lauantai 27. huhtikuuta 2019

RANTAPOIKA 26.4.2011-TÄNÄÄN Mellstenin Paratiisiranta


Olen todistettavasti viihtynyt aina rannoiila ja auringonpaisteessa ja jopa kehien kirkkaissa valoissa! Nyt on taas KESÄAIKA edessä ja päivät Mellstenin Paratiisirnnassa ystävien kanssa ja kahvittelua maanantaisin cafe Torpanrannssa! Pääsiäisen aikana istuimme cafe Mellstenin aurinkoisella terasilla, jossa mm. kävivät HEDY KASPI ja RISTO VESTERINEN, niinkuin 8 vuotta sitten, kun kirjoitin alla olevan blogijuttuni. Siinä on samalla INFOA tuleviin kysymyksiin, kuinka Mellstenin Rantakuninkaallisiin pääsee jäseneksi ja kuinka ME KAHVITELLAAN kahvittelijoiden ryhmään voi liittyä? Muuten asiat eivät ole paljon muuttuneet tuosta kahdeksasta vuodesta, olen joutunut hyväksymään eläköitymiseni, vanhenemiseni, mutta onneksi on kuitenkin ROCK AND ROLL ja MELLSTENIN PARATIISIRANTA!!!
26.4.2011 kirjoitettua....
Hyvät ystävät. Nyt on niin, että olen täysin kyllästynyt tuohon, että olen eläkeläinen ja "vanha" mies. Minähän haluan olla nuori ja rakastaa rock and rollia sekä aurinkoa ja rantaelämää! Ja sehän on nyt ihan oven takana. Ovi kesään jopa vähän raottui Pääsiäisen aikana ja aloitimme rantaelämän varovasti MELLSTENIN PARATIISIRANNASSA viettämällä muutaman tunnin jo, niin rannassa, kuin cafe Mellstenin terassilla! Myös hiukan lenkkeilyä ja pyöräilyä merenrantoja pitkin. Meillähän on sellainen Mellstenin Paratiisirannan Kuninkaalliset rantaryhmä, johon kuuluu parikymnmentä aurinkoa ja rantaelämää rakastavaa ihmistä. Tulen kesän aikana esittelemään teille heitä ja kertomaan päivistä Mellstenin Paratiisirannalla. Myös FACEBOOKISSA on RANTAKUNINKAALLISET ryhmä, jonne voi siis pyrkiä jäseneksi, mutta se vaatii kyllä ainakin yhden päivän vierailun MELLSTENIN PARTIISIRANTAAN. Joten hommaahan jo shortsit tai bikinit itsellesi! Sitten RANTAPOIKA tulee seuraamaan myös ME KAHVITELLAAN ryhmää jotka kahvittelevat joka maananatai cafe TORPANRANNASSA kello 10.00-12.00. Värikkäitä ja tarinoiden täyttämiä tapaamisia. Myös ME KAHVITELEE ryhmä löytyy FACEBOOKISTA, mutta siihenkin jäseneksi pääseminen vaatii aidon ja oikean kahvittelun kanssamme cafe TORPANRANNASSA! Tämä kahvittelijoiden ryhmä on myös jo melkoinen ja täynnä ihastuttavia ja persoonallisia ihmisiä ja ystäviäni vuosikymmenien ajalta ja myös uusia tuttavuuksia. Tulen myös esittelemään heitä ja hauskoja kahvittelupäiviä tällä RANTAPOIKA saitillani. Heitetään eläkeläisajatus romukoppaan kesän ajaksi. Nautitaan rantaelämästä, rock and rollista ja ystävistä.Tervetuloa mukaan! RANTAPOIKA.
  Minä ja HEDY KASPI ( RONI KASPIN tytär) jonka olen tuntenut hänen oleessan polvenkorkuinen


Minä ja RISTO VESTERINEN kymmnenien vuosien rantaelämää Mellstenin Paratiisirannassa!

perjantai 19. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: HEI ME SURFFAILLAAN!


PÄÄSIÄIS SURFFAILUA! Tuntuu kuin PÄÄSIÄINEN olisi yksi suosituimpia internet ja facebooksurffailuja sillä kyllä ainakin jokatoinen julkaisee jotain päivityksiä FB:ssä ja toivottelee miljoonille ihmisille HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ jonkun tipu ja suklaamunakorin kuvan kanssa. 2013 Hawaijin Prinssi ARI WISKARI kyseli painoindeksistäni ja oli huolissaan laihtumisestani, johon ei ollut kyllä mitään syytä huoleen. Olin palannut silloin taas näiden blokirjoituksieni pariin koska sitä oli minulta kyselty jopa useammalta taholta MIKSI EN OLE ENÄÄN KIRJOITELLUT? Nyt olen taas tehnyt paluun ja tulipa vaan mieleen, ettei Hawaijin Prinssikään ole sitä huomannut, surffailee ilmeisesti HONOLULUSSA!

                            HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ kakille blogini ehkä kahdelle lukijalle!
                     
20.4.2013 kirjoitettua....
Juuri kun olin päässyt kotiin. Olin käynnyt syömässä lounaan Haukilahden E.T.CHARLIESSA ja kotona syönnyt suklaajäätelöä banaanin kera ja kävin iltapäivä nokosille täyden vatsani kanssa, soittaa yksi SURFFAILUN virtuooseista, lähes kaiket ajat Hawaijilla surffaamassa viihtyvä "Hawaijin Prinssi" ARI WISKARI minulle ja kertoo, että huomasi tänään, nyt kylläkin netissä surffailessaan, että olen tehnyt paluun blogini pariin. Kertoi olevansa siitä mielissään. ARI kyselee miten laihdutuskuurini sujuu, olenko jo kutistunut ihan kokonaan olemattomiin? Sanon etten kyllä tämän päivän lounaan ja jälkiruoan jälkeen usko sitä tekeväni, mutta aivan lähiaikoina aloitan uuden yrityksen. Yrityksen no 249! Samalla kuitenkin sovimme että heti ilmojen lämmetessä pistäydymme Mellstenin Paratiisirantaan cafe Mellstenin terassille aurinkoon istumaan, juomaan kahvia, kera niiden herkullisten possumunkkien, joita siellä on tarjolla. En ehkä vielä heti aloita sitä 249:sää! Ps. Yllä olevissa kuvissa Hawaijin Prinssi mielipuuhassaan Hawaijilla, jossa hänellä on myös hyviä kavereita!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: OOH, MIKÄ MENESTYS

Hah,hah...tuo otsikko sai minut taas lukemaan vanhan blogi päivitykseni, mistä oikein oli kysynys? Kun juttu on vuodelta 2013 tasan kuusi vuotta sitten, niin huomaan etten ole oppinut vieläkään kulkemaan sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ....nimittäin jälleen tämän vuoden alussa aloitin laihduttamisen samoista lukemista, mutta edelleenkin tapaamiset ystävien kanssa buffetpäytien äärellä tai joissakin MAKKARA-PARTYISSA romuttavat yritykseni kulkea ASKEETTISUUDEN ja KURINALISUUDEN TIETÄ. Eilenkin HEINOSEN ESAKIN soitti ja kyseli päivää meidän kuukausilounaalle (hampurilaista + jäätelöä) koitin sitä epätoivoisesti siirtää pari viikkoa eteenpäin. Kevättä odotan tietysti yhtä kovasti ja Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terasilla vierailen kyllä ahkerasti aurinkoisena päivänä, ihailen edessäni välkehtivää merta ja kahvin kanssa, yritän kyllä välttää sitä, se ihana uunituore possumunkki! Ajatuksena on myös laittaa polkupyöräni kesäkuntoon ja haave pyöräilystä Kauppatorille Kaivarin rantoja pitkin kahville on haavekuvissani! No sen aika näyttää...PÄÄSIÄINEN on edessä....sehän on vaarallista aikaa...pääsiäisruokaa...lammasta...suklaamunia...kakkuja...tunnen paineita....tuo otsikko OOH; MIKÄ MENESTYS....pelkään että joudun muuttamaan otsikkoa?

17.4.2013 kirjoitettua...
Rakastan yli kaiken lukea menestystarinoita, onnistumisia elämässä. Urheilussa, musiikkibisneksessä sekä liike-elämässä ja vain elämässä. Nyt koin itsekin jonkinlaisen tämän alkuvuoden menestystarinan. Aloittaessani vuoden painoin 89,0 kiloa ja aloitin rajun laihdutusohjelman ja joku siinä klikkasi, koska kolme kuukautta myöhemmin painoin 94,0 kiloa? Olin ihmeissäni, olinhan aina ollut hyvä laihduttamaan, tai ei nyt ihan aina, mutta joskus jotenkin löysin sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN jota lähdin hetkeksi kulkemaan. Mutta kuka ihmessä sitä aina viitsii kulkea. Se on yksinäinen. Se on ilman iloa tavata buffetpöytien äärellä ystäviä. Se on kieltäytymistä tapahtumista missä on glamouria ja säihkettä. Nyt kuitenkin olen päässyt tuon tien alkuun ja pudottanut painoni takaisin 89,0 kiloon ja olen siis melkein kuin elämän alussa. Kaikki alkaa uudelleen. Tunnen riemua. Ja kun kevätkin, millä tuntuu olevan ihan yhtä vaikeaa löytää tiensä pää tänne Suomeen, kuin minulla on ollut löytää tämä rakastamani ASKEETTISUUDEN ja KURINLAISUUDEN TIENI pää. Mutta nyt molemmat ovat ehkä löytymässä? Olen jopa niin suuressa uskossa siihen, että vein MONARK-polkupyöränikin huollettavaksi ja olen antanut itseni kuvitella, että edessä olisi jälleen muutaman kesän tauon jälkeen pyöräilykesä pitkin aurinkoisia merenrantoja. Jossa kliimaksi on, kun saavuttaa Kauppatorin ja pysähtyy siihen kahville ja possumunkille! Tunnen ihan veden herahtavan jo kielelleni. Aah, kuinka tämä elämä onkaan jännittävää. Löydänkö sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIENI ja saan pudotettua vielä yhden kilon, joka kruunaisi kevään menestystarinani kilon arvoiseksi! Ehkä on hyvä, että tämän blogini lukijoita on vain neljä sillä kaikki eivät tykkää menestystarinoista!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Kehän äärellä!

Eilen extempore iltapäivällä päätin lähteä Ruskikselle eli Ruskeasuon Liikuntakeskukseen katsomaan SM-nyrkkeilyjen karsintamatseja KEHÄN ÄÄRELLE! Saapuessani sinne minut toivotettiin tervetulleeksi ja joku ystävällinen nyrkkeilyjen puuhamiehiä sanoi, että voin hakea rannekkeen jolla pääsen sisään. Ruskis on mulle melkoisen nostalginen paikka, sillä 1962 kun sinne valmistui nyrkkeilysali Viipurin Nyrkkeilijät siirtyi sinne treenamaan ja ihan varmasti useampi sata kertaa on täällä käyty treenaamassa aikoinaan. 1962 olin 15. vuotias!
Kehän äärellä olen usein tavannut VESA KORPAEUKSEN joka on oikealla olevan amattinyrkkeilijän SANNA TURUSEN valmentaja. On pakko ihailla SANNAN rohkeutta lähteä kohtaamaan nyrkkeilyllisiä haasteita ulkomaisiin ammattinyrkkeilykehiin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa haastetta, sillä jotakin on meneillään, mutta VESA kuulemma kertoo sen sitten jossakin vaiheessa SANNALLEKIN! On aina ja edelleen kiva ja hienoa tavata BOXING kavereita Kehän äärellä. Niin myös eilen aika monia kymmenienkin vuosien ajalta. Hmm..ja Ruskis...joo...NOSTALGIAA! Tähän sopii hyvin 14.4.2016 kirjoittani pohdiskeluni nyrkkeilystä kehän äärellä ja sispuolella...

14.4.2016 kijoitettua....
Tullessani Roomasta rakkauden kaupungista 23-25 asteen aurinkoisesta lämmöstä, historian ja kulttuurin täyttämästä kaupungista stadiin, shokkiuutiset Hartwallin nyrkkeilyillasta tavoittivat minutkin. Vaikka olenkin nyrkkeilyvapaalla 1.8 saakka. En silti voinnut olla reakoimatta kuullessani ROBERT HELENIUKSEN ja JUHO HAAPOJAN tyrmäyshäviöihin päättyneistä tappioista. Olin pahoillani poikien takia. Murskaantuneista  unelmista, joita tappio nyrkkeilykehässä usein aiheuttaa. Näistä henkisesti selviäminen voi vaatia vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Olet ollut matkalla tähtiin ja yht`äkkiä putoat sieltä yhden kovan iskun saanneena kanveesille vastustajan osuessa kovalla lyönnillään sinuun. Ja kehätuomari laskee sinut ulos tai keskeyttää ottelun toisen ylivoimaisuuden vuoksi. Muutamassa sekunnissa monien vuosien unelmat ja haaveet ovat saanneet kolauksen. Toisille lopullisen päätöksen, toisille ainakin haaveiden ja unelmien uudelleen järjestämisen. Nyrkkeily on näissä asioissa armoton laji! Pahimmillaan sinut muistetaan tästä tappiosta ja lähes unohdetaan urasi, joka on saattanut olla menestyksekäs ja joka on saattanut kestää jo pitkäänkin. Boxingin jälkeen alkaa uusi elämä. Kaikki eivät löydä tietänsä siihen. Ei ole ehkä enään voimia siihen, ei ymmärrystä, että kaikki tuo elämä KEHÄGLADIAATTORINA on ohi? FIGHTER joutuu etsimään uuden elämän mitä elää. Joutuu opiskelemaan elämää ilman BOXINGIA! No, onneksi kenenkään ei tarvitse luopua boxingista, jos ei halua. Voi alkaa valmentamaan uusia nuorukaisia tai muuten boxing bisnekseen mukaan. Tapoja on monia.ROBERT HELENIUKSEN ja JUHO HAAPOJAN kohdalla ei tappiot tarkoita vielä lopettamista, jos eivät sitä itse halua. Mutta varmasti ajatukset siitäkin käyvät mielessä. Oli miten tahansa, toivon heille kaikkea parasta niin nyrkkeilyssä kuin elämässäkin. Olette FIGHTEREITA FOREVER!

Minä lopetin 1971 ja kirjoitin 1981 käsikirjoituksen kaikesta tapahtuneesta NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjaani ja se oli vielä silloin tuskallista. 2001 se julkaistiin ja edelleen ne asiat olivat arkoja minulle. Nyt 2016 olen ehkä jo ymmärtänyt enemmän tätä BOXARIN sielunelämää ja keskittynyt ystäviin, perheeseen ja Rock and Rolliin ja tunnen näin eläkeläisenä vihdoinkin helpotusta, voida elää tätä päivää, tätä hetkeä, sellaisena kuin elämä sen mulle tarjoilee. Silti nyrkkeily on ja tulee olemaan suuri osa sielunelämääni ja kunnioitukseni lajikavereihini on vilpitön. Tiedän kuinka kova ja armoton laji on, se voi murskata unelmat ja haaveet, mutta ei kuitenkaan elämää ja elämällä on aina paljon annettavaa! Olit sitten KEHÄGLADIAATTORI tai ett! ROBERT HELENIUS ja JUHO HAAPOJA olen hengessä kehäkulmissanne TÄNÄÄNKIN! BOXING IS GREAT!

perjantai 12. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: SUMMER-BOXING/Harri Piitulainen

Tänään katsoin vanhaa päivitystä vuodelta 2012, jossa valmistauduin pitämään kesäleiriä Toppelundin niityllä. Monet mukavat ja hienot muistot tulevat kyllä mieleen kesistä jolloin pidin siellä KUNTONYRKKEILYN KESÄLEIRIÄ. Jotenkin aina kun kesä alkaa lähestyä, niin se tulee mieleen. Itse treenaasin nuorena poikana aina kesäisin Lauttasaaren kansanpuistossa vuosien ajan, olipa sekin hauskaa ja hienoa aikaa. Monet kaverit ovat käynneet myös siellä aikoinaan treenaamassa niinkuin monia ystäviä myös Toppelundin Niityllä!

Vasemalla kuvassa kesäleiri vuonna 1962 jossa STEN SUVIO ja isäni tarkkailevat sparriani JARMO BERGLÖFFIN kanssa.

12.4.2012 kirjoitettettua.....
KUNTONYRKKEILYÄ JA KUNTOILUA!
Tulevana kesänä kuntonyrkkeily kesätreenejä HAUKILAHDEN TOPPELUNDIN NIITYLLÄ. Kuntonyrkkeilyn kesäleiri 1.6-15.8 välisenä aikana YKSITYISTUNTEINA tai PIENINÄ RYHMINÄ sovittujen aikavarauksien mukaan! Harjoitusaika on noin 1 tunti! Voit olla jo kokenut kuntonyrkkeilyn harrastaja tai jos olet vasta-alkaja, niin opastan sinut alkuun. Opetan nyrkkeilytekniikkaa ja pidän harjoituksia nyrkkeilyllisessä hengessä, kuitenkin jokaisen oman kuntopohjan ja osaamisen mukaan. Pääpaino on "kevyessä" kuntoilussa, nauttia kesästä ja kuntonyrkkeilystä vähän erillaisin tavoin, kuin salilla. NYRKKEILY on kuitenkin pääasiallinen tavoite. Johdattaa sinua siihen ja luoda ehkä kipinä sen jatkuvaan harrastamiseen.

KUNTONYRKKEILY TERVEISIN Harri Piitulainen

tiistai 9. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Kevät päivityksiä

Eilen kahviteltiin kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja samalla muisteltiin juuri poismennyttä Mestarinyrkkeilijää ja ystävää OLLI MÄKEÄ! Torpanrannan osa missä aina maanantaisin kahvitellaan oli täynnä ja me ESA LEHTOSAAREN kanssa, jotka olemme tunteneet kauan ja olleet nyrkkeilyssä vahvasti mukana, ESA sieltä 50-luvun lopusta saakka ja minä isäni kautta jo polvenkorkuisesta. Muutenkin eilinen kahvittelutilaisuus oli täynnä NOSTALGIAA. Nyt kuitenkin kun koitan päivittää kevättä, joudun huomaamaan että tänään se on karannut eikä auringosta ole tietoakaan. Hmm...sehän tarkottaa, että voin mennä taas sinne monta kymmentä metriä syvälle maan alle, Tuulimäen Boxingsalille vähän treenaamaan. Olenhan tehnyt sopimuksen itseni kanssa, sateisina ja pilvisinä päivinä BOXING TREENIT! Aina välillä on tietnkin hyvä päivittää tätä elämää tai näitä virtuaalisia laitteita...viisi vuotta sitten taisin päivittää viimeksi ja silloin olin huolissani käyttöjärjestelmäni vanhanaikaisuudesta....

9.4.2014 kirjoitettua...
Aina välillä on syytä päivittää elämää, ihan niinkuin näitä virtuaalisia laitteita sekä käyttöjärjestelmiä. Minkä eteen joudumme, kun olemassa olevat jäävät vanhanaikaisiksi. En tietenkään itseäni enään voi vahtaa uudemmaksi ja käyttöjärjestelmäni on varmaankin jo vanhanaikainen, mutta onneksi toimii kuitenkin vielä? Olen ajatellut, kuuluu käyttöjärjestelmääni, että nyt siirtyisin niinkuin kellotkin, KESÄAIKAAN! Ensimmäiseksi käyttöjärjestelmääni täytyy muuttaa se etten ihan automaattisesti lähde aamupäivällä Tuulimäen Boxingsalille, vaan katson ikkunasta (Windows) ulos ja jos aurinko paistaa lähden pyöräilemään pitkin merenrantoja välkehtivän meren äärelle. Jos on pilvistä ja sataa, niin silloin treenit monta kymmentä metriä maan alla sopivat hyvin!


Ja sitten on kerrottava, että hommasin tabletin (niiden normaalien lisäksi), jonka voin laittaa reppuun mukaan ja päivittää tapahtumia KESÄAIKAAN milloin missäkin terassilla ja kahviloissa. Suositella samalla paikkoja ja tutustumista ihmisiin, joiden kanssa kulloinkin saan ilon istua kahvikupposen, lounaan parissa tai vain aurinkoisen hetken, jossakin aurinkoisella rannalla tai herra ties missä? Tää virtuaalinen elämähän on niin yllätyksellistä! Se tässä vain vähän särähti korvaani ja mieleeni, kun aamu-tv.ssä,  joku virtuaalisen alan guru sanoi, että se vain on niin, että joku käyttöjärjestelmä tulee tiensä päähän ja se on poistettava, kun se ei yksinkertaisesti enään toimi nykytasolla ja silloin on hankittava uusi tilalle!!! Huh, huh. Toivottavasti tämä mun käyttöjärjestelmäni ikkunasta (windows) ulos katsellen mihin päiväni suuntaan? Ei ole jo auttamattomasti vanhentunut ja otettava käytöstä pois? Tänään ainakin näyttää AURINKO paistavan!



lauantai 6. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: KEHÄSANKARINI ON POISSA

Tänään suru-uutinen tavoitti minut. Yksi suurimpia KEHÄSANKAREITANI oli nukkunut pois taivaallisiin kehiin. OLLI MÄKI suuri legenda suomalaisessa nyrkkeilyssä. Minulle ihailtu nyrkkeilykaveri ja myös ystävä ikäerostamme huolimatta. Jo aivan pikkupoikana näin tietysti myös OLLIN matseja ja muistan isänikin usein maininneen hänen pitävänsä OLLI MÄESTÄ. 1965 keväällä minut oli valittu EM.kisajoukkueeseen EM-kisoihin Itä-Berliiniin. Koska olin vielä nuori 17-vuotias ja vain muutama yleisen sarjan ottelu vasta takanani, vei faija mut kuukauden ajaksi sparraamaan silloin OLLI MÄEN ja JARKKI BERGLÖFFIN kanssa 3-erää kummankin kanssa lähes päivittäin. Huh, kuinka vahvoja ja kovakuntoisa olivat silloin nämä ammattinyrkkeilijät- Nenäni muuttui siniseksi ja turvonneeksi sen kuukauden aikana, Mutta sparriapu oli korvaamaton, sillä kukaan ei hyppinyt silloin "nenilleni" silloisissa EM-kisoissa 1965. Olivatpa OLLI ja JARKKI katsomassa siellä yhden matsinkin, silloin heidän ollessa matkalla Länsi-Berliinin puolelle nyrkkeilemään. Minä puolestani olin katsomassa sitten heidän ottelujaan....Tästä alkoi vuosien sparri ja nyrkkeilykaveruus sekä lämmin ystävyys jota OLLI MÄKI aina osoitti minua kohtaan ja vähän myöhempinä vuosina naureskeli nuoren pojan "kohelluksia" kehien ulkopuolella. OLLI ja RAIJA MÄKI olivat minun ja MURUNI, minun Raijani häissä. Olemme tavanneet näiden kaikkien vuosikymmenien aikana silloin tällöin, milloin jossakin kehän äärellä, milloin joissakin juhlissa, tai kahvilla ja aina ja joka kerta se on ollut ILO ja olen tunetnut suurta kunnioitusta KEHÄSANKARIANI kohtaan! Tänään surullisella mielellä mutta lämmöllä ja kunnioituksella muistaen OLLI MÄKEÄ ja lainaan jälleen ystäväni DANNYN sanoja hänen hyvästellessään pois menneitä ystäviään HYVÄÄ MATKAA!!!


28.8.2011 kirjoitettua....
Pidän nyrkkeilykavereistani, olen ihaillut monien heidän ottelujaan kehässä, nähnyt loistavia voittoja ja tuntenut tappion koittaessa sen pettymyksen ja tuskan heidän kanssaan, mikä myös kuuluu nyrkkeilyyn! Mutta suuren ilon heitä tavatessani. Niinkuin tässä EX-Euroopanmestarin, ystäväni, nyrkkeilykaverini, joka harjoituskehässä antoi minulle välillä kyytiä ollessani vielä hyvin nuori poikanen, mutta ILO on aina TODELLISTA tavatessamme OLLI MÄEN kanssa.


perjantai 5. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Painonhallintaa & Boxingia

Hyvää huomenta te kaksi blogini lukijaa. Niin, 2013 kuulin varmuudella, että teitä olisi neljä, nyt en ole kuullut kuin yhdestä, olen tainnut jääde todellakin sen oven ulkopuolelle, mitä 2013 joku lukijani kirjoitti minulle. Samaa on ollut myös kevät päivät tällä viikolla ja hetket Mellstenin Paratiisirannan terasilla suorastaan huikeita! Sitten se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tieni? Onhan sitä kuljettu kohtuullisesti TUNTUMAA SÄILYTTÄEN, mutta sekin on nyt kyllä jäämässä hiukan aurinkoisten päivien varjoo, sillä taidan käydä Tuulimäen Boxingsalilla vain sateisina ja pilvisinä päivinä.  Tää on vähän sellainen PÄIVÄNSÄDE ja MENNINKÄINEN juttu! Pohdin myös 2013 noiden nuorien boksareiden tulevaisuutta ja nyt EDIS TATLI on nousemassa MADISON SQUARE GARDENIN kehään NEW YORKISSA 20. HUHTIKUUTA joka on todella SUPER tilaisuus hänelle. Hasste on kova ja vaativa, mutta peukut on pystyssä ja hengessä olen EDIS TATLIN KEHÄKULMASSA!
Nyt "kirjoitetaan" EDIS TATLI historiaa, kun tuossa kuvassa siinä vieressä ollaan TARMO UUSIVIRRAN kirjan julkkareissa, ehkäpä vielä jossakin vaiheessa olen EDIKSESTÄ kertovan kirjan julkkareissa? Sitä historiaa tehdään vielä, vaikka ainesta löytyisi jo nytkin! Niin täytyy mun hiukan kuitenkin vielä mainita siitä painonhallinnasta, joka on ollut jo monen kymmenen vuoden projektini se on HALLINNASSA ja käynnissä, vain ystävieni GLAMOUR elämä ja vieraillut buffetpöydissä haittaavat sitä. En pysty kaikista kieltäytymään, tulee vaan mieleen vieläkin KAIKUWAARAN 25-vuotis PARTY viime viikoloppuna, siitä joutuu vieläkin selviytymään, jotta hankittu kilo olisi poissa...no sehän on sitä PAINONHALLINTAA!!!

6.4.2013 kirjoitettua....
Hyvää huomenta te neljä blogini lukijaa. Joo, teitä on jo varmuudella neljä, näin on minulle kerrottu. Sehän on ihan makeeta ja juuri eilen yksi lukijoistani sanoi "Hei Harri, miksi ei sinusta ole kuulunut mitään maanantain jälkeen, vai jäitkö oven ulkopuolelle siitä kevät ovesta ulos astuttuasi"? No täytyy kyllä todeta, että tämä viikko meni taas vilauksessa ja kevätpäivät ovat olleet huikeita, vaikkei lämpöasteet kovin korkealle vielä ole nousseetkaan. Mutta ollaan pienen jengin kanssa kyllä keskipäivän aikaan istuttu cafe Mellstenin terassilla kahvikupposten kanssa, naama aurinkoon päin, cafeen huovat jalkojen päällä, toppatakit vielä päällä, että tarkenee. Mutta hetken on lämpö kasvoilla jo antanut vinkkiä mitä tuleman pitää. Vähän vielä malttia, niin eiköhän se kevään lämpö hulvahda päälle ja kiedo kevät syleilyynsä! Ja sitten se ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tien kulkeminen? Mitä siitä nyt sitten sanoisi? Onhan sitä kuljettu, ainakin kohtuullisesti tällä viikolla. Tuulimäessä tullut käytyä treenaamassa ja hmmm, parissa buffetpöydässäkin vierailtua, enkä uskalla syyttää ystäviäni siitä, kun vielä tarjosivat niin maukkaat vierailut herkkumaailmaan eikä minulla ollut voimaa ja rohkeutta kieltäytyä siitä. Olen kuitenkin saannut taas kilon pois ja enään yksi kilo, niin olen taas samassa painossa kuin 1.1 vuoden alkaessa! Sehän olisi jo ihan hyvin. Voisin silloin ainakin sanoa, että en ole lihonnut vaan pitänyt painoni hallinassa! Painonhallinta olisi siis vahva puoleni! Eilen vierailin Kaivopuiston rannassa cafe Carusellissa ja tapasin Seinäjoelta ja Ylihärmästä kotoisin olevan tämän päivän nyrkkeilytähden JUHO HAAPOJAN. Olen nähnyt muutaman hänen matsinsa ja tavannut noin pikapikaa kehän äärellä. Olen vahvasti pitänyt hänestä. Nyrkkeilijänä hän on taistelija kehässä. Hän on alemman raskaansarjan huippunyrkkeilijä, joka muutama kuukausi sitten otteli kovan 12 erän ottelun Euroopan Mestaruudesta erittäin hyvän, mestaruutta hallitsevan Puolalaisen kanssa Saksassa ja on otellut 24 ottelua häviämättä niistä kuin kolme. Kehän ulkopuolella hän on huippusympaattinen, miellyttävä ja todella jalat maassa oleva kaveri. Siksi olikin miellyttävää ja todella hienoa, kun saatoimme istua hetken ihan face to face keskenämme. Vaihtaa hiukan kokemuksiamme nyrkkeilystä ja tuntea kuinka tämä laji ja BOXING kokemus tekee meistä "veljiä" ja nyrkkeilykavereita. Jos mun nyrkkeilyura aikoinaan oli kohtisuoraa ja nopeasti kohti ammattilaisuraa, on JUHON ura ollut hiukan vaikeamman alun jälkeen kovaa taistelua ja tinkimätöntä treenaamista, kovaa tahtoa tehdä itsestään MESTARINYRKKEILIJÄ, sitä ei voi kuin ihailla. On suuri nautinto saada tutustua näihin tämän päivän tähtinyrkkeilijöihin. Kuulla heidän fiiliksistään. Heidän tiestään tässä kiristettyjen köysien maailmassa. Ja kuinka upeaa on havaita heidän fiksuutensa, miellyttävyytensä. Olen ihastellut AMIN ASIKAISEN uraa, hänen super sympaattista luonnettaan ja herrasmiehen käytöstään. EDIS TATLI on selvästi kiehtova persoona ja loistava nyrkkeilijä. Emme ole vielä hänen kanssaan kunnolla tutustuneet. NIKO JOKINEN myös kova taistelija ja hyvä nyrkkeilijä kehässä. Hänet olen tavannut enemmän ja useammin nyrkkeilykehien äärellä vuosien aikana, mutta emme istuneet vielä kunnolla face to face. ROBERT HELENIUSTA en ole myöskään kunnolla tavannut, mutta seuraan mielenkiinnolla ja parasta mahdollista toivoen myös hänen uraansa. BOXING siis on edelleen ja on ollut sitä mulle koko mun ikäni suuri juttu. Sitä ei voi tajuta oikeastaan kukaan, sitä itse kokenut kovin helposti, sitä kunnioitusta toista kehä GLADIAATTORIA kohtaan, joka on valmis astumaan sinne kirkkaasti valaistuun kehään kohtaamaan toinen huippuunsa trimattu taistelija silmästä silmään. Jotenkin olen ollut aina hyvin ylpeä ja hyvin otettu siitä, että olen saannut tutustua niin valtavaankin määrään, niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin FIGHTEREIHIN ja MESTAREIHIN. Upeisiin nyrkkeilijöihin ja ihmisiin. He ovat mulle muistojeni kautta rakkaita ja suuria. Heistä olen kirjoittanut kirjassani, täällä blogissani, heistä on minulla kuvia kehässä ja kehän ulkopuolella. Ja nämä nyrkkeilyfiilikset tuntuvat vain pysyvän yllä ja huomaan seuraavani näiden uusien nyrkkeilytähtien edesottamuksia, toivovani heille hyvää elämää ja menestystä niin nyrkkeilykehissä kuin sen ulkopuolellakin, siitäkin huolimatta, että nyrkkeily on lajina niin kova ja armoton. Toivottavasti heidän NYRKKEILIJÄN UNELMANSA
toteutuu!
                         

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: Mellstenin Paratiisiranta

Tänään aamupäivällä istuin Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terassilla. Aurinko paistoi, meri kimalteli edessäni. Tuuli oli vielä hiukan kolea. Kevään lämpö vielä odotuttaa. Mutta kuitenkin KEVÄT ON ALKANUT! Tuttuja kavereita tupsahtaa paikalle maistelemaan ensimmäisiä hetkiä terasilla.Tämä on niin tuttua monen kymmenen vuoden ajalta, mutta aina yhtä kiehtovaa.Mieli on täynnä odotusta lämpenevistä päivistä. Kevät ja Kesä edessä! Oikeastaan voisin avata Mellstenin Paratiisirannan terassi-ja rantaelämän 2019 tänään ja toivottaa vierailijat tervetulleeksi vierailemaan ainutlaatuiseen rantamiljööseen tänne Espoon Haukilahden rannalle. Onhan täällä käynny ystäviä ja kavereita näiden kymmenien vuosisin aikana vaikka ketä. Nyt on valitettavasti ja surukseni monia täällä kanssani hauskoja hetkiä viettäneitä taivaallisille rannoille siirtyneitä. Yksi sellainen on esimerkiksi ILMO LOUNASHEIMO jota tahdon kuvalla täältä muistaa ja samalla ymmärtää tätä elämän kulkua. Aikansa kutakin, sanotaan. Kavereita on paljon ja ehkä jonakin päivänä törmään kuviin Mellsteni Paratiisirannasta jonkun jo poismenneen ystäväni kanssa ja saatan ottaa vielä mukaan päivääni Mellstenin Paratiisirannassa!
   TERVETULOA siis Kevääseen & Kesään 2019 Mellstenin Paratiisiranalla. Jos me tavataan täällä,     otetaan SELFFIE siitä päivästä ja hetkestä ja taltioidaan tänne!!!

Enpä olisi uskonut että seuraava kuva jonka taltioin tänne Mellstenin Paratiisiranta juttuun olisi Ex-Euroopan Mestarin OLLI MÄEN vierailu ja kahvittelu 2017 kesällä tapaamassa minua. OLLI MÄKI nukkui pois 6.4.2019 Lauantaina. R.I.P. OLLI MÄKI Nyrkkeilykaverini ja ystävä. Tämä oli viimeinen kohtaamisemme, mutta se on mieleenpainuva!


maanantai 1. huhtikuuta 2019

HARRIN TAPAHTUMAT: AVATAANKO OVI AUKI KEVÄÄSEEN?

Avataanko ovi kevääseen...mielenkiintoinen kysymys? Mellstenin Paratiisiranta ja rantaelämä lähestyy, kahvittelu tänään kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. Askeettisuuden ja Kurinalaisuudentie hakusessa. Treenit Tuulimäen Boxingsalilla jatkuu, sillä edelleen nuo glamourin ja säihkeen keskellä elävät ystäväni saavat minut välillä repsahtamaan "ikuisesta" laihdutuskuuristani, niinkuin nyt viimeksi viikonloppuna MAKKARA PARTYSSA, josta tuloksena oli kilon painonnousu  Pyöräilykausi alkaa huhtikuussa ja kävelyt MILON kanssa ja terassikahvit kuuluvat arkipäivään...niinpä ei muutoksia arkipäivään ja yksinkertaiseen elämääni....


AVATAANKO OVI AUKI KEVÄÄSEEN? Niin, sitä mietiskelin viisi vuotta sitten ja monikaan asia ei ole siitä muuttunut. Olen vanhentunut viisi vuotta, pääsiäisherkkuja taas syöty, Mellstenin Paratiisirannassa käyty, ja ne kilot, ikuinen ongelma, vaikkei ihan niinkuin viisi vuotta sitten. Hallinnantasoni on parantunut, ei enään ihan yhtä monta possumunkkia cafe Mellstenissä kuin aikaisemmin! Tavoite on sama kuin viisi vuotta sitten, laihtua huhtikuun aikana 1 kilo, sehän olsi jo suuri ilo! Treenaaminen Tuulimäen Boxingsalilla jatkuu, kävelyt täällä Mellstenin rannoilla ja pyöräilykausi, se käynnistyy heti kun lumet ja lämpötila nousee +10 asteeseen! Tänään pidetään COFFEETIME kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja sitä sitten jatketaan viikottain ja odotetaaan ilmojen lämpenemistä, kevät aurinkoa ja terasille siirtymistä sisätiloista! Joten toivotan kaikille kahdelle blogini lukijalle HYVÄÄ ja HAUSKAA HUHTIKUUTTA....
ISO D eli DANNY kahvittelemassa cafe Torpanrannassa ja edelleen iskussa, niinkuin kuvasta näkyy!

1.4.2013
Hip hei hurraa! Huhtikuun eka päivä! Vihdoinkin voi sanoa, talvi on taas ohitse. Alkaa olla viimeisiä kuvia missä taustalla näkyy vielä näin paljon lunta ja merenjää on lumivalkoinen. Niinkuin on ollut nyt Pääsiäisen aikana, kun olen päivittäin käynnyt kävelemässä Mellstenin Paratiisirannan edustalla jäätä pitkin kävelylenkkejä, ennen cafe Mellstenin terassille siirtymistäni päivän kahvi ja aurinkosessioon. Tämä mennyt maaliskuuhan meni taas vilauksessa. Jopa niin nopeasti, etten ehtinyt lihoa kuin pari kiloa. Ja ihan tosissaan, ei mikään aprillipila. Olen ollut saamattomampi kuin koskaan laihdutuskuurini suhteen. Kaikki tavoitteeni siitä ovat kaatuneet buffetpöytien kiehtoviin ja herkullisiin kattauksiin. On tietysti väärin syyttää siitä ystäviäni, mutta jos menisin yksin syömään, menisin syömään salaattiannoksen ja jälkiruoaksi ottaisin vain kupin kahvia mustana. No onneksi nyt on uusi kuukausi. Olen päättäväisyyttä täynnä. Pääsiäisherkut on kaikki syöty. Joten salaatiannokset, yksinäiset hetket Tuulimäen salilla lisääntyvät, kävelylenkit autioilla rannoilla lisääntyvät. Suljen puhelimen, pidän nettiyhteydet minimi määrässä, vain kaloritaulukkoja tutkien. Edessä on siis astuminen kevään ovesta ulos, kulkeminen ASKEETTISUUDEN ja KURINLAISUUDEN TIETÄ Mellstenin Paratiisirantaan. Vaikka tapaisinkin siellä ystäviäni, ilmoitan jo nyt kieltäytyväni niistä jumalattoman herkullisista possumunkeista, joita aina kahvin kanssa syömme. Älkää houkutelko minua herkuttelemaan! Cafe Mellstenistä tulee siis LAIHDUTUSKLINIKKANI!!! En tietystikään kieltäydy kommunikoimasta teidän ja niiden ystävien kanssa, jotka sinne nyt sattuvat tulemaan huhtikuun aikana, mutta älkää tarjotko possumunkkeja! Pääsiäisen aikana tapasin siellä paljon kavereita. Yksi sellainen oli taas rundilta palannut rokkari JYRKI69, joka taitaa olla taas viikon Suomessa ja sitten neljän maanosan keikat taas odottavat. Boxingtreeneihin ei taideta keretä tällä kertaa? Tässä kuvassa siis JYRKI69 on täydellisessä Rock and Roll iskussa ja lähdössä taas rundille bändinsä THE 69 EYS kanssa. Minulla sen sijaan on edessä kulkeminen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄNI kohti Mellsteni Paratiisirantaan, elämää cafe Mellstenin terassilla ilman herkkuja ja TAVOITTEENA huhtikuun aikana laihtua KILO ei siis lihoa....huh, huh....kovat ajat edessä....astuessani nyt ulos ovesta kevääseen ja kohti MEREN RANTAA!!!