HARRIN KEHÄKULMASSA: Virtuaalinen ja oikea elämä

Hyvää huomenta. Tänään on torstai ja sateinen ja harmaa päivä. Taidan jättää varjonyrkkeily treenini tänään väliin ja ottaa ihan iisisti.Olen tuossa alla aikaisemmassa kirjoituksessani kertonut, että täytän kohta 78 vuotta, niin se on totta. Olen 78 vuotta mikä on varmasti enemmän mihin nuorempana oletin tämän elämän jatkuvan? Kaikesta pohdinnastani huolimatta TÄMÄ VIRTUAALINENKIN ELÄMÄ on jatkunut vaikka olen ollut siitä niin usein valmis luopumaan, mutta joku siinä on aina saannut siihen palaamaan.  

Hyvää huomenta on 5.4.2025 ja lauantaipäivä. Kohta on vuosi mennyt edellisestä kirjoituksesta tästä virtuaalisesta elämästä ja edelleen vaan roikun mukana? Nyt vuoden aikana tuntuu. että se vain kiihtyy mitä erillaisimpien juttujen kanssa. Tunnen edelleen, että olisi vain yksinkertaistettava tätä elämää tässä vaiheessa ja yritettävä pysyä pois tuosta keinotekoisesta some maailmasta jossa mistään ei voi enään olla varma onko ne käsitelty, onko ne keksittyä. Facebookissakin yhä useampi lähettää viestiä tili on kaapattu? Mitä ihmettä, mitä ja kuka siitä hyötyy? Nyt toukokuussa täytän siis 78 vuotta ja se on jo niin paljon ettei kukaan enään halua kaapat mun facebook-tiliä ja saan vanheta edelleen rauhassa ilman virtuaalista elämää. Sen sijaan tässä oikeassa elämässä on perhe ja ystävät edelleen ihan oikeita ja maanantaisin edelleen HEI ME KAHVITELLAAN tapaamiset Cafe Torpanrannassa olemassa ja tämän kuukauden aikana varmaan terassi kahvittelutkin tulevat ajankohtaiseksi. Sitten yksi myös ihan oikea juttu ilman virtuaalista some-elämää on mun yksinäiset varjonyrkkeilytreenit Toppelundin areenalla. Nekään eivät ole enään niin kovin haastavia sillä tuntuu, että olen vanhentunut eikä kunto enään meinaa riittää kevyeenkään treeniinkään, mutta yritän kuitenkin kesäksi laatimaani treeniohjelmaa toteuttaa, jotta 1.8 paluu Tuulimäen Boxingsalille olisi taas mahdollista?

Sitten yksi juttu mikä on ollut viimeisen kuukauden aikana ollu raskasta ja on tuntunut mielessä on yllättävän monen ystävän poismeno. Se on aina yllättävää vaikka ikä alkaa olla sitä, ettei sen pitäisi ihmetyttää. Olen tuossa aikaisemmin kirjoittanut ystävien menetyksestä tässä elämässä ja siitä kuinka koitan muistaa aina niitä hienoja hetkiä, tapaamisia joissa on ollut ilo läsnä. Tässä sekoittuu taas virtuaalinen ja oikea elämä ja koitan ymmärtää, hyväksyä sen, että se kuuluu tämän päivän elämään ainakin jossakin muodossa? Mutta nyt kevään tuloa odottaessa on myös joitakin asioita tapahtumassa perheenikin parissa. MILO-herra tulossa (tyttäremme dogi) muutamaksi viikoksi meille kylään ja se tietää kyllä ankaraa komentoa meille, ulkoilua ja kävelylenkkejä aamuvarhaisesta saakka. Pojalleni ja hänen vaimolleen on tulossa pikkuinen, joten minusta tulee iso-isä ja Murustani mummi, heh heh, tätä tämä edelleen nuori ja energinen Muruni ehkä vähän tätä ajatusta vierastaa, mutta on varmaan onnellinen tästä tulevasta tapahtumasta. Kevään tulo on aina hienoa ja kesän saapuminen tänne pohjolan ihan parasta. 

30.5.2024 Hyvää huomenta. Olen nyt siis 77 vuotias. Huh, se on kyllä vähän hämmentävää ja nostaa tietysti kysymyksiä mieleen, mutta on ehkä turha nyt ajatella niitä, vaan elää vain edelleen tätä päivää, olla onnellinen siitä mitä elämä vielä antaa. Olen ollut taipuvainen aina pohtimaan tätä elämää, sen eri variaatioita. Välillä tää mun omakin elämä on ollut vuoristorataa ja kyydissä olemisessa on ollut tekemistä. Voisin kyllä sanoa ja ajatella, että olen rauhallisempi ja ajattelevampi tänä päivänä. Perheeni ja ystävät ovat tärkeitä elämässä. Treenaaminen suhteessa ikääni yksi päälimmäisiä asioita.                                                                                                        Tässä alla vähän aikaisemmin kirjoitin ja pohdiskelin sitä onko tämä virtuaalinen elämä enään            tarpeellista kohdallani, kun olen jo kaiken kertonut. On tietenkin tapaamiset ja tapahtumat oman  ikäpolven ja kavereiden kanssa. Ne ovat tietenkin hienoja, voisin sanoa super hienoja ja arvokkaita ja olisivat tietysti kerrottavan arvoisia....Tässä  jo vähän aikaisemmin pohdiskelin tätä nykyistä virtuaalista elämåä tässä päivässä....Miten päästä eroon tästä nykyisestä kaikenlaisista somejutuista ja virtuaalisesta elämästä, elää elämää, kävellä Haukilahden rantoja, lukea kirjoja, kahvitella kavereiden kanssa ja päivittää elämää tähän päivään, käydä treenailemassa      Tuulimäen Boxingsalilla jatkamassa taisteluani vanhuutta vastaan...tiedän...me jokainen häviämme tämän taistelun, mutta missä erässä, se ei ole vielä selvä? Elämä Muruni kanssa ja lastemme elämä, se on tietenkin tärkeää ja kuinka toivonkaan heille kaikille onnellista elämää....

A

Tämä virtuaalinen elämä on siitä metka, että se tempaa mukaansa. Varsinkin jos on innostuvaa sorttia. Minäkin olen ollut tässä Facebookissa mukana jo kauan, jopa vuodesta 2008 saakka. Pitänyt blogiani jo vuodesta 2005 alkaen. Facebookissa aloin pari-kolme vuotta sitten päivittämään NYRKKEILIJÄN UNELMA sivujani blogiini VARJONYRKKEILYÄ, joka pohjautuu kirjaani, kuviin leikekirjani sivujen kera. En ollenkaan arvannut, kuinka paljon aikaa ja päivityksiä se vaati? No, meni tässä siihen pari-kolme vuotta. Nyt se on ollut valmis. oikeastaan muutaman vuoden. Minulla oli muutama toinenkin virtuaalinen viritys Facebookissa, niinkuin esimerkiksi isäni YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani taltioiminen kuvineen ja tarinoineen.

On kirjani ELÄMÄNI POLTINMERKIT päivitystä ja pohdiskelua elämästä, minkä kirjoitin nettikirjana ja sen tarkoitus oli olematta olleenkaan myynti, mutta sitten koulukaverini ja ystäväni Masa von Elm antoi sen mulle pari-kolme vuotta sitten kirjana joululahjaksi. Oikastaan se on aika syvää luotaava ja oman minuuteni pohdiskelua erillaisten elämän tilateiden kautta.  Olen analysoinnut sen seuraavasti....

                           Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, minä ja JERRI.....