Taidan jatkaa BLOGI-juttujeni kaappausta kun taas luin yhden juttuni, jota en kirjoittamiseni 22.7.2013jälkeen ollut lukenut. Väistämättömästi nostalginen tunne tavoittaa, kun luen ja katson kuvia kavereista ja tapahtumista. Aika on mennyt hirveää vauhtia. Vuosikymmenien aikana olen tutustunut aika suureen määrään ihmisiä. Ystävystynyt ja mennyt elämää eteenpäin. Kuitenkin nyt kun luin ja katsoin tapaamistamme GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLMIN kanssa koen pienen nostalgisen kaipuun, muistan sen nuoruuden aikaisen ystävyyden, nyrkkeilykaveruuden sekä monet kilpailu-ja treenijutut silloin aikojen takaa. Tässä yksi hauska kuva niiltä ajoilta kun oltiin 1963 Seinäjoella Poikanyrkkeilyn SM-kilpailuissa:
Kuvassa vaemmalta katsoen GÖRAN SUNDHOLM, PERTTI TAIVAINEN, minä ja KARI MERONEN
Blogijuttu 2.7.2013
Loistava aamuhetki taas kotona parvekkeella aamukahvin kanssa. Olin muutaman päivän Tukholmassa MURUNI kanssa ja kävelimme, ajoimme saaristolaislaivoilla, busseilla ja metroilla Tukholman kauniissa saaristossa, käytiin linnoissa ja museoissa mm. ABBA-museossa, käveltiin Skanssenilla ja Gröna Lundissa ja jälleen kerran on vilpittömästi todettava, että Tukholma on hieno kesäkaupunki, historiaa ja vanhaa kulttuuria tämän päivän sykkeeseen lisättynä.
Tukholmassa on tietysti myös minulle paljon nostalgiaa sillä aloitinhan siellä ammattinyrkkeilijänä 11.11.1966 Johanneshovin Jäähallissa BERTIL KNUTSSONIN ja INGEMAR JOHANSSONIN tallissa. Ja tästä nostalgiasta vielä sen verran, että lähtiessämme Tukholmaan Vantaan lentokentällä tapasin pitkästä aikaa ystävän ja nyrkkeilykaverin vuosikymmenien takaa. Aina vuosilta 1960-1964 väliseltä ajalta, jolloin olimme nuoria pojanvesseleitä. Aloittaneet nyrkkeilyn. Treenasimme yhdessä, ottelimmekin kerran keskenämme ja minä hävisin. Vietimme aika paljon aikaa yhdessä myös kehän ulkopuolella. Kun olimme jotain 15-16 vuotiaita ilmoitti tämä hyvin läheinen nyrkkeilykaverini yksi kerta hänen Leppävaaran kodissaan, jossa hän silloin asui: "Harri, nyt mulla on sinulle ikävää kerrottavaa, joudun lopettamaan nyrkkeilyn, se vie liikaa aikaa, sillä olen päättänyt lukea itseni insinööriksi ja alan nyt opiskelemaan täyspäiväisesti". Se tuntui silloin minusta todella haikealta. Olimmehan olleet niin lähellä toisiamme, niin nyrkkeilyn yhdistämiä kuin kaksi nuorukaista voi olla. Olimme kumpikin voittaneet kolme poikien Suomen Mestaruutta samoissa kilpailuissa, mutta eri sarjoissa ollessamme. Mutta valinta minkä GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM silloin teki, oli varmasti oikea, sillä nyt tänä päivänä me kaikki tiedämme hänen huikeasta urastaan keksijänä, jolla on yli tuhat patenttia ympäri maailmaa ja hän on ollut yksi Suomen menestyksellisimpiä yrittäjiä oman yrityksensä kautta maailmalla. No, joka tapauksessa, tapasimme nyt lentokentällä ja se linkki joka meillä oli olemassa silloin nuorukaisina luotuna, oli olemassa. Tunsin lämpimän läihkähdyksen halatessamme toisiamme ja suurta iloa nähdä kuinka SUNTTU oli olemukseltaan ja mieleltään kuitenkin ennallaan, iloinen ja huumorintajuinen. Vielä lentokoneessa SUNTTU tokaisi minulle, "Harri, nähdään taas 47 vuoden kuluttua"!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti