Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
TARINOITA HARRIN KEHÄKULMASTA: PARVEKE AJATUKSIA
Aika ihana blogata näitä mun blogijuttuja, joita en ole lukenut sen jälkeen, kun niitä olen kirjoitellut, niinkuin tämäkin 27.6.2013. Hauskaa huomata, ettei monikaan asia ole muuttunut, JUHO HAAPOJA jatkaa edelleen nyrkkeilyuraansa ja ottelee huhtikuussa Hartwall Areenalla. DANNY keikkojaan ja ollaan kuuluisan kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN kanssa menossa 1.4 Tamperelle katsomaan DANNYN keikkaa ja sitten myös 14.4 Tukholmaan Ruotsin Rock and Roll Kuninkaan JERRY WILLIAMSIN showta. MURUNI kanssa käydäään mutama päivä ROOMASSA, kaupunki täynnä historiaa, kahviloita ja sykettä! Kevät on koittanut jo senverran, että parvekkeellakin olen jo pariin kertaan istunut pienen hetken auringossa, ilman sen kummempia parvekeajatuksia ja filosofointia. Jätetään se edelleen mainiolle Filosofian Mestarille ESA SAARISELLE. Puhun tuossa vanhassa blogijutussa, että pitää olla unelmia. Joo, ehkä koskee enemmän noita nuoria joilla on elämä edessä ja suuria unelmia. Pidetään peukkua, että ne mahdollsimman paljon toteutuvat. En osaa sanoa, miten mun unelmat on toteutuneet, paljon jäi toteutumatta, mutta hyvin hyvin paljon enemmän olen tainnut silti kuitenkin saada elämässäni kuin olen unelmoinnut, rakkautta ja ystävyyttä. Olen saannut elää ja kokea monenlaisia asioita, ja olen edelleen mukana ELÄMÄSSÄ. Unelmoin edelleen pieniä asioita, pysyväni treenikunnossa ja harjoittelevani ensi kaudella taas 148 boxingtreeniä, pystyväni saavuttamaan 78 kilon painon taas kerran (nyt 93) tosin tuleva huhtikuu ei ole oikea aika aloittaa diettiä, liian paljon matkoja ja herkullisia kahviloita ja ruokapaikkoja ja nythän olen sitäpaitsi treenivapaalla, joten palataan tähän vasta 1.8 kun aloitan taas treenit boxingsalilla. Voisin kyllä unelmoida aurinkoisesta kesästä Mellstenin Paratiisiranassa ja cafe Mellstenin herkullisista possumunkeista ja italialaisista pizzoista.
En voi olla tiedostamasta, niinkuin ei varmaan kukaan, tämän maailman epävakaisuutta, terrori-iskuja, ehkä suurena unelmana voisi unelmoida, että tälläinen jollakin ihmeellisellä tavalla joskus loppuisi ja ihmiset maapallolla oppisivat elämään sovussa toistensa kanssa ja hyvä voittaisi kaiken pahuuden! Ehkä tämä UNELMA ja FILOFOINTI on liikaa ja mahdotonta ja varsinkin minulle, joka olen kuitenkin vain entinen nyrkkeilijä ja nykyinen eläkeläinen. Ehkä vielä yksi toive, pieni unelma, tapaisimme joku päivä Filosofian Mestarin ESA SAARISEN kanssa jossakin rantakahvilassa kahvikupposen äärellä ja kuulisin MESTARIN ajatuksia elämästä ja miten sitä pitäisi elää? Olen aina ollut kiinnostunut siitä, en vain ehtinyt ilmeisesti ihan oikeaoppisesti sitä toteuttamaan, kun tää on mennyt niin nopeasti, suorastaan vilahduksella tähän vaiheeseen, missä joutuu niin monille ystäville ja kavereille jättämään hyvästit. Tämä on loppusuora tai voisiko sanoa viimeiset erät menossa ilman suurempaa filosofointia. No montako erää? Ei mietitä sitä. "Matsi" jatkuu, vasen, vasen, vasenoikea, liikutaan, väistetään köysistä pois, hah, se oli makeeta, elämä on ollut makeeta, ELÄMÄ on hieno juttu...toivotaan parasta tälle maailmalle ja Rock and Rollia ( Rock and Rollin Ystäville) tämä nyt tästä PARVEKE AJATUKSIA filosofoinnista....
Vaikka otsikko on hieno PARVEKE AJATUKSIA, niin joudut ehkä pettymään sillä mitään elämää suurempia filosofisia ajatuksia tässä ei varmaankaan löydy. Sen filosofisen puolen ajatuksen jätän kyllä filosofian-mestarille ESA SAARISELLE suosiolla. ESASTA tuli mieleen että kun vähän aikaa sitten sattumalta nähtiin Stockmannin herkkuosastolla oli jälleen näkemisen riemu olemassa. Ja MURUNI otti meistä loistavan kuvankin, mutta olen sen valitettavasti hukannut kännykästäni, mutta se kuva on piirtynyt mieleeni niinkuin niin monet kuvat elämän varrelta, tapaamisista ja tapahtumista. On muuten ihana istua tässä parvekeella katsella kukka loistoa, kuunnella puiden huminaa ja katsella poutapilvien leijailua taivaalla.
Näin tuossa äsken jutun JUHO HAAPOJASTA Helsingin Sanomissa, jossa kerrottiin hänen tavoittelevan mahdollisuutta alemman raskaansarjan Maailman Mestarin titteliotteluun! Se mahdollisuus olisi parin ottelun takana. Ensimmäinen niistä olisi Roomassa viikon päästä italialaista rutinoitua konkaria vastaan. Luin että JUHO lupasi tehdä kaikkensa ottelun voittaakseen. Se on helppo uskoa. Olen ollut tilaisuudessa nähdä jo muutaman JUHON matsin ja päättäväisyys ja taistelutahto ovat kyllä aina kohdallaan. Niinpä laitankin nyt peukut pystyyn ja jään jännäämään ja toivomaan parasta mahdollista onnistumista JUHOLLE siellä Rooman illassa.
Tää on jotenkin erikoinen vaihe tätä elämää. Olet eläkkeellä, ja jos haluaa sen kuulostaa vielä kauheammalta, vanhuuseläkkeellä, niinkuin se termi kuuluu. Mutta kuitenkin, ett tunne itseäsi vielä vanhaksi. Nyrkkeily on edelleen osa sisintä ja ulkoistakin elämää. Vaikka siitä, kun itse oli aktiivi, on jo yli 40 vuotta. Siis ihan huima aika. Toisaalta olisin voinnut jo ehkä unohtaakin sen ja kaikki tapahtumatkin siellä kehässä ja kehän äärellä. Mutta rakkaus tähän lajiini on näköjään muuttumaton. Ja kaverit sieltä kiristettyjen köysien maailmasta ovat mielessä ja nautin suuresti kun olen saannut tutustua tämän päivän nyrkkeilijöihin. Kuulla heidän ajatuksiaan. Unelmiaan. Ja huomata kuinka samanlaista kaikki on kuitenkin edelleen. Kaverit ovat sympaattisia, iloisia ja täynnä elämää. Tulee mieleen edesmenneen jalkapallolegendan KAITSU PAHLMANNIN sanat, ELÄMÄ JATKUU, oli KAITSULLA tapana sanoa minullekkin usein vuosikymmenien aikana tavatesamme. Tuntuu tietenkin tuskalliselta,että niin monet sankarit ovat jo poismenneet, mutta tunnen silti iloa muistellessani heitä, heidän leijailessa ajatuksiini silloin tällöin yht`äkkiä jonkin linkin tuomana. Kesä on aina ihana. Tää lämpö, auringon paiste, lintujen sirkutus tuolla pihalla. Eikä haittaa vaikka välillä sataa ja on pilvistä. On tää kyllä erikoinen vaihe tätä elämää. Olen tehnyt vuoden treeni suunnitelman. Boxingtreenejä, lenkkeilyä ja painon pudotusta. Tunnen kuin suuri seikkailu olisi vielä edessä. Olen utelias kokemaan tulevan vuoden. Koitan seurata tämän päivän nyrkkeilijöiden edesottamuksia kehissä. Käyn konserteissa. Muutamaan on jo liputkin DANNY ja DANNYN VIIHDEMARATONIN alkuun 2.10 Lohjalle 20.10. Rock and Roll kuvakirjataiteilija MASA von ELMIN kanssa mennään Göteborgiin tsiigaamaan vielä kerran JERRY WILLIAMSIA. Ja muutama muukin juttu on suunnitteilla.
Nyt alkaa muuten aurinko tulemaan esiin tuolta pilviverhon takaa ja olisi ehkä aika lähteä Mellstenin Paratiisirantaan. Nousee tässä mieleen yksi aamu Mallorcalla joskus 70-luvulla, kun olin siellä lomaa viettämässä ja PURTSI PURHONEN tuli myös sinne mua moikaamaan. Hän oli yöllä tullut siellä yhteen hotelliin ja oltiin sovittu, että seuraavana aamupäivällä soitellaan ja sovitaan missä tavataan? No, minä kun olen aamuvirkku, niin aamiaisen jälkeen noin 07.30 soitin PURTSILLE ja sanoin... Hei, nyt tulee päivän mietelause...ON AURINKO NOUSSUT ON KIIRE RANTAAN EHKÄ SE ELÄMÄLLE JOTAIN ANTAA....ja kerroin rannan mistä minut löytää, kun sitten myöhemmin itsensä liikkeelle saa. Niinpä, näin nää ajatukset poukkoilee, muistoja, ajatuksia pois menneistä ystävistä nousee mieleen. No ehkä vielä päätän tämän ei niin filosofisen tarinani kättelyyn Göteborgissa 1967 kun tapasin SONNY LISTONIN....eli SONNY LISTONISTA elämä on kulkenut JUHO HAAPOJAAN....toivotaan parasta....se kuulostaisi hienolta... UUSI....ALEMMAN RASKAANSARJAN MAAILMANMESTARI.....SUOMESTA.....JUHO HAAPOJA....unelmille täytyy aina olla tilaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti