ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.9.2021

Niin, maanantai ja syyskuun enimmäinen päivä. On tää kummallista tää elämä, kuinka nopeasti se aika vaan kuluu ja kymmenenvuotta vilahtaa ohitse. Kyllähän tässä kaikkea ehtii kymmenessä vuodessakin tapahtua, mutta meikäläisen suhteen tuntuu kyllä se olevan melkoisen yksinkertaista. Tänään olin taas Tuulimäen Boxingsalilla treenaamassa kevyen 10 eräisen treenini, mikä on kivaa sillä tässä olikin pitkä paussi salin ollessa kiinnituon koronan takia koko vuoden, joten nyt se on sitten hiukan raskasta taas pitkästä aikaa, mutta eläkeläisenä mulla on aikaa etsiä taas sitä kadonnutta nuoruutta? ( hah hah....tiedän ettei se enään löydy) Mutta mikä oli hauskaa, että 1.9.2010 kirjoitin seuraavasti: ONNELLISUUDESTA.....

Päivä on jo kääntymässä iltaan ja voin todeta, että päivä on vilahtanut taas nopeasti kuin silmänräpäys. Ihan niinkuin tuntuu, että tää elämäkin on ollut niin nopea juttu, että on vaikea tajuta meneillä olevaa ikäänsä. Aamulla, kun ihan sattumalta näin YLEN ELÄVÄ-ARKISTOSSA Hannu Karpon tekemän ohjelman, jossa oli aiheena onnellisuus ja mikä on hyvää Suomessa? Ohjelma oli tullut ulos 20.1.1979 ja minä itse en ollut ainakaan koskaan nähnyt sitä enkä, häpeä tunnustaa, muistanut koskaan edes antaneeni sellaista haastattelua. Niinpä katsoin hiukan hämmästyneenä kuinka pitkätukkainen nuorimies puhuu onnellisuudesta ja elämänasenteesta. Ja ei mulla olisi tänäänkään siihen mitään lisättävää. Olisi helppo olla edelleen samaa mieltä. Siinä mielessä aika ei ole muuttunut vaikka yli 30 vuotta oli tästä haastattelusta mennyt. Eikä sekään ole muuttunut, että tänään aamupäivällä kävin treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla sen normaalin 12 erän harjoitukseni ja edelleen rakastan nyrkkeilyä. Tänäänhän on ammattinyrkkeilyilta KISAHALLISSA Amin Asikainen ja K:nit boksaavat oman uransa ja menestyksensä eteen. Toivon sydämestäni heille onnea matsiin! Itse en mene katsomaan sillä tuntuu, että minä tyydytän täysin oman nyrkkeilynälkäni näillä päivittäisillä harjoituksillani. En siis ainakaan tänään mene Kisahalliin. Iltapäivällä käytiin Muruni kanssa Kauppatorilla Snellmannin kahviteltalla juomassa kahvit ja syömässä lihikset. Nekin, niin Kauppatori kuin lihiksetkin, ovat yksi muuttumattomia elementtejä tässä elämässä ja onnellisuudessa. Enpä taas tänään pysty muuta ihmeempää toivomaan sillä näinkin on päivä ollut mukava. Syyskuun alku on käynnissä ja siinä ollaan mukana. Jäänkin nyt sitten taas katsomaan mitä ensi viikko tuo tullessaan ja palaan taas ELÄKELÄISEN KEHÄKULMAAN mahdollisimman pian.