ARKIPÄIVÄN LÖYTÄMINEN

Hyvää viikonalkua tai eihän nyt ole mikään viikonalku vaan jo keskiviikko. Tuntuu kuin olisin hukannut kokonaan arkipäivät. Nimittäin nyt kun tämä Vappu oli tavallista pidempi ja olen mennyt täysin sille lavealle herkkutelijan valtatielleni ja unohtanut, että minunhan pitäisi kulkea sitä ASKEETTISUUDEN ja KURINALAISUUDEN tietäni !Hauskaa on kuitenkin ollut. Voin myös katsoa, että terassikausi on saannut nyt virallisen kauden aloituksen ja olenkin siirtänyt kelloni jo terassiaikaan. Katson nyt ikkunasta ulos ja näen, että aurinko paistaa ja käyn taistelua mieleni kanssa. Lähteäkö Tuulimäen boxingsalille treenaamaan vaiko Mellstenin Paratiisirannan terassille aurinkoon istumaan, juomaan kahvia ja syömään possumunkkia? Olen aivan epätoivoinen! Tiedän että mun pitäisi välillä mennä treenaamaankin. Muutenhan unohdan koko lajin, mitä olen tässä jo jonkin ajan harrastanut ja rakastanut! Ihminenhän on aina täynnä valintoja. Toiset ovat vääriä ja toiset oikeita. Itseni kohdalla tuntuu, että olen usein osannut valita väärin. Tai vaikea sanoa. On niillä asioilla ollut hyvätkin ja hauskatkin aikansa. Olen taas kerran vaikean valinnan edessä! Mennäkö treenaamaan monta kymmentä metriä maan alle. Hikoilemaan ja rasittumaan. Lyömään turhanpäiväisesti nyrkkeilysäkkiä, piste- ja päärynäpalloa, varjonyrkkeilemään nyrkkeilykehään....vaiko Mellstenin Paratiisirannan terassille kahvin ja herkullisen possumunkin kera, katselemaan välkehtivää merta, tapaamaan uskomattoman viehättäviä ja mukavia ihmisiä, tuntemaan kuinka elämä pulppuaa hyväntuulisena tätä päivää? EI KAI TÄMÄ NYT SITTENKÄÄN OLE VAIKEAA VALITA?