Boxing is My Life - Harri Piitulainen: Harrin elämän käänteitä alkaen vuodesta 1960, nykypäivän Virtual Boxingstar ja Kehäkulmaeläkeläinen jatkaa kommentointiaan, kuvia Harrin albumeista, otteluväläys Göteborgista 1967 (Ruotsin viimeinen ammattilais-ilta) ja Nettikirja Elämäni Poltinmerkit, joka kertoo elämästä nyrkkeilyuran jälkeen.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 30.3.2010
Hups, kuinka aika rientää. Mun on pitänyt tasaisin välein ainakin kerran viikossa kirjoittaa tunnelmia ja tapahtumia ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA katsottuna, mutta eihän tässä ehdi, heh, heh. On kaikenlaista pientä säpinää, pieniä matka "trippejä" ja ennenkaikkea treenit aamupäivisin, jotka sitten rentouttavat mut lepäilemään, kuuntelemaan ELVISTÄ ja nauttimaan päiväää, niin että jää kynäkin ottamatta ja teksti vääntämättä. No nyt kuitenkin tänään kun maaliskuu alkaa olla eletty ja kun huomenna on kuukauden viimeinen päivä koitin aktivoida itseni tämän "nettikynän" äärelle. Kuukausi on ollut IHANA. On ollut auringonpaistetta joka on tuonnut toivoa myös siitä että lämpöasteet nousisivat plussan puolelle ilman että tarvitsisin PLUSSA-korttia. Lumet sulavat pois, terassit aukeavat, ensimmäiset kahvit tulevat juotavaksi cafe MERENNEIDON aurinkoterassilla ja tunnen auringon säteiden lämmön kasvoillani. Kuuntelen BEATLES sävelmiä ja tunnen tämän elämän LOISTAVUUDEN, AINUTLAATUISUUDEN ja sen pienen YKSINKERTAISUUDEN mikä saa minut tuntemaan ONNELLISUUTTA! Saa tuntemaan että on syntynyt hyvään elämään! Nyt tämän maaliskuun aikana tuli taas 15 BOXINGTREENIÄ tehdyksi. Siis ihan liian vähän, jos olisi vielä otteluja edessä, mutta kun ei ole, niin ihan OK. Tulipa kerran tehtyä 18 eränkin kunnon treeni, joka antoi tietysti pienen merkin siitä että se kunto voi sittenkin vielä nousta tässäkin iässä. En ole siitä varma, mutta koitan vielä selvittää sitä vaikka tämän tulevan huhtikuun aikana. Toisaalta tunnen että áinakin joka toinen päivä pitäisi tehdä kävelylenkki näitä Espoon että myös stadin rantoja voidakseni tarkkailla ja tuntea keävään tulon, luonnon muuttumisen, nähdä sen valkoisen, mitä se nyt olikaan, ai niin lumen poistumisen elämöstäni ja sen tilalle tulevan vihreyden, auringonpaisteen, kimaltelevan meren! Asia jota en myöskään voi missata. Joudun siis tasapainoilemaan molempien asioiden välillä saadakseni molemmat. On tulossa selvästi kiire ja haastava kuukausi. Lähden nyt siis ottamaan huhtikuuta vastaan keväisen mielen ja ilon täyttäessä mieleni. On kuin uusi suuri seikkailu olisi edessäni! AH, kuinka jännittävää, kiehtovaa, lumoavaa.......kevätmieli....Tipitii, tipitii, tipitii.....kevät on, huoleton....tipitii, tipitii.....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti