HARRIN TAPAHTUMAT: Elämä on....hmm...mielenkiintoista!

Aika kulkee koko ajan vain nopeammin tässä iässä. Vasta oli kesä ja istuin cafe Mellstenin aurinkoisella ja lämpimällä terassilla. Nyt kohta on lokakuu jo lopussa ja siirtyminen marraskuun puolelle, Sinänsä sillä ei ole suurta merkitystä näin eläkeläiselle, paitsi, että elämä vähenee ja tämä on realismia. Tänään piti aamulla mennä treenaamaan, mutta koska olen joustava, menenkin vasta iltapäivällä, kun olen käynnyt kahvittelemassa jengin kanssa Cafe Torpanrannassa. Koitan edelleenkin lukea vanhoja blogijuttujani joita olen kirjoitellut tässä lähimenneisyydessä, mutta niissä kirjoituksissa mennään välillä vähän kauemmaksi, jopa sinne 60-luvulle. Oletteko kuulleet 60-luvusta? BACK TO SIXTIES! Joo, onhan se vähän kummallista että elämä seuraa muistoineen koko elämän ajan ja jotkut jäävät elämään sankareina, unohtumattomina sinne mielen sopukoihin! Vaikka onkin niin, voin kyllä nauttia myös tästä päivästä sellaisena kuin se kohdalleni edelleenkin osuu, ystävistä joita tapaan, tarinoista joita kuulen heiltä....ELÄMÄ ON....

21.10.2010 kirjoitettua.....
Hieno päivä tänään. Hieman harmaa ja sateinen, mutta kuitenkin elämää täynnä. Tulin tietysti aamupäivällä treenaamasta Tuulimäen boxingsalilta sekä kahvilta Tapiolan Waynes Coffeesta. Huomenna on viikon hyvin ansaittu vapaapäivä boxingista. Silloin on kahvittelupäivä cafe Carusellissa jengin kanssa. Kun toi boxing sykkii mulle kuitenkin tässä, uskaltaisinko sanoa, aivan lähes päivittäin (vaimo voisi kyllä huomauttaa tähän, joka päivä). No onhan se mielessä, en mä voi sitä kieltää. Onhan se ollut mulle niin suuri juttu! Isän perintönä mulle. Tässä tuli vain mieleen, kun niin moni kysyy multa aina silloin tällöin, "Minkälainen oli BOSSE HÖGBERG, kun sinä nyrkkeilit siellä Ruotsissa samoissa illoissa ja tutustuitko häneen paremmin"? No. BOSSE HÖGBERG oli sankari! Sankari monella tavalla. Todellinen taistelija kehässä. Kova ja periksi antamaton. Ulkopuolella kehän hän oli karismaattinen, tyylikäs ja kovan kundin leimalla varustettu. Persoonallisuus jota ihailtiin valtavasti Ruotsissa siihen aikaan. Ja tiedän, että myös tänä päivänä löytyy valtava fanijoukko, jotka muistavat BOSSEA ja BOSSEN matseja. Olen tavannut heitä parissa tilaisuudessa Tukholmassa. Ja esimerkiksi valokuva, missä minä olin BOSSEN kanssa herätti valtavaa kunnioitusta ja ihailua. Tapasin BOSSEN tietysti usein ennen matseja asuessamme samassa hotellissa ja minäkin ihailin häntä. Hänen persoonaansa, tyylikkyyttään sekä sitä valtavaa taistelutahtoa kehässä! Oikeastaan voisin lainata vielä NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjastani pienen pätkän, kun tapasin BOSSE HÖGBERGIN ensi kerran......

"Käytyäni suihkussa ja puettuani siviilivaatteet ylleni lähdimme tapaamaan illan pääottelijaa BOSSE HÖGBERGIÄ ja toivottamaan onnea hänen ottelulleen Euroopan mestaruudesta. Koputimme varovasti ovelle, missä luki "Bosse Högberg, ei saa häiritä", ja avasimme oven. Olen puhunut omista paineistani ja helvetillisestä odotuksesta ennen ottelua, mutta Bosse Högbergin paine taisi olla kymmenkertainen, sillä ilma sisällä ei tuntunut liikkuvan milliäkään vaan astuit kuin erillään maailmasta olevaan kammioon, josta olisit voinut leikata siivuja jännityksestä, paineesta, sähköstä. Huoneessa oli BOSSE HÖGBERGIN lisäksi vain BÖRJE HANSSON. Päättäväisyys ja voima, joka uhkui BOSSE HÖGBERGISTÄ, oli valtava, tuntui ettei hän tarvitse ovia, sen kun vain kävelee seinien läpi. Toivotamme onnea ottelulle....BOSSE ei vastaa mitään, nyökkää vain. Jätämme hänet kamppailemaan "riivajaisia" vastaan. Se oli ensikohtaaminen BOSSE HÖGBERGIN, Ruotsin kohutun skandaalinkäryisen huippunyrkkeilijän kanssa. Ottelu, jonka näin hänen nyrkkeilevän, taistelevan, Italian hirmukovaa SANDRO MAZZINGHIA vastaan, oli ottelu, jonka veroista en ole nähnyt ja tuskinpa tulen näkemäänkään. Siinä kaksi äärettömän kovaa boksaria yrittivät nyrkein silputa ensimmäiset seitsemän erää toisensa riekaleiksi ja sen jälkeen valtavaa voitontahtoa uhkuva BOSSE HÖGBERG taisteli hiukan vielä itseään vahvempaa ja parempaa nyrkkeilijää vastaan, joka erä erältä seuraavat seitsemän erää "silppusi" BOSSEA, mutta ei saannut tämän halua voittaa murtumaan, vaan kehätuomarin keskeyttäessä ottelun neljännessätoista erässä BOSSE HÖGBERG oli pyörtynyt kirjaimellisesti pystyyn, mutta ei suostunut vaipumaan kanveesille. Tuomari johdatti BOSSEN kehäkulmaansa. Tunsin kyynelten valuvan pitkin poskiani ja kärsin vertavuotavan BOSSEN vuoksi, joka jakkarallaan istuessaan vaipui kasaan kehäköysiä vastaan. Hallissa oli hiirenhiljaista 15000 ihmisen tuijottaessa lumoutuneena ja kauhuissaan tätä näkyä. 10 sekunttia.....BOSSE HÖGBERG ryhdistäytyy.....Pää nousee rinnalta ylös.....Hän ei suostunut nytkään antamaan periksi vaan katsoo turvonneiden, veristen silmäkulmien alta SANDRO MAZZINGHIA ja nyökkää tälle"......Tässä oli tänään taas tarinaa ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen. Käväisy menneisyyden sillan toisella puolella. Haluan myös muistaa BOSSEA sekä lähettää terveiset LIZ ja LOUISE HÖGBERGILLE, en ole unohtanut BOSSEA!