HARRIN TAPAHTUMAT: Tänään Kahvitellaan

TÄNÄÄN KAHVITELLAAN niinkuin viisivuotta sitten, mutta nyt cafe Torpanrannassa. Helteet hiukan helpottivat ja ollaan taas normaalimmissa lämpötiloissa. Heinäkuun viimeinen kahvittelu ja ensi maanataina onkin sitten myös paluu Tuulimäen Boxingsalille. Viime maanantaina kävi JANI TUKIAINEN kahvittelemassa ja tuossa alla onkin hauska kuva JANISTA ja RUMPALISTA cafe Mellstenin terasillta heidän treeninsä jälkeen 30.7.2014... 

Tänään onkin sitten KAHVITTELU päivä cafe Carusellissa. Heinäkuun viimeinen helteinen kahvittelu! Tosin eilen taisin lukea iltapäivälehdistä että Superhelteet ovat tulossa? No eilen oli myös pyöräilypäivä ja pyöräilin mm. Soutustadionin mainioon Regatta kahvilaan kahville ja uunituoreen korvapuustin syömään. Herkullista! Paikkahan on yksi stadin ihanimmista mestoista. Mellstenissäkin kävin kahdestikin päivän aikana. Illalla, kun olin viennyt tyttöni futistreeneihinsä, ajoin vielä cafe Mellstenin töpötaydelle terassille istumaan ja ihailemaan tämän helteisen päivän iltaa meren äärellä. Sitten koinkin superyllätyksen, kun kaksi ex-kuntonyrkkeily valmennettavaani tuli uimasta ja kertoivat olleensa vanhassa kesäleiripaikassa treenaamassa. On aina hienoa kuulla kuinka harrastus boxingiin on jatkunut, vaikka minä en olekkaan enään aktiivisesti mukana kuin omassa treenaamisessani. Kaverit olivat RUMPALI MARKO LEHTINEN. Hänen lempinimensä tulee siitä, että hän on Hevibändi rumpali ja hänen kätensä käyvätkin kehässä ja säkkiä lyödessä nopeasti. Toinen kavereista oli RUMPALIN henkilökohtainen valmentaja, personal trainer JANI TUKIAINEN. Vaihdoimme kuulumisia ja kaikki tuntui olevan kundeilla hyvin. Sovimme että vierailen Ruskiksella treenaamassa heidän treeneissään joku kerta syksyllä, kun heidän treeniryhmällä alkavat taas vakituiset treenit!

                                        JANI TUKIAINEN & MARKO LEHTINEN

HARRIN TAPAHTUMAT: KUMMALLISTA TÄMÄ ELÄMÄ & NOSTALGIA

JOO, ONHAN TÄÄ KUMMALLISTA TÄMÄ ELÄMÄ JA NOSTALGIA?  TÄSSÄ TORSTAI ILTANA KUN OLIN TULOSSA STADISTA ESPALTA KUUNTELEMASTA ROCK AND ROLLIA, NIIN TÖRMÄÄN LAUTTASAAREN METRON LIUKUPORTAILLA KAVERIIN JOKA SANOO "HEI BOXER" ESITTELEE ITSENSÄ LAUTTASAARI SEURAN HISTORIARYHMÄN TOIMITTAJAKSI.  ANTTI MATILAISEKSI. KERTOO TYÖSTÄVÄNSÄ PARHAILLAAN LAUTTASAAREN HISTORIAA JA TIETÄÄ MUN OLLEEN "MERKITTÄVÄ" OSA SITÄ HISTORIAA, RYSSIKSEN, VIIPURIN NYRKKEILIJÖIDEN JA MUN MONIVUOTISEN KESÄHARJOITTELUN  TAKIA SIELLÄ JA EHDOTTI,  ETTÄ KÄYTÄISIIN MESTOILLA JOKU PÄIVÄ JA KERTOISIN JA NÄYTTÄISIN MISSÄ OLI SILLOIN MUN NYRKKEILYLAVA, SÄKKITELINEN JA NE 45 KIVEÄ JOITA TYÖNTELIN. OK, SANOIN, ANNOIN MYÖS KÄYNTIKORTTINI JA SANOIN SOITELLAAN. OLI KIIRE BUSSILLE, MUTTA LUPASIN MEILILLÄ LÄHETTÄÄ PARI KUVAA NIILTÄ AJOILTA, SIIS LÄHES 50 VUOTTA SITTEN. OLEN AIKAISEMMINKIN MIETTINYT OLENKO NOSTALGIAN VANKI, ENKÄ TARKOITA RADIO NOSTALGIAA JA SALSA SINISALOA, JOKA KYLLÄ VALTAA MUT VALTOIHINSA, EHKÄ JOKU PÄIVÄ LAITTAA TAAS JOHNNY HALLYDAYTA EETTERIIN. SE ON VAAN NIIN, ETTÄ TÄMÄ PÄIVÄ JA OLEVA IKÄ 72v. ANTAA JO AIKA ISON AIKAMATKAILUN MAHDOLLISUUDEN JA SATTUMAN KAUTTA TEMPAA JONNEKKIN KYMMENIEN VUOSIEN TAAKSEN VAIKKA YRITÄT KUINKA ELÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ JA TÄTÄ HETKEÄ...... TUOSSA ALLA OLEVASSA BLOGIJUTUSSA 22.7.2015 POHDIN TÄTÄ KUMMALLISTA ELÄMÄÄ JA NOSTALGIAA....EI TÄÄ NÄKÖJÄÄN MUUTU?

Eilen tapasin kaksi vanhanajan kunnollista urheilutoimittajaa. Aikamoisen uran jo tehneet ja sitä edelleen jatkamassa. Me tapasimme herrojen toimittajien JOUKO VUOLLE ja ARTO TERONEN kanssa tietysti Mellstenin Paratiisirannassa cafe Mellstenissä. Ja aiheesta JORMA "Jomi" LIMMONEN. Munhan pitäisi varoa tälläisia hienoja tapaamisia!

Sillä tälläiset tapaamisethan suistaa mut nostalgian aallonharjalle hetkessä ja sitten se on menoa aina vain pitemmälle nostalgiseen mereen, joka on laaja. Sana nyrkkeily laukaisee tunnemyrskyn! Kun siihen sitten lisätään nimiä ELIS ASK, PURTSI PURHONEN, STEN SUVIO, GUNNAR BÄRLUND, OLLI MÄKI ja niin edelleen. Se on menoa. Nostalginen tunnemyrsky jää päälle! En oikein tiedä pitäisikö mun nyt JOUKOA ja TEROA syyttää taas tästä  nostalgia myrskystä, vai vainko ymmärtää, olen määrätyllä tavalla nostalgisuuden vanki?

Nostalgisuus joka tunkeutuu tähänkin päivään.  Nyrkkeily joka liittyy jo syntymääni. 30.5.1947 kun synnyin liitti isäni mut Viipurin Nyrkkeilijäin jäseneksi samana päivänä. Helsingin Sanomissa oli pieni uutinen: Uusi tähtinyrkkeilijä on syntynyt!

Isäni YRJÖ PIITULAINEN, NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI, nyrkkeilylegenda.
Hän taisi antaa minulle nyrkkeilyn synnyinlahjaksi. Ehkä sitä silloin tietämättään?

Joka tapauksessa eilen illalla nostalgisessa tunnemyrskyssä en voinnut olla katsomatta faijani vanhoja nyrkkeilykuvia. Miettimättä tarinaa. Nettikirjaa jonka olen kirjoittanut isästäni ja antanut sen silloin julkaistavaksi BOXING.FI sivustossa, kun siellä silloin piti tätä nettisivustoa nuori ja miellyttävä MIIKA FORSSTRÖM. Se julkaistiinkin siellä nimellä YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI.

Seura-lehden HANNU TEIDER oli nähnyt sen siellä ja lukenut. HANNU TEIDER kirjoitti siitä sen olleen arvokasta historiaa ja kirjan olevan mielenkiintoinen. Sitten se ei ollutkaan yht`äkkiä enään siellä. Sain kuitenkin MIIKA FORSSTRÖMILTÄ linkin mitä kautta sen voi lukea. Eilen sitten laitoin linkin Facebook sivulleni ja yllätys, yllätys, tänään iltapäivällä istuessani Ison Omenan cafe Retrossa pysähtyy herrasmies kohdalleni ja kertoo eilen nähneensä linkin Facebook-sivulllani. Hän kertoo tavanneensa isäni. Sanoi hänen olleen herrasmies. Kerron että niin boxarit siihen aikaan olivat. Niin ja eiköhän he antaneet meillekin vaikutteita siihen. Hmm, sitten aloin miettimään, Kyllä isäni ansaitsisi kirjan huikeasta ja loistavasta nyrkkeilyurastaan ihan oikeasti, eikä vain näin netissä. No mulla olisi tässä ihan valmis kässäri, olis hienoja kuvia. Kukahan olis kiinnostunut sen julkaisemaan? Vaikka tämä saattaa kyllä olla vain mun nostalgisen tunnemyrskyn aikaansaannoksia? Ei pitäisi puhua nyrkkeilystä, muistella loistavia nyrkkeilykavereita, mestareita ja nyrkkeilytähtiä. Sankareita minulle. Ne vaikuttavat minuun vieläkin liiaksi! Parempi elää vain tätä päivää rauhassa. Kahvitellen jossakin merenranta terassilla antaen auringon säteiden hyväillä minua. Koittaa unohtaa nostalgia ja nyrkkeily! Mahdotanta?

HARRIN TAPAHTUMAT: PAINEITA!

PAINEITA...otsikko saa tietysti ajattelemaan, että nyt aamu-TV:ssä luvataan yli 30 asteen lämpötilaa tänne Suomeen. Mutta kun olin juuri Mallorcalla jossa lämpötila nousi 40 +asteeseen, ja siitäkin selvittiin, niin en ole siitä huolestunut. Nämä paineet ja otsikko on neljän vuoden takaa, kun salitreeni läheni ja olin huolissani miten treeni tulisi menemään kesän ja paussin ja kesäkilojen jälkeen. Nyt tänä kesänä ei ole vielä paineita treenaamisesta sillä siihen on vielä kaksi viikkoa aikaa. Tosin noiden kilojen kanssa on edelleen paineita. Olen nyt viime päivinä koittanut olla vegetaarisella linjalla, syömällä kaura-jäätelöä mansikoiden kanssa, mutta tuntuu kuin tämä vegetaarinen kaurajäätelö paketti iltapalana ei pudottaisi painoa. No keksin kyllä vielä ratkaisun ja oikean ruokavalion....luultavasti? Tänään maanataina kahvitellaan taas kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja kuulen tarinoita menneeltä viikolta ystäviltäni, jotka elävät säihkeen ja glamourin sävyttämää elämää. Joten viikko alkaisi ilman suuria paineita....kaksi viikkoa aikaa treenikauden alkuun....


22.7.2015 kirjoitettua
Istun jälleen partsilla aamukahvin ja lihapasteijan kanssa. Aamu näyttää aurinkoiselta. Olen käynnyt jo pienen kävelylenkin tyttöni dogin MILON kanssa. Itseasiassa ihanan rauhallinen aamu. Katson vihreänä edessäni avautuvaa luontoa. Hmm, voisin hakea toisen kupin kahvia ja toisen lihapasteijan kun maistuu niin hyvälle. Pieni hetki! No niin jatketaan. Huomaan, että ajatukseni täyttää jo ensi maanantaina alkava treenikauteni ja paluu Tuulimäen Boxingsalille. Mulla on ollut nyt pitkä paussi sieltä.

Olen aika kauhuissani. Jaksankohan edes sen normaalin treeniohjelmani 13 erää? Tuskin. Lähteekö vasensuora säkkiin vielä terävästi. Tuskin.Olen ostanut uuden hienon digitaalisen vaa`an punnitsemistani varten. Hah, nyt en kyllä uskalla ottaa edes sitä vielä paketista. Ties vaikka kaikki digitaaliset lukemat menisivät epäkuntoon ja mun on vaikea uskoa, että mä olisin niin paljon LIHONNUT? Ehkä on parempi odottaa muutama kuukausi ennenkuin katsoo totuutta silmiin, eli digitaalisia painoindexiä uudelta vaa`alta! EU kamppailee paineiden alla Kreikan ja muiden ongelmien kanssa ja mnä puolestani tunnen myös paineita paluusta ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIELLENI. Tässä on selvästi jotain samaa Kreikan kanssa. Ei millään haluaisi nyt hyväksyä velvoitteita eikä pakoitteita, joita paluuni ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielle vaatisi.

Ja huomenna olisi taas kahvittelu Cafe Carusellissa KAHVI KAVEREIDEN kanssa parin viikon paussin jälkeen, kun olin siellä MALAGASSA viettämässä Muruni kanssa lomaa. Torstaina YLEN JOUKO VUOLLE haluaa haastatella minua JOMI LIMMOSESTA johonkin ohjelmaan. No kuulen siitä sitten torstaina enemmän. Aihe JOMI LIMMONEN on hyvä ja saa hyviä muistoja mieleen, siitä kun oltiin vielä hoikkia.

Sitten on vielä pakko suositella, ennenkuin joudun sinne ASKKEETTISUUDEN ja KURINALISUUDEN TIELLENI, jos käytte Pariisissa, niin käykääpä ihmeessä ravintolassa LA COUPOLESSA. Me käyttiin siellä kuuluisan kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN kanssa syömässä Chateaubriadit. Kyllä oli maistuvat.

HARRIN TAPAHTUMAT: PALUU ARKEEN?

Miten ihmeessä PALUU ARKEEN voi olla niin vaikeata? Kun luen neljä vuotta sitten paluutani Malagasta niin en huomaa paljoakaan eroa nyt paluusta Mallorcalta. Tunnen samoin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan! En nyt muistele enempää viime viikkoa Malorcalla 40 asteen lämmössä ja herkullisia ruokia ja Banana Splittejä. Totean vain hieno viikko. Se mikä pisti silmään tuossa viiden vuoden takaisessa jutussa oli, että olin ollut koko sen hetkisen vuoden laihdutuskuurilla. Hmm, ei sekään ole muuttunut. Olin ansiokkaasti nyt pystynyt ennen matkaa karistamaan hyvän määrän kiloja, mutta tuo viikko Mallorcalla toi kyllä muutamia kiloja taas takaisin, vaikka luulin laihtuneeni matkalla. No nyt yritän taas toipua matkasta. Löytää arkipäivän ja tehdä paluun arkeen. Tosin Tuulimäen Boxingsalin avautumiseen menee vielä kolme viikkoa, joten on kolme viikkoa aikaa toipua ja koittaa palauttaa painoindeksi siihen mikä se oli ennen Mallorcan matkaa. Ei siis herkkuja, ei buffetpöytiä ja on pyrittävä eristätymään noista glamourin ja suihkuseurapiireissä liikkuvista ystävistä, käveltävä vain Espoon Haukilahden ja Mellstenin rantoja ja etsittävä KURINALAISUUDEN ja ASKEETTISUUDEN TIETÄ tai ainakin sen alkupäätä.

15.7.2015 kirjoitettua....
Niinhän se on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vierailu MALAGAN huumaavan kuumassa ja huippu tyylikkäässä kaupungissa ja sen MALAGUETA rannalla. En aio tehdä tämän kummempaa matkaraporttia vaan tyydyn vain toteamaan hieno viikko.

Nyt alkaa siis PALUU ARKEEN. Yksinkertaiseen elämään. Se alkoikin tänään tyttäreni koiran ulkoiluttamisella Mellstenin Paratiisirantaan merenrantaan pitkin. Kahvi parvekkeella, jossa joudun toteamaan, että päivä on pilvistymässä ja 34 asteen lämpötila auringonpaisteessa MALAGUETTAN rannalla vaihtuu nyt hiukan alempiin lämpötiloihin. En oikeastaan osaa nyt sanoa mitään tulevista päivistä. Mun on ensin löydettävä takaisin taas henkisesti tähän arkipäivään ja PALUU ARKEEN. Viikko aivan uskomattomien hyvien ruokapaikkojen maailmassa, Alkaen aamun hotellimme loistavan aamiaipöydän antimilla ja illat päättäen MALAGAN vanhankaupungin uskomattomissa ravintoloissa herkullisia ruokia syöden teki sen, että jokunen kilo taas tuli lisää. On tää todella vaikeata. Olen ollut jo koko vuoden 2015 laihdutuskuurilla ja paino vaan nousee eikä putoa ollenkaan. Täytyy oikein alkaa miettimään, että pitäisikö jotenkin,, muuttaa tuota mun ruokailutottumuksia ja jättää BANANA SPLIT jäätelöannokset vähemmälle. Etsiä taas jostakin ihmeestä se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIE? Joku sanoi kyllä ettei se löydy Espoosta? Ja yksi mikä haittaa tämän tien löytymistä ja laihdutuskuurin alkamista on kyllä nuo mun glamourin keskellä elävät ystäväni buffet pöytineen. En halua mainita nimiä, mutta tiedätte, että he ovat suihkuseurapiirissä luxuselämää viettävä kavereita. Mun täytyy kai yrittää nyt erakoitua tänne Espoon rannoille ja välttää näitä ystäviä. Viettää harmaata ja väritöntä sekä yksinkertaista elämää. Palata parinviikon päästä taas Tuulimäen Boxingsalille treenien pariin, monta kymmentä metriä maan alle yksinäisyyteen ja askeettisuuteen. Älkää siis ihmetelkö, jos ette kuule minusta mitään ja FACEBOOKISSA ei näy päivityksiä, koska minun on pakko välttää kaikkia näitä glamourin ja säihkeen keskellä eläviä ystäviäni ja tehdä PALUU ARKEEN!

HARRIN TAPAHTUMAT; HYVIÄ UUTISIA

Tasan seitsemän vuotta sitten kirjoitin että olin palannut Mallorcalta takaisin Espooseen ja olin hämmentynyt täällä olevasta lämpötilasta ja viileydestä. No nyt olen myös palannut Mallorcasta noin 35-40 asteen lämmöstä. Aamu-uutiset kertovat säästä joka olisi hiukan viileä ja jopa sateinen. No eipä tässä auta, maassa maan tavalla. Tänään kahvittelen taas KAHVI KAVEREIDEN kanssa cafe Torpanrannassa...saapa nähdä tuleeko ketään, kun on loma-aika parhaimmillaan. Yksi hieno uutinen silloin seitsemän vuotta sitten, oli  maratoonarimme ja Hawaijin Prinssin  ARI WISKARIN voittoisa maratooni Maurituksella. Tietääkseni hän on jo palannut takaisin Mauritukselta. yksi huono uutinen oli ROBERT HELENIUKSEN tappio ottelussaan Amerikassa. Nuo tappiot nyrkkeilykehässä voittoihin tottuneella nyrkkeilijällä ovat aina raskaita ja saavat pohtimaan lopettamista ja siirtymistä elmässä uuteen vaiheeseen. ROBERT HELENIUSKIN varmaan nyt miettii vieläkö jatkaa vaiko alkaisiko uuden vaiheen elämää? Oli ratkaisu mikä tahansa toivon parasta mahdollista elämää ja onnellisuutta tuleville vuosille.

15.7.2012 kirjoitettua....
Olen nyt palannut jälleen takaisin matkalta Espooseen ja Matinkylään. Se on ollut hiukan hämmentävää, täällähän on koleata, harmaata ja sateista. Odotin että palaisin aurinkoiseen Espooseen ja Mellstenin Paratiisirantaan jatkamaan Mallorcan aurinkoelämää. Mutta mitä vielä. Onneksi sain maailmalta hyviä uutisia. Mauritiukselta, jostakin Karibian seuduilta, tämä "Hawaijin Prinssi" ARI WISKARI, oli ollut juoksemassa siellä maratoonia ja hän lähetti minulle kuvan siitä, että häntäkin vanhempi maratoonari on löytynyt ja oli mukana siellä. Kuvassa mikä on tässä mukana on vasemalla 101 vuotias Intialainen Heraa SING ja meidän Suomesta oleva ARI WISKARI! Ja kaiken lisäksi ARI viestitti voittaneensa sarjansa MAURITIUKSEN MARATOONILLA ja kertoi jäävänsä seuraaviksi kuukausiksi juhlimaan sitä voittoa Mauritiukselle trooppiseen lämpöön, sillä voitto taisi tuoda AW:lle aikamoisen palkkion! Pidä hauskaa ARI ja nauti auringosta, sillä täällä sataa, sataa, sataa...nähdään joskus syksyllä tai talvella!