän KAISAN KAHVILAN ohi siinä Stockkan käytävällä Tapiolassa, sorruin syömään yhden jättisuuren korvapuustin kahvikupposen kanssa, ja jouduin toteamaan elämän vaarallisuuden kohdallani. Houkutukset vaanivat joka paikassa. Ehkä siksi olisi hyvä että olisin enemmän kotona. En lähtisi ulos tapaamaan ystäviäni, jotka houkuttelevat kahviloiden houkuttelevien herkkujen pariin. Täytyy todella miettiä, onko tämä blogini otsikko MENNÄÄN KAHVILLE ollenkaan sopiva vaan pitäisikö sitä muuttaa muotoon EI MENNÄ KAHVILLE, KIITOS!

maanantai 21. lokakuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Elämä on....hmm...mielenkiintoista!

Aika kulkee koko ajan vain nopeammin tässä iässä. Vasta oli kesä ja istuin cafe Mellstenin aurinkoisella ja lämpimällä terassilla. Nyt kohta on lokakuu jo lopussa ja siirtyminen marraskuun puolelle, Sinänsä sillä ei ole suurta merkitystä näin eläkeläiselle, paitsi, että elämä vähenee ja tämä on realismia. Tänään piti aamulla mennä treenaamaan, mutta koska olen joustava, menenkin vasta iltapäivällä, kun olen käynnyt kahvittelemassa jengin kanssa Cafe Torpanrannassa. Koitan edelleenkin lukea vanhoja blogijuttujani joita olen kirjoitellut tässä lähimenneisyydessä, mutta niissä kirjoituksissa mennään välillä vähän kauemmaksi, jopa sinne 60-luvulle. Oletteko kuulleet 60-luvusta? BACK TO SIXTIES! Joo, onhan se vähän kummallista että elämä seuraa muistoineen koko elämän ajan ja jotkut jäävät elämään sankareina, unohtumattomina sinne mielen sopukoihin! Vaikka onkin niin, voin kyllä nauttia myös tästä päivästä sellaisena kuin se kohdalleni edelleenkin osuu, ystävistä joita tapaan, tarinoista joita kuulen heiltä....ELÄMÄ ON....




21.10.2010 kirjoitettua.....
Hieno päivä tänään. Hieman harmaa ja sateinen, mutta kuitenkin elämää täynnä. Tulin tietysti aamupäivällä treenaamasta Tuulimäen boxingsalilta sekä kahvilta Tapiolan Waynes Coffeesta. Huomenna on viikon hyvin ansaittu vapaapäivä boxingista. Silloin on kahvittelupäivä cafe Carusellissa jengin kanssa. Kun toi boxing sykkii mulle kuitenkin tässä, uskaltaisinko sanoa, aivan lähes päivittäin (vaimo voisi kyllä huomauttaa tähän, joka päivä). No onhan se mielessä, en mä voi sitä kieltää. Onhan se ollut mulle niin suuri juttu! Isän perintönä mulle. Tässä tuli vain mieleen, kun niin moni kysyy multa aina silloin tällöin, "Minkälainen oli BOSSE HÖGBERG, kun sinä nyrkkeilit siellä Ruotsissa samoissa illoissa ja tutustuitko häneen paremmin"? No. BOSSE HÖGBERG oli sankari! Sankari monella tavalla. Todellinen taistelija kehässä. Kova ja periksi antamaton. Ulkopuolella kehän hän oli karismaattinen, tyylikäs ja kovan kundin leimalla varustettu. Persoonallisuus jota ihailtiin valtavasti Ruotsissa siihen aikaan. Ja tiedän, että myös tänä päivänä löytyy valtava fanijoukko, jotka muistavat BOSSEA ja BOSSEN matseja. Olen tavannut heitä parissa tilaisuudessa Tukholmassa. Ja esimerkiksi valokuva, missä minä olin BOSSEN kanssa herätti valtavaa kunnioitusta ja ihailua. Tapasin BOSSEN tietysti usein ennen matseja asuessamme samassa hotellissa ja minäkin ihailin häntä. Hänen persoonaansa, tyylikkyyttään sekä sitä valtavaa taistelutahtoa kehässä! Oikeastaan voisin lainata vielä NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjastani pienen pätkän, kun tapasin BOSSE HÖGBERGIN ensi kerran......


"Käytyäni suihkussa ja puettuani siviilivaatteet ylleni lähdimme tapaamaan illan pääottelijaa BOSSE HÖGBERGIÄ ja toivottamaan onnea hänen ottelulleen Euroopan mestaruudesta. Koputimme varovasti ovelle, missä luki "Bosse Högberg, ei saa häiritä", ja avasimme oven. Olen puhunut omista paineistani ja helvetillisestä odotuksesta ennen ottelua, mutta Bosse Högbergin paine taisi olla kymmenkertainen, sillä ilma sisällä ei tuntunut liikkuvan milliäkään vaan astuit kuin erillään maailmasta olevaan kammioon, josta olisit voinut leikata siivuja jännityksestä, paineesta, sähköstä. Huoneessa oli BOSSE HÖGBERGIN lisäksi vain BÖRJE HANSSON. Päättäväisyys ja voima, joka uhkui BOSSE HÖGBERGISTÄ, oli valtava, tuntui ettei hän tarvitse ovia, sen kun vain kävelee seinien läpi. Toivotamme onnea ottelulle....BOSSE ei vastaa mitään, nyökkää vain. Jätämme hänet kamppailemaan "riivajaisia" vastaan. Se oli ensikohtaaminen BOSSE HÖGBERGIN, Ruotsin kohutun skandaalinkäryisen huippunyrkkeilijän kanssa. Ottelu, jonka näin hänen nyrkkeilevän, taistelevan, Italian hirmukovaa SANDRO MAZZINGHIA vastaan, oli ottelu, jonka veroista en ole nähnyt ja tuskinpa tulen näkemäänkään. Siinä kaksi äärettömän kovaa boksaria yrittivät nyrkein silputa ensimmäiset seitsemän erää toisensa riekaleiksi ja sen jälkeen valtavaa voitontahtoa uhkuva BOSSE HÖGBERG taisteli hiukan vielä itseään vahvempaa ja parempaa nyrkkeilijää vastaan, joka erä erältä seuraavat seitsemän erää "silppusi" BOSSEA, mutta ei saannut tämän halua voittaa murtumaan, vaan kehätuomarin keskeyttäessä ottelun neljännessätoista erässä BOSSE HÖGBERG oli pyörtynyt kirjaimellisesti pystyyn, mutta ei suostunut vaipumaan kanveesille. Tuomari johdatti BOSSEN kehäkulmaansa. Tunsin kyynelten valuvan pitkin poskiani ja kärsin vertavuotavan BOSSEN vuoksi, joka jakkarallaan istuessaan vaipui kasaan kehäköysiä vastaan. Hallissa oli hiirenhiljaista 15000 ihmisen tuijottaessa lumoutuneena ja kauhuissaan tätä näkyä. 10 sekunttia.....BOSSE HÖGBERG ryhdistäytyy.....Pää nousee rinnalta ylös.....Hän ei suostunut nytkään antamaan periksi vaan katsoo turvonneiden, veristen silmäkulmien alta SANDRO MAZZINGHIA ja nyökkää tälle"......Tässä oli tänään taas tarinaa ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen. Käväisy menneisyyden sillan toisella puolella. Haluan myös muistaa BOSSEA sekä lähettää terveiset LIZ ja LOUISE HÖGBERGILLE, en ole unohtanut BOSSEA!

lauantai 19. lokakuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Blogimuisto 21.10.2010

Suomessa BOSSE HÖGBERGIN ykkös fani oli JYRKI HÄMÄLÄINEN. Mekin tutustuimme toisiimme paremmin 1967, kun hän pyysi minua käymään SUOSIKIN toimituksessa tullessani Ruotsista boksaamasta ja JYRKI halusi kuulla BOSSEN matsista ja BOSSESTA! Kerran kun mulla oli RINGSIDE nimisen hampurilaisbaarin avajaiset ilmestyi JYRKI HÄMÄLÄINEN sinne BOSSE HÖGBERGIN nyrkkeilyviitta yllään!

torstai 17. lokakuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: MITÄ IHMETTÄ?

Tänään tunnen hiukan huonoa omaatuntoa kun olen skippaamassa treenini Tuulimäen Boxingsalilla, mutta sitten luin vanhan blogijuttuni ja sain lohdutusta, ei ole ensimmäinen kerta eikä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa vaan ajattelet lausetta OLE ARMOLLINEN ITSELLESI...joo, sitä aion siis tänään olla! Muuten muutaman vuoden takainen blogijututtuni näyttää sopivan tähänkin päivään, kun katsoo tätä maailman menoa ja se saa kyllä kysymään MITÄ IHMETTÄ?











Eilen vierailivat Toppelundissa "Äijä luolassa" uusi sporttitoimistoni, jossa on vain boxingia, futista ja Rock and Rollia! Herrasmiehet vierelläni ovat vasemalla TIMO VIHERIÄRANTA ja oikealla SEPPO PUPUTTI....ovat vannoutuneita FUTISIHMISIÄ!

17.10.2015 kirjoitettua....
Istun "sporttitoimistossani" kuppi kahvia edessäni ja katselen alapuolella olevaa kauppakeskuksen käytävää, jossa ihmisiä kävelee kuka minkäkinlaisten tarpeidensa kanssa? Olen tänään skipannut treenini Tuulimäen Boxingsalilla ja en tunne siitä edes kovinkaan huonoa omaatuntoa. Olen alkanut pitää lauseesta OLE ARMOLLINEN ITSELLESI yhä enemmän. Oikeastaan tässä vaiheessa elämää se alkaa olla jo hyvin sopivaa. Ei ole enään tavoitteita, ei enään suorituspakkoa. Ei tarvetta menestyä. Voin olla vain ihminen, jota ei oikeastaan ole olemassakaan, jos ajattelen argumentteja, jolla ihmisarvoa mitä suuremmin tänä päivänä mitataan. Voisin melkein ajatella olevani hukassa tämän päivän maailmasta? Mutta jollain ihmeellisellä tavalla kuitenkin tunnen eläväni juuri nyt mielenkiintoista ja upeaa aikaa elämässäni! Vaikka se on tavallaan niin pienimuotoista, etten meinaa huomata sitä itsekkään, kaiken sen glamourin, suurten menestystarinoiden, säihkeen ja sosiaalisten medioiden ilotulituksen keskeltä ilman tuhansien tykkäämistä, jossa nyt elämme ja joka rönsyilee eteemme päivittäin ja saa tuntemaan itsensä mitättömäksi ulkoiluttaessa tyttären koiraan Westendin ja Haukilahden rannoilla, vaikka se on yksi päivän kohokohdista! Sitten on se taistelu "vanhuutta vastaan" jota käyn Tuulimäen Boxingsalilla yksinäisyydessä ja en tunne olevani enään huippukunnossa?

Minulla ei ole tietystikään muuta vertailukohtaa tälle kuin se miten treenasin 17-23 vuotiaana ja siihen verrattuna, aika epätoivoista! Ehkä seuraavassa elämässä, kun täytän 68 vuotta ja käyn treenaamassa voin verrata sitä tähän 68 vuotiaan treenaamiseen? Hitto, kun tää elämä on mennyt niin nopeasti, että joutuu ihan kysymään MITÄ IHMETTÄ? On vaikea sanoa siitä mitään arvokasta arviota, kun ei ole vertailukohtaa sille, mutta toivottavasti seuraava elämä, jos sellainen on olemassa, olisi tavallaan yhtä hauska ja sitten voisin 68 vuotiaana taas sanoa MITÄ IHMETTÄ, miten tää elämä on mennyt näin nopeasti? Ja ihan ilman tykkäyksiäkin?