HARRIN KEHÄKULMASTA: Virtuaalinen elämä

Tämä virtuaalinen elämä on siitä metka, että se tempaa mukaansa. Varsinkin jos on innostuvaa sorttia. Minäkin olen ollut tässä Facebookissa mukana jo kauan, jopa vuodesta 2008 saakka. Pitänyt blogiani jo vuodesta 2005 alkaen. Facebookissa aloin pari-kolme vuotta sitten päivittämään NYRKKEILIJÄN UNELMA sivujani blogiini VARJONYRKKEILYÄ, joka pohjautuu kirjaani, kuviin leikekirjani sivujen kera. En ollenkaan arvannut, kuinka paljon aikaa ja päivityksiä se vaati? No, meni tässä siihen pari-kolme vuotta. Nyt se on ollut valmis. oikeastaan muutaman vuoden. Minulla oli muutama toinenkin virtuaalinen viritys Facebookissa, niin kuin esimerkiksi isäni YRJÖ PIITULAINEN NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani taltioiminen kuvineen ja tarinoineen.

Nyt eletään vuoden 2022 vuoden kevättä ja tapahtumia riittää tässä elämässä, niin täällä kotimaassa kuin muuallakin maailmassa, on koronaa ja politiikkaa, jopa sodanuhkaa? Oma elämäni pyörii pienissä ympyröissä kävellen Haukilahden rantoja, välillä ulkoiluttaen tyttären dogia MILOA,. Elän elämääni perheeni kanssa. Muruni kanssa yhdessä. Olen jo todella pitkään miettinyt onko tarpeellista enään päivittää Facebookia, ylläpitää blogia, olla mukana Instagramissa ja Twitterissä? Täytän parin kuukauden kuluutua 75 vuotta ja minulla on niin paljon tarinaa Facebookissa kuin blogisivuillani. Kuvia on satoja ja en tunne saavani niitäkään enään mihinkään järjestykseen, koska niitä on niin paljon.... ehkä voisin jo luopua niin harjoiitelusta salilla kuin pävittämästä näitä juttuja, mutta kun en vaan vielä raatsi....jatketaan vielä ainakin vähän aikaa, jos se on mahdollista....

                           Familia Piitulainen.....RAIJA, JESSICA ja MILO, JERRI.....