30.8.2010 kirjoitettua....
Moi hyvät ystävät. Sain eilen meilin webbigurultani JR:ltä ja hän kertoi, että webbisivusto missä tämä BOXING IS MY LIFE on, menee eläkkeelle. Heh, näinhän se on, että meillä kaikilla tulee aika, kun ollaan eläkkeelle menossa, jos ne ei nyt sitten nosta sitä eläkeikä rajaa ihan mahdottomuuksiin. OK. Ymmärrän hyvin, että nettisivustoni menee eläkkeelle sieltä saitilta, sillä olenhan jo itsekin ollut eläkkeellä jo puolitoista vuotta. Mutta ei hätää sillä JR:rrä oli huolehtinut, että se jatkuu nyt tämän googlen blogiosastossa ja niinpä yritän tutustua tähän heti miten tämä toimii? Ulkona on muuten aivan ihastuttava hiukan syksyinen, mutta kaunis päivä. Minä tein paluun "homevauriosta" kesällä kärsineeseen Tuulimäen boxingsaliin noin viikon paussin jälkeen ja harjoittelin jälleen normaalin nyrkkeilytreenini, säkkiä. palloja ja varjonyrkkeilyä harrastaen. Boxingkahvit join myös jälleen Tapiolan Waynes Coffeessa minne tuli myös ystäväni ESA HEINONEN tuoden tuliaisena Kuopion Torilta ostamansa MUHAMMAD ALIN julisteen. Siinä ALI on parhaimmillaan ja varjonyrkkeilee kehässä. Olkoon se mun syyskuun treenien innoittajana. Voisin laittaa sen tännekin näkyville, mutta en vielä tiedä miten tämä toimii kuvienlaiton suhteen, mutta koitan opetella sitä lähiaikoina. No tässä mulla tulee vähän uutta tutkittavaa jota voin näin ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA kurkistella! Koitan nyt klikata tuota tallenna linkkiä ja katsoa miten käy. Jos hyvin käy, niin palaan taas pian asiaan. Hyvää syyskuun alkua kaikille jotka satutte tälle saitille!Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
tiistai 31. elokuuta 2021
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 31.8.2021
Nyt mennään siis viimeistä kesäpäivää ja huomenna alkaa syksy ja syyskuu. Sehän on mielenkiintoista. Syksyn tulo, terassielämän loppuminen. Tosin eilen vielä istuttiin lämpimässä auringonpaisteessa jengin kanssa cafe Torpanrannan terasilla. Jotenkin on hauskaa, vaikkakin hiukan huolestuttavaa, kuinka aika kuluu kovaa vauhtia ja minäkin vain vanhenen vanhenemistaan. Tuossa yksitoista vuotta sitten kirjottamssani jutussa olin ollut puolitoistavuotta eläkkeellä, nyt laitetaan siihen kymmen vuotta lisää....huh huh....ei mahda mitään.....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti