Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 30.3.2010
Hups, kuinka aika rientää. Mun on pitänyt tasaisin välein ainakin kerran viikossa kirjoittaa tunnelmia ja tapahtumia ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsottuna, mutta eihän tässä ehdi, heh, heh. On kaikenlaista pientä säpinää, pieniä matka "trippejä" ja ennenkaikkea treenit aamupäivisin, jotka sitten rentouttavat mut lepäilemään, kuuntelemaan ELVISTÄ ja nauttimaan päiväää, niin että jää kynäkin ottamatta ja teksti vääntämättä. No nyt kuitenkin tänään kun maaliskuu alkaa olla eletty ja kun huomenna on kuukauden viimeinen päivä koitin aktivoida itseni tämän "nettikynän" äärelle. Kuukausi on ollut IHANA. On ollut auringonpaistetta joka on tuonnut toivoa myös siitä että lämpöasteet nousisivat plussan puolelle ilman että tarvitsisin PLUSSA-korttia. Lumet sulavat pois, terassit aukeavat, ensimmäiset kahvit tulevat juotavaksi cafe MERENNEIDON aurinkoterassilla ja tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani. Kuuntelen BEATLES sävelmiä ja tunnen tämän elämän LOISTAVUUDEN, AINUTLAATUISUUDEN ja sen pienen YKSINKERTAISUUDEN mikä saa minut tuntemaan ONNELLISUUTTA! Saa tuntemaan että on syntynyt hyvään elämään! Nyt tämän maaliskuun aikana tuli taas 15 BOXINGTREENIÄ tehdyksi. Siis ihan liian vähän, jos olisi vielä otteluja edessä, mutta kun ei ole, niin ihan OK. Tulipa kerran tehtyä 18 eränkin kunnon treeni, joka antoi tietysti pienen merkin siitä että se kunto voi sittenkin vielä nousta tässäkin iässä. En ole siitä varma, mutta koitan vielä selvittää sitä vaikka tämän tulevan huhtikuun aikana. Toisaalta tunnen että áinakin joka toinen päivä pitäisi tehdä kävelylenkki näitä Espoon että myös stadin rantoja voidakseni tarkkailla ja tuntea keävään tulon, luonnon muuttumisen, nähdä sen valkoisen, mitä se nyt olikaan, ai niin lumen poistumisen elämöstäni ja sen tilalle tulevan vihreyden, auringonpaisteen, kimaltelevan meren! Asia jota en myöskään voi missata. Joudun siis tasapainoilemaan molempien asioiden välillä saadakseni molemmat. On tulossa selvästi kiire ja haastava kuukausi. Lähden nyt siis ottamaan huhtikuuta vastaan keväisen mielen ja ilon täyttäessä mieleni. On kuin uusi suuri seikkailu olisi edessäni! AH, kuinka jännittävää, kiehtovaa, lumoavaa.......kevätmieli....Tipitii, tipitii, tipitii.....kevät on, huoleton....tipitii, tipitii.....
maanantai 8. maaliskuuta 2010
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 8.3.2010
Olipas eilen taas keväinen päivä kun kävelin aurinkoisen stadin läpi Aleksi 13:ta kahville ja katselemaan paikan ikkunapöydästä stdilaista vilinää ihisten kävellessä Aleksilla. Ihmisiä oli todella runsaasti liikkeellä. Kahvilat olivat täynnä ja uskomatonta kuinka paljon turistejakin tähän vuodenaikaan oli liikkeellä stadin ydinkeskustassa! Tämä sai kyllä ajatukset todella kevään odotukseen. Vielä ei ole kyllä kovin lämmin. Kylmä viima tuntuu vielä kasvoissa eikä ilman käsineitä kauan ulkona kävellä. Mutta 2-3 viikkoa, sitten se taitaa olla jo mahdollista. Eilen aamulla kävin Tuulimäessä treenaamassa jo perinteellisen 12 eräiseni. Launataina olin Jämsässä Jämsän nyrkkeilyn puuhamiehen, toimittajan, ystävän, edesmenneen VEKA SILLANTAKAN muistoksi järjestetyissä muistokilpailuissa jonne minut kutsui sympaattinen ja energinen RENE JÄRVINEN, yksi nyrekkeilymme puuhamiehistä. Tapasin siellä joukon oman ikäluokkani nyrkkeilykavereita, maajoukkuekavereitani, niinkuin esimerkiksi Valkeakosken Hakan ja aikoinaan TVS:ssää edustaneen JOUKO "Jokke" LINDBERGIN, Jyväskylän "Muurinsäekijän" YKÄ SIKIÖN. OLLLI MÄKI Ex-Euroopanmestari, mun hyvin suuresti arvostamani ja sparrikaverini oli vaimonsa RAIJAN kanssa paikalla. On aina suuri nautinto tavata OLLI MÄKI. Paikalla oli mm. PEKKA RUOKOLA Ex-raskaansarjan mestarimme Tampereelta. Ex-promootori, valmentaja ja nyrkkeilijä AARNO "AAPELI" LUOMA Jyväskylästä, TARE UUSIVIRRAN kaveri ja valmnentaja TAREN ammattilaiskautena, SIKIÖN YKÄHÄN oli sitä TAREN amatöörikautena. Pahassa auto-onnettomuudessa ollut JUKKA TERIÖ oli myös katsomassa kilpailija. AAPELI LUOMAN kanssa sovittiin vierailusta "PULLA TAIVAASEEN" eili cafe SUCCESIIN syömään jättisuuret korvapuustit hänen tulleswsaan seuraavan kerran Stadiin, ehkä jo nyt tässä kuussa olevaan ammattinyrkkeilyiltaan? AAPELI haluaisi kokea sen kuinka vaipuu transsiin ja kuinka sielu siirtyy PULLATAIVAASEEN ja kuinka kaikki tuntuu niin hyvältä ja pehmeältä! Tapasin myös poismenneen AKI SIRKESALON isän ja hän oli kuullut että AKI oli aikoinaan käynnyt treenaamassa BOXING CENTERISSÄ! AKIN isä oli VEKA SILLANTAKAN hyvä ystävä, joka muisteli myös ystäväänsä nyrkkeilykehässä liikuttuneena. Mulle VEKA SIILLANTAKA joka oli myös STEN SUVION ja isäni hyvä ystävä tuttu jo polvenkorkuisesta pojasta saakka, mutta myös nyrkkeilyaikoinani teimme esimerkiksi yhden unohtumattoman nyrkkeilymatkan BERLIINIIN "Spandaun lehmusten alle" NYEKKEILYTURNAUKSEEN, joka oli loistava ja hieno matka VEKAN järjestämänä. Mukana oli lisäkseni Tampereen LAURI KÄHÖNEN ja stadin HeNyn RAIMO OIKARI. Ja se "Spandaun lehmusten alla" onkin sitten jo toinen juttu, mutta liittyi kyllä matkaan, extrana. Oli upeata nähdä niin monia nyrkkeilykavereita aikojen takaa paikalla ja oli hieno tunelman muistella VEKAA siellä hänen "koti kehäsään". Tapasin siellä myös VEKAN tyttären ja hän kertoi kyllä usein kuulleensa meidän tapaamsistamme hänen isänsä kanssa. On vain surullista kuinka paljon hyviä ihmisiä, ystäviä on jo pois lähetnyt näistä maan päällisistä kehistä. Mutta tämä on sitä elämänkulkua. Minä kun olen kuitenkin vielä täällä ELÄMÄN KEHÄSSÄ aion jatkka treenaamistani Tuulimäen kehässä edelleen ainakin jokatoinen päivä ja nyt kun kevät alkaa tekemään tuloaan on pakko mysö alkaa tekenään niitä kävelylenkkejä pitkin Espoon ja stadin merenrantoja, alkaa seuraamaan luonnon muuttumista kevääksi, siitä kesäksi. Se on upeimpia asioita mitä tiedän, kevään tulo, kävelylenkit pitkin merenrantoja, kuunellen musiikkia, rock and rollia, rakkauslauluja, ELVISTÄ, BEATLESIA, kitarabändejä, JULIO IGLESIASTA, latinomusiikkia yleensä, BADDINGIÄ, IRWINIÄ, TAPANI KANSSA ja DANNYÄ ja ties vielä vaikka mitä ja ketä....Joudun siis hiukan tinkimään nyt siitä 5-6 kertaa viikossa boxingtreenaamisestani ja ottamaan siitä pari päivää kävelylenkkeihin, kevään tarkkailuun, kahvitteluihin cafe URSULASSA ja KARUSELLISSA....AH, KUINKA IHANAA.....kevät on tulossa.....aurinkoa....rakkautta....ystävyyttä...elämää ja edelleen siinä mukana....VOIN TUNTEA VAIN ONNELLISUUTTA ja KIITOLLISUUTTA!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 1.3.2010
Jee, maaliskuu ja huomattava askel kohti kevättä. Niin tiedän ettei se meistä kenestäkään tänään siltä tunnu, kun tuota luntakin on taas satanut, mutta mulla on jonkinlainen pieni maistiainen siitä kun olin perheeni tyttöjen kanssa LISSABONISSA muutaman päivän kaupunkilomalla (hiihtolomalla) ja tutustuimme historialliseen LISSABONIIN suurella uteliaisuudella. Lentokentältä ajaessamme taxilla hotelliin saapuessamme, kertoi taxikuljettaja että seuraavana päivänä on futismatsi UEFA CUP ottelu SPORTING vastaan EVERTON! Tunsin heti että sinne! Tyttöjä en saannut houkuteltua mukaan. Olivat kai jo pelästyneet monisatapäisen englantilaisten EVERTON fanijoukon innostusta kaupunkikuvassa jo seuraavana päivänä sinivalkoisine EVERTON paitoinen ja kaulahuiveineen. No minä kuitenkin sain tilaisuuteni ja menin upealle ESTADIO JOSE ALVALADE keltavihreälle jalkapallostadionille. Matsi oli kotijoukkueen hallintaa ja toisen puoliajan lopussa 3-0 maali hiljensi kyllä melkoisesti valtavasti omiaan kannustanutta EVERTONIN kannattajajoukkoa. LISSABON patsaineen ja aukioineen, vanhoine taloineen ja linnoineen oli uskomattoman viehättävä. Käytiin yhtenä iltana FADO illassa. Taitavat musiikot soittivat kitaroita ja hienot bartistit lauloivat PORTUGALILAISESTA rakkaudesta ja elämästä! Yksi mikä mulle on aina huippuvaarallista näillä matkoilla, on jälkiruoat ja se BANANA SPLIT....ja niinpä nytkin taas repsahdin pahasti, kun esimerkiksi HARD ROCK CAFE LISSABONISSA oli aivan super hyvät ja isot BANANA SPLITIT, puhumattakaan hampurilaisaterioista. Mutta se nyt sitten on taas tehty eikä muuksi muuttaa voi. On annettava itselleni anteeksi. Onneksi tänään alkoi taas treenit Tuulimäessä ja maaliskuun ensimmäinen 12 eräinen tuli treenattua. Ja joudun ikäänkuin vähän rankaisemaan taas itseäni tuosta vierailustani BANANA SPLIT taivaassa....putoamalla Tuulimäen väestösuojan kellariin (20-30 metriä maan alle) ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tielleni ja treenaamaan tässä maaliskuussa 25 harjoitusta, niin enköhän opi tavoille! Hyvää maaliskuun alkua, palaan taas jonakin päivänä!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)