HARRIN TAPAHTUMAT: OOH, MIKÄ MENESTYS

Hah,hah...tuo otsikko sai minut taas lukemaan vanhan blogi päivitykseni, mistä oikein oli kysynys? Kun juttu on vuodelta 2013 tasan kuusi vuotta sitten, niin huomaan etten ole oppinut vieläkään kulkemaan sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIETÄ....nimittäin jälleen tämän vuoden alussa aloitin laihduttamisen samoista lukemista, mutta edelleenkin tapaamiset ystävien kanssa buffetpäytien äärellä tai joissakin MAKKARA-PARTYISSA romuttavat yritykseni kulkea ASKEETTISUUDEN ja KURINALISUUDEN TIETÄ. Eilenkin HEINOSEN ESAKIN soitti ja kyseli päivää meidän kuukausilounaalle (hampurilaista + jäätelöä) koitin sitä epätoivoisesti siirtää pari viikkoa eteenpäin. Kevättä odotan tietysti yhtä kovasti ja Mellstenin Paratiisirannan cafe Mellstenin terasilla vierailen kyllä ahkerasti aurinkoisena päivänä, ihailen edessäni välkehtivää merta ja kahvin kanssa, yritän kyllä välttää sitä, se ihana uunituore possumunkki! Ajatuksena on myös laittaa polkupyöräni kesäkuntoon ja haave pyöräilystä Kauppatorille Kaivarin rantoja pitkin kahville on haavekuvissani! No sen aika näyttää...PÄÄSIÄINEN on edessä....sehän on vaarallista aikaa...pääsiäisruokaa...lammasta...suklaamunia...kakkuja...tunnen paineita....tuo otsikko OOH; MIKÄ MENESTYS....pelkään että joudun muuttamaan otsikkoa?

17.4.2013 kirjoitettua...

Rakastan yli kaiken lukea menestystarinoita, onnistumisia elämässä. Urheilussa, musiikkibisneksessä sekä liike-elämässä ja vain elämässä. Nyt koin itsekin jonkinlaisen tämän alkuvuoden menestystarinan. Aloittaessani vuoden painoin 89,0 kiloa ja aloitin rajun laihdutusohjelman ja joku siinä klikkasi, koska kolme kuukautta myöhemmin painoin 94,0 kiloa? Olin ihmeissäni, olinhan aina ollut hyvä laihduttamaan, tai ei nyt ihan aina, mutta joskus jotenkin löysin sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIEN jota lähdin hetkeksi kulkemaan. Mutta kuka ihmessä sitä aina viitsii kulkea. Se on yksinäinen. Se on ilman iloa tavata buffetpöytien äärellä ystäviä. Se on kieltäytymistä tapahtumista missä on glamouria ja säihkettä. Nyt kuitenkin olen päässyt tuon tien alkuun ja pudottanut painoni takaisin 89,0 kiloon ja olen siis melkein kuin elämän alussa. Kaikki alkaa uudelleen. Tunnen riemua. Ja kun kevätkin, millä tuntuu olevan ihan yhtä vaikeaa löytää tiensä pää tänne Suomeen, kuin minulla on ollut löytää tämä rakastamani ASKEETTISUUDEN ja KURINLAISUUDEN TIENI pää. Mutta nyt molemmat ovat ehkä löytymässä? Olen jopa niin suuressa uskossa siihen, että vein MONARK-polkupyöränikin huollettavaksi ja olen antanut itseni kuvitella, että edessä olisi jälleen muutaman kesän tauon jälkeen pyöräilykesä pitkin aurinkoisia merenrantoja. Jossa kliimaksi on, kun saavuttaa Kauppatorin ja pysähtyy siihen kahville ja possumunkille! Tunnen ihan veden herahtavan jo kielelleni. Aah, kuinka tämä elämä onkaan jännittävää. Löydänkö sen ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN TIENI ja saan pudotettua vielä yhden kilon, joka kruunaisi kevään menestystarinani kilon arvoiseksi! Ehkä on hyvä, että tämän blogini lukijoita on vain neljä sillä kaikki eivät tykkää menestystarinoista!