sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: Nostalgia yllättää!

Taidan jatkaa BLOGI-juttujeni kaappausta kun taas luin yhden juttuni, jota en kirjoittamiseni 22.7.2013jälkeen ollut lukenut. Väistämättömästi nostalginen tunne tavoittaa, kun luen ja katson kuvia kavereista ja tapahtumista. Aika on mennyt hirveää vauhtia. Vuosikymmenien aikana olen tutustunut aika suureen määrään ihmisiä. Ystävystynyt ja mennyt elämää eteenpäin. Kuitenkin nyt kun luin ja katsoin tapaamistamme GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLMIN kanssa koen pienen nostalgisen kaipuun, muistan sen nuoruuden aikaisen ystävyyden, nyrkkeilykaveruuden sekä monet kilpailu-ja treenijutut silloin aikojen takaa. Tässä yksi hauska kuva niiltä ajoilta kun oltiin 1963 Seinäjoella Poikanyrkkeilyn SM-kilpailuissa:
Kuvassa vaemmalta katsoen GÖRAN SUNDHOLM, PERTTI TAIVAINEN, minä ja KARI MERONEN


Blogijuttu 2.7.2013

Loistava aamuhetki taas kotona parvekkeella aamukahvin kanssa. Olin muutaman päivän Tukholmassa MURUNI kanssa ja kävelimme, ajoimme saaristolaislaivoilla, busseilla ja metroilla Tukholman kauniissa saaristossa, käytiin linnoissa ja museoissa mm. ABBA-museossa, käveltiin Skanssenilla ja Gröna Lundissa ja jälleen kerran on vilpittömästi todettava, että Tukholma on hieno kesäkaupunki, historiaa ja vanhaa kulttuuria tämän päivän sykkeeseen lisättynä.
Tukholmassa on tietysti myös minulle paljon nostalgiaa sillä aloitinhan siellä ammattinyrkkeilijänä 11.11.1966 Johanneshovin Jäähallissa BERTIL KNUTSSONIN ja INGEMAR JOHANSSONIN tallissa. Ja tästä nostalgiasta vielä sen verran, että lähtiessämme Tukholmaan Vantaan lentokentällä tapasin pitkästä aikaa ystävän ja nyrkkeilykaverin vuosikymmenien takaa. Aina vuosilta 1960-1964 väliseltä ajalta, jolloin olimme nuoria pojanvesseleitä. Aloittaneet nyrkkeilyn. Treenasimme yhdessä, ottelimmekin kerran keskenämme ja minä hävisin. Vietimme aika paljon aikaa yhdessä myös kehän ulkopuolella. Kun olimme jotain 15-16 vuotiaita ilmoitti tämä hyvin läheinen nyrkkeilykaverini yksi kerta hänen Leppävaaran kodissaan, jossa hän silloin asui: "Harri, nyt mulla on sinulle ikävää kerrottavaa, joudun lopettamaan nyrkkeilyn, se vie liikaa aikaa, sillä olen päättänyt lukea itseni insinööriksi ja alan nyt opiskelemaan täyspäiväisesti". Se tuntui silloin minusta todella haikealta. Olimmehan olleet niin lähellä toisiamme, niin nyrkkeilyn yhdistämiä kuin kaksi nuorukaista voi olla. Olimme kumpikin voittaneet kolme poikien Suomen Mestaruutta samoissa kilpailuissa, mutta eri sarjoissa ollessamme. Mutta valinta minkä GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM silloin teki, oli varmasti oikea, sillä nyt tänä päivänä me kaikki tiedämme hänen huikeasta urastaan keksijänä, jolla on yli tuhat patenttia ympäri maailmaa ja hän on ollut yksi Suomen menestyksellisimpiä yrittäjiä oman yrityksensä kautta maailmalla. No, joka tapauksessa, tapasimme nyt lentokentällä ja se linkki joka meillä oli olemassa silloin nuorukaisina luotuna, oli olemassa. Tunsin lämpimän läihkähdyksen halatessamme toisiamme ja suurta iloa nähdä kuinka SUNTTU oli olemukseltaan ja mieleltään kuitenkin ennallaan, iloinen ja huumorintajuinen. Vielä lentokoneessa SUNTTU tokaisi minulle, "Harri, nähdään taas 47 vuoden kuluttua"!!!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: Siirrytään KESÄAIKAAN!

Huomenna siirrymme jälleen KESÄAIKAAN ja kohti ranta-elämää. Ja jälleen törmäsin yhteen vanhempaan blogijuttuuni 14.7.2013, jossa pohdin rantaelämän merkityksellisyyttä ja sen merkityksellisyyttä elämälle ja sitä olenko ollut yleensä merkityksellinen tässä elämässä. Hmm, nyt kolme vuotta myöhemmin voisin kyllä todeta, että odotan edelleen rantakauden alkua ja pohtimista sen merkityksellisyydestä. Tuleeko se tuntumaan vielä yhtä hyvälle, tunnnenko auringon lämmön edelleen yhtä kiehtovana ja saavutanko edelleen aurinkotranssin ja sen euforisen tilan? Sitten pohtiminen omasta merkityksellisyydestä kyllä vähenee vuosi vuodelta eikä tunnu enään niin kovin tärkeältä. Tämän päivän merkityksellisyys tuntuu kasvavan merkityksellimäksi. Eläminen tässä päivässä ja hetkessä. Ja huomenna pääsen aloittamaan sen jo tuntia aikaisemmin kun siirrytään KESÄAIKAAN!


Blogijuttu 14.7.2013

Aamulla vähän varhaisemmin, kun tulet rantaan, jossa ei vielä ole ainuttakaan ihmistä. Meri on tyyni, aurinko paistaa kuitenkin jo lämpimästi jonka tunnet ihoasi vasten. Lokit lentelevät ja tekevät syöksyjä kimaltelevaan mereen aamupalaa löytääkseen. Kaadat termarista kahvia kuppiin. Katselet ja kuuntelet tätä luonnon hiljaisuutta minkä vain lokkien ja lintujen viserrykset keskeyttävät. On keskikesä! Kesä ja rantaelämä saa pohtimaan tämän merkitystä onko rantaelämä hukkaan heitettyä aikaa vai voisiko sillä olla jotain merkitystä elämään? Olen aivan pikkupojasta saakka viettänyt kesäni merenrannalla meressä pulahdellen. Mitä se on jättänyt elämään? Hmm, vaikeaa on löytää mitään kongreettista. Olen ruskettunut kyllä kesäisin, mutta talven aikana sekin häviää, joten seuraavana kesänä olet sen suhteen taas alkuasetelmissa. Tosin päivä rannassa auringon lämmön hellimänä tuntuu kyllä hyvälle. Välillä jopa ihanalle. Välillä tunnen vaipuvani ihan aurinkotranssiin. Euforinen tila. Mutta sitäkään ei voi varastoida, mutta jonkinlainen tunne siitä jää talteen sieluun. Mutta sekin on vain häivähdys siitä tunteesta minkä voit tuntea tässä ja nyt. Jos olisin aurinkovoide, alalla voisi tästä olla jotakin hyötyä, mutta kun en ole, niin en ole taloudellisesti siis hyötynyt tästä penniäkään puhumatta euroistakaan. Joten voin puhua rantaelämästä vain kuin illusiosta. Illusiosta, joka on hetkittäin antanut tunteen jostakin maailman kaikkeuden hetkellisestä suosion osoituksesta, joka kietoo mut sen lämpimään syleilyynsä, hellii minua hetken pehmeällä lämmöllä ja tunnen hetken olevani osa sitä. Kuitenkaan en pysty vastaamaan kysymykseeni, onko tällä mitään merkitystä? Enhän oikeastaan pysty vastaamaan kysymykseen, onko omassa elämässänikään ollut mitään merkitystä? Vaikka välillä on tosin tuntunut, että olisin mukana elämässä. Olisin merkittävä ja jopa jollekin tärkeä. Mutta onkohan sekin vain illusio, niinkuin rantaelämä rannassa ilman sen suurempaa merekitystä? Rantaelämä ja elämä, en tiedä, mutta se tuntuu hyvälle. Hetkellisesti jopa merkitykselliseltä. 66 vuotta rantaelämää ja elämää, oli se sitten merkityksellistä tai merkityksellisitöntä, tää on ollut lähes loistavaa ja super-merkityksellistä minulle, vaikka se olisi vain kauniin rantapäivän tuoma illusio. Näin voin vain toivottaa kaikille muille merkityksellistä elämää, itse kullekkin omalla merkityksellä tavallaan. On aika päättää päivän aurinkoelämä rannassa ja jatkaa pohdintoja taas joku toinen kerta! Ystävyyttä ja rakkautta kaikille. Se tuntuisi ainakin merkitykselliseltä!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: PARVEKE AJATUKSIA


Aika ihana blogata näitä mun blogijuttuja, joita en ole lukenut sen jälkeen, kun niitä olen kirjoitellut, niinkuin tämäkin 27.6.2013. Hauskaa huomata, ettei monikaan asia ole muuttunut, JUHO HAAPOJA jatkaa edelleen nyrkkeilyuraansa ja ottelee huhtikuussa Hartwall Areenalla. DANNY keikkojaan ja ollaan kuuluisan kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN kanssa menossa 1.4 Tamperelle katsomaan DANNYN keikkaa ja sitten myös 14.4 Tukholmaan Ruotsin Rock and Roll Kuninkaan JERRY WILLIAMSIN showta. MURUNI kanssa käydäään mutama päivä ROOMASSA, kaupunki täynnä historiaa, kahviloita ja sykettä! Kevät on koittanut jo senverran, että parvekkeellakin olen jo pariin kertaan istunut pienen hetken auringossa, ilman sen kummempia parvekeajatuksia ja filosofointia. Jätetään se edelleen mainiolle Filosofian Mestarille ESA SAARISELLE. Puhun tuossa vanhassa blogijutussa, että pitää olla unelmia. Joo, ehkä koskee enemmän noita nuoria joilla on elämä edessä ja suuria unelmia. Pidetään peukkua, että ne mahdollsimman paljon toteutuvat. En osaa sanoa, miten mun unelmat on toteutuneet, paljon jäi toteutumatta, mutta hyvin hyvin paljon enemmän olen tainnut silti kuitenkin saada elämässäni kuin olen unelmoinnut, rakkautta ja ystävyyttä. Olen saannut elää ja kokea monenlaisia asioita, ja olen edelleen mukana ELÄMÄSSÄ. Unelmoin edelleen pieniä asioita, pysyväni treenikunnossa ja harjoittelevani ensi kaudella taas 148 boxingtreeniä, pystyväni saavuttamaan 78 kilon painon taas kerran (nyt 93) tosin tuleva huhtikuu ei ole oikea aika aloittaa diettiä, liian paljon matkoja ja herkullisia kahviloita ja ruokapaikkoja ja nythän olen sitäpaitsi treenivapaalla, joten palataan tähän vasta 1.8 kun aloitan taas treenit boxingsalilla. Voisin kyllä unelmoida aurinkoisesta kesästä Mellstenin Paratiisiranassa ja cafe Mellstenin herkullisista possumunkeista ja italialaisista pizzoista.
En voi olla tiedostamasta, niinkuin ei varmaan kukaan, tämän maailman epävakaisuutta, terrori-iskuja, ehkä suurena unelmana voisi unelmoida, että tälläinen jollakin ihmeellisellä tavalla joskus loppuisi ja ihmiset maapallolla oppisivat elämään sovussa toistensa kanssa ja hyvä voittaisi kaiken pahuuden! Ehkä tämä UNELMA ja FILOFOINTI on liikaa ja mahdotonta ja varsinkin minulle, joka olen kuitenkin vain entinen nyrkkeilijä ja nykyinen eläkeläinen. Ehkä vielä yksi toive, pieni unelma, tapaisimme joku päivä Filosofian Mestarin ESA SAARISEN kanssa jossakin rantakahvilassa kahvikupposen äärellä ja kuulisin MESTARIN ajatuksia elämästä ja miten sitä pitäisi elää? Olen aina ollut kiinnostunut siitä, en vain ehtinyt ilmeisesti ihan oikeaoppisesti sitä toteuttamaan, kun tää on mennyt niin nopeasti, suorastaan vilahduksella tähän vaiheeseen, missä joutuu niin monille ystäville ja kavereille jättämään hyvästit. Tämä on loppusuora tai voisiko sanoa viimeiset erät menossa ilman suurempaa filosofointia. No montako erää? Ei mietitä sitä. "Matsi" jatkuu, vasen, vasen, vasenoikea, liikutaan, väistetään köysistä pois, hah, se oli makeeta, elämä on ollut makeeta, ELÄMÄ on hieno juttu...toivotaan parasta tälle maailmalle ja Rock and Rollia ( Rock and Rollin Ystäville) tämä nyt tästä PARVEKE AJATUKSIA filosofoinnista....



Vaikka otsikko on hieno PARVEKE AJATUKSIA, niin joudut ehkä pettymään sillä mitään elämää suurempia filosofisia ajatuksia tässä ei varmaankaan löydy. Sen filosofisen puolen ajatuksen jätän kyllä filosofian-mestarille ESA SAARISELLE suosiolla. ESASTA tuli mieleen että kun vähän aikaa sitten sattumalta nähtiin Stockmannin herkkuosastolla oli jälleen näkemisen riemu olemassa. Ja MURUNI otti meistä loistavan kuvankin, mutta olen sen valitettavasti hukannut kännykästäni, mutta se kuva on piirtynyt mieleeni niinkuin niin monet kuvat elämän varrelta, tapaamisista ja tapahtumista. On muuten ihana istua tässä parvekeella katsella kukka loistoa, kuunnella puiden huminaa ja katsella poutapilvien leijailua taivaalla.
Näin tuossa äsken jutun JUHO HAAPOJASTA Helsingin Sanomissa, jossa kerrottiin hänen tavoittelevan mahdollisuutta alemman raskaansarjan Maailman Mestarin titteliotteluun! Se mahdollisuus olisi parin ottelun takana. Ensimmäinen niistä olisi Roomassa viikon päästä italialaista rutinoitua konkaria vastaan. Luin että JUHO lupasi tehdä kaikkensa ottelun voittaakseen. Se on helppo uskoa. Olen ollut tilaisuudessa nähdä jo muutaman JUHON matsin ja päättäväisyys ja taistelutahto ovat kyllä aina kohdallaan. Niinpä laitankin nyt peukut pystyyn ja jään jännäämään ja toivomaan parasta mahdollista onnistumista JUHOLLE siellä Rooman illassa.
Tää on jotenkin erikoinen vaihe tätä elämää. Olet eläkkeellä, ja jos haluaa sen kuulostaa vielä kauheammalta, vanhuuseläkkeellä, niinkuin se termi kuuluu. Mutta kuitenkin, ett tunne itseäsi vielä vanhaksi. Nyrkkeily on edelleen osa sisintä ja ulkoistakin elämää. Vaikka siitä, kun itse oli aktiivi, on jo yli 40 vuotta. Siis ihan huima aika. Toisaalta olisin voinnut jo ehkä unohtaakin sen ja kaikki tapahtumatkin siellä kehässä ja kehän äärellä. Mutta rakkaus tähän lajiini on näköjään muuttumaton. Ja kaverit sieltä kiristettyjen köysien maailmasta ovat mielessä ja nautin suuresti kun olen saannut tutustua tämän päivän nyrkkeilijöihin. Kuulla heidän ajatuksiaan. Unelmiaan. Ja huomata kuinka samanlaista kaikki on kuitenkin edelleen. Kaverit ovat sympaattisia, iloisia ja täynnä elämää. Tulee mieleen edesmenneen jalkapallolegendan KAITSU PAHLMANNIN sanat, ELÄMÄ JATKUU, oli KAITSULLA tapana sanoa minullekkin usein vuosikymmenien aikana tavatesamme. Tuntuu tietenkin tuskalliselta,että niin monet sankarit ovat jo poismenneet, mutta tunnen silti iloa muistellessani heitä, heidän leijailessa ajatuksiini silloin tällöin yht`äkkiä jonkin linkin tuomana. Kesä on aina ihana. Tää lämpö, auringon paiste, lintujen sirkutus tuolla pihalla. Eikä haittaa vaikka välillä sataa ja on pilvistä. On tää kyllä erikoinen vaihe tätä elämää. Olen tehnyt vuoden treeni suunnitelman. Boxingtreenejä, lenkkeilyä ja painon pudotusta. Tunnen kuin suuri seikkailu olisi vielä edessä. Olen utelias kokemaan tulevan vuoden. Koitan seurata tämän päivän nyrkkeilijöiden edesottamuksia kehissä. Käyn konserteissa. Muutamaan on jo liputkin DANNY ja DANNYN VIIHDEMARATONIN alkuun 2.10 Lohjalle 20.10. Rock and Roll kuvakirjataiteilija MASA von ELMIN kanssa mennään Göteborgiin tsiigaamaan vielä kerran JERRY WILLIAMSIA. Ja muutama muukin juttu on suunnitteilla.
Nyt alkaa muuten aurinko tulemaan esiin tuolta pilviverhon takaa ja olisi ehkä aika lähteä Mellstenin Paratiisirantaan. Nousee tässä mieleen yksi aamu Mallorcalla joskus 70-luvulla, kun olin siellä lomaa viettämässä ja PURTSI PURHONEN tuli myös sinne mua moikaamaan. Hän oli yöllä tullut siellä yhteen hotelliin ja oltiin sovittu, että seuraavana aamupäivällä soitellaan ja sovitaan missä tavataan? No, minä kun olen aamuvirkku, niin aamiaisen jälkeen noin 07.30 soitin PURTSILLE ja sanoin... Hei, nyt tulee päivän mietelause...ON AURINKO NOUSSUT ON KIIRE RANTAAN EHKÄ SE ELÄMÄLLE JOTAIN ANTAA....ja kerroin rannan mistä minut löytää, kun sitten myöhemmin itsensä liikkeelle saa. Niinpä, näin nää ajatukset poukkoilee, muistoja, ajatuksia pois menneistä ystävistä nousee mieleen. No ehkä vielä päätän tämän ei niin filosofisen tarinani kättelyyn Göteborgissa 1967 kun tapasin SONNY LISTONIN....eli SONNY LISTONISTA elämä on kulkenut JUHO HAAPOJAAN....toivotaan parasta....se kuulostaisi hienolta... UUSI....ALEMMAN RASKAANSARJAN MAAILMANMESTARI.....SUOMESTA.....JUHO HAAPOJA....unelmille täytyy aina olla tilaa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: Honeymoon Mallorcalla

Taidan joutua kaappaamaan taas yhden vanhan BLOGIJUTTUNI päivältä 10.6.2013. Jos joku suunnittelee lomamatkaa voisin suositella menoa PALMA DE MALLORCALLE! Olen ollut siellä useamman kerran kymmenien vuosien aikana ja täytyy sanoa se paikka tuntuu aina hyvälle. Ehkä voisin tässä sanoa myös näin MURUSTANI, jonka kanssa vietimme viikon HONEYMOON viikon Mallorcalla. Tässä hiukan kuvasatoa Palma De Mallorcalta ja Ibitzalta! Taidan itsekkin aloittaa miettimään löytyisikö jokin ajankohta viikolle PALMA DE MALLORCALLA?












Palma Mallorca Bar Bosch Place Rei Joan Carles, On aamupäivä ja olemme nauttineet Muruni kanssa aamiaisen Tryp Belver Hotellissamme, joka sijaitsee Palman rantakadulla suuressa huvipursisatamassa.    















Hieno ja tyylikäs hotelli. Olemme Muruni kanssa kahden matkalla viettämässä tavallaan toista häämatkaamme. 13.6 tulee 32 vuotta siitä kun meidät vihittiin avioliittoon Hyvinkään Vanhassa puukirkossa. Silloin satoi ja sitähän sanotaan, että se tuo onnea!Ja se oli hyvin onnellinen päivä.

    Eilen käytiin Murun kanssa Ibitzalla, legendaarisella 70-luvun bailusaarella.
Katsottiin ja käveltiin tätä kuuluisaa kaupunkia ja vielä häivähdys sen hippi-ja diskoajasta heijastui siellä katukuvassa, ihmisissä jotka ilmeisesti olivat niihin aikoihin jäänneet Ibitzan lumouksen valloittamina saarelle. Ibitzalla näkyivät ökyrikkaiden huvijahdit ankkuroituina paikan satamassa. Pienet valloittavat ostoskadut ja kahvilat terasseineen. Me syötiin vanhan vihannestorin laidalla tapasvalikoima, josta tarjoilija sanoi, perfect, sen valittuamme. Iltapäivän siestaa ajoimme taxilla vanhalle Ibitzan rannalle päivää viettämään. Rannalla tytöt olivat edelleen yläosattomissa, niinkuin 70-luvulla siellä oli tapana. Se oli silloin kohahduttavaa! Tämä taitaa olla jo neljäs päivä täällä Palman kaupungissa ja istun siis yhdessä mielipaikassani, joka on tullut tutuksi jo aikaisemmilta Mallorcan matkoiltani. Tämän paikan sijainti on ihana. Valtava hyörinä ympärillä. Ihmisiä ja liikennettä. Upeimmat muotiliikkeet moderneine muotikatuineen yhdessä suunnassa. Vanha kaupunki ja historia toisessa suunnassa. Lakkaamaton espanjalainen puheensorina täyttää kahvilan terassin. Muruni lähti shoppailemaan. Toivottavasi löytää jotain kivaa. Minä taidan lähteä kohta kävelemään hotellille ja altaalle iltapäivän auringon ottoon. Nyt juuri yksi tumma saxofonisti alkaa soittamaan tämän kahvilan laidalla. Tunnelma on taas loistavan hektinen. Olen mielipaikassani! Iltapäivä sujui altaalla kirjaa lukien ja välillä katsoen huikeata Passeig Maritimen huvipursisatamaa miljoonahuvijahteineen. Välillä molskahdin altaaseen viilentymään.   Murun palatessa kaupungilta keskustan muotiliikkeistä, hän olikin löytänyt sieltä jotakin kivaa. Muunmuassa ihastuttavat kukkahousut ja siihen sopivat espanjalaiset kengät. Ilalla syötiin Placa Rei Joan Carlosin laidalla El Glassico paikassa Cappucinossa. Nautittiin hyvästä ruoasta, intialaisesta Tikka Masalasta, katseltiin hyörinää siinä ympärillämme caputzinoja juodessamme. Välillä tuntui kuin olisimme olleet muotinäytöksessä, niin turistien kuin espanjalaisten kävellessä siitä ohitsemme hienosti pukeutuneina illan viettoihinsa. Ilta oli pehmeän lämmin puolen yön aikaan takaisin hoteliin kävelessämme. Palman kaupunki on ihastuttava historiallisine linnoineen, rakennuksineen ja kaupunginosineen. Olemme kävelleet ja ihastelleet. Syönneet erillaisissa ruokapaikoissa ja tapasravintoloissa. Ravintoloiden määrä on ihan loputon. Sen kun kävelet ja valitset paikan joka miellyttää tunnelmalttaan, ulkoasultaan sekä ruokalistaltaan. Viikko on lyhyt aika että ehtisit tutustumaan Palmaan ihan kokonaan, mutta joka kerta täällä käydessäni näen jotakin uutta. Opin tuntemaan tätä kaupunkia vähän paremmin ja tunnen vieläkin, että tämä on yksi suosikki paikkojani. Ja sitä paitsi Muruni kanssa on ollut säkenöivää! Voin sanoa että Honeymoon 2. nimittämäni viikko on ollut suloisen onnistunut. 13.6 tulee siis virallisesti 32 vuotta täyteen avioliittoa Muruni kanssa ja yhä edelleen olen ihastunut häneen. Mallorca ja Muru alkavat samalla kirjaimella....TE´AMO...malttamattomana toivottaisin jo nyt hyvää hääpäivää Muru....ajattelin tätä kaikkea jo altaalla makoilessani....yksi unelma viikko unelmieni naisen kanssa taas viettetty....TE´AMO!!!