ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

Tänään 2026 Äitienpäivänä tunsin kyllä taas kerran suurta kiitollisuutta elämästä ja siitä että olen saannut elää vielä mukana. Aamulla hain niin rakkaan tyttöni JESSICAN meille aamiaiselle ja vein iltapäivällä takaisin kotiin hänet valmistautumaan päivän padel-peleihin. Ja me lasteni ihanan äidin kanssa lähdimme ajamaan Kappeliin stadiin täältä Espoosta ja tapaamaan toisen äidin ja isän. Eli poikani JERRIN ja hänen suloisen vaimonsaTIIAN ja heidän juuri yksi vuotta täyttäneen VINCENTIN lempparinimeltään VINSKIN joka juuri on täyttänyt yksi vuotta ja on uskomattoman enrginen, naurava ja iloinen. Söimme Kappelissa ja nautimme Äitienpäivästä ja VINSKI istui välillä Ukinkin (minun) sylissä...aika mahtavaa...ah...olispa minunkin isäni nähnyt vielä tämän...olis ollu varmaan tohkeissaan niinkuin myös äitini...Olipa hienoa taas kerran ÄITIENPÄIVÄ!

12.5.2025 Eilinen äitienpäivä oli päivä joka sai ikäänkuin uuden vaiheen meidän perheemme elämään. Aamulla joimme kahdestaan kotona äitienpäiväkahvit Muruni kanssa ja sitten päivällä mentiin JESSICAN kanssa Ristorante Charlieen äitienpäivä pizzoille ja sieltä ajettiin TIIAN ja JERRIN uuteen kotiin jossa oli heidän vastasyntynyt VINSKI poikansa. Niin pieni ja suloinen. Oli ihana katsoa  sitä onnellisuutta niin TIIAN kuin JERRINKIN katseissa ja toimissa vauvan kanssa. Samoin oli myös ihana katsoa JERRIN siskoa JESSICAA kuinka hän piti sylissä ja helli pikku VINSKIÄ. Ah, kuinka muistan molempien lasteni syntymän ja sen kun JESSICA syntyi kuinka jERRI oli siskostaan innoissaan ja vei sairaalaan monia pehmoleluja vastasyntyneelle siskolleen. Tässä tarinassa on paljon kuvia aikaisemmilta vuosilta.... perhekuvia....nyt se sai jatkoa ja uuden ajan. Näin elämä jatkuu....   

         

                                                     Pikku VINSKI ja JESSICA

Niin huomenna on taas ÄITENPÄIVÄ. Jotenkin tämä kuva Andalusian kiertomatkalta, jossa oltiin vähän aikaa sitten sopii hyvin päivittämään tätä vuotta 2024 sillä kukkaseinä Muruni takana on hieno. Tähän en voi muuta kuin sanoa, ihana nainen, ihana äiti lapsillemme, voin vain toivottaa taas HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ. Lapset tulevat taas huomenna meille syömään. Lisään tämän tuohon aikaisemmin kirjoitettuihin blogijuttuihini. Toivottavasti vielä vuosia löytyy ja saamme kokea tätä elämää....AH, mikä nainen, miten hyvä äiti lapsillemme....onpa minulla käynnyt tuuri...

Tänään oltiin jo syömässä lastemme kanssa, niinkuin ollaan tehty usein jo päivää ennen äitienpäivää, mutta se ei vie pois päivän arvoa ja merkitystä. Molemmat lapsemme elävät omaa elämäänsä omien rakastettujensa kanssa ja meillä on ilo nahdä ja tavata heitä kaikkia melkoisen säännöllisesti. Omat äitimme ovat jo poissa. Ja me ollaan oltu yli 40 vuotta jo naimisissa MURUNI kanssa ja hän saa tuntemaan ja toivomaan, että se olisi ikuista....Aika on kulunut niin hirvittävän nopeasti, mutta mun rakkauteni ei ole vähentynyt tippaakaan. Huomenna syödään äitienpäivä lounas yhdessä. Tässä tämän vanhempienkin tarinoiden ja kuvien kautta haluan toivottaa kaikille HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! Toivottavasti elämä on ollut hyvä ja armollinen. Se on meille itsekullekin erilainen ja toiveista huolimatta se voi olla myös koetteleva, mutta meillä kaikilla, jotka olemme syntyneet tänne maailmaan on ollut ja on ÄITI!

Tänään on taas ÄITIENPÄIVÄ. Huolimatta siitä, että elämme nyt varsin poikkeuksellista aikaa, elämä on monella tavalla pohdinnan alla, tulevaisuus huolettaa, niin kuitenkin haluan edelleen sanoa olevani kiitollinen ja tunnen, että olen ollut onnekas. Tähän aikaisempiin kirjoituksiini ei tarvitse lisätä mitään, kuin ehkä yksi kuva sillä Familia Piitulaisen äitienpäivää on viettämässä meidän mukana myös nuoriherra MILO.....Toivotan samalla myös kaikille HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ja kaikkea hyvää!

Kun katson vuosikymmenien aikana otettuja kuvia ihan näihin päiviin en voi muuta kuin todeta, kuinka onnekas olen ollut, kuinka ihanaa on ollut Muruni & lapset! Haluan toivottaaa näin Murulleni HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ja odotan kuinka perheemme kokoontuu taas meille tänään äitienpäivän viettoon!
Kuvat todellakin kertovat paljon tässä muutamia kertomaan:





                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                                                                              

                                                                                                                                                                                   

                                                             

                                                            

                                                                                                                                                                                                                                                                                  2016 kirjoitettua....

Ensimmäinen äitienpäiväni,  jolloin oma äitini ei ole enään tätä päivää viettämässä. Nyt MURU lasteni äitinä nousee äitienpäivän perheeni symboliksi. Hän on ollut kahden lapseni ihana ja hyvä äiti. Ihastuttava vaimo. Katsoin tänään aamulla parvekkeellamme kuvia albumeista, joissa on satoja kuvia vuosikymmenien varrelta. Valitsin sieltä muutamia satunnaisesti ja annan kuvien ilman selitystä puhua puolestaan. Se mitä haluan sanoa on, että perheeni on parasta, hienointa ja arvokkainta mitä olen elämältä  saannut! Kiitos ELÄMÄ!

ELÄMÄNMENOA Harrin Kehäkulmasta

 TÄMÄ VIRTUAALINENKIN ELÄMÄ on jatkunut, vaikka olen ollut siitä niin usein valmis luopumaan, mutta joku siinä on aina saannut siihen palaamaan.  Nytkin ajattelin, että pitäisin tämän blogini ajan tasalla ja päivittäisin lähes päivittäin tänne tarinaa jos löydän jotain asiaa? Se on tietenkin hiukan kyseenalaista, mitä nyt tämän ikäinen vanha ukko voisi enään kertoa? Minullahan on sitä tarinaa kertynyt aika paljon jo aikaisemmin, joita voin ottaa tänne tämän päivän päivityksiin mukaan, niin on ainakin jotain luettavaakin. 

Hyvää huomenta on 5.4.2025 ja lauantaipäivä. Kohta on vuosi mennyt edellisestä kirjoituksesta tästä virtuaalisesta elämästä ja edelleen vaan roikun mukana? Nyt vuoden aikana tuntuu. että se vain kiihtyy mitä erillaisimpien juttujen kanssa. Tunnen edelleen, että olisi vain yksinkertaistettava tätä elämää tässä vaiheessa ja yritettävä pysyä pois tuosta keinotekoisesta some maailmasta jossa mistään ei voi enään olla varma onko ne käsitelty, onko ne keksittyä. Facebookissakin yhä useampi lähettää viestiä tili on kaapattu? Mitä ihmettä, mitä ja kuka siitä hyötyy? Nyt toukokuussa täytän siis 78 vuotta ja se on jo niin paljon ettei kukaan enään halua kaapata mun facebook-tiliä ja saan vanheta edelleen rauhassa ilman virtuaalista elämää. Sen sijaan tässä oikeassa elämässä on perhe ja ystävät edelleen ihan oikeita ja maanantaisin edelleen HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset Cafe Torpanrannassa olemassa ja tämän kuukauden aikana varmaan terassi kahvittelutkin tulevat ajankohtaiseksi. Sitten yksi myös ihan oikea juttu ilman virtuaalista some-elämää on mun yksinäiset varjonyrkkeilytreenit Toppelundin areenalla. Nekään eivät ole enään niin kovin haastavia sillä tuntuu, että olen vanhentunut eikä kunto enään meinaa riittää kevyeenkään treeniinkään, mutta yritän kuitenkin kesäksi laatimaani treeniohjelmaa toteuttaa, jotta 1.8 paluu Tuulimäen Boxingsalille olisi taas mahdollista?

Sitten yksi juttu mikä on ollut viimeisen kuukauden aikana on ollu raskasta ja on tuntunut mielessä on yllättävän monen ystävän poismeno. Se on aina yllättävää vaikka ikä alkaa olla sitä, ettei sen pitäisi ihmetyttää. Olen tuossa aikaisemmin kirjoittanut ystävien menetyksestä tässä elämässä ja siitä kuinka koitan muistaa aina niitä hienoja hetkiä, tapaamisia joissa on ollut ilo läsnä. Tässä sekoittuu taas virtuaalinen ja oikea elämä ja koitan ymmärtää, hyväksyä sen, että se kuuluu tämän päivän elämään ainakin jossakin muodossa? Mutta nyt kevään tuloa odottaessa on myös joitakin asioita tapahtumassa perheenikin parissa. MILO-herra tulossa (tyttäremme dogi) muutamaksi viikoksi meille kylään ja se tietää kyllä ankaraa komentoa meille, ulkoilua ja kävelylenkkejä aamuvarhaisesta saakka. Pojalleni ja hänen vaimolleen on tulossa pikkuinen, joten minusta tulee iso-isä ja Murustani mummi, heh heh, tätä tämä edelleen nuori ja energinen Muruni ehkä vähän tätä ajatusta vierastaa, mutta on varmaan onnellinen tästä tulevasta tapahtumasta. Kevään tulo on aina hienoa ja kesän saapuminen tänne pohjolan ihan parasta. 

30.5.2024 Hyvää huomenta. Olen nyt siis 77 vuotias. Huh, se on kyllä vähän hämmentävää ja nostaa tietysti kysymyksiä mieleen, mutta on ehkä turha nyt ajatella niitä, vaan elää vain edelleen tätä päivää, olla onnellinen siitä mitä elämä vielä antaa. Olen ollut taipuvainen aina pohtimaan tätä elämää, sen eri variaatioita. Välillä tää mun omakin elämä on ollut vuoristorataa ja kyydissä olemisessa on ollut tekemistä. Voisin kyllä sanoa ja ajatella, että olen rauhallisempi ja ajattelevampi tänä päivänä. Perheeni ja ystävät ovat tärkeitä elämässä. Treenaaminen suhteessa ikääni yksi päälimmäisiä asioita.                                                                                                        Tässä alla vähän aikaisemmin kirjoitin ja pohdiskelin sitä onko tämä virtuaalinen elämä enään            tarpeellista kohdallani, kun olen jo kaiken kertonut. On tietenkin tapaamiset ja tapahtumat oman  ikäpolven ja kavereiden kanssa. Ne ovat tietenkin hienoja, voisin sanoa super hienoja ja arvokkaita ja olisivat tietysti kerrottavan arvoisia....Tässä  jo vähän aikaisemmin pohdiskelin tätä nykyistä virtuaalista elämåä tässä päivässä....Miten päästä eroon tästä nykyisestä kaikenlaisista somejutuista ja virtuaalisesta elämästä, elää elämää, kävellä Haukilahden rantoja, lukea kirjoja, kahvitella kavereiden kanssa ja päivittää elämää tähän päivään, käydä treenailemassa      Tuulimäen Boxingsalilla jatkamassa taisteluani vanhuutta vastaan...tiedän...me jokainen häviämme tämän taistelun, mutta missä erässä, se ei ole vielä selvä? Elämä Muruni kanssa ja lastemme elämä, se on tietenkin tärkeää ja kuinka toivonkaan heille kaikille onnellista elämää....

A

Tämä virtuaalinen elämä on siitä metka, että se tempaa mukaansa. Varsinkin jos on innostuvaa sorttia. Minäkin olen ollut tässä Facebookissa mukana jo kauan, jopa vuodesta 2008 saakka. Pitänyt blogiani jo vuodesta 2005 alkaen. Facebookissa aloin pari-kolme vuotta sitten päivittämään NYRKKEILIJÄN UNELMA sivujani blogiini VARJONYRKKEILYÄ, joka pohjautuu kirjaani, kuviin leikekirjani sivujen kera. En ollenkaan arvannut, kuinka paljon aikaa ja päivityksiä se vaati? No, meni tässä siihen pari-kolme vuotta. Nyt se on ollut valmis. oikeastaan muutaman vuoden. Minulla oli muutama toinenkin virtuaalinen viritys Facebookissa, niinkuin esimerkiksi isäni YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani taltioiminen kuvineen ja tarinoineen.

On kirjani ELÄMÄNI POLTINMERKIT päivitystä ja pohdiskelua elämästä, minkä kirjoitin nettikirjana ja sen tarkoitus oli olematta olleenkaan myynti, mutta sitten koulukaverini ja ystäväni Masa von Elm antoi sen mulle pari-kolme vuotta sitten kirjana joululahjaksi. Oikastaan se on aika syvää luotaava ja oman minuuteni pohdiskelua erillaisten elämän tilateiden kautta.  Olen analysoinnut sen seuraavasti....

                           Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, minä ja JERRI.....