torstai 16. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 16.9.2021

Tänään torstaina kävin taas treenaamassa treenini Tuulimäen Boxingsalilla ja silmiiini osui taas blogijuttu tasan 11 vuotta sitten. Olin myös silloin tullut treenaamasta Tuulimäestä. Mutta kun luin että olin treenannut 16 erän harjoituksen ja tänään treenasin vain 10 erää.... ei voi mitään, mutta nousee mieleen... onko kuntoni huonontunut.... ikä alkaa painaa? Vai voisiko olla niin että kun Tuulimäen boxingsali on ollut mun ikäiseltä kiinni koko vuoden, niin harjoittelemattomuus vain selittäisi tämän pienenmmän erämäärän? No onpa tässä taas tavoitetta, tuleeko päivä jolloin 16. erän treenisessio menee taas normaalisti? Treenailen pikkuhiljaa ja lisäilen pari erää välillä jossakin vaiheessa, niin katsotaan nyt sitten mikä päivä on 16 erää mahdollista!

16.9.2010 kirjoitettua.....
Onpa hieno tunne. Istun Tapiolan Waynes Coffeessa. Edessäni iso kuppi kahvia ja kanakolmioleipä. Istun ikkunapöydässä ja katson auringonpaisteista päivää, tuossa ulkona ohi käveleviä ihmisiä. Tulin juuri Tuulimäen boxingsalilta treenaamasta 16 erän hikitreenin. Ja kylläpä tuntui hyvältä! Nyrkkeily on edelleen se mun juttu. Se juttu mistä pidän. Taidan sanoa sen usein, mutta koska olen itsekin ihmeisäni siitä, että vielä monien vuosikymmenienkin jälkeen se tuntuu hyvältä, niin se ihmetyttää. On kuin joka kerta odottaisin, ettei tää treenaaminen enään tunnu hyvältä. Ettei se tunnukkaan tältä, kuin se nyt tänäänkin tuntui. No ehkä se fyysinen puoli sanoo itsensä joku päivä irti, eikä suostukkaan enään vaatimuksiini 16 erän boxingtreenistä? No sitten taidankin keskittyä vain rantaelämään jossakin missä on lämmintä ja aurinko paistaa kuumasti, niin ehkä se korvaa sitten tämän puolen. Toivottavasti siihen menee kumminkin vielä kauan! Muuten aika tästä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoen menee ihan liian nopeasti. Viikot vilahtavat silmänräpäyksessä.  Näin taas tänään ja palaan KEHÄKULMAANI mahdollisimman pian!
                                                             Tässä treenataan vuonna 2010

                                                        Tässä ollaan kehässä vuonna1967


maanantai 13. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 13.9.2021

Välillä tuntuu kuin en voisi muuttaa mitään aikaisemmin kirjoittamisestani vaan yhtyä siihen ajtukseen mitä olen silloin pohtinut ja lisätä loppuun vain pari kuvaa tästä päivästä ja tuntea kiitollisuutta että vielä on mahdollisuus tavata ystäviä, ihmisiä vuosikymmenien takaa, jotka ovat jollakin tavalla liittyneet elämääni, tervetuloa katsomaan  tätä ELÄMÄN LÄHDETTÄ!


2013 mietin blogikirjoituksessani, että olenko löytänyt ELÄMÄN LÄHTEEN vai onko se vain joidenkin asioiden ja nostalgian siirtymistä tähän päivään? No viime maanantaina, kun kaikessa rauhassa juttelimme DANNYN kanssa ilmestyi taaksemme yht`äkkiä ELVIS! Oli viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa. No kahvittelu kavereiden kanssa jatkuu ja NOSTALGIA (en tarkoita nyt Radio Nostalgiaa) on läsnä vuosikymmenien muistoissa, kaveruudessa, yhteisissä tapahtumissa, ollaan koulukavereita, samoilta kulmilta, bändi, nyrkkeily, tai duunikavereita, samassa sateessa ja torilla tavattuja. Se mitä sanon tästä tapaamisista se on TUHANSIEN TARINOIDEN AARREARKKU!  Joten jatketaan tätä käymistä ELÄMÄN LÄHTEELLÄ! Ehkä JOHNNY HALLYDAYKIN ilmestyy joku päivä cafe Torpanrannalle tai sitten SALSA SINISALO soittaa taas joku maanantaiaamu JOHNNYA Radio Nostalgiassa. Mistä sitä tietää?

 18.9.2013 kirjoitettua.....
ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Mitä on nostalgia? Onko se vain jotakin ja joidenkin asioiden siirtymistä tähän päivään? Jos ajattelen esimerkiksi kahvilakulttuuria, niin 60-luvun alusta alkaen Stadin ja minunkin suosikki kahviloitani olivat cafe Ursula Kaivopuistossa, cafe Succes Korkeavuorenkadulla ja cafe Kappeli Esplanadinkadulla Kauppatorin puoleisessa päässä. Tänä päivänä nämä kahvilat ovat edelleen suosittuja niin Stadilaisille kuin Stadissa vieraileville turisteillekin. Tietysti Stadi on saannut kymmeniä uusia kahviloita näiden lisäksi ja kahvilakulttuuri on saannut suuremmat mittasuhteet kuin 60-luvun alussa. Silti jollakin lailla se kahvilakulttuuri ei ole paljonkaan muuttunut minun kohdallani sieltä 60-luvulta. Treffaan edelleen kavereita ja uusia tuttavuuksia kahvikupposen äärellä. Yhtenä päivänä tässä kävellessäni kohti cafe Kappelia, jossa maanantai aamupäivisin treffaan kavereita, ystäviä ja uusia tulevia ystäviä ajatuksiini hiipii, OLENKO LÖYTÄNYT ELÄMÄN LÄHTEEN?
 

Aloin ajattelemaan tätä kahvitteluporukkaa. Joitakin olen tuntenut 60-luvun alusta saakka. On koulukavereita, nyrkkeilykavereita, duunikavereita, samoilla kulmilla asuneita, on uusia kavereita, joihin olen tutustunut vasta nyt viimeisinä vuosina. Tulee ihmisiä joita tapaan vasta ensi kerran. Tässä viime vuosina kahvittelemassa on käynnyt reilusti yli sadan mitä erillaisimpia kavereita ja ystäviä. Nyt tulee se POINTTI, niinkuin ESA SAARINEN sanoisi, jokaisella ihmisellä, kaverilla ja ystävällä on oma SUURI elämän tarinansa. SUURI sillä sehän on jokaisen kohdalla hänen oma elämänsä! Tästä nousikin siis mieleeni ihan väkisin, että taidan olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ? Tunnen että olen kiinnostunut kuulemaan jokaisen oman elämän tarinan, mitä ja miten elämä on mennyt? Siellä suuressa joukossa se on ehkä vähän vaikeaa, mutta saatanpa silti haluta ihminen kerrallaan, haluta kuulla hänen elämänsä tarinansa. Sieltä 60-luvun nostalgiasta siirrettynä tähän päivään. Taidan todella olla ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!!! Laitanpa nyt tähän joitakin tämän ELÄMÄN LÄHTEELLÄ cafe Kappelissa syyskuun alusta käynneitä, ilman sen suurempia esittelyjä, mutta uskokaa, heillä jokaisella on olemassa oma SUURI TARINANSA, HEIDÄN OMA ELÄMÄNSÄ!
 
                          PEKKA HJELT, UFFE FJÄDER ja ERKKI KOSKINEN
 
                                        MATTI LEHTO ja HANNU JAKOBSSON
 
                          MARKKU LINDSTRÖM ja EKKU PELTOMÄKI
 
                                                      ORVO VILLO ja JARMO MERIÄ
 
                      ORVO VILLO, HEIKKI MAKKONEN ja TIINA TAPIOVAARA
 
                                      SIMO SALONEN ja ERKKI DAMMERT
 
                                  JUHA SAUNAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN
 
                          SEPPO PIITULAINEN, RISTO KUUSIOLA ja JULLE JÄRVINEN
 
                                   HEIKKI MÄKINEN ja ESA LEHTOSAARI
 
                                      ELISA VARILA ja LIISA-SISKO OJANEN
 
                                         KIMMO LUJA ja HARRI PIITULAINEN
 
                                       NALLE ABRAHAMSSON ja JUHANI HEIKKILÄ
 
                                      KALLE SÄÄSKILAHTI ja JULLE JÄRVINEN
 
                                     OMPPU OMENAMÄKI ja KAI JÄÄSKELÄINEN
 
                                      ERKKI TANNINEN ja PERTTI PAJUNEN
 
                                        JUHA SAUNAMÄKI ja ESA MALM

 
Cafe Torpanrannassa 13.9.2021 kaverit taas kahvittelemassa. Nuo aikaisemmin kirjoittamani pitänee             myös tänään paikansa ja saa tuntemaan että olemme ELÄMÄN LÄHTEELLÄ!




lauantai 11. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 11.9.2021

Niin tuossa vasemmalla on kuva 10 vuotta sitten. On pakko todeta, että kymmenen vuotta muuttaa ihmistä. Vaikka muuten asiat ja ajatukset saattavat myötäillä edelleen silloisiakin ajatuksia ja toimintoja. Pohdin silloin kuinka tärkeätä on tavata ystäviä, kavereita ja tutustua jopa uusiin kavereihin ja olin tehnyt uuden otsikon blogisivulleni MENNÄÄN KAHVILLE....niin kyllä tämä pätee vielä tänäänkin ihan hyvin!



11.9.2011 kirjoitettua....
Hyvää huomenta ystävät ja hauskaa lauantaipäivää. Ulkona näyttää olevan ihana aurinkoinen päivä. Kukat parvekkeella yhä kukkivat. Siis kaunis syyspäivä. Huomasit varmaan uuden otsikon? MENNÄÄN KAHVILLE tuntui niin sopivalta tähän päivään ja aikaan jota nyt elän. Perjantai päivän kahvittelusta cafe Carusellissa on muodostunut todella miellyttävä päivä tavata ystäviä, kavereita sekä tutustua myös uusiin tuttavuuksiin joita joku silloin tällöin tuo mukanaan kanssamme kahvittelemaan. On hauska huomata se positiivisuus ja ilo, joka leijuu läsnä. Elämänhalu ja asenne uusiinkin asioihin on vahva! Tämä saa aina minutkin ajattelemaan tätä elämää. Miten sitä on elännyt ja miten sitä pitäisi nyt elää? Uskoisin, että eletystä elämästä on ollut jo tarpeeksi juttuja eikä se enään siitä muuksi muutu. Mutta tämä päivä ja huominen on kaikki uutta ja ennen kokematonta. Siitä täytyy iloita, sitä täytyy jakaa muillekkin jos se on mahdollista? Ehkä tuo otsikkoni MENNÄÄN KAHVILLE on hyvä aloitus siitä. Tapaaminen ihmisen, ystävän, kaverin ja uudenkin tuttavuuden kanssa on arvokas asia. Kuulla asioita, tapahtumia, ajatuksia elämästä ja elämän kulusta. Se antaa paljon ja muodostaa ehkä tavoitteita tulevalle aikajaksolle mitä itse kukin nyt elää. Joten tällä tavalla käynistän syyskauden itselleni ja otan teidät kaikki siihen mukaan, MENNÄÄN KAHVILLE, tarinoidaan ja vaihdetaan kuulumisia. Nyt minulla on tänään vapaapäivä harjoituksistani ja ajattelin nyt aamupäivän aikana kävellä Mellstenin Paratiisirantaan juomaan kupin kahvia ja tsekkaamaan olisiko kesän jäljiltä joitakin RANTAKUNINKAALLISIA myös sattumoisin tulossa sinne käymnään. Iltapäivällä viiden aikaan mennään MURUNI kanssa Stadionille katsomaan SUOMI-RUOTSI yleisurheilumaaottelua. En tiedä miten eilinen päivä meni, mutta uskon Suomen kukistavan Ruotsin niin naisissa kuin miehissä! Saapa nähdä osunko oikeaan! Eilen alkoi Italian liiga ottelulla AC MILAN vs LATZIO joka päättyi 2-2, AC MILAN oli viime kauden Italian liiganestari. Miten käy tänä vuonna? Näin tänään ja MENNÄÄN KAHVILLE jatkuu lähes päivittäin, joten ota kuppi kahvia ja tule mukaan!

    Stadikalla silloin kymmenen vuotta sitten Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelun tauolla tapasimme          juoksumestarin ja valloittavan persoonallisuuden JUHA VÄÄTÄISEN kanssa. Iloinen tapaaminen!

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 8.9.2021

On mielenkiintoista ja arvokasta, että ESA HEINONEN todellinen sporttimies, ex-voimisteluopettaja, uimahyppääjä, HJK.n ja Suomen Jalkapallomaajoukkueen fysio, on ollut ihan pikkukundista saakka ystäväni. Olemme seikkailleet ja kokeneet paljon hauskoja hetkiä nuoruutemme aikana. Nyt meillä on tapana ollut jo kauan tavata kuukausilounaalla hampurialaisaterian merkeissä ja tänään on taas se päivä!

Tässä kuva vuodelta 2010 eikä ESA HEINONEN ole muuttunut ollenkaan, on trimmissä kunnossa....vois varmaan antaa vinkkejä miten säilyttää kuntonsa.

ESA HEINONEN ja minä kahvittelemassa Tapiolan Waynes Coffeessa! Olen kiitolllinen pitkäaikaisesta ystävyydestämme!

tiistai 7. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 7.9.2021

Aamutreenit on taas tältä päivältä tehty. Onpa mukavaa, mutta raskasta, ajatus ja huoli meinaa tulla mieleen...olenko jo todella vanhenemassa, kun treenaaminen alkaa tuntua raskaalta? Täytyy nyt vähän katsoa, kun oli kuitenkin pitkä paussi, kun Tuulimäen nyrkkeilysali oli pitkään kiinni. Samoin on mielenkiintoista, kun yritän vähentää sosiaalista kanssakäymistä sosiaalisessa mediassa mm. facebook, instagram. Minulla on monta facebook juttua ja kun yrittää vähentää sen yhteen se onkin hankala tapaus. No aika näyttää miten tässä käy. Tässä kuitenkin ohessa yksi blogijuttu 10.9.2010 kirjoitettu.....ajatella siitäkin on taas 11 vuotta mennyt!



Huh, olipa vilkas päivä näin eläkeläiselle. Lähdin aamulla ja tulin äsken treeneistä kotiin. Nyt tuntuu hyvältä istahtaa tähän TV:n äärelle, kuunella toisella korvalla uutisia kuinka Nokia on saannut nyt ensi kertaa ulkomaisen johtajan. Kanadasta, joka kuitenkin vakuttaa Nokian pääkonttorin pysyvän täällä Espoon Keilalahdessa. Täällä on kuulemma Nokian koti! Aamupäivällähän aloitin tämän päivän KAHVITELLEN cafe CARUSELLISSA. Tänään meitä oli taas hieno "ÄIJÄ" ryhmä koolla ja en voinnut tullessani olla tuntematta jonkinlaista nostalgisuutta, kiitollisuuden kera, kun jo siinä ulkopuolella ensimmäinen KAHVITTELUUN tuleva oli "The Basisti" KAITSU WALLIN. Olemme KAITSUN kanssa tunteneet kauan jo 1965 luvusta saakka hänen soittaessa bassokitaraa DANNY & THE ISLANDERS bändissä sekä JORMAS yhtyeessä ja myös monessa muussakin suomalaisessa huippubändissä. Olimme yhtäaikaa armeijassa Santahaminassa. Minä urheilujoukoissa ja KAITSU jossakin muussa komppaniassa. Mutta me tapasimme usein bussiissa minun ollessa matkalla nyrkkeilemään ja hänen soittamaan. Olemme eläneet kumpikin tahoillamme, mutta tiemme ovat aina uudelleen ja uudelleen kohdanneet. 1970-luvun lopussa meillä oli yhteinen hampurilaisravintola RINGSIDE. KAITSU työskenteli oman mainostoimistonsa EXTREMIN kanssa pitkän uran mainostoimistoalalla. On vaihtanut sen nyt COFFEE alalle, joten kahvittelu sopii ammatillisessakin mielessä KAITSULLE loistavasti. Mutta musiikki, on kuin nyrkkeily minulle, KAITSULLE myös edelleen iso juttu. Meidän ystävyytemme on kuin ankuroitu toisiimme ja on ollut voimassa jo huh, kuulostaa hurjalta, 45 vuoden ajan. Se on arvokasta! Näitä pitkiä ystävyys-suhteita kunnioittaa näin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen aina vain enemmän. Tänään KAHVITTELEMAAN tulivat myös koulukaverini ESA MALM ja SIMO SALONEN liike-elämässä menestyneet ystäväni. He ovat ystäviä, tuntuu aina vain hurjemmalta, jo 50 vuoden takaa. Paikalla olivat myös OLLI "Ollibull" ANIKARI ja TAPSA NIKKANEN myös monien vuosikymmenien takaa olevat kaverini. HEIKKI MAKKONEN ja PERTTI PAJUNEN sekä RISTO KUUSIOLA ovat uudempia kavereita, ystäviä ja heidänkin läsnäolonsa antaa hyvän tunnelman. Elämä pulppuaa selvästi niin nostalgiaa kuin tätä päivää. Elämä tuntuu mielenkiintoiselta. YSTÄVÄT ja YSTÄVYYS on arvokasta. Se on suuri lahja elämältä. Olen laittanut kännykkäni soittoääneksi DANNY & THE ISLANDERSIN kappaleen MY GENERATION missä bassokitaraa soittaa WALLININ KAITSU....näin se elämä menee, nostalgiaa ja tätä päivää! Palaan taas tähän ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN jonakin päivänä!

                         Minä KAJ WALLININ mainostoimistossa käymässä. Oli jotkut PARTYT!

          Ollaan ystävyyden ankkuroimat minä ja KAJ WALLIN, menossa kahvittelemaan cafe Caruselliin


lauantai 4. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 4.9.2021

Sentimentaalisuus, niin se on ollut aina yksi suuri osa luonnettani ja elämääni. Tapa elää tunteella, antaa sydämen ja tunteen ohjata elämääni. No aima se ei ole ohjannut ihan oikealle tielle ja yhteen realistisen elämän kanssa. Mutta nyt tänään, kun olen 74. vuotias voin olla kaikessa rauhassa sentimentaalinen. Nauttia elämästä sen pienistä ympyröistä, perheestä ja ystävistä ja tästä päivästä. Tämä sentimentaalisuus tuli vain mieleen kun 4.9.2010 kirjoittamani blogijuttuni osui silmiini ja tuo mieleeni tietysti Elviksen SENTIMENTAL ME kappaleen... mitä voin sanoa muuta kuin olen toivottoman sentimentaalinen!

4.9.2010 kirjoitettua....
Hyvää huomenta. Torstai on toivoa täynnä sanotaan. Itse aloitan torstaini juomalla kahvia ELVIS kupistani ja kuunellen edellämainitun kappaleen SENTIMENTAL ME ja totean samalla olevani toivottoman sentimentaalinen. Olen ollut sitä aina. Ihan nuoresta pojanklopista lähtien. Ajattelen tänään, ihan ihmeissäni, kuinka tää aika, kuinka nää vuodet ovatkaan menneet näin nopeasti? Ajatuksissani käy myös eilinen kun aamupäivällä, johtuen kipeytyneestä niskastani, en mennyt treenaamaan vaan käytin tilaisuutta hyväkseni ajamalla bussilla Kamppiin mennäkseni cafe JAVAAN kahville. Pidän tästä kahvilasta, joka on niin keskellä stadia kuin olla voi. Se on sentimentaalista minulle. No Kampin torin läpi kävellessäni, heti terminaalista ulos astuessaniu näen, että siinä ulkona on taas jotain menoa menossa? Törmään PEKKA MÄKEEN ja jään vaihtamaan kuulumisia. Nyrkkeily on tietysti meillä suurin puheenaihe. Onnittelen PEKKAA viimeisestä onnistuneesta ammattinyrkkeilyillasta, jonka järjestelyistä PEKKA oli vastannut. Olen ennenkin sanonut, että PEKKA MÄKI on tehnyt poikkeuksellisen suuren työn nyrkkeilyn eteen, sen näkyvyyden eteen, nyrkkeilijöiden loistavan valmennuksen kanssa ja suorastaan fantastisen kansainvälisten suhteiden rakentamisen maailman nyrkkeilykuvioihin. Nytkin PEKKA kertoi innostuneena yhtä ja toista mitä tuleman pitää. Uskomaton kaveri. ENERGIAA ja TAHTOA! Tunsin kuinka kohdallamme todellakin tämä nettisivujeni nimi BOXING IS MY LIFE koskettaa meitä. Meidän isämme olivat LEGENDOJA aikoinaan. YRJÖ PIITULAINEN ja OLLI MÄKI. Kahden eri aikajakson nyrkkeilijöitä. Olemme siis PEKAN kanssa molemmat syntyneet nyrkkeilyyn. Sanoinkin PEKALLE, että nyrkkeily on ollut aina, joka päivä läsnä mun elämässäni ja MINÄ OLEN NYRKKEILIJÄ aina ja niin kauan kuin elän. Se ei muutu. Ja olen ylpeä siitä! Se on mun synnyinlahja isältäni!  Sitten siinä Kampin torilla jutellessamme kertoo PEKKA että kohta AMIN ASIKAISTA haastatellaan tuossa esiintymislavalla. Jään kuuntelemaan tätä nuorta miestä, hienoa kaveria, SUPER sympaattista ja SUPER hyvää nyrkkeilijää. AMIN on tapansa mukaan valloittava, hyväntuulisuudessaan ja välittömyydessän sekä aitoudessaan. Ihailtava nuorimies. Hänestä ei voi olla pitämättä! Haastattelun jälkeen menemme kolmisin cafe JAVAAN kahville ja AMIN tarjoaa meille kahvit croisantin kera. Vietämme mukavan ja sentimentaalisen hetken jutellen ja kertoen tarinoita, otan tai kundit ottavat kännykälleni kuvan meistä kahvilla ja näin on kuvatkin muistona kavereista, jotka ovat taltioituneet sydämeeni jo aikaisemmin.
                                    PEKKA MÄKI ja minä Cafe Javassa syyskuussa 2010

                           AMIN ASIKAINEN ja minä Cafe Javassa syyskuussa 2010

 Olen siis toivottoman sentimentaalinen ja katson ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA tätä elämää jo aika vanhana , mutta sydämeni sykkii edelleen "nuoruutta", tunteeni edelleen yhtä uteliaana ja malttamnattomana tätä elämää. juuri tälläisena kuin se nyt sykkii ja mieleni iloitsee jokaisen nuoren nyrkkeilijän onnistumisista ja toivon että he tuntisivat samoin, BOXING FOREVER....se on mun ja heidän yhteinen laji ja näin yhdistää meidät toisiimme. Niinkuin tunnen PEKAN ja AMININKIN kanssa ja niin monen, niin monen muun kanssa. Olen aina yrittänyt tuoda sen esiin kuinka onnellinen ja onnekas olen ollut saadessani tutustua niin moniin hienoihin kavereihin ja nyrkkeilijöihin nyrkkeilyn kautta ja sen tuoman elämänkin kautta. Huomenna taas KAHVITELLAAN cafe CARUSELISSA ja näen myös paljon hienoja kavereita. Yhdeltä sellaiselta saan juuri tekstarin JÄRVELÄISEN MATILTA "Moikka Harri. Seilaan poikkeuksellisesti omalla videokeikalla pari viikkoa M/S NORDIALLA, joten näen melkein Caruselliin huomenna reelingiltä. Hyviä muisteluita, oivia oivalluksia, maistuvia kahvihetkiä ja terveisiä tutuille! Matti" Ihana sympaattinen kaveri. Tunnen olevani toivottoman sentimentaalinen ja kuuntelen vielä kerran ELVIKSEN SENTIMENTAL ME kappaleen ja toivotan kaikille hyvää torstaipäivää! Ei vain torstai vaan koko elämä on toivoa täynnä! Toivotaan parasta!



  "Tekniikan tohtori" MATTI JÄRVELÄINEN ja minä 

torstai 2. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 2.9.2021

Hyvää torstaipäivää ystävät, te kaksi blogini lukijaa, tosin en ole varma, onko niitä enään kaksi? Sillä en ole pitkään pitkään aikaan oikeastaan kirjoitellut tänne blogiini. 2010 kirjoittelin syyskuun aluksi RAKKAUDESTA ja se on aihe joka ei koskaan vanhene merkittävyydessään! En ala uudestaan pohtimaan rakkauden olemusta, sillä aion pitäytyä vanhassa analyysissani, mutta koska KANERVAN OSKU tulee siinä heti esille ja saa muistelemaan OSKUA, niin monia nyrkkeilymatkoja, leirejä, kymmeniä ja kymmeniä kahviteluita vuosikymmenien ajalta, niin laitan pari kuvaa muistelemaan ystävääni ja nyrkkeilykaveriani......


                                                                           
2.9.2010 kirjoitetua......
Hyvää viikonalkua ystävät ja sattumalta tänne blogiini eksyvät. Mitenkähän se on, onkohan KANERVAN OSKU huomannut muutoksen ja nettisivujeni siirtymisen tähän nykyiseen muotoon? Ja näkyyköhän se sinne Floridaan? Muistuu ihan mieleen se kuuma iltapäivä kun menneenä kesänä istuttiin kotini parvekkeella ja syötiin jäätelöä, mansikoita runsaan kermavaahdon kera ja muisteltiin kaikkia hauskoja juttuja boxausmatkoiltamme sekä tapahtumia elämän varrelta. Istun nyt tässä aamu TV:n äärellä, iso kuppi kahvia, ELVIS-mukissani, oikeastaan jo kolmas menossa. Jotenkin ihana seesteinen aamu. Tämä läppäri avoinna edessäni. Olen lukenut muutaman saamani sähköpostin, vielä kuitenkaan vastaamatta niihin. Käynnyt facebookissa. Onnitellut siellä syntymäpäivää viettäviä FB-ystäviäni. Kuunnellut ja laittanut JOHN LENNONIN rakkaudesta kertovia, ihania, kauniita ja lyyrisiä lauluja FB-profiliini. Rakkaus, tunnen kuinka se on tänäänkin läsnä sydämessäni ja sielussani. Rakkaus on ollut aina tärkein tunteistani koko elämäni ajan. Rakkautta voi tuntea niin moneen asiaan ja ihmiseen. Nyrkkeilykin on rakkaus, joka on säilynyt koko elämäni ajan. Mutta nyt joudun eilisen, ehkä liian kovan 18 erän harjoitukseni takia pitämään vapaa-päivän harjoituksista, sillä niskani on kipeä. Se on vamma, jonka sain joskus kymmeniä vuosia sitten, kun niskani revähti harjoitellessani oikeata suoraa säkkiin kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja kun revähdys tapahtui ja niska jumiutui täysin, jatkoin seuraavana päivänä samaa treeniä uskoen lauseeseen, jonka olin aina kavereilta kuullut, "sillä se paranee millä se on hankittukin", mutta se ei pitänyt ihan paikkaansa ja niinpä niskani ja pääni ei silloin viikkoon liikkunut senttiäkään ja sen jälkeen se on muistuttanut olemassa olostaan aina silloin tällöin näiden kaikkien kymmenien vuosien ajan. Esimerkiksi, kun niskani saa vetoa ja kylmää, niin seuraava yö saattaa olla hiukan kivulias ja särky ja arkuus estää kyllä treenaamisen seuraavana päivänä. Joten ehkä sain vetoa eilen harjoituksen jälkeen eikä syy olisi liian kovassa treenissä. Näin haluaisin mielelläni uskoa. No oli miten oli, niin tänään on vapaapäivä treenistä. Joten joudun miettimään jotain muuta kuin nyrkkeilyä. Rakkaus on tunteista suurin ja ihanin, mikä voisi esimerkiksi olla miettimisen aiheena, vaikkakin aiheena vaikea. Asia jonka jokainen tuntee sydämessään, mutta pitää ne tunteensa useinkin piilossa jopa läheisiltään. Kertominen tunteistaan ja kaipuustaan siihen. Siinä rakkauslaulut ovatkin loistavia ja ihania. Niissä tekijät ovat olleet rohkeita ja tuuonneet tunteitaan ja jopa kokemuksiaan julki. En edes minä, joka olen super tunteellinen ole tuonnut tunteitani näkyviin kuin ripauksen. Vaikka joskus tekisi mieli kertoa mitä rakkaus merkitsee ja on merkinnyt minulle. Mutta jotenkin se on tabu. Joten ei siitä sitten enempää, vain, että rakkaus se on ihanaa ja tärkeätä näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsoenkin, joten toivotankin teille kaikille rakkauden täytteistä viikon alkua. Palaan taas pian.





keskiviikko 1. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.9.2021

Niin, maanantai ja syyskuun enimmäinen päivä. On tää kummallista tää elämä, kuinka nopeasti se aika vaan kuluu ja kymmenenvuotta vilahtaa ohitse. Kyllähän tässä kaikkea ehtii kymmenessä vuodessakin tapahtua, mutta meikäläisen suhteen tuntuu kyllä se olevan melkoisen yksinkertaista. Tänään olin taas Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa kevyen 10 eräisen treenini, mikä on kivaa sillä tässä olikin pitkä paussi salin ollessa kiinnituon koronan takia koko vuoden, joten nyt se on sitten hiukan raskasta taas pitkästä aikaa, mutta eläkeläisenä mulla on aikaa etsiä taas sitä kadonnutta nuoruutta? ( hah hah....tiedän ettei se enään löydy) Mutta mikä oli hauskaa, että 1.9.2010 kirjoitin seuraavasti: ONNELLISUUDESTA.....

Päivä on jo kääntymässä iltaan ja voin todeta, että päivä on vilahtanut taas nopeasti kuin silmänräpäys. Ihan niinkuin tuntuu, että tää elämäkin on ollut niin nopea juttu, että on vaikea tajuta meneillä olevaa ikäänsä. Aamulla, kun ihan sattumalta näin YLEN ELÄVÄ-ARKISTOSSA Hannu Karpon tekemän ohjelman, jossa oli aiheena onnellisuus ja mikä on hyvää Suomessa? Ohjelma oli tullut ulos 20.1.1979 ja minä itse en ollut ainakaan koskaan nähnyt sitä enkä, häpeä tunnustaa, muistanut koskaan edes antaneeni sellaista haastattelua. Niinpä katsoin hiukan hämmästyneenä kuinka pitkätukkainen nuorimies puhuu onnellisuudesta ja elämänasenteesta. Ja ei mulla olisi tänäänkään siihen mitään lisättävää. Olisi helppo olla edelleen samaa mieltä. Siinä mielessä aika ei ole muuttunut vaikka yli 30 vuotta oli tästä haastattelusta mennyt. Eikä sekään ole muuttunut, että tänään aamupäivällä kävin treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla sen normaalin 12 erän harjoitukseni ja edelleen rakastan nyrkkeilyä. Tänäänhän on ammattinyrkkeilyilta KISAHALLISSA Amin Asikainen ja K:nit boksaavat oman uransa ja menestyksensä eteen. Toivon sydämestäni heille onnea matsiin! Itse en mene katsomaan sillä tuntuu, että minä tyydytän täysin oman nyrkkeilynälkäni näillä päivittäisillä harjoituksillani. En siis ainakaan tänään mene Kisahalliin. Iltapäivällä käytiin Muruni kanssa Kauppatorilla Snellmannin kahviteltalla juomassa kahvit ja syömässä lihikset. Nekin, niin Kauppatori kuin lihiksetkin, ovat yksi muuttumattomia elementtejä tässä elämässä ja onnellisuudessa. Enpä taas tänään pysty muuta ihmeempää toivomaan sillä näinkin on päivä ollut mukava. Syyskuun alku on käynnissä ja siinä ollaan mukana. Jäänkin nyt sitten taas katsomaan mitä ensi viikko tuo tullessaan ja palaan taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN mahdollisimman pian.