ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 

Eilen illalla oltiin katsomassa ELVIS elokuva EPIC: ELVIS PRESLEY IN CONSERT Kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll kuvaajan MASA von ELMIN ja puolisoimme kanssa. Ja elokuva oli SUPER HYVÄ suorastaan uskomaton. ELVIS on ja oli edelleen ainutlaatuinen. Taltioinnit hänen esiintymisistään saivat hengen salpautumaan ne oli niin hienosti taltioitu ja ne oli niin hengastyttämiä ja energisiä. On vain yksi ELVIS ja tulee olemaan ONE AND ONLY ELVIS PRESLEY,,,,,tietenkin tämä mun ylistys on aika pitkältä ajalta, kun me Masa von ELMIN kanssa tavattiin samaan kouluun mennessämme ja toisiimme tutustuessamme 1960 olimme molemmat jo ELVIS diggareita Suove-kammattuine tukkinemme....olemme olleet siis kauan ystäviä ja nähneet aika paljon konsertteja, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja MASA von ELM minua huomattavasti enemmän ja tietää kaiken ELVIKSESTÄ ja muutenkin Rock and Rollista ja musiikista ja on itsekin soittanut bassokitaraa bändissä ja kiertänyt laajasti Suomea 60-luvulla, joten 60-luvulta tähän päivään....

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta? Joo hauskaa ja arvoituksellista. Vuosi 2026 on saannut alkunsa ensimmäiseksi Madeiran lomamatkalla Muruni kanssa, joka oli loistava ja siitä toipumininen (tarkoitan lisäkiloja) ja tammikuun treenien paussia Tuulimäen boxingsalilta on ollut hiukan hidasta. Koitan kutenkin ihan pikkuhiljaa päästä taas treeninen sekä fyysiseen että mielenhallintaan tässä kevään aikana. Tänä aamuna tämä blogijuttuni tuli taas eteeni ja muistutti minua siitä että TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ on ennenkin ollut pohdintani ja ELÄMÄNMENONI ajatuksena?  No jatketaan sitä ja bloggaamista ja tarinoita ja odotetaan kevättä ja kesää sillä minä en pidä lumesta enkä  ELÄMÄNMENOSTA alle 20 asteen lämpötiloista, mutta joudun sen tietenkin hyväksymään, niinkuin elämänkin sellaisena kuin se kohdalleni osuu ja tunnen siitä kiitollisuutta.  ELÄMÄNMENOA kohti kevättä!

Tarinoita ja EÄMÄNMENOA vähän aikaisemmilta ajoilta.....

Hyvää torstaipäivää ystävät. Tänään aamulla kävin taas harrastamassa taisteluani vanhuutta vastaan ja harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla 12 erän harjoitukseni. Olen siis siirtynyt kymmenestä erästä kahdentoista erän harjoitukseen. Sitä pidän jo lähellä normaalia harjoituksena ikäni huomioon ottaen. Lokakuu on siis lähtenyt hyvin liikkeelle ja pari kutsuakin on patyyn tullut, josta sitten enemmän, kun ovat ajankohtaisia. Tässä on myös mukana vanhempaa blogijuttua, kun kerroin kuinka minua on aina kiinnostanut asia

TEE TYHJÄSTÄ MEILENKIINTOINEN ELÄMÄ  mikä nyt on hiukan liioitellusti ajateltu sillä elämähän on aina mielenkiintoinen meillä jokaisella. Se että saa olla elossa ja terveenä on jo suurta. Peilasin sitä vain tähän elämääni, jossa on ollut monenlaisia sävyjä ja tapahtumia. Olen kuitenkin aina sanonut olevani kiitollinen kokemastani elämästä. Ja tänä päivänä tunnen vain onnellsuutta perheestäni, ystävistä ja tästä elämänmenosta joka on nyt menossa. Elämähän on aina osiltaan arvoitus, mitä se tuo eteen ja mitä tapahtuu? Nyt mennään lokakuuta päivä kerrallaan, koitan käydä harjoittelemassa 3-4 kertaa viikossa. Minulla on laadittu harjitusohjelma vuoden loppuun jonka yritän toteuttaa. On maanantaiset kahvittelut cafe Torpanrannassa. Ja niinkuin sanoin parit partytkin edessä. Annan nyt elämän soljua hiljalleen päivä kerrallaan ja bloggaaan välillä, kun jotain tapahtuu, tapaan joitakin ystäviä. En kuitenkaan aio kertoa tätä kenellekkään, joka tietysti tuo eteeni mielenkiintoisen arvoituksen lukeeko kukaan näitä mun nettisivuilla olevia blogijuttuja missään vaiheessa? Olkoon tämä mun yksi TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ???

 Moi. Kesä 2025 taas lähenee  haasteineen. Minullehan se ei ole enään niin suuri, kun olen eläkkeellä ja kohta 78 vuotias. Olen tietysti jo tapani mukaan tehnyt harjoitusohjelman kesälle 2025. Sen suorittamisen merkitys ei ole mikään ihmeellinen, mutta se on mun tapani taistella vanhuutta ja kiloja vastaan. Toinen tärkeä juttu on maanantaisin HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset kavereiden kanssa Cafe Torpanrannassa.  Haluan tässä samalla toivottaa  hyvää kesää sekä kesäistä mieltä...onnellisuutta ja unelmia rauhasta koko maailmassa ja että ihmiset olisivat toisillensa hyviä ja toisiansa ymmärtäviä....kyllä olisi maailmassa paljon mitä pitäisi muuttaa ja parantaa? No minä jatkan omaa pikkuriikkistä elämääni yrittäen itse olla hyvä ihminen ja muistaa isäni sanat jotka hän sanoi useamman kerran, kun olin ihan pikku poika "Harri muista, ystävällisyys ja kohteliaisuus ei maksa mitään".....

6.6.2024 kirjoitettua....Torstai on toivoa täynnä. Me kaikki tiedämme ja olemme kuulleet tuon lauseen mikä nyt sinänsä tuntuu melkoisen merkityksettömältä. Sitä voisi kyllä toivoa joka päivään.  Maailmassa kuohuu monella tapaan ja uutiset ovat melkoisen negatiivisia. On nuorten ja vanhuksien mielen ahdiistusta. Minä taas koitan edelleen noudattaa yhtä oivaltamaani mietettä jo vuosikymmenien takaa.... TEE TYHJÄSTÄ MIELENKIINTOINEN ELÄMÄ. Sitä miten siinä olen oonistunut tai tänä päivänä onnistun on vaikea sanoa. Nyt kuitenkin, oikeastaan ainoa, mitä olen tähän kesään päättänyt on varjonyrkkeily leirini tuossa Toppelundin Areenalla eli Vihreässä Temppelissä joka on JYRKI 69:sän antama nimitys tuolle treenipaikalle. Tarkoitus on noin 15 harjoitusta per kuukausi.kesän 2024 ajan. Toukokuu meni 16.sta treenillä. Painonpudotus tuon herkullisen ja hienon Andalusian kierroksen jälkeen on menossa, mutta en ole oikein vielä saannut siihen oikeaa otetta. Se on vielä hakusessa. No näin taas tämän aikaisemmin kirjoittamani blogijutun jonka voin näin siirtää myös tähän päivään ja tähän hetkeen.....

15.1.2024 kiejoitettua....

Nämä tarinat ja muistelot vievät minut usein kymmenien ja kymmenien vuosikymmenien päähän. Toisaalta tunnen siitä hyvää mieltä sillä muistot tuovat niin paljon mieleen, isäni, ystävät sieltä kiristettyjen köysien maailmasta, joka jotenkin tuntuu vain kuuluvan elämääni, jopa vielä tänäänkin vaikka käynkin mahdotonta taistelua vanhuutta vastaan....mutta ei ajatella sitä tänään ja tämän jutun kanssa sillä en muista kuka, mutta kerran joku pyysi minua kirjoittamaan Ruskaturnauksen käsiohjelmaan luvun ja se oli tietysti ilo minulle olla mukana nyrkkeilyssä. Parin päivän päästä lähden korkeanpaikan leirille (vitsi) Puerto Ricoon Kanarialle missä kävellään paljon, vietetään päiviä Amadoresin rannalla, upea ranta, mutta odotan jo kovasti, kun palaan sieltä takasin alkaa tämän vuoden treenikausi Tuulimäen boxingsalilla taas neljästi viikossa ja silloin varmaan tunnen taas BOXING IS MY LIFE.....

SYNTYNYT NYRKKEILIJÄKSI. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä otsikkoa väärin. Tuli vain mieleeni, kun näin kirjoituksen minkä olin kirjoittanut joitakin vuosia sitten pyynnöstä RUSKA-TURNAUKSEN käsiohjelmaan. Jossain mielessä tämä kyllä pitää paikkansakin. Nyrkkeily on ollut mun lajini, mun rakastettu ja mulle rakas. Siitäkin huolimatta, että  monet muut lajit ovat Suomessa suositumpia kuin NYRKKEILY. Arvostetuimpia ja kunnioitetumpia. Minäkin kunnioitan kaikkea urheilua sekä urheilijoita lajista riippumatta. Kuitenkin uskallan sanoa; MINUN LAJINI ON NYRKKEILY!

Se on ollut NYRKKEILIJÄN ELÄMÄ! Synnyin virtuoosimaisen nyrkkeiljän poikana suoraan nyrkkeilyyn. Hän liitti mut samana päivänä kun synnyin Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. Tuli aika mun innostua nyrkkeilyyn, heikkona ja heiveröisenä pikkupoikana 13-vuotiaana. Tuntui kuin se päivä olisi vain odottanut sitä hetkeä kun aloittaisin tämän lajin. Missään tapauksessa se ei ollut helppoa. Olet YRJÖ PIITULAISEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN poika. Olen tästä kirjoittanut kirjani NYRKKEILIJÄN UNELMA. Se kertoo myös, että rakkauteni on nyrkkeily! En ole koskaan peitellyt enkä kieltänyt sitä. Kuitenkin arvostan kaikkia muita urheilulajeja ja urheilijoita, ihmisiä ja ystäviä. Tie on ollut välillä kova, mutta elämä on ollut kuitenkin onnekas. Olen saannut paljon ystävyyttä ja rakkautta. Suurimpana tänään tunnen, että mulla on perheeni, MURUNI ja lapseni JESSICA ja JERRI ja olen saannut elää. Olen 75 vuotias ja käyn edelleen treenaamassa, lyön säkkiä, palloja, varjonyrkkeillen. Rakkaus nyrkkeilyyn on olemassa, EHKÄ TUO OTSIKKO ON KUITENKIN TAVALLAAN OIKEIN?

 

E 

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Vau...tämä on niin hauska kuva "OLET AJAN TASALLA" hah, tässä iässä, kun minulla on ollut aina vaikeuksia missä iässä tahansa olla ajan tasalla? Se että olen ymmärtänyt sen arvon elää tätä kuluvaa päivää sellaisena kuin se eteeni tarjotaan. Muistan lukeneeni joskus jonkun kuuluisan ajattelijan kirjasta "ELÄMÄSSÄ ON KAKSI HUOLETONTA PÄIVÄÄ, EILINEN JA HUOMINEN". En tiedä, eletään nyt hämmentävää aikaa mitä maailmalla tapahtuu, saako ja saavatko kukaan ja ketkään sotia loppuamaan ja voisiko ihmiskunta elää joskus rauhassa keskenään? No minä koitan jatkaa pienimuotoista elämääni, treeniä Tuulimäen Boxingsalilla, seuraten lasteni elämää, nauttien elämästä Muruni kanssa ja kevättä tietysti odottaen. Mutta miten voisin olla AJAN TASALLA.....tää maailma taitaa olla liian monimutkainen minulle. Tosin tänään oli taas mun viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN päivä  ja ystäviä koolla tarinoineen. Siitä voisin kyllä sanoa OLET AJAN TASALLA se on arvokasta ainakin minun mielestäni ja myös ELÄMÄNMENOA!

     HEI ME KAHVITELLAAN....joo ollaan AJAN TASALLA....ajattelijat koolla...cafe Torpanranta

Malmitalossa MAIBELL & THE MISFIRES konsertissa kuuntelemassa rockabillyä. Kuvassa bändin super kitaristi ja monien biisien säveltäjä KAR KUNNAS loistavan konsertin jäleen.

Eilen oli taas YSTÄVÄNPÄIVÄ PARTY Munkkiniemessä "Munkkiniemen Kreivin" SEPPO PUPUTIN kutsumana ja olipa taas GRANDE PARTY hauskoja tapaamisia ja hyvää ruokaa ja yhtä sun toista hauskaa. 

  

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Hyvää keskiviikko päivää. Tänään on vapaapäivä treeneistä ja illalla vähän Rock and Rollia Malmitalossa kuvakirja taiteilijan ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN seurassa.  Olen blogannut jo todellakin sieltä 2005 saakka sattumalta ja ystäväni innostamana tänne virtuaaliseen elämään. Siis todella kauan. Vielä kauemmin olen ollut nyrkkeilyssä mukana siihenkin syntymästäni saakka kiitos isäni. Se mikä on mielenkiintoista ja ihmeellistä pidän sen harjoittelusta edelleenkin, vaikka se on vain taistelua vanhuutta vastaan ja vosinko sanoa "vanhan äijän" räpistelyä, mutta yritystä vielä on säänölliseen 3-4 kertaa viikossa harjoitteluun. Käyn sitä Espoossa Tuulimäen nyrkkeilysalilla ja oikeastaan uskaltaisin toivottaa tervetulleeksi muitakin mukaani sillä aina on mukava tavata kavereita ja ystäviä vuosikymmenien ajalta tai tutustua jopa uusiin kavereihin vielä tässä iässä, jossa ei tiedä kuinka kauan se on mahdollista. Tää elämä on arvoituksellista ja yllättävää ja on ollut niin monimuotoista. Mutta tänään se on rauhallista, pienimuotoista eläkeläisen elämää, kävelykierroksia Haukilahden rannoilla, kahvittelua maanantaisin cafe Torpanrannassa jonne myös on tervetulleita kaikki vanhat ja uudet kaverit kertomaan tarinoita ELÄMÄN MENOSTA!

                                                        Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Hyvää lauantaipäivää. Pidän tänään vapaapäivän treeneistä Tuulimäen Boxingsalilta. Voin olla taas tyytyväinen sillä kun elokuun eka päivä aloin seitsemän kuukauden paussin jälkeen Kanarialla vasemman käden parin sormen murtuman takia tein paluun salille ja aloitin taas treenini ja eilen oli 57:mäs treeni ja  tavoitteenani 75 treeniä joulukuun loppuun mennessä olen hyvässä aikataulussa ja myös tavoitteessani vuoden loppuun mennessä 78 kilon painoon noin 30:nen vuoden jälkeen on myös totetutumassa, mikäli vierailut buffetpöytien äärelä eivät näin jouluaiajan lähestyessä tapahdu liian useasti? 

Tänään olin taas aamulla viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa kahvittelussa ja  oli vapaapäivä treeneistä. Mutta huomenna taas aamulla Tuulimäen Boxingsalille jatkamaan taistelua vanhuutta vastaan. Ja mikä hauskinta olen taas normaalissa treenikunnossa viime tammikuun käteni loukkaantumisen jälkeen. Tämä vuosi tai sen alku saikin siis huonon alun treenieni suhteen. Ja nyt elokuun eka päivä, tein paluun salille ja vasen käteni on lyöntikunnossa. Vielä hiukan joudun sitä varomaan säkkiä lyödessäni ja käyttämään 12 unssin harjoitushanskoja sitä suojatakseni. Tässä onkin sitten tämän syyskauden juttu 3-4 kertaa viikossa treeniä salilla ja muina päivinä kävelylenkkejä Haukilahden rannoilla. 

Tarinaa vähän aikaisemmin.....

Olisinko voinnut uskoa, että vuosi 2025 alkaisi tällä tavalla, että normaali treenaamiseni Tuulimäen boxingsalilla siirtyisi käteni loukkaantumisen  Kanarian saaren "korkeanpaikan leirini" jälkeen muutamalla viikollla? Nyt helmikuukin on jo puolessa välissä. Ehdin tammikuun alussa käymään salilla muutaman kerran ennen Kanarialle lähtöäni ja olin täynnä intoa taas 2025 harjoitteluani ja harjoitusohjelmani tehty. Nyt kaikki sitten muuttui enkä tiedä missä vaiheessa tällä vasemmalla kädellä voi taas lyödä? Kuukauden käsi kipsissä teki kyllä sen ettei käsi taivu nyrkkiin, sormet on hellänä ja fyssarissa käynnit edessä. Tää kaikki on saannut myös epäilemään onko ikä jo saavuttanut minut ja olen vanha äijä? Koitan nyt kuitenkin ajatella ja uskoa taisteluuni vanhuutta vastaan ja keskittyä harjoitteluuni niine eväine kun siihen pystyn ja palata Tuulimäen boxingsalille treenaamaan ja aloittaa tavallaan tämä 2025 uudelleen...I COME BACK kuulostaapa tuo lause toivekkaalta ja hienolta....hah, vanhan äijän hourailua....

Vuosi 2024 on menossa kohti loppuaan ja vuosi 2025 saa alkunsa. Minulle se tarkoittaa yritystä edelleen taistella vanhuutta vastaan käymällä Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa 3-4 kertaa viikossa. Tosin aloitan sen vasta tammikuun 30 päivä. Näin ainakin suunnittelen. Käyn "korkeanpaika leirilläni" Kanarialla ennen sitä. Olen tehnyt taas harjoitusohjelmani vuodelle 2025 tietämättä jaksanko ja pystynkö sen suorittamiseen vielä. Estääkö 77 vuoden ikäni jo sen?  Joka tapauksessa BOXING on kuulunut elämääni kauan.....tässä samalla tarinaa siitä....                                                                                                                                                       

30.5.1947 samana päivänä,  kun synnyin laittoi isäni YRJÖ PIITULAINEN minut Viipurin Nyrkkeilijöiden jäseneksi. 13 vuotiaana aloitin aktiivinyrkkeilyn seurassa. En kerro enempää siitä, koska olen kirjoittanut kirjan nimeltään NYRKKEILIJÄN UNELMA nyrkkeily urastani. Aloitin KUNTONYRKKEILYN joskus 80-luvun alussa joidenkin kavereideni kanssa JYRKI HÄMÄLÄISEN rivitalon pihalla, jonne hän oli pystyttänyt nyrkkeilysäkkiä varten telineen. Kävimme lenkillä ja sen jälkeen varjonyrkkeilimme ja löimme säkkiä ja pidin pistehanskoja kundeille. Siitä kypsyi idea KUNTONYRKKELY salista, jonka avasin 6.4.1989 samana päivänä, kun GEEBEE turnaus alkoi Helsingin Urheilutalossa. Tein töitä KUNTONYRKKEILY valmentajana ja opettajana vuoteen 2009 saakka jolloin jäin eläkkeelle. Olen kuitenkin aina välillä pitänyt joillekin kavereille KUNTONYRKKEILY tunteja ja valmennusta silloin tällöin satunnaisesti. Nyt vuonna 2023 siitä, kun minusta tuli Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsen tuli kuluneeksi 76 vuotta ja siitä kun aloitin KUNTONYRKKEILYN BOXING CENTERISSÄ tuli kuluneeksi yli 40. vuotta.
.

Olen myös saanut ostettua pienen määrän NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjojani kustantajaltani, joka oli löytänyt yhden unohtuneen pahvilaatikon kustantamon varastosta.
Tätä kirjaani, jonka painos oli 4000 kpl on myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt sitä on saatavissa minulta  Kirjaa löytyy siis pieni määrä. Halutessasi ostaa kirjan ota yhteyttä.

                                                

                 

          RISTO MERONEN, ERKKI MERONEN, minä ja JARKKO PUTKONEN 

      3.2.2019 ALF "Afu" QVARNSTRÖM ja minä treenaamassa yhdessä Tuulimäen Boxingsalilla!                Me ollaan nyrkkeilykavereita jo 60-luvulta alkaen! 

      JYRKI 69 "Musta Uhka" ja minä treenaamassa Tuulimäen Boxingsalilla! Rock and Roll!!! 

                     Kalle Chydenius ja minä harjoittelemassa Tuulimäen Boxingsalilla
 

          

         5.8.2019 Tuulimäen Boxingsali jälleen aukesi ja ANTTI ÖHRLING oli treenikaverina!