TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: Siirrytään KESÄAIKAAN!

Huomenna siirrymme jälleen KESÄAIKAAN ja kohti ranta-elämää. Ja jälleen törmäsin yhteen vanhempaan blogijuttuuni 14.7.2013, jossa pohdin rantaelämän merkityksellisyyttä ja sen merkityksellisyyttä elämälle ja sitä olenko ollut yleensä merkityksellinen tässä elämässä. Hmm, nyt kolme vuotta myöhemmin voisin kyllä todeta, että odotan edelleen rantakauden alkua ja pohtimista sen merkityksellisyydestä. Tuleeko se tuntumaan vielä yhtä hyvälle, tunnnenko auringon lämmön edelleen yhtä kiehtovana ja saavutanko edelleen aurinkotranssin ja sen euforisen tilan? Sitten pohtiminen omasta merkityksellisyydestä kyllä vähenee vuosi vuodelta eikä tunnu enään niin kovin tärkeältä. Tämän päivän merkityksellisyys tuntuu kasvavan merkityksellimäksi. Eläminen tässä päivässä ja hetkessä. Ja huomenna pääsen aloittamaan sen jo tuntia aikaisemmin kun siirrytään KESÄAIKAAN!

Blogijuttu 14.7.2013

Aamulla vähän varhaisemmin, kun tulet rantaan, jossa ei vielä ole ainuttakaan ihmistä. Meri on tyyni, aurinko paistaa kuitenkin jo lämpimästi jonka tunnet ihoasi vasten. Lokit lentelevät ja tekevät syöksyjä kimaltelevaan mereen aamupalaa löytääkseen. Kaadat termarista kahvia kuppiin. Katselet ja kuuntelet tätä luonnon hiljaisuutta minkä vain lokkien ja lintujen viserrykset keskeyttävät. On keskikesä! Kesä ja rantaelämä saa pohtimaan tämän merkitystä onko rantaelämä hukkaan heitettyä aikaa vai voisiko sillä olla jotain merkitystä elämään? Olen aivan pikkupojasta saakka viettänyt kesäni merenrannalla meressä pulahdellen. Mitä se on jättänyt elämään? Hmm, vaikeaa on löytää mitään kongreettista. Olen ruskettunut kyllä kesäisin, mutta talven aikana sekin häviää, joten seuraavana kesänä olet sen suhteen taas alkuasetelmissa. Tosin päivä rannassa auringon lämmön hellimänä tuntuu kyllä hyvälle. Välillä jopa ihanalle. Välillä tunnen vaipuvani ihan aurinkotranssiin. Euforinen tila. Mutta sitäkään ei voi varastoida, mutta jonkinlainen tunne siitä jää talteen sieluun. Mutta sekin on vain häivähdys siitä tunteesta minkä voit tuntea tässä ja nyt. Jos olisin aurinkovoide, alalla voisi tästä olla jotakin hyötyä, mutta kun en ole, niin en ole taloudellisesti siis hyötynyt tästä penniäkään puhumatta euroistakaan. Joten voin puhua rantaelämästä vain kuin illusiosta. Illusiosta, joka on hetkittäin antanut tunteen jostakin maailman kaikkeuden hetkellisestä suosion osoituksesta, joka kietoo mut sen lämpimään syleilyynsä, hellii minua hetken pehmeällä lämmöllä ja tunnen hetken olevani osa sitä. Kuitenkaan en pysty vastaamaan kysymykseeni, onko tällä mitään merkitystä? Enhän oikeastaan pysty vastaamaan kysymykseen, onko omassa elämässänikään ollut mitään merkitystä? Vaikka välillä on tosin tuntunut, että olisin mukana elämässä. Olisin merkittävä ja jopa jollekin tärkeä. Mutta onkohan sekin vain illusio, niinkuin rantaelämä rannassa ilman sen suurempaa merekitystä? Rantaelämä ja elämä, en tiedä, mutta se tuntuu hyvälle. Hetkellisesti jopa merkitykselliseltä. 66 vuotta rantaelämää ja elämää, oli se sitten merkityksellistä tai merkityksellisitöntä, tää on ollut lähes loistavaa ja super-merkityksellistä minulle, vaikka se olisi vain kauniin rantapäivän tuoma illusio. Näin voin vain toivottaa kaikille muille merkityksellistä elämää, itse kullekkin omalla merkityksellä tavallaan. On aika päättää päivän aurinkoelämä rannassa ja jatkaa pohdintoja taas joku toinen kerta! Ystävyyttä ja rakkautta kaikille. Se tuntuisi ainakin merkitykselliseltä!