HARRIN TAPAHTUMAT: KUMMALLISTA TÄMÄ ELÄMÄ & NOSTALGIA

JOO, ONHAN TÄÄ KUMMALLISTA TÄMÄ ELÄMÄ JA NOSTALGIA?  TÄSSÄ TORSTAI ILTANA KUN OLIN TULOSSA STADISTA ESPALTA KUUNTELEMASTA ROCK AND ROLLIA, NIIN TÖRMÄÄN LAUTTASAAREN METRON LIUKUPORTAILLA KAVERIIN JOKA SANOO "HEI BOXER" ESITTELEE ITSENSÄ LAUTTASAARI SEURAN HISTORIARYHMÄN TOIMITTAJAKSI.  ANTTI MATILAISEKSI. KERTOO TYÖSTÄVÄNSÄ PARHAILLAAN LAUTTASAAREN HISTORIAA JA TIETÄÄ MUN OLLEEN "MERKITTÄVÄ" OSA SITÄ HISTORIAA, RYSSIKSEN, VIIPURIN NYRKKEILIJÖIDEN JA MUN MONIVUOTISEN KESÄHARJOITTELUN  TAKIA SIELLÄ JA EHDOTTI,  ETTÄ KÄYTÄISIIN MESTOILLA JOKU PÄIVÄ JA KERTOISIN JA NÄYTTÄISIN MISSÄ OLI SILLOIN MUN NYRKKEILYLAVA, SÄKKITELINEN JA NE 45 KIVEÄ JOITA TYÖNTELIN. OK, SANOIN, ANNOIN MYÖS KÄYNTIKORTTINI JA SANOIN SOITELLAAN. OLI KIIRE BUSSILLE, MUTTA LUPASIN MEILILLÄ LÄHETTÄÄ PARI KUVAA NIILTÄ AJOILTA, SIIS LÄHES 50 VUOTTA SITTEN. OLEN AIKAISEMMINKIN MIETTINYT OLENKO NOSTALGIAN VANKI, ENKÄ TARKOITA RADIO NOSTALGIAA JA SALSA SINISALOA, JOKA KYLLÄ VALTAA MUT VALTOIHINSA, EHKÄ JOKU PÄIVÄ LAITTAA TAAS JOHNNY HALLYDAYTA EETTERIIN. SE ON VAAN NIIN, ETTÄ TÄMÄ PÄIVÄ JA OLEVA IKÄ 72v. ANTAA JO AIKA ISON AIKAMATKAILUN MAHDOLLISUUDEN JA SATTUMAN KAUTTA TEMPAA JONNEKKIN KYMMENIEN VUOSIEN TAAKSEN VAIKKA YRITÄT KUINKA ELÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ JA TÄTÄ HETKEÄ...... TUOSSA ALLA OLEVASSA BLOGIJUTUSSA 22.7.2015 POHDIN TÄTÄ KUMMALLISTA ELÄMÄÄ JA NOSTALGIAA....EI TÄÄ NÄKÖJÄÄN MUUTU?

Eilen tapasin kaksi vanhanajan kunnollista urheilutoimittajaa. Aikamoisen uran jo tehneet ja sitä edelleen jatkamassa. Me tapasimme herrojen toimittajien JOUKO VUOLLE ja ARTO TERONEN kanssa tietysti Mellstenin Paratiisirannassa cafe Mellstenissä. Ja aiheesta JORMA "Jomi" LIMMONEN. Munhan pitäisi varoa tälläisia hienoja tapaamisia!

Sillä tälläiset tapaamisethan suistaa mut nostalgian aallonharjalle hetkessä ja sitten se on menoa aina vain pitemmälle nostalgiseen mereen, joka on laaja. Sana nyrkkeily laukaisee tunnemyrskyn! Kun siihen sitten lisätään nimiä ELIS ASK, PURTSI PURHONEN, STEN SUVIO, GUNNAR BÄRLUND, OLLI MÄKI ja niin edelleen. Se on menoa. Nostalginen tunnemyrsky jää päälle! En oikein tiedä pitäisikö mun nyt JOUKOA ja TEROA syyttää taas tästä  nostalgia myrskystä, vai vainko ymmärtää, olen määrätyllä tavalla nostalgisuuden vanki?

Nostalgisuus joka tunkeutuu tähänkin päivään.  Nyrkkeily joka liittyy jo syntymääni. 30.5.1947 kun synnyin liitti isäni mut Viipurin Nyrkkeilijäin jäseneksi samana päivänä. Helsingin Sanomissa oli pieni uutinen: Uusi tähtinyrkkeilijä on syntynyt!

Isäni YRJÖ PIITULAINEN, NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI, nyrkkeilylegenda.
Hän taisi antaa minulle nyrkkeilyn synnyinlahjaksi. Ehkä sitä silloin tietämättään?

Joka tapauksessa eilen illalla nostalgisessa tunnemyrskyssä en voinnut olla katsomatta faijani vanhoja nyrkkeilykuvia. Miettimättä tarinaa. Nettikirjaa jonka olen kirjoittanut isästäni ja antanut sen silloin julkaistavaksi BOXING.FI sivustossa, kun siellä silloin piti tätä nettisivustoa nuori ja miellyttävä MIIKA FORSSTRÖM. Se julkaistiinkin siellä nimellä YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI.

Seura-lehden HANNU TEIDER oli nähnyt sen siellä ja lukenut. HANNU TEIDER kirjoitti siitä sen olleen arvokasta historiaa ja kirjan olevan mielenkiintoinen. Sitten se ei ollutkaan yht`äkkiä enään siellä. Sain kuitenkin MIIKA FORSSTRÖMILTÄ linkin mitä kautta sen voi lukea. Eilen sitten laitoin linkin Facebook sivulleni ja yllätys, yllätys, tänään iltapäivällä istuessani Ison Omenan cafe Retrossa pysähtyy herrasmies kohdalleni ja kertoo eilen nähneensä linkin Facebook-sivulllani. Hän kertoo tavanneensa isäni. Sanoi hänen olleen herrasmies. Kerron että niin boxarit siihen aikaan olivat. Niin ja eiköhän he antaneet meillekin vaikutteita siihen. Hmm, sitten aloin miettimään, Kyllä isäni ansaitsisi kirjan huikeasta ja loistavasta nyrkkeilyurastaan ihan oikeasti, eikä vain näin netissä. No mulla olisi tässä ihan valmis kässäri, olis hienoja kuvia. Kukahan olis kiinnostunut sen julkaisemaan? Vaikka tämä saattaa kyllä olla vain mun nostalgisen tunnemyrskyn aikaansaannoksia? Ei pitäisi puhua nyrkkeilystä, muistella loistavia nyrkkeilykavereita, mestareita ja nyrkkeilytähtiä. Sankareita minulle. Ne vaikuttavat minuun vieläkin liiaksi! Parempi elää vain tätä päivää rauhassa. Kahvitellen jossakin merenranta terassilla antaen auringon säteiden hyväillä minua. Koittaa unohtaa nostalgia ja nyrkkeily! Mahdotanta?