TORSTAIN TOIVEKKUUDESTA PERJANTAIN TOIVOTTOMUUTEEN

Kylläpä päivä voi nopeasti muuttua kaikesta toiveikkuudesta jonkinlaiseen epätoivoon. Aamulla lähdin meidän perjantain kahvittelutilaisuuteen julkisilla kulkuneuvoilla niinkuin aamu TV:ssä neuvottiin ja jätin auton parkkikselle. Matka Kamppiin sujui ihan kohtuullisesti, mutta siiten tämän päivän lumimyrsky alkoikin puremaan kun siirryin raitiovaunuun no4. Ensimmäisen kerran meidät käskettiin ulos, Kisahallin kohdalla kun ratikka oli kuulemma myöhässä aikataulustaan, ja kävisi kääntymässä siinä lähellä olevassa ratikkahallissa takaisin keskustaan. Ok. vähän ajan päästä tuli uusi no4 ja kahden pysäkin päästä meidät kehoitettiin taas ulos, kun ratikka lähtisi takaisin keskustaan eikä ehtisi Munkkiniemeen saakka. ok. taas pysäkille odottamaan uutta no4 ratikkaa. Tässä vaiheessa huomasin että mulla on liian kevyet kengät jalassa seisoessamme taas pysäkillä tuulessa ja lumituiskussa. Seuraava no4 ratikka tuli ja pääsimme jälleen yhden pysäkinvälin kun käskettiin ulos ja sanottiin ettei tämäkään ehtisi Munkkiniemeen saakka!Alkoi tuntua aika uskomattomalta. Neljäs no4 ratikka saapui ja nousimme sisään varpaat huurteisina ja kuulimme että kuljettaja ei takaa että pääsisimme Munkkinimeen saakka, vaihteisto ei ole kuulemma pelannut ihan normaalisti tänään. Pääsin kuitenkin Munkkiniemeen ja cafe Torpanrantaan puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen perille ja voitte olla varmoja että kuppi kahvia ja croisantti maistui. Tänään meitä kahvittelijoita ei ollut niin paljon, ymmärrettävää kyllä.

Lisäksi sinne tultuani kuulen kavereilta, että yksi minulle läheinen nyrkkeilykaveri, jonka olen tuntenut pikkupojasta saakka. Joka on ollut kehäkulmassani useampaankin kertaa, ollessaan maajoukkueemme valmentajana 60-luvun puolessa välissä. Yksi Suomen nyrkkeilyn legendoista, tyylikäs taitonyrkkeilijä JORMA "Jomi" LIMMONEN on eilen kuollut. Siinä vaiheessa tunsin sen eilisen kaiken toiveikkuuden kääntyvän perjantain toivottomuuteen. Katselin cafe Torpanrannan ikkunasta ulos, sameata lumipyryistä maisemaa ja tunsin surua. Huomaan ajattelevani JOMIA monia tapahtumia, hetkiä mitä olen saannut JOMIN kanssa kokea, niin nyrkkeilykehässä kuin sen ulkopuolella. Muistelin JOMIA kehässä, uskomatonta tyylikkyyttä. 10 Suomen Mestaruutta, 39 Maaottelua, Olympialaisten pronssimitali Rooman olympialaisista ja Pohjoismaiden Mestaruuksia sekä lähes 400 amatööriottelua. Muistelin JOMIN huumoria, lämpöä jota tunsin hänen kanssaan. Viimeisiä tapaamisia, niin täällä perjantain kahvittelussa kuin oliko se viime keväänä. kun DANNYN kanssa veimme "kundit" syömään Ravintola Rivoliin ja vietimme sellaisen legendojen lounaan herrojen JOMI LIMMONEN, ILMO LOUNASHEIMO ja UFFE FJÄDERIN kanssa. Tässä vaiheessa UFFEKIN soittaa mulle Torpanrantaan ja kysyy olenko kuullut suru-uutisen ja kerron juuri kuulleeni sen. Silmänurkkani kostuvat ja pyysin kyyneleet vaivihkaan pois....

Onpa tämä nyt hurjaa, yksi toisensa jälkeen siirtyy pois taivaallisiin kehiin. En taida tottua tähän suruun ikinä. Huomaan ajattelevani myös isääni, sitä kuinka hän tuli liikkeeseeni aikoinaan, surullisena kun oli käynnyt jättämässä hyvästit milloin entisille nyrkkeilykavereilleen tai ystävilleen urheilun ja viihteen maailmasta. Muistan kuinka hän istui hiljaisena edessäni. Ymmärrän nyt hyvin sen tunteen. Taisin minäkin olla vähän hiljainen tänään. TANNISEN EKI, DANNYN bändin The Islandersin alkuperäinen rumpali ajoi mut kotiin Espooseen. Niinpä. Tämäkin päivä täytyy taas koittaa selvitä. Koittaa muistaa niitä hyviä hetkiä JOMIN ja kavereiden kanssa, jotka elävät muistoissa tänäkin päivänä! R.I.P. JORMA "Jomi" LIMMONEN

Legendojen Lounaalla UFFE FJÄDER ILMO LOUNASHEIMO DANNY ja JORMA "Jomi" LIMMONEN