JOSKUS ON OTETTAVA ITSEÄNSÄ NISKASTA KIINNI!

On sunnuntai iltapäivä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämpimästi! Huomaa sana LÄMPIMÄSTI! Olin jo aamupäivällä Mellstenin Paratiisirannassa, jossa olivat jo valmiina sinne päästyäni Parooni HEIKKI MAKKONEN ja Kreivi RISTO VESTERINEN. Optikkoguru ja 60-luvun suuriin hurmureihin kuulunut FREDDY BENSKY tuli ja liittyi seuraan. Päivällä cafe MELLSTEN siirtyi ministeritason kahvilaksi kun Eurooppaministeri ALEXSANDER STUBB perheineen saapui terassille nauttimaan Espoolaisesta aurinkopäivästä. Onpa muuten tämä päivä ollut taas mannaa! Ja itseasiassa tälläisia mannapäiviä on ollut minulla nyt ihan liikaa,kun viime keskiviikosta saakka,jolloin perheen tyttöjen kanssa risteilimme Tallinnaan VIKINGIN buffetpöydän siivittämänä. Seuraana päivänä ajoimmme Keisarilliseen HAAPSALUUN Kuvernööri MARKKU LINDSTRÖMIN ja hänen ULLANSA herkulliseen ja hellään huolenpitoon. Jossa makea elämä sai lähes holtittoman vauhdin ja lähdin luisumaan, ei alamäkeä vaan minun kohdallani ylämäkeä, Kuvernöörin lounaan, buffetpöydän ULLAN speciaaliteettien myötä. Siis makea elämä riistäytyi holtittomaan ja niinkuin nykyisin sanottaisiin tolkuttomaan menoon. Ja olin liian heikko sanoakseni niet! Vielä aamulla seuraavana päivänä kun heräsin ja kaikki vielä nukkuivat, lähdin kävelemään Haapsalua lävitse, etsimään KOHVI-paikkaa TEELEÄ, jossa oli aivan huippu viinereitä vaniljasoosin kera,loistavia pirukkaita, ai niin suomeksi piirakoita. Ostin niitä pussillisen vielä mukaan ja näin pääsin vielä toiseen aamiaispöytään muidenkin herättyä. Jätimme päivällä hyvästit PALAZZO JAANALLE ja isäntäpari heilutti meille lähtiessä ovelta (kuva mukana), kun ajoimme takaisin TALLINNAAN vielä vuorokaudeksi tai vähän päälle. Ja siellä, tässä vaiheessa, minun olisi ollut otettava jo itseäni niskasta kiinni, sillä tämä ei voi jatkua näin, buffet pöydästä buffet pöytään!Tai siis on se tehtävä ainakin nyt, sillä silloin siellä en vielä siihen pystynyt, buffetpöydät lumosivat minut, veivät sydämeni ja tulivat sisään sieluuni. Tunnen nyt pienen pistoksen ja raskaan painonlisäyksen. On löydettävä uusi alku. Uusi päivä auringon paisteessa. Tervehdittävä kesää, sen lämpöä, antauduttava sen lämpimään hyväilyyn, unohdettava buffetpöydät ja herkut. Ennenkaikkea, on mahduttava taas shortseihin ennenkuin rantapäivät rannalla alkavat. Uskaltaisin sanoa. Olen herkkuni syönnyt. Kiintiöni on täynnä! En usko, että tulet enään näkemään minua

buffetpöytien tai herkkujen äärellä. Se on nyt loppu! Ops, MURUNI tuo juuri parvekkeelle kupin kahvia ja lettua kermavaahdolla ja mustikoilla täytettynä, no ehkä vielä tämän kerran!