maanantai 21. marraskuuta 2022

HARRIN KEHÄKULMASTA: Oisko aika luovuttaa?

   
Tässä alla vähän aikaisemmin kirjoitin ja pohdiskelin sitä onko tämä virtuaalinen elämä enään tarpeellista kohdallani, kun olen jo kaiken kertonut ja olen jo näinkin vanha 75 vuotta, eikä elämässä ole enään tulevaisuttta vain menneisyys ja muutenkin, kun tämän päivän virtuaalinen ja some elämä on niin ihmeellistä, nuoret ovat kauniita, ja meneviä ja niille tapahtuu niin paljon! Ei ehkä ole todellakaan enään mitään kerrottavaa, ehkä jotakin muisteltavaa tapahtumista ja asioista, jotka mulle ovat olleet merkittäviä. On tietenkin tapaamiset ja tapahtumat oman ikäpolven ja kavereiden kanssa. Ne ovat tietenkin hienoja, voisin sanoa super hienoja ja arvokkaita. ja olisivat tietysti kerrottavan arvoisia, siis minulle ja minun ikäluokalleni....Tässä myös jo vähän aikaisemmin pohdiskelin tätä nykyistä virtuaalista elämåä tässä päivässä....Miten päästä eroon tästä nykyisestä kaikenlaisista somejutuista ja virtuaalisesta elämästä, elää vain yksinkertaista elämää, kävellä Haukilahden rantoja, lukea kirjoja, kahvitella kavereden kanssa ja päivittää elämää tähän päivään, käydä treenailemassa yksinäni Tuulimäen Boxingsalilla jatkamassa taisteluani vanhuutta vastaan...joo,joo...tiedän...me jokainen häviämme tämän taistelun, mutta missä erässä, se ei ole vielä selvä? Elämä Muruni kanssa ja lastemme elämä, se on tietenkn arvokas ja tärkeää ja kuinka toivonkaan heille kaikille onnellista elämää....

A

Tämä virtuaalinen elämä on siitä metka, että se tempaa mukaansa. Varsinkin jos on innostuvaa sorttia. Minäkin olen ollut tässä Facebookissa mukana jo kauan, jopa vuodesta 2008 saakka. Pitänyt blogiani jo vuodesta 2005 alkaen. Facebookissa aloin pari-kolme vuotta sitten päivittämään NYRKKEILIJÄN UNELMA sivujani blogiini VARJONYRKKEILYÄ, joka pohjautuu kirjaani, kuviin leikekirjani sivujen kera. En ollenkaan arvannut, kuinka paljon aikaa ja päivityksiä se vaati? No, meni tässä siihen pari-kolme vuotta. Nyt se on ollut valmis. oikeastaan muutaman vuoden. Minulla oli muutama toinenkin virtuaalinen viritys Facebookissa, niin kuin esimerkiksi isäni YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani taltioiminen kuvineen ja tarinoineen.

Nyt eletään vuoden 2022 vuoden loppua ja tapahtumia riittää tässä elämässä, niin täällä kotimaassa kuin muuallakin maailmassa, on koronaa ja politiikkaa, on sodanuhkaa? Oma elämäni pyörii pienissä ympyröissä kävellen Haukilahden rantoja, välillä ulkoiluttaen tyttären dogia MILOA,. Elän elämääni perheeni kanssa. Muruni kanssa yhdessä. Olen jo todella pitkään miettinyt onko tarpeellista enään päivittää Facebookia, ylläpitää blogia, olla mukana Instagramissa ja Twitterissä? Minulla on niin paljon tarinaa Facebookissa kuin blogisivuillani. Kuvia on satoja ja en tunne saavani niitäkään enään mihinkään järjestykseen, koska niitä on niin paljon...

On kirjani ELÄMÄNI POLTINMERKIT päivitystä ja pohdiskelua elämästä, minkä kirjoitin nettikirjana ja sen tarkoitus oli olematta olleenkaan myynti, mutta sitten koulukaverini ja ystäväni Masa von Elm antoi sen mulle pari-kolme vuotta sitten kirjana joululahjaksi. Oikastaan se on aika syvää luotaava ja oman minuuteni pohdiskelua erillaisten elämän tilateiden kautta.  Olen analysoinnut sen seuraavasti....







































                           Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, JERRI.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti