TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Niinkuin otsikostakin voi päätellä on torstaipäivä heinäkuun ensimmäistä viikkoa. Ja on lämmin päivä. Kesä on tainnut vihdoinkin tulla Suomeen. Siis tarkoitan sellainen kesä, että saattaa tulla aamulla varjoisallekkin parstsille aamutakki päällä juomaan aamukahvia. Tosin ilman filttiä ei kuitenkaan ihan pärjää. Mutta eihän sitä voi liikaa vaatia. Ollaanhan me Suomessa. Kesän tuntu on kyllä tullut siinäkin, että päivät soljuaa jotenkin viettomasti eteenpäin ilman ihmeellisyyksiä. Aaamuhetki parvekkeella kahvin kera. Kesäleiri treenejä aamupäivisin. Käväisy Mellstenin terassilla. Ja iltapäivä lähinnä lepäillen parvekkeella auringonpaisteessa. Illalla taas kesäleiritreenit. Olen jotenkin solahtanut taas, kuin vahingossa sellaiseen omaan boxing/aurinko/kesä ilmiööni, joka oli tuttu jo joitakin vuosia sitten kesien ajan. Huomaan että toisaalta pidän tästä kurinalaisesta ja pieneen maailmaani solahtamisesta. Huomenna kuitenkin solahdan siitä pois kun on kahvittelupäivä cafe Carusellissa. Saapa nähdä miten sinne tulee jengiä kun on lomaaika kuumimmillaan? Jengiä on matkoilla ympäri maailmaa ja koti Suomea.Tuulen humina puissa, pikkulintujen sirkutukset, meren kimallus, auringonpaisteen lämpö iholla, sen huomaa aina aina kesäisin. Kyllä tämä elämä on sitten jännittävä asia. Etsitään suuria tapahtumia, menestystä, kuka milläkin alalla, ja kuitenkin välillä tuntuuu siltä että tässähän se on, vain tämä päivä, arkisena ja kesäisenä, niin kaunista, niin ihanan rauhallista, tuuli humisee puissa, linnut laulavat puiden latvoissa, on perhe ketä rakastaa, on ystäviä joista pitää, joiden kanssa on mukavaa tavata, joita on mukava kohdata. On muistoja kymmenien vuosien takaa, myös ja enimmäkseen hyviä, on ollut boxingia ja rock and rollia, niinpä elämä on tässä ja nyt, vain auringonpaiste puuttuu vielä tästä päivästä, mutta TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ!