keskiviikko 12. joulukuuta 2012

VUODEN 2012 VIIMEINEN TERVEHDYS

Kävin tässä aamupäivällä stadissa kahvilla Rautatieaseman Elielissä ja tapasin Rovaniemeläisen kirjailijan PEKKA JAATISEN ja sain hänen viimeisen kirjansa
ja samalla vaihdettiin kuulumisia ja päivitettiin tapahtumia. Oli erittäin mukavaa taas tavata PEKKAA. Sitten tapasin siellä toisenkin kaverin Lapista ja hän kertoi että JOULU olisi jo lähellä ja tulossa pian. No en voi tietenkään epäillä hänen sanojaan sillä hänhän on jonkinlainen joulun asiantuntija!
Joten on pakko todeta että JOULU ja UUSI VUOSI 2013 on lähestymässä hurjaa vauhtia. On aika unohtaa laihdutuskuurit tältä vuodelta, on aika kiittää ystäviä hauskasta vuodesta, miellyttävistä hetkistä.
Ensi perjantaina 14.12 vielä kahvitellaan cafe Torpanrannassa ja sitten vetäydytään joulun viettoon perheeni kanssa ja palataan tämän bloginkin pariin ensi vuonna eli ONNELLISTEN VUONNA 2013! HYVÄÄ JOULUA ja HAUSKAA VUODENVAIHDETTA! Harri kuittaa!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

SUNNUNTAIAAMUN RAUHAA

On niin ihana herätä sunnuntaiaamun rauhaan ja katsella ulos tyyneen ja valkoiseen talvimaisemaan, ottaa kuppi kahvia ja vain olla ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Suomen Itsenäisyyspäivän humu on laskeutunut. Linnan juhlien Kuningatar on valittu. ILKKA KANERVA on toipunut toivottavasti yllättävästä hypnoosiesityksestä Linnan juhlien jatkoilla?
Me kahviteltiin jengin kanssa perjantaina, niiden kanssa, jotka Itsenäisyyspäivien juhlista olivat tokentuneet ja meitä oli vähemmän paikalla kuin normaalisti, mutta erikoista oli se, että meitä oli 1960-1962 koulukaverita paikalla jopa neljä kaveria, ESA MALM, minä, SIMO SALONEN ja SVEN OLOF JOHANSSON joka oli ensi kertaa mukana kahvittelemassa.
Sitten äsken luin että EDIS "Prince" TATLI oli eilen voittanut tyrmäten minuutissa italialaisen vastustajansa EUROOPAN UNIONIN titteliottelussa kevyessä sarjassa ja otti näin itselleen EU-tittelin. Tämä 25-vuotias nuorukainen on nyt voittanut kaikki 19 ammattilaisotteluaan ja on selvästi matkalla kohti huipua, EDIS TATLI on kiehtova ja tyylikäs nuorimies, jossa on ainesta valloittaa niin miesten kuin naistenkin sydämet esityksillään kiristettyjen käysien sisällä että ulkopuolellakin. Hänen lempinimensä PRINCE sopii hänelle kyllä erinomaisesti. Tulee olemaan kiinostavaa seurata tämän nuoren kehägladiaattorin tulevia kehäesityksiä! Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja huomenna palataan arkeen ja koitan itsekkin löytää taas voimia palata treenaamisen pariin, sillä olen kulkenut nyt muutaman päivän sangen leveää herkkuttelijan valtatietä, mutta täytyyhän Suomen itsenäisyyttä juhlia!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTO

Huomenna on juhlapäivä. Suomen Itsenäisyyspäivä on yksi hienoimmista juhlapäivistä vuoden aikana. Sillä on niin suuri merkitys Suomen historiassa. Tosin tänä päivänä kun ollaan tässä EU-ympyröissä, se vähän jakaa sitä Suomen yksilöllisyyttä laajemmaksi. Mutta Suomi on silti ainakin mun kotimaa yhtä suuresti kuin on aina ollut. Tänään aamupäivällä käyn taas vähän treenailemassa Tuulimäen boxingsalilla, sitten on yhtä sun toista pientä tehtävää päivän aikana ja huomenna aamupäivällä on Jessica-tyttöni joukkueella futisturnaus Myyrmäen jalkapallohallissa ja sieltä ehdimme kotiin sitten TV:n äärelle katsomaan Linnanjuhlia ja syömään jotain pikku naposteltavaa sen aikana, joten mitään suuria juhlia ei mulla ole
mutta juhlamieltä ja HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ kaikkile muillekkin!

perjantai 30. marraskuuta 2012

TORSTAIN TOIVEKKUUDESTA PERJANTAIN TOIVOTTOMUUTEEN

Kylläpä päivä voi nopeasti muuttua kaikesta toiveikkuudesta jonkinlaiseen epätoivoon. Aamulla lähdin meidän perjantain kahvittelutilaisuuteen julkisilla kulkuneuvoilla niinkuin aamu TV:ssä neuvottiin ja jätin auton parkkikselle. Matka Kamppiin sujui ihan kohtuullisesti, mutta siiten tämän päivän lumimyrsky alkoikin puremaan kun siirryin raitiovaunuun no4. Ensimmäisen kerran meidät käskettiin ulos, Kisahallin kohdalla kun ratikka oli kuulemma myöhässä aikataulustaan, ja kävisi kääntymässä siinä lähellä olevassa ratikkahallissa takaisin keskustaan. Ok. vähän ajan päästä tuli uusi no4 ja kahden pysäkin päästä meidät kehoitettiin taas ulos, kun ratikka lähtisi takaisin keskustaan eikä ehtisi Munkkiniemeen saakka. ok. taas pysäkille odottamaan uutta no4 ratikkaa. Tässä vaiheessa huomasin että mulla on liian kevyet kengät jalassa seisoessamme taas pysäkillä tuulessa ja lumituiskussa. Seuraava no4 ratikka tuli ja pääsimme jälleen yhden pysäkinvälin kun käskettiin ulos ja sanottiin ettei tämäkään ehtisi Munkkiniemeen saakka!Alkoi tuntua aika uskomattomalta. Neljäs no4 ratikka saapui ja nousimme sisään varpaat huurteisina ja kuulimme että kuljettaja ei takaa että pääsisimme Munkkinimeen saakka, vaihteisto ei ole kuulemma pelannut ihan normaalisti tänään. Pääsin kuitenkin Munkkiniemeen ja cafe Torpanrantaan puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen perille ja voitte olla varmoja että kuppi kahvia ja croisantti maistui. Tänään meitä kahvittelijoita ei ollut niin paljon, ymmärrettävää kyllä.
Lisäksi sinne tultuani kuulen kavereilta, että yksi minulle läheinen nyrkkeilykaveri, jonka olen tuntenut pikkupojasta saakka. Joka on ollut kehäkulmassani useampaankin kertaa, ollessaan maajoukkueemme valmentajana 60-luvun puolessa välissä. Yksi Suomen nyrkkeilyn legendoista, tyylikäs taitonyrkkeilijä JORMA "Jomi" LIMMONEN on eilen kuollut. Siinä vaiheessa tunsin sen eilisen kaiken toiveikkuuden kääntyvän perjantain toivottomuuteen. Katselin cafe Torpanrannan ikkunasta ulos, sameata lumipyryistä maisemaa ja tunsin surua. Huomaan ajattelevani JOMIA monia tapahtumia, hetkiä mitä olen saannut JOMIN kanssa kokea, niin nyrkkeilykehässä kuin sen ulkopuolella. Muistelin JOMIA kehässä, uskomatonta tyylikkyyttä. 10 Suomen Mestaruutta, 39 Maaottelua, Olympialaisten pronssimitali Rooman olympialaisista ja Pohjoismaiden Mestaruuksia sekä lähes 400 amatööriottelua. Muistelin JOMIN huumoria, lämpöä jota tunsin hänen kanssaan. Viimeisiä tapaamisia, niin täällä perjantain kahvittelussa kuin oliko se viime keväänä. kun DANNYN kanssa veimme "kundit" syömään Ravintola Rivoliin ja vietimme sellaisen legendojen lounaan herrojen JOMI LIMMONEN, ILMO LOUNASHEIMO ja UFFE FJÄDERIN kanssa. Tässä vaiheessa UFFEKIN soittaa mulle Torpanrantaan ja kysyy olenko kuullut suru-uutisen ja kerron juuri kuulleeni sen. Silmänurkkani kostuvat ja pyysin kyyneleet vaivihkaan pois....
Onpa tämä nyt hurjaa, yksi toisensa jälkeen siirtyy pois taivaallisiin kehiin. En taida tottua tähän suruun ikinä. Huomaan ajattelevani myös isääni, sitä kuinka hän tuli liikkeeseeni aikoinaan, surullisena kun oli käynnyt jättämässä hyvästit milloin entisille nyrkkeilykavereilleen tai ystävilleen urheilun ja viihteen maailmasta. Muistan kuinka hän istui hiljaisena edessäni. Ymmärrän nyt hyvin sen tunteen. Taisin minäkin olla vähän hiljainen tänään. TANNISEN EKI, DANNYN bändin The Islandersin alkuperäinen rumpali ajoi mut kotiin Espooseen. Niinpä. Tämäkin päivä täytyy taas koittaa selvitä. Koittaa muistaa niitä hyviä hetkiä JOMIN ja kavereiden kanssa, jotka elävät muistoissa tänäkin päivänä! R.I.P. JORMA "Jomi" LIMMONEN
Legendojen Lounaalla UFFE FJÄDER ILMO LOUNASHEIMO DANNY ja JORMA "Jomi" LIMMONEN

torstai 29. marraskuuta 2012

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Niin, olen kuullut usein lauseen TORSTAI ON TOIVOA täynnä, mutta mitä ihmettä se oikein meinaa. Eihän sitä joka torstai jaksa jotain toivoa. En ainakaan minä keksi aina uusia toiveita. Tänään ainakin aamu TV kertoi että lunta olisi tiedossa tänään, joten se harmaus olisi vaihtumassa valkoisuuteen. Eilisestä sen verran, että tein paluun treenien pariin ja sitten treffasin pari kaveriani CIAO CAFFEESSA Isossa Omenassa, joka onkin muuten viihtyisä ja valoisa paikka viettää päivän luppoaikaa kahvikupposen äärellä ja kuunella glamourin täyttämien ystävien tarinoita maailmalta sekä elämästä josta ei vauhtia puutu!
Tässä The Basman KAJ WALLIN joka on aina täynnä suunnitelmia ja positiivisuutta tulevaan. Loistava seuramies ja tarinoden kertoja.
SEPPO "Smoothie" SUKKI toinen valloittava seuramies jolta ei vauhtia puutu. Kilpautoilussa mukana vaikuttava, itsekin entinen kilpa-autoilija, tennistä muutaman kerran viikossa pelaileva musiikkidiggari, maailmaa paljolti nähnyt ystäväni on myös täynnä elämää ja uskoa tulevaisuuteen. Näitä kundeja ei ikä vielä paina. Hyviä esimerkkejä meille jotka alamme jo hiukan hiipua vauhdissa tässä elämässä. No joo ja TORSTAIHAN ON TOIVOA TÄYNNÄ, joten on kai se minunkin lähdettävä Tuulimäen boxingsalille taas vähän boksaamaan ja aloittamaan tätä toiveikasta päivää sen enempiä toivomatta!

tiistai 27. marraskuuta 2012

ONPA HARMAA PÄIVÄ!

Tänään on päivä joka ei innosta kyllä minuakaan yhtään. Se on kyllä kohdallani poikkeuksellinen päivä. Yleensä koitan löytää jonkun valonpilkahduksen, tai ainakin positiivisen näkymän huomisesta auringonpaisteesta, mutta tänään en taida pystyä siihen. Harmaus tuolla ulkona on ollut koko päivän vallitseva olotila. Muutenkin tänään laiskotti aamupäivällä niin etten jaksanut edes lähteä jatkamaan taisteluani vanhuutta vastaan Tuulimäen boxingsalilla vaan valitsin huomattavasti helpomman asian ja ajoin Ison Omenan yhteen kahvilaan syömään salaatin ja tarinoimaan myös sinne tulleen ystäväni "Tallipäällikkö" SEPPO SUKKIN kanssa. Nyt katson ikkunasta kuinka päivä pimenee pimenemistään ja siirryin ajatuksissani espanjaan Madridiin katsomaan ATHLETICO MADRIDIN ja SEVILLAN futismatsia nauhoittamastani taltioinnista TV:stä. Samalla tässä teen paluuta näiden blogijuttujeni ja tarinoineni pariin. Vaikka tänään päivä on harmaa ja elämäkin vaikuttaa hieman aneemiselta, päivän mukaisesti harmaalta, niin ehkä ilokin vielä löytyy jonakin päivänä, tai sitten elämässäni on alkanut harmaa kausi? Saattaahan se olla niinkin, sillä olenhan jo 65v. hemmetti, voiks sitä sanoakkaan, tuntuupa pahalta, vanha....no niinhän se on. On sopeuduttava, koitettava ymmärtää, ja sitten unohtaa se ja elää tässä päivässä ja löytää päivän hyvät fiilikset, vaikka toisaalta pienenä esteenä on sille ilman muuta se, että olen lähes ainaisella laihdutuskuurillani ja koitan viettää NO SUGAR päiviä ja oppia elämään ilman herkkuja, ilman BANANA SPLITTEJÄ, jotka maistuvat niin ihanille, ilman PRINSESSA kakkupaloja, ilman viinereitä ja korvapuusteja cafe SUCCESISSA. Huh, kuinka HARMAA PÄIVÄ!
TÄMÄ ON VAIN UNTA!

torstai 19. heinäkuuta 2012

HYVÄÄ MATKAA BERTIL! Kiitos kaikesta, boxingista, ystävyydestä, se on ollut suurta!
Ruotsalainen piirtäjämestari MATS JOHANSSON on muistellut myös sitä ammattinyrkkeilyaikaa Ruotsissa. Parisen vuotta sitten sain postissa tämän MATSILTA. Hieno muisto niistä vuosista Ruotsalaisessa ammattinyrkkeilykehissä BERTIL KNUTSSONIN ja INGEMAR JOHANSSONIN tallissa!
Olen taltioinnut tähän kirjaani ensitapaamisen sekä koko sen nyrkkeilyajan ammattinyrkkeilijänä Ruotsissa 11.11.1966-31.12.1969, jonka jälkeen Ruotsissa kiellettiin ammattinyrkkeily. Jätin silloin hyvästit ensi kerran BERTIL KNUTSSONILLE, mutta ystävyytemme säilyi nämä kaikki vuosikymmenet, yhteiset muistot, tapaamiset viime vuosina, joka on ollut upeata. Nyt BERTIL KNUTSSON jää elämään vahvasti muistoihini!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Minä juhlin ARI WISKARIN Mauritiuksen Maratoonivoittoa parilla Banana Splitillä ja lohdutaudun auringottomasta päivästä!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

OLIS KAHVITTELUPÄIVÄ

Tänään olis taas kahvittelupäivä cafe Carusellissa KAHVITTELIJOIDEN kanssa, mutta minä kahvittelen vielä tänään PLAYA PALMANOVAN rannassa vakiokahvilassani katsellen turkoosinväristä merta, aurinkovarjoja ja Mallorcan helteinen lempeä ja hyväilevä merituuli kietoo mut vielä tänään syleilyynsä. Tosin tänään käytän siihen vain pari tuntia tästä aamusta, sillä tämä onkin taas viimeinen päivä täällä ja viikko aurinkoelämää on vietetty ja pääsen viettämään taas sitä Suomen kesää. Ja jos olen ymmärtänyt viestit, joita olen saannut tänne, niin se ei ole ollut tällä viikolla ihan kovin hyvä siellä. Ja tulevaksi viikonlopuksikin olisi kuulemma luvattu sateita? No, oli miten hyvänsä, on aina hyvä tulla kotiin takaisin, normaaliin arkipäivään ja yrittää löytää taas se, mikä ihme se olikaan, joku TIIKERIN juttu, ai niin se TIIKERINSILMÄ ja mun kohdalla aluksi tietysti edes se TIIKERINHÄNTÄ! Sillä huolimatta päätöksestäni syödä kevyesti vain salaatteja ja hedelmmiä sekä viettää viikko ilman herkkuja, on pakko tunnustaa, olen ratkennut pahan kerran. Jos on ollut ILOJA on myös tullut KILOJA! Joten edessä on pitkä ja ohdakkeinen tie taas sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietä. Jos löydän sen tien alun jostakin? Se miksi käytän vain
pari tuntia tänään PLAYALLA on kun haluan vielä käydä PALMASSA vähän kävelemässä, istumassa plazzoilla (on pari suosikki PLAZZAA) HARD ROCK CAFEESSA syömässä, ja muuten vaan katsella tätä ihastuttavaa kaupunkia. Yöllä lähtee lento takaisin Suomeen, Stadiin ja Espooseen, joten aamuyön aikaan pitäisi sitten päästä kotiin nukkumaan! Joten nyrkkeilijäin lauseen mukaan I COME BACK!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

LEPPOISAA SUNNUNTAIAAMUA

Istun taas parvekkeella, mutta nyt en Matinkylässä vaan myös M:llä alkavassa lomakohteessa. Olen syönnyt aamiaisen hotellin parvekkeella, katsellut edessäni olevaa näkymää, hienoa hiekkarantaa ja turkoosinvärisen meren poukamaa, jonne on laskenut ankkurinsa muutama huvipursi. Näen kannella jo eloa ja aina silloin tällöin joku sieltä pulahtaa tuohon turkoosinväriseen mereen aamu-uinille. Linnut sirkuttavat täälläkin puissa ja pöllöt huhuilevat aamuherätystä ympäristössä. Lämpötila on 30-35 varjossa, joten taitaa olla kuuma ja pitkä päivä edessä tuossa biitsillä. Parissa päivässä tuntuu että olisin ollut jo pitkäänkin pois sieltä kotikulmilta ja niinpä eilen tuntuikin mukavalta kun DANNY soitti ja kertoi tulevista kesäbileistään, jonne on kutsu tulossa. Oli mainiota kuulla taas ISO D:n innostus elämään ja tuleviin keikkoihin ja esiintymisiin. Uskomaton "äijä", kohta 70v. ja DANNY SHOW pyörii ja jyrää edelleen. On tässä esimerkkiä meille itsekullekkin. Ja kyllähän ISO D ansaitsee kaiken suuren arvostuksen pitkästä ja menestyksellisestä urastaan Suomalaisena SUPERTÄHTENÄ! On kyllä vaikeaa väittää muuta. Puhuimme myös tovin rantaelämästä sillä pidämme siitä kumpainenkin, auringon lämmöstä ja paisteesta. Onkin kohta aika lähteä sinne rantaan varaamaan rantatuolit
itselle että myös perheen tytöille. Sunnuntaiterveisin!
DANNY kävelemässä Lontoossa ABBEY ROADILLA kohti uusia seikkailuja! Ja DANNY SHOW kulkee ja valoittaa edelleen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen!

torstai 5. heinäkuuta 2012

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Niinkuin otsikostakin voi päätellä on torstaipäivä heinäkuun ensimmäistä viikkoa. Ja on lämmin päivä. Kesä on tainnut vihdoinkin tulla Suomeen. Siis tarkoitan sellainen kesä, että saattaa tulla aamulla varjoisallekkin parstsille aamutakki päällä juomaan aamukahvia. Tosin ilman filttiä ei kuitenkaan ihan pärjää. Mutta eihän sitä voi liikaa vaatia. Ollaanhan me Suomessa. Kesän tuntu on kyllä tullut siinäkin, että päivät soljuaa jotenkin viettomasti eteenpäin ilman ihmeellisyyksiä. Aaamuhetki parvekkeella kahvin kera. Kesäleiri treenejä aamupäivisin. Käväisy Mellstenin terassilla. Ja iltapäivä lähinnä lepäillen parvekkeella auringonpaisteessa. Illalla taas kesäleiritreenit. Olen jotenkin solahtanut taas, kuin vahingossa sellaiseen omaan boxing/aurinko/kesä ilmiööni, joka oli tuttu jo joitakin vuosia sitten kesien ajan. Huomaan että toisaalta pidän tästä kurinalaisesta ja pieneen maailmaani solahtamisesta. Huomenna kuitenkin solahdan siitä pois kun on kahvittelupäivä cafe Carusellissa. Saapa nähdä miten sinne tulee jengiä kun on lomaaika kuumimmillaan? Jengiä on matkoilla ympäri maailmaa ja koti Suomea.Tuulen humina puissa, pikkulintujen sirkutukset, meren kimallus, auringonpaisteen lämpö iholla, sen huomaa aina aina kesäisin. Kyllä tämä elämä on sitten jännittävä asia. Etsitään suuria tapahtumia, menestystä, kuka milläkin alalla, ja kuitenkin välillä tuntuuu siltä että tässähän se on, vain tämä päivä, arkisena ja kesäisenä, niin kaunista, niin ihanan rauhallista, tuuli humisee puissa, linnut laulavat puiden latvoissa, on perhe ketä rakastaa, on ystäviä joista pitää, joiden kanssa on mukavaa tavata, joita on mukava kohdata. On muistoja kymmenien vuosien takaa, myös ja enimmäkseen hyviä, on ollut boxingia ja rock and rollia, niinpä elämä on tässä ja nyt, vain auringonpaiste puuttuu vielä tästä päivästä, mutta TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

MITÄ IHMETTÄ JO HEINÄKUU

Istun iltapäivää taas parvekkeellamme ja nautin iltapäivän ja kesäpäivän rauhallisuudesta. Sitä vain tässä ihmettelee että on jo heinäkuun 1 päivä, enkä ole oikeastaan vielä päässyt rantaelämän alkuunkaan. Nytkin olin kyllä aamupäivän Mellstenin Paratiisirannassa tapaamassa kavereita. Vantaalta "ihmepoikaa" TAPSA NIKKASTA ja Rovaniemeltä stadiin käymään tullutta MAURI HAKULISTA. Tapasinkin MAURIN ensi kertaa ihan face to face, vaikka hänen maineensa on kyllä tavoittanut minut jo aikaisemmin yhteisten kaverien kautta. Hän on nimittäin aikamoinen puuhamies Rovaniemellä ja voisi sanoa myös maailmalla. Ja erittäin miellyttävä persoona. Tarinoimme siinä cafe Mellstenin terassilla kahvikupposten ja meren äärellä. Seuraamme liittyi "Malagan Prinssi" ARSKA KAJANDER, joka muuten uskoo ESPANJAN voittoon illan jännityspelissä Euroopan Mestaruudesta Jalkapallossa. Niin myös minä! Tallipäälillö SEPPO SUKKI liityi seuraamme ja tarinat vaihtuivat kilpa-autoiluun ja mentiin kovaa kurveihin. Aamupäivä joka oli ollut pilvinen alkoi näyttää merkkejä siitä että päivästä saattaisi tulla aurinkoinen. Ja nyt tässä partsilla tätä kirjoittaesssa päivä on osittain aurinkoinen. Ja ollaan siis heinäkuun ensimmäisessä päivässä. Kyllä aika kulkee nopeasti, mutta vielä on kesää onneksi jäljellä ja saatan ehtiä vielä rantaakin viettämään rantaelämää. Toisaalta tässä partsilla on tälläisenä päivänä mukavan leppoisaa. Linnut sirkuttelevat pihapuissa, kukat näyttävät kauniilta. Elämä on rauhaisaa. Mitäpä tässä muuta. Mutta illalla sitten finaali ESPANJA vs ITALIA! Siinäpä jännitysnäytös tulossa!
Kuvassa Hollywoodilaista filmitähteä muistuttava TAPSA NIKKANEN vasemalla, Rovaniemeltä stadiin käymään tullut MAURI HAKULINEN ja minä. Peukut pystyssä Espanjalle illan finaaliin!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

TÄMÄ EI UNOHDU!

Onpa tämä vuosi mennyt taas nopeasti. Sillä huomenna on taas MURUNI ja mun hääpäivä. Kirjoitin viime vuonnakin siitä ja MURUSTANI. Ja niinpä teen nytkin, sillä SEHÄN EI UNOHDU! 13.6.1981 minut vihittiin tuon Hyvinkääläisen neitosen RAIJA KAUTON kanssa. Hänestä tuli rouva RAIJA PIITULAINEN! Olemme siis huomenna olleet 31 vuotta naimisissa. Meillä on kaksi lasta. JESSICA 16v. ja jo pois kotoa asuva JERRI 27v. He ovat merkinneet paljon ja he merkitsevät edelleenkin paljon tämän päivän elämässäni. PERHE PIITULAINEN se on niin kovin tärkeä juttu mun tätä päivää. Mutta tämä MURUNI, lempinimen jonka annoin aika nopeasti yhdessä alettua olemaan. Joskus on tunne, minulla ehkä liiankin usein, tuntea elämää, siinä tapahtunutta ja tapahtuneita asioita. Mutta yksi asia ei voi millään minulta unohtua. Se kuinka suloinen, hymyilevä, lämmin ja huolehtiva oli MURUNI ja on ollut sitä nyt 31 vuotta! Hänestä on tullut nainen, tosi ISOLLA N kirjaimella. Hän on edelleen huolehtiva, lämmin ja suloinen, mutta 31 vuotta elämää kanssani sekä kahden lapsemme kanssa, on myös kasvattanut hänestä päällikön, jota minunkin on kuunneltava. Ja se on tehnyt varmasti minulle hyvää! Ja se RAKKAUS, se on yhä sama, KIITOS MURU ja HYVÄÄ 31-vuotis HÄÄPÄIVÄÄ!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

CAFE CARUSELLISSA KAHVITTELEMASSA

Kuvassa etualalla vasemmalta katsoen "Emiiri" OSKU KANERVA on tullut Floridasta stadiin käymään, minä ja "Tangokuningas" EIKKA GRÖN ja oikealla ILMO LOUNASHEIMO tarkkailee ja miettii, missähän sarjassa noi kundit boksaa? Takana kuin manacerina koulukaverini nuoruudesta "diplomikauppias" Krunikasta SIMO SALONEN!Ollaan cafe Carusellissa Kahvittelemassa!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

FAMILIA SYNTTÄRIRUOKAILU

Eilen ilalla MURUNI tarjosi FAMILIA-ruokailun 65-vuotis syntymäpäiväni kunniaksi legendaarisessa Ravintola LEHTOSAARASSA ja kyllä oli hyvää. Eikä laihdutuskuurini ota oikein alkaakseen, mutta onhan päivä vielä huomennakin! Kuvassa TIIA ja JERRI, MURU, minä ja JESSICA!

MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN PITÄISI ASENNOITUA?

Hyvää huomenta ja lauantaiaamua. Katson ikkunasta ulos ja näen, että siellä on harmaata, pilvistä ja sateista. Tuuli humisee sillä voimakkuudella, että kukatkin parvekkeella on lähteä lentoon! Ja miten ihmeessä sitä pitäisi asennoitua siihen, että tänään olisi ensimmäinen kesäleirin treenipäivä ulkona? Tai siihen, että olen jo niin vanha, 65 vuotta? Sitä lohduttaa ainoastaan tietoisuus siitä, että mulla on kavereita jotka ovat jopa vanhempia ja he näyttävät olevan edelleen super energisiä, täynnä suunnitelmia tulevaan ja hersyävän hyväntuulisia kun heitä tapaa. Esimerkiksi eilen tapasin KAHVITTELIJOIDEN perjantaiaamussa ILMO LOUNASHEIMON 91v. ja ILMO oli hyväntuulinen ja yhtä innostunut nyrkkeilystä ja tapahtumista kuin ennenkin. JOMI LIMMONEN, KURT MATTSSON, OSKU KANERVA, joka oli tullut Floridasta Suomeen käymään, ARTO NILSSON, jonka kanssa olemme otelleet kolmasti aikoinaan, Supertaiteilijat DANNY ja EINO GRÖN, ESA LEHTOSAARI ammattinyrkkeilytuomarimme, RISTO KOPRA ja UFFE FJÄDER Ringside Clubin eliittiä, HEIKKI MÄKINEN Helsingin Tarmon edustajana, Sitten KAHVITTELIJOIDEN vakiokokoonpano, voisin sanoa futiskielellä aloituskokoonpano, oli taas runsaana paikalla. He kaikki antavat kyllä uskomattoman esimerkin, että elämää on edelleen elettävänä ja siitä kannattaa nauttia, arvostaa sitä, olla kiinnostunut siitä. Ja olla KIITOLLINEN YSTÄVYYDESTÄ ja KAVERUUDESTA! Huomasin myös Facebookissa vierailessani (vierilen harvoin siellä) että GUGI KOKLSJUSHKIN täyttää tänään myös 65 vuotta. Ollaan lapsuuden kavereita samoilta kulmilta. Laitoin onnittelut GUGILLE ja katson tässä samalla vanhaa TOPMOST vinyylilevyä, jonka kanteen GUGI on kirjoittanut "Vanhalle painimatsi kaverille, terveisin Gugi"! Ninpä. On siis suhtauduttava tähän kaikkeen positiivisesti ja hyräiltävä, ONHAN PÄIVÄ VIELÄ HUOMENNAKIN.....ja todennäköisesti aurinko paistaa ja elämä hyvälle maistaa! Ulkona näyttää olevan edelleen sateista ja harmaata. Ehkä tähän voisin laittaa muutaman kuvan MITEN IHMEESSÄ TÄHÄN VOISI AENNOITUA virikkeeksi! Esimerkiksi yhden eilisestä KAHVITTELUSTA DANNY, minä ja ex-kuntonyrkkeilyoppilaani LEENA VÄLIKANGAS, joka osoitti suurta rohkeutta tullessaan KAHVITTELEMAAN yli parinkymmenen "villien" YLÄ-ASTEEN poikien seuraan!

tiistai 29. toukokuuta 2012

Malagan Prinssi ARSKA KAJANDER on palannut Suomeen kesänviettoon Mellstenin Paratiisirannalle. Kahvittelimme tänään cafe Mellstenissä ja vaihdoimme kuulumisia Fuengirolasta.

KUUSIVITONEN UUSI AIKAKAUSI ALKAA

Tänään on ollut ihan suht`koht mukava päivä. Ei mitään kummallisempaa. Hengailua Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassilla. Oikeastaan ihmeellistä, ettei jengiä näkynyt tänään siellä ollenkaan, paitsi "Malagan Prinssi" ARSKA KAJANDER joka oli palannut takaisin Suomeen kesänviettoon. Olin illalla treenaamssa Tuulimäen boxingsalilla eikä sielläkään näkynyt ketään muita, joten sain harjoitella kuin yksityissalissa konsanaan. Se olikin sitten viimeinen treenini 64 vuotiaana. Huomenna täytän 65 vuotta ja alkaa taas kerran uusi aikajakso elämmässäni. Nyt nämä aikajaksot laittavat kyllä enenmmän miettimään tulevaa? Koitan kuitenkin asennoitua siihen ilolla, uteliaisuudella sekä aktiivisuudella . Huomisesta alkaa kuusivitosen aikajakso. Päivät ja aika näyttää mitä tuleman pitää.

perjantai 25. toukokuuta 2012

ELÄMÄN CARUSELLI PYÖRII

Tänään Cafe Carusellissa oli loistava aurinkoinen päivä. KAHVITTELIJAT pääsivät ensimmäistä kertaa terassille aurinkoon istumaan ja tarinoimaan elämän ihmeellisyyksistä. Jo tullessani sinne tapasin Stadin yöelämän valtiaat MEHDI "Yön Prinssi" YOUNESIN sekä NIKO "Don King" HALLAMÄEN ja pääsin kovien kundien kanssa kuvaan, näin päiväsaikaan!

PERJANTAI ON KAHVITTELUPÄIVÄ!

Loistava aamu. Ja tänään on KAHVITTELUPÄIVÄ cafe Carusellissa, jolloin "Ylä-Asteen Pojat" kokoontuvat tarinoiden pariin ja kertomaan kuulumisia viikon varrelta! Mellstenin Paratiisiranta on muuten myös siitä mukava paikka että siellä voi yllättäen tavata ihmisiä vuosienkin takaa, niinkuin tässä yhtenä päivänä tällä viikolla tapasin ex-kuntonyrkkkeily oppilaani LEENA VÄLIKANKAAN! BOXING FOREVER!

torstai 24. toukokuuta 2012

Päivän veljeskunta

Tämän päivän veljeskunta Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenissä oli seuraavanlainen. Vasemmalla uskomaton petanguen taitaja ja WSOYN ex-toimittaja nyt ansaittuja eläkepäiviä viettävä Paroni HEIKKI MAKKONEN, sitten vain minä ja vieressäni THE BASMAN KAJ WALLIN täynnä uusia suunnitelmia, hänhän on vasta nuorimies mieleltään ja hänen vieressään kolmen päivän päästä eläkkeelle siirtyvä voimisteluopettaja, ex-uimahyppääjä, HJK:n sekä Suomen futismaajoukkueenkin huoltaja ja teippari ESA HEINONEN, joka oli katsastamassa, josko liittyisi Mellstenin Paratiisirannan KUNINKAALLISEEN rantajengiin viettämään aurinkoisia eläkepäiviä vai tekisikö sittenkin jotain hyödyllisempää ja tärkeämpää? Toivotamme joka tapauksessa ESA HEINOSELLE hauskoja sekä riemukkaita eläkepäiviä, missä niitä viettääkään! Tänään oli meillä ainakin hauskaa cafe Mellstenin terasilla ja tarinoita itsekullakin riitti toisillemme jakaa! Että näin.

YKSINKERTAISTA ELÄMÄÄ

Hyvää huomenta. Jälleen aurinkoinen päivä. Onpa se makeeta kun kesä on saapunut jälleen Suomeen. Mellstenin Paratiisiranta cafe Mellstenin terasseineen on tullut päivitäiseen arkipäivään. Ja se on tehnyt arkipäivästä juhlaa! Olen jo henkisesti lähes selvinnyt Viron reissusta, buffetpöytien houkutuksista ja palannut yksinkertaiseen ja kurinalaiseen elämääni. Olen pystynyt siihen jo parin päivän ajan. Tosin painoni ei ole pudonnut vielä yhtään. Täytyy varmaan yrittää sitä muodikasta diettiohjelmaa, mikä sen nimi nyt olikaan, skarppausta! Elämä on nyt siis varsin yksinkertaista. Aamulla herätys. Vilkaisu ikkunasta ulos. Onko aurinkoista? Aamukahvit, voileipää ja aamuTV. Lähtö Mellstenin Paratiisirantaan. Päivä kavereiden kanssa kaveraamista. Illalla treenaamaan ja nukkumaan! Näin päivät sujuvat yksinkertaisella elämänrytmillä, mikäli ei sade päivä yllätä? Tässä seuraavan kolmen kuukauden ohjelma, josta kuitenkin pidän oikeuden muutoksiin, sillä joskus saattaa tulla joku ulkopuolinen muutosta vaativa tapaamien, kohtaaminen ja tapahtuma, joka vie mut pois Espoosta ja Mellstenin Paratiisirannasta! Huomenna ja perjantaisin on tietysti se KAHVITTELIJOIDEN tapaaminen cafe Carusellissa kello 10.30-12.30. Sille en voi mitään. Se on poikkeus, joka on hyväksyttävä. Mutta muuten YKSINKERTAINEN ELÄMÄ on innovaatio minulle! Eilen Cafe Mellstenissä, jossakin vaiheessa päivää vieraili muunmuassa Tapiolalainen herrasmies, loistava ja aina hyvän tuulinen HANNU MARTIN ja sain ilon ikuistaa hänen vierailunsa siellä ja pääsin
todellisen herrasmiehen kanssa samaan kuvaan. Taidankin siirtyä tässä myös yksinkertaisuuteen näiden blogijuttujenikin kanssa, ei sikseen, etteikö ne olisi olleet yksinkertaisia jo nyt, mutta yksinkertaistan sitä vielä enemmän ja siirryn ihan KUVAT KERTOVAT ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA LINJALLE ja annan niiden kertoa siitä YKSINKERTAISESTA ELÄMÄSTÄ jota elän. Voin vain myös tässä toivottaa kaikille HYVÄÄ KESÄÄ, AURINKOA, ONNELLISUUTTA ja RAKKAUTTA! Sitä yksinkertainenkin elämä tarvitsee!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

JOSKUS ON OTETTAVA ITSEÄNSÄ NISKASTA KIINNI!

On sunnuntai iltapäivä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämpimästi! Huomaa sana LÄMPIMÄSTI! Olin jo aamupäivällä Mellstenin Paratiisirannassa, jossa olivat jo valmiina sinne päästyäni Parooni HEIKKI MAKKONEN ja Kreivi RISTO VESTERINEN. Optikkoguru ja 60-luvun suuriin hurmureihin kuulunut FREDDY BENSKY tuli ja liittyi seuraan. Päivällä cafe MELLSTEN siirtyi ministeritason kahvilaksi kun Eurooppaministeri ALEXSANDER STUBB perheineen saapui terassille nauttimaan Espoolaisesta aurinkopäivästä. Onpa muuten tämä päivä ollut taas mannaa! Ja itseasiassa tälläisia mannapäiviä on ollut minulla nyt ihan liikaa,kun viime keskiviikosta saakka,jolloin perheen tyttöjen kanssa risteilimme Tallinnaan VIKINGIN buffetpöydän siivittämänä. Seuraana päivänä ajoimmme Keisarilliseen HAAPSALUUN Kuvernööri MARKKU LINDSTRÖMIN ja hänen ULLANSA herkulliseen ja hellään huolenpitoon. Jossa makea elämä sai lähes holtittoman vauhdin ja lähdin luisumaan, ei alamäkeä vaan minun kohdallani ylämäkeä, Kuvernöörin lounaan, buffetpöydän ULLAN speciaaliteettien myötä. Siis makea elämä riistäytyi holtittomaan ja niinkuin nykyisin sanottaisiin tolkuttomaan menoon. Ja olin liian heikko sanoakseni niet! Vielä aamulla seuraavana päivänä kun heräsin ja kaikki vielä nukkuivat, lähdin kävelemään Haapsalua lävitse, etsimään KOHVI-paikkaa TEELEÄ, jossa oli aivan huippu viinereitä vaniljasoosin kera,loistavia pirukkaita, ai niin suomeksi piirakoita. Ostin niitä pussillisen vielä mukaan ja näin pääsin vielä toiseen aamiaispöytään muidenkin herättyä. Jätimme päivällä hyvästit PALAZZO JAANALLE ja isäntäpari heilutti meille lähtiessä ovelta (kuva mukana), kun ajoimme takaisin TALLINNAAN vielä vuorokaudeksi tai vähän päälle. Ja siellä, tässä vaiheessa, minun olisi ollut otettava jo itseäni niskasta kiinni, sillä tämä ei voi jatkua näin, buffet pöydästä buffet pöytään!Tai siis on se tehtävä ainakin nyt, sillä silloin siellä en vielä siihen pystynyt, buffetpöydät lumosivat minut, veivät sydämeni ja tulivat sisään sieluuni. Tunnen nyt pienen pistoksen ja raskaan painonlisäyksen. On löydettävä uusi alku. Uusi päivä auringon paisteessa. Tervehdittävä kesää, sen lämpöä, antauduttava sen lämpimään hyväilyyn, unohdettava buffetpöydät ja herkut. Ennenkaikkea, on mahduttava taas shortseihin ennenkuin rantapäivät rannalla alkavat. Uskaltaisin sanoa. Olen herkkuni syönnyt. Kiintiöni on täynnä! En usko, että tulet enään näkemään minua
buffetpöytien tai herkkujen äärellä. Se on nyt loppu! Ops, MURUNI tuo juuri parvekkeelle kupin kahvia ja lettua kermavaahdolla ja mustikoilla täytettynä, no ehkä vielä tämän kerran!

perjantai 11. toukokuuta 2012

POSEERAUSTA CAFE CARUSELLISSA

Joskus ESA LEHTOSAARI, siinä oikealla joutuu poseraamaan pienempienkin nyrkkeilyihmisten kanssa, niinkuin tänään cafe Carusellissa kun siinä vasemalla on Tuusulan Nyrkkeilyseuran puheenjohtaja, ex-nyrkkeilijä sekä valmentajana vaikuttava VESA KORPAEUS tuli ensi kertaa kahvittelemaan kanssamme ja siinä keskellä sitten, kuka ihme se olikaan? No oli kuka oli, ESA LEHTOSAARI hoiti tämän kuitenkin tyylillä.

RASKAANSARJAN MESTARIT

Tässä kuvassa kaksi Raskaansarjan Mestaria. Toinen ammattinyrkkeilyn raskaansarjan hallitseva mestari, uskomaton WLADIMIR KLICHKO sekä vuoden 1961 Suomen nuortensarjan raskaansarjan mestari, nykyinen kansainvälinen ammattinyrkkeilytuomarimme ESA LEHTOSAARI
Suomen Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja, komea ja tyylikäs MATTI HIETANEN ja minä.

KAHVITTELU PÄIVÄ CARUSELLISSA

Vaikka tänään on ollut pilvinen ja jopa sateinen päivä, niin eipä se häirinnyt meitä KAHVITTELIJOITA, jotka kahvittelimme cafe Carusellin palmun alla parinkymmenen kaverin kesken. Yllätysvieraitakin saimme joukkoomme kun esimerkiksi pian eläkkeelle jäävä Suomen Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja MATTI HIETANEN kävi vierailemassa joukossammme. Ehkä MATTIA kiinnostaisi nyt Nyrkkeilyliiton jälkeen Kahvittelijoiden toiminnanjohtajan paikka? Mikä tosin on palkaton, mutta kunnioitusta ja arvostusta löytyisi kyllä monenkin kahvikupillisen verran! Luulen että MATTI harkitsee tätä nyt kovasti. Oli mukavaa tavata (10kiloa laihempi) MATTI HIETANEN tänään Carusellissa. ESA LEHTOSAARI oli myös tullut takaisin raskaansarjan EM-ottelun tuomaroinnista Saksasta. Hän näytti kuvia Boxingista ja viehättävästä Saksalaiskaupungista jossa vieraili. Siellä hän tapasi myös monia suuria nyrkkeilykuuluisuuksia, mutta tänään ESA joutui tyytymään poseeraamaan vain Tuusulan Nyrkkeilyseuran puheenjohtajan, ex-nyrkkkeilijän ja nykyisin valmentajan tehtävissä vaikuttavan VESA KORPAEUSIN ja yhden entisen 60-luvun nyrkkeilijän (jota ei enään kukaan muista), mutta ESA teki sen tyylillä ja hienotunteisuudella. Myös MATTI HIETANEN poseerasi ystävällisesti tuon vanhan ex-nyrkkeilijän kanssa, joka oli selvästi mielissään päästessään samaa kuvaan huomattavasti nuoremman kanssa. No, joka tapauksessa, tämä sateinen päivä oli kuitenkin jotenkin taas aurinkoinen. Kavereiden tapaaminen on sitä aina. Jäämme odottamaan auringon paistetta ja lämpimiä päiviä. Elämää Mellstenin Paratiisirannassa, ja yhtä sun toista mukavaa! Sateen jälkeen seuraa aina auringonpaistetta!

perjantai 4. toukokuuta 2012

NYRKKEILJÄN UNELMA

Mikä oikeastaan sopisikaan paremmin tähän tämän päivän juttuuni kuin tämä, kun aamupäivän KAHVIITELUSSA, NALLE ABRAHAMSSONILLA oli mukananaan kirjoittamani NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani ja halusi saada siihen singerauksen hänelle. Tämä vie mut takaisin boxingiin, Göteborgiin ja BERTIL KNUTSSONIIN, josta olen kirjassani kirjoittanut ja siihen NYRKKEILIJÄN UNELMAANI, mitä se oli. Tarina on tunteellinen, niinkuin olen ollut aina itsekkin, nyrkkeily oli hienoa ja loistavaa, mutta kuitenkin, ehkä tärkeintä ja hienointa on ollut ja on YSTÄVYYS, mitä olen sannut kokea ja saan kokea sitä yhä. Tässä mun elämässä on tapahtunut niin paljon, välillä se on ollut kuin elokuvaa, yht`äkkiä kaikki on kadonnut, mutta sitten taas väläyksittäin pieninä paloina se on tullut takaisin, muistoissa, sydämmessä ja sielussani. Enpä menisi väittämään, en todellakaan, että olisin elännyt jotenkin suuren elämän suurine saavutuksineen, mutta sen väitän, että SE ON OLLUT MINULLE SUURTA! Kiitoksia siitä myös kaikille ystävilleni vuosikymmenien aikana! Näin se vaan SEBASTIAN K voitto sai fiilikset virtaamaan!
BERTIL KNUTSSON ja minä kuvassa katsomassa keväällä Götebogissa JERRY WILLIAMS showta, josta BERTIL 80v. sanoi shown jälkeen, vaikkei mikään varsinainen Rock and Roll diggari olekkaan "HAN ÄR BRA" JERRYN laulaessa puolitoista tuntia rokkia ja saaden koko mestan suorastaan rock and roll huumaan. Yksi arvokkaimpia asioita minulle on tässä elämässä, ystävyytemme joka on säilynyt kakki nämä vuosikymmenet, ne fiilikset ja muistot BOXINGISTA! Kiitos BERTIL!

Voittoisa SEBASTIAN K

Tähtiravuri SEBASTIAN K juoksi ja voitti FINLANDIA AJOT 28.4 täällä Suomessa kuitaten 110 000 euron ykköspalkinnon Ruotsiin ja Göteborgiin!

SEBASTIAN K

Onpa taas tänään ollut vilkas päivä joka alkoi jo KAHVITTELULLA cafe Carusellissa aamupäivällä ja vasta vähän aikaa sitten pääsin kotiin. Viestejä ja meilejä oli odottamassa. Ja niihin mennäkseni, niin ensimmäiseksi, ihmettelet varmaan otsikkoa SEBASTIAN K. No kerronpa että SEBASTIAN K on huippuravuri siis hevonen, jonka omistaa BERTIL KNUTSSON. BERTIL KNUTSSON oli minun promoottorini 1966-1969 ammattinyrkkeilyilloissa Ruotsissa. Silloin hänellä oli nyrkkeilijöitä tallissaan kunnes ammattinyrkkeily kiellettiin Ruotsissa 1.1.1970 lähtien. Nyt hänellä on monien muiden kasino-bisneksiensä lisäksi laadukas huipputalli ravihevosia. Meidän piti oikeastaan viime viikonloppuna mennä katsomaan BERTILIN kanssa näitä FINLANDIA AJOJA, mutta flunssa yllätti hänet, joten se jäi väliin, kunnes tänään siis kuulin tästä hienosta voitosta täällä Suomessa. Onnittelut tietysti BERTILILLE!Keväällä maaliskuussa oltiin Göteborgissa viettämässä iltaa Rock and Rollin parissa katsomassa ja kuuntelemassa JERRY WILLIAMSIA, josta BERTIL 80v. totesi "HAN ÄR BRA" vaikkei varsinaisia Rock and Roll diggareita olekkaan. Hieno ilta joka tapauksessa. Olen BERTIL KNUTSSONISTA usein kirjoitellut, hän on ollut tärkeä ihminen minulle ja on loistavaa että ystävyys on säilynyt vuosikymmenien ajan! Mikäpä olisi tähän juttuun sopivampi kuva kuin kuva BERTIL KNUTSSONISTA palkintopystin kanssa! Tämän lisäksi SEBASTIAN K kuittasi voitostaan 110 000 euron ykköspalkinnon!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vai lähtisinkö sittenkin Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassille nauttimaan aurinkopäivästä, välkehtivästä merestä. Nauttimaan terassielämästä, jossa voi tavata mielenkintoisia ja hauskoja kavereitakin, niinkuin tässäkin yhtenä päivänä nyt (Vappuaikana) TOM GINMANIN. TOM on ex-nyrkkeilyoppilaitani ja on selvästi edelleen iskussa!

ARKIPÄIVÄN LÖYTÄMINEN

Hyvää viikonalkua tai eihän nyt ole mikään viikonalku vaan jo keskiviikko. Tuntuu kuin olisin hukannut kokonaan arkipäivät. Nimittäin nyt kun tämä Vappu oli tavallista pidempi ja olen mennyt täysin sille lavealle herkkutelijan valtatielleni ja unohtanut, että minunhan pitäisi kulkea sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietäni !Hauskaa on kuitenkin ollut. Voin myös katsoa, että terassikausi on saannut nyt virallisen kauden aloituksen ja olenkin siirtänyt kelloni jo terassiaikaan. Katson nyt ikkunasta ulos ja näen, että aurinko paistaa ja käyn taistelua mieleni kanssa. Lähteäkö Tuulimäen boxingsalille treenaamaan vaiko Mellstenin Paratiisirannan terassille aurinkoon istumaan, juomaan kahvia ja syömään possumunkkia? Olen aivan epätoivoinen! Tiedän että mun pitäisi välillä mennä treenaamaankin. Muutenhan unohdan koko lajin, mitä olen tässä jo jonkin ajan harrastanut ja rakastanut! Ihminenhän on aina täynnä valintoja. Toiset ovat vääriä ja toiset oikeita. Itseni kohdalla tuntuu, että olen usein osannut valita väärin. Tai vaikea sanoa. On niillä asioilla ollut hyvätkin ja hauskatkin aikansa. Olen taas kerran vaikean valinnan edessä! Mennäkö treenaamaan monta kymmentä metriä maan alle. Hikoilemaan ja rasittumaan. Lyömään turhanpäiväisesti nyrkkeilysäkkiä, piste- ja päärynäpalloa, varjonyrkkeilemään nyrkkeilykehään....vaiko Mellstenin Paratiisirannan terassille kahvin ja herkullisen possumunkin kera, katselemaan välkehtivää merta, tapaamaan uskomattoman viehättäviä ja mukavia ihmisiä, tuntemaan kuinka elämä pulppuaa hyväntuulisena tätä päivää? EI KAI TÄMÄ NYT SITTENKÄÄN OLE VAIKEAA VALITA?

lauantai 28. huhtikuuta 2012

AIMO LINDGREN ja minä tavattiin eilen taas pitkästä aikaa. Meidän faijat olivat kavereita. AIMON isä AIMO LINDGREN senior oli Suomen Nyrkkeilyliiton puheenjohtaja vuosina 1974-1979.
Näiden herrasmiesten tapaaminen on aina suuri ILO! JARMO ELLONEN, minä ja ERKKI AUREJÄRVI! Huippujuristeja ja urheilumiehiä sekä ehdottomasti HUIPPUKAVEREITA!
Kaksi aikamoista legendaa saapuivat cafe Caruselliin RAIMO "Höyry" HÄYRINEN ja CLAUS BREMER. Toivotin kaverit tervetulleeksi.

SE OIKEA HALAUS ja TYKKÄÄMINEN!

Eilen oli jälleen KAHVITTELU päivä cafe Carusellissa ja hyvin monilukuisena olivat YLÄ-ASTEEN pojat taas tulleet paikalle. Sen verran monilukuisena, etten millään voi tässä kaikkia mainita, mutta niinkuin tuossa aikaisemmin olen maininnut, tulen varmuudella pikkuhiljaa jokaisen vuorollaan esittelemään. Siitä koitan pitää huolta! Eilen myös DANNY, joka on omalla nettisivullaan www.danny.fi ottanut esiin hienosti tämän KAHVITTELIJOIDEN tapaamiset ja sen kuinka arvokasta on face to face tapaaminen, joka voittaa kyllä virtuaaliset tapaamiset esimerkiksi FACEBOOKISSA! On todellakin selvästi hienompi tunne saada ystävän halaus tai reilu kädenpuristus oikeasti, kuin se tykkää napin painallus, jota nykyisin harrastetaan FACEBOOKISSA. Ja sillä myös nykyään viihdeohjelmat pyrkivät mittaamaan näennäistä suosiotaan pyytämällä jopa ohjelman aikana katsojia klikkaamaan tykkää nappia heidän ohjelmalleen. Virtuaalinen teenäisyys on kyllä nyt aika huipussaan. Samaan aikaan valitetaan, kuinka ihmiset voivat huonosti ja yksinäisyys vaivaa aina vain nuorempiakin ihmisiä. Se todellinen ihmisen tapaaminen on jäännyt yhä enemmän virtuaalliseksi kohtaamiseksi sähköisten viestimien kautta. Se todellinen ihmisen ja ystävän tapaaminen, jopa vuosikymmenien takaa, kuulumisien vaihtaminen, tarinoiden kuuleminen, vain nähdä ystävä siinä pöydän äärellä. Edelleen mukana elämässä! Antaa kyllä hienon tunteen. Ehkä tämä ei koske vielä nuoria, mutta jos tämä virtuaalinen kehitys vielä jatkuu, niin hekin sitten vuosikymmenien päästä kokoontuvat ehkä edelleen sähköisten viestimien kautta muistelemaan, kuinka painoivat tykkää-nappia silloin FACEBOOKIN aikana? No toivottavsti näen asian väärin ja näin ei ole. Haluan kuitenkin taas KIITTÄÄ kaverit eilisestä hienosta tapaamisesta cafe Carusellissa. Nyt näin lauantai aamuna, vaikka ei kai sillä näin eläkeläiselle ole niin suurta merkitystä, tuntuu kuitenkin makeelta herätä aikaisin, keitellä kahvit, tehdä sämpylä ja tarkastella ikkunasta ulos katsellen minkähänlainen päivä siellä olisi tulossa? AURINKOINEN, näyttäisi tänään! Sehän tietysti kiehtoo minua.Ajatus hetkestä Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassilla. Kahvikupposen ja croisantin kera. Välkehtivän meren äärellä. Se syrjäyttää ajatukseni lähteä treenaamaan Tuulimäen boxingsalille, monta kymmentä metriä maan alle, ja kun ei ole nyt "matsiakaan" tiedossa, heh, heh, niin voin ihan hyvin missata treenit ja antaa itseni auringon ja merituulen hyväiltäväksi cafe Mellstenin terassille ja on hyvä mahdollisuus, että joitakin ystäviäkin, Paratiisirannan Rantakuninkaallisiakin tulee paikalle kohtamaan jälleen oikeasti toisensa, joten taidan vielä klikata tähän TYKKÄÄ!

torstai 26. huhtikuuta 2012

LEGENDOJEN KANSSA LOUNAALLA

Onpas tänään ollut taas uskomattoman hieno päivä. Nostalgiaa ja tätä päivää. Olin tänään lounaalla neljän omalla alallaan olevan LEGENDAN kanssa. Ensimmäiseksi ILMO LOUNASHEIMO yksi oman aikakautensa merkittävimmistä urheilutoimittajista sekä urheiluselostajista. JORMA "Jomi" LIMMONEN Olympia Pronssia 1960 Rooman Olympialaisissa. 10 Suomen Mestaruutta Pohjoismaiden Mestaruuksia, kymmeniä maaotteluvoittoja ja lähes 400 amatööriottelua urallaan. Yksi taitavimpia nyrkkeilijöitä Suomen nyrkkeilyhistoriassa. Minun aikana myös maajoukkueemme loistava valmentaja! Ringside Clubin Kunnia Presidentti, Optikkoalalla uskomattoman pitkän uran luonnut, eikä se ole vieläkään päättynyt UFFE FJÄDERIN korkeasta iästä huolimatta. Ja sitten näihin "poikiin" verrattuna nuori poika, ystävä, josta käytän lempinimeä ESTRADY GLADIAATTORI, joka on Suomen viihdehistorian yksi merkittävimmistä taiteilijoista, ja mitattuna vaikka millä arvoasteikolla, todellinen SUPERTÄHTI, kymmeniä hittejä, jotka elävät ja soivat jatkuvasti, niin ihmisten muistoissa kuin uusien nuorten löytäminä aarteina 60, 70, 80-luvusta, niin kyseessä on tietysti DANNY! Hurjan pitkä ura, joka alkoi jo 1964 ja jatkuu yhä vaan! Olipa ja onpa vertaansa vailla olevia kavereita, joiden kanssa sain tänään nauttia loistavasta lounaasta, hyvistä fiiliksistä sekä tarinoista vuosikymmenien varrelta. Olimme tänään yhtä. Kavereita, jotka ovat kulkeneet jo pitkän matkan tätä elämän tietä. Minä nuorimpana en voi olla arvostamatta heidän kokemustaan ja viisauttaan. UFFE FJÄDER palkitsi "ESTRADY GLADIAATTORIN" DANNYN Ringsde Clubin taistelijan paidalla. Laitan tähän mukaan kuvan siitä,
että myös kuvan jossa UFFE FJÄDER, ILMO LOUNASHEIMO, ja JORMA LIMMONEN etualalla ja DANNYN ollessa kundien takana!