HARRIN KEHÄKULMASTA: DANNY 80 KUNNIAKIERROKSELLA

TÄNÄÄN kun luin ja katselin yhtä vanhaa blogijuttuani ja kun eilen juuri sain Dannyltä tulevan DANNY 80 vuotis shown TIMANTINKOVA DANNY - Shown mainoksia, niin täytyy tämä vanhempi blogijuttuni lisätä tähän:  27.1.2016 katselin DANNYN mainosta vuodelta 2016 ja se sai mut hymyilemään ja ajattelemaan kuinka tässä alhaalla olevassa jutussa vuodelta 2013 luulin, että se on DANNYN kaikkien aikojen supervuosi, mutta ei eihän se vielä, vain yksi niistä supervuosista joita on mahtunut hänen superuralleen vuosikymmenien aikana useita! NYT tämä tuleva vuosi on kyllä DANNYNKIN mittakaavassa SUPERVUOSI,,,,katsokaa mainosta:

DANNYN LOPPUSUORA. Eilen ajoimme kohti Lohjaa koulukaverini ja ystäväni ESA MALMIN kanssa hänen Mercedes Benz autollaan ja kuuntelimme DANNYN tuttuja levytyksiä 60-luvulta. Olimme menossa ISON D:n VIIHDEMARATOONIN LOPPUSUORA nimisen uuden DANNY-SHOWN ensi-iltaan Lohjan Lauretius-salille. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, joten kävimme ensiksi syömässä, tietysti Amarillossa. Laulaahan DANNYKIN että mennään Amarilloon. No joo, ei tarkoita tietystikään tätä Amarilloa. Söimme hyvät fajitakset ja siirryimme konsettipaikalle Lauretius-talolle. Illan showta varten meillä oli paikat ensimmäisellä rivillä keskellä.

Ennenkuin menen itse showhun kerron että me tapasimme ESA MALMIN kanssa ensi kerran 1960 syksyllä, kun kumpikin tahoiltamme tulimme Taivallahden kouluun Mechelininkadun varrella. Olimme 13 vuotiaita, mutta täysin Rock and Roll hurahtaneita. ELVIS-foguet Suave rasvattuine hiuksinemme. Olimme jo tutustuneet tavalla tai toisella radion tai levyjen kautta mm. BILL HALEYN, BUDDY HOLLYN, CHUCK BERRYN, LITTLE RICHARDIN, TOMMY STEELEN ja ELVIS PRESLEYN innoittamina Rock and Roll musiikkiin. Tutustuimme toisiimme silloin helposti tämän hurahtaneisuuden kautta. Vielä ennenkuin siirryn itse illan DANNY-SHOWHUN kerron, että viime yön olen ollut aikamyrskyssä. Muistikuvani ja ajatukseni ovat myllertäneet mielessäni. Olen aikaisemminkin sanonut, että nostalgia on menneen ajan päivittämistä tähän päivään. Eilinen nostalgia pläjäys ISON D:n kautta aiheutti ainakin minulle aikamyrskyn. Josta koitan nyt selvitä. En kuitenkaan jaksanut tänä aamuna mennä treenaamaan, sillä yöllinen aikamyrsky kuljetti minut kiitoradalle, joka sinkautti minut muistikuvien ilotulitukseen! Muistikuvat räiskähtelivät ja se oli kuin olisi mennyt vuoristorataa ylös,alas,ylös,alas. Kiitos vaan DANNY!
Mutta vielä ennenkuin menen asiaan. Minulle on jäännyt muistikuva mieleeni, kuinka pikkupoikana Porista äitinsä ja veljensä kanssa olivat muuttaneet Katajannokalle eli Skattalle pieneen yksiöön Helsinkiin asumaan. Poika oli silloin ILKKA LIPSANEN eikä DANNYSTÄ ja laulajan-viihdetaiteilijan urasta ollut hajuakaan. DANNY on jälkeenpäin kertonut kuinka hän oli pikkupoikana seissyt siellä porttikongin edessä, katsonut kulkijoita ja ajatellut ELÄMÄ KULKEE HÄNEN OHITSENSA! Samoihin aikoihin minä asuin perheeni kanssa Korkeavuorenkadulla, josta muutimme Abrahaminkadun ja Ruoholahdenkadun kulmataloon. Olin entisen nyrkkeilytähden poika. Nyrkkeilytähden joka oli kuuluisa ja ihailtu. Isäni lauloi ja soitti kitaraa. Hän kävi viihdekiertueilla HENRY THEELIN, OLAVI VIRRAN sekä TAUNO PALON kanssa muunmuassa. Hän järjesti hyväntekeväisyys viihdetilaisuuksia mm. Helsingin Kauppakorkeakoululla. Siellä esiintyivät sen ajan lähes kaikki tunnetuimmat taiteilijat. Ja usein illan jälkeen kävin tietysti bagstagella heitä tapaamassa ja yleinen kysymys silloin oli, tuleeko sinusta myös nyrkkeilijä? Johon vastasin, EI VARMASTI! Kuinka väärässä meistä kumpikin oli silloin pikkupoikana.

Ja sitten eiliseen iltaan. DANNY-SHOWHUN. VIIHDEMARATOONIN LOPPUSUORAAN. Eilinen DANNY-SHOW kertoi ettei elämä ole todellakaan mennyt hänen ohitseen. 50 vuotta viihteen historiaa! Hänen laulamanaan. Hänen kertomanaan. Se vei nostalgiseen aikamyrskyyn. Se oli uskomaton, koskettava, hauska, lempeä, rokkaava, isänmaallinen, dramaattinen ja huumorintajuinen!
Hänen D` VOICES laulajatytöt KATJA LUKIN ja VARPU VIRTA olivat superhyviä. Kauniita ja viehättäviä. Osaavia ammattilaisia. DANNYN enkelit!

SHOW oli hieno matka Rock and Rollia, balladeja sekä tarinoita, rakkautta 50 vuoden ajalta DANNYN omien menestyskappaleiden kera. Se oli runsaudensarvi! Jonka voi tarjota vain artisti, viihteen tekijä joka on tehnyt sitä 50 vuotta työkseen! Joka rakastaa työtään ja esiintymistään yleisölleen.

Ne viimeiset hetket SHOWSSA olivat ainutlaatuisuudessaan koskettavampaa mitä olemme harvemmin kokeneet. Artisti DANNY kiitti yleisöään huikeasta 50 vuoden ajalta. Kiitti siitä, että on saannut tehdä tätä työtänsä näin KAUAN. Miettien, EN TIEDÄ ONKO TÄMÄ VIIMEINEN KERTA, MUTTA TIEDÄN, ETTÄ OLEN LOPPUSUORALLA JA AIKA ON LOPPUMASSA!!! Se oli rehellistä. Nöyrä kiitos kaikesta kyynelien ja liikutuksen kera. Loppuunmyyty Lauretius-salin yleisö taputti seisaaltaan, kuunteli vielä DANNYN viimeisen jäähyväislaulun kyynelien valuessa yleisön ja VOICES-tyttöjen silmissä.

LEILA SALMELAINEN DANNYN monikymmenvuotinen D-Tuotannon sihteeri kertoi ettei hän pystynyt edes tuomaan kukkia DANNYLLE kyynelien valuessa niin vuolaasti silmistään. Jokainen meistä tajusi, että DANNY, viihteemme ainutlaatuinen ESTRADI GLADIAATTORI sanoi rehellisesti sen, mitä niin harvoin purkautuu kuitenkaan sanoiksi, kun olemme tämän ikäisiä, kuin nyt olemme. Olemme LOPPUSUORALLA. Niin, näin se vain on!

Silti olen varma, että KIITOLLISUUS ELÄMÄSTÄ, mitä se on suonnut täyttää niin DANNYN kuin minunkin mieleni ja se linkki joka syttyi välillemme, kun ensi kertaa kohtasimme 1967 face to face, on edelleen olemassa käydessäni DANNYÄ halaamassa bagstagella. Ja kyllä nyt voi jo sanoa, että se nuori ILKKA LIPSANEN oli väärässä. ELÄMÄ EI OLE MENNYT HÄNEN OHITSEEN! Kiitos DANNY. Olen ylpeä saamastani pinssistä. Ystävyydellä. Harri Piitulainen

OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI

Törmäsin facebookin avustuksella yhteen vanhaan blogijuttuuni ja kysymykseen OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....hah hah...tuntui niin hauskalta näin yli 50:nen vuoden jälkeen, ei sikseen, ettenkö vieläkin kävisi boxingtreeneissä, mutta vain TUNTUMAA SÄILYTTÄMÄSSÄ, mutta noin hengessä ajatellen, ei huono kysymys, kun minulla on kuitenkin HARRIN KEHÄKULMASSA facebook sivu.....

Tässä kuitenkin hiukan pohdiskelua joitakin vuosia aikaisemmin ja toinekin kysymys nousee mieleen...olisiko syytä olla epätoivoinen vai toiveikas?

Tässä taas törmäsin yhteen blogijuttuuni 25.2.2013 ja olin silloin hiukan epätietoinen ja epätoivoinen tästä FACEBOOKIN virtuaalisesta elämästä? Ja nyt muutaman vuoden päästä on pakko tunnustaa, etten vieläkään ihan ymmärrä tätä FB logiikkaa, mutta olen kuitenkin "varjonyrkkeilyt" mukana. Hmmm….yksi selvä kysymys....OLETKO SINÄ MINUN KEHÄKULMASSANI....ei en tarkoita konkreettisesti, ei ole enään mahdollista, mutta mulla on Facebook-sivu HARRIN KEHÄKULMASSA. No joo, tää on vaan tälläinen huuli...

25.2.2013 kirjoitettua.....
 Ja sitten kun minä olen niin naivi, että ystävystyn ihmisten kanssa helposti, sen kummemmin edes miettimättä mihin yhteiskunta luokkaan tämä kyseessä oleva ihminen kuuluu. Moikkailen kaikkia helposti missä vain kuljenkin, sen tarvitsevan johtaa mihinkään ihmeempään ihmis-suhteeseen, kunhan nyt hetken hyvään mieleen! Nyt tuntuu todella hullulta, kun olin klikannut joillekkin, jotka olivat tykänneet ottamastani kuvasta, ehkä fiiliksistä siinä? Että olivat oikein klikanneet sitä kuuluisaa FB:n tykkää nappia! Naiviuudessani ja innostuksissani luulin, että se on virtuaalista ystävyyttä FACEBOOKISSA, jossa siihen kehoitetaan jatkuvasti, etsimään uusia ystäviä? Nyt FACEBOOK ilmoittaakin minulle, että olen lähettänyt joitakin ystävyyskutsuja ihmisille, joita en tunne? Herranjestas! Olen ollut lähes koko ikäni tekemisissä ihmisten kanssa joita en sen kummemmin tunne, eikä siitä ole ollut haittaa. Mutta nyt tämä virtuaalinen ystävyys onkin paljon herkempää ja arempaa kuin ihmisten oikea kohtaaminen face to face. FACEBOOKIN mielestä ystävyyden ehdottaminen ihmiselle, vaikka hän olisikin klikannut tykkää-nappia kuvasi kohdalla, on epäsopivaa ja pyysi näin minua peruuttamaan olemassa olevat ystäpyynnöt! Huh, huh, toivottavasti en joudu myös ihan oikeaasti siihen, että joku viranomainen ilmoittaa minulle, älä hymyile ja tervehdi ihmisiä kaupungilla, joita ett todella tunne, ei vaikka, he tervehtisivät ensin. Ja virkavalta vaatisi minua ymmärtämään, ettei ystävällisyys ja iloisuus ole luonnollista vaan sitä tulee tarkkaan harkita ennenkuin sitä osoittaa ja pitää varmistaa, että ihminen on varmasti hyvä ystäväsi, ettet ystävystyisi kenenkään tuntemattoman kanssa! Ja nyt en sitten tiedä olenko EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja kumpi on enemmän EPÄTOIVOINEN vai TOIVOTON? Ja olenko minä se TOIVOTON ja sen lisäksi EPÄTOIVOINEN?  

 Nyt mietinkin uskaltaisinko pyytää vastausta Filosofian Mestarilta ESA SAARISELTA, jonka kanssa olemme FB-ystäviä. Ja varmuuden vuoksi FACEBOOKILLE tiedoksi, että olen todella tavannut hänet ihan face to face. Ja pidän hänestä ja hänen persoonastaan kovasti. Hänessä on charmia ja sitä rajoja ylittävää ystävyyttä....EMPIMÄTTÄ....ja hän on antanut minulle kerran kirjansakin johon kirjoitti omistustekstin OLEN SINUN KEHÄKULMASSASI...AH, kuinka TOIVEIKKAALTA tuo ajatus nyt kuulostaakaan.

 Nyt ei kyllä olisi mitään syytä olla epätoivoinen, sillä nythän alkaa kohta kevät, kun cafe Mellstenkin Mellstenin Paratiisirannassa on auki taas joka päivä! Minkä terassilla on todellinen Ringside-paikka seurata kevään etenemistä. Tähyillä muutttolintujen tuloa taas Suomeen ja sitten myöhemmin erillaisten rantatipujen ilmestymistä rantaan ja kahvilan terassille. Eli ei mitään syytä EPÄTOIVOON!