lauantai 4. syyskuuta 2021

ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 4.9.2021

Sentimentaalisuus, niin se on ollut aina yksi suuri osa luonnettani ja elämääni. Tapa elää tunteella, antaa sydämen ja tunteen ohjata elämääni. No aima se ei ole ohjannut ihan oikealle tielle ja yhteen realistisen elämän kanssa. Mutta nyt tänään, kun olen 74. vuotias voin olla kaikessa rauhassa sentimentaalinen. Nauttia elämästä sen pienistä ympyröistä, perheestä ja ystävistä ja tästä päivästä. Tämä sentimentaalisuus tuli vain mieleen kun 4.9.2010 kirjoittamani blogijuttuni osui silmiini ja tuo mieleeni tietysti Elviksen SENTIMENTAL ME kappaleen... mitä voin sanoa muuta kuin olen toivottoman sentimentaalinen!

4.9.2010 kirjoitettua....
Hyvää huomenta. Torstai on toivoa täynnä sanotaan. Itse aloitan torstaini juomalla kahvia ELVIS kupistani ja kuunellen edellämainitun kappaleen SENTIMENTAL ME ja totean samalla olevani toivottoman sentimentaalinen. Olen ollut sitä aina. Ihan nuoresta pojanklopista lähtien. Ajattelen tänään, ihan ihmeissäni, kuinka tää aika, kuinka nää vuodet ovatkaan menneet näin nopeasti? Ajatuksissani käy myös eilinen kun aamupäivällä, johtuen kipeytyneestä niskastani, en mennyt treenaamaan vaan käytin tilaisuutta hyväkseni ajamalla bussilla Kamppiin mennäkseni cafe JAVAAN kahville. Pidän tästä kahvilasta, joka on niin keskellä stadia kuin olla voi. Se on sentimentaalista minulle. No Kampin torin läpi kävellessäni, heti terminaalista ulos astuessaniu näen, että siinä ulkona on taas jotain menoa menossa? Törmään PEKKA MÄKEEN ja jään vaihtamaan kuulumisia. Nyrkkeily on tietysti meillä suurin puheenaihe. Onnittelen PEKKAA viimeisestä onnistuneesta ammattinyrkkeilyillasta, jonka järjestelyistä PEKKA oli vastannut. Olen ennenkin sanonut, että PEKKA MÄKI on tehnyt poikkeuksellisen suuren työn nyrkkeilyn eteen, sen näkyvyyden eteen, nyrkkeilijöiden loistavan valmennuksen kanssa ja suorastaan fantastisen kansainvälisten suhteiden rakentamisen maailman nyrkkeilykuvioihin. Nytkin PEKKA kertoi innostuneena yhtä ja toista mitä tuleman pitää. Uskomaton kaveri. ENERGIAA ja TAHTOA! Tunsin kuinka kohdallamme todellakin tämä nettisivujeni nimi BOXING IS MY LIFE koskettaa meitä. Meidän isämme olivat LEGENDOJA aikoinaan. YRJÖ PIITULAINEN ja OLLI MÄKI. Kahden eri aikajakson nyrkkeilijöitä. Olemme siis PEKAN kanssa molemmat syntyneet nyrkkeilyyn. Sanoinkin PEKALLE, että nyrkkeily on ollut aina, joka päivä läsnä mun elämässäni ja MINÄ OLEN NYRKKEILIJÄ aina ja niin kauan kuin elän. Se ei muutu. Ja olen ylpeä siitä! Se on mun synnyinlahja isältäni!  Sitten siinä Kampin torilla jutellessamme kertoo PEKKA että kohta AMIN ASIKAISTA haastatellaan tuossa esiintymislavalla. Jään kuuntelemaan tätä nuorta miestä, hienoa kaveria, SUPER sympaattista ja SUPER hyvää nyrkkeilijää. AMIN on tapansa mukaan valloittava, hyväntuulisuudessaan ja välittömyydessän sekä aitoudessaan. Ihailtava nuorimies. Hänestä ei voi olla pitämättä! Haastattelun jälkeen menemme kolmisin cafe JAVAAN kahville ja AMIN tarjoaa meille kahvit croisantin kera. Vietämme mukavan ja sentimentaalisen hetken jutellen ja kertoen tarinoita, otan tai kundit ottavat kännykälleni kuvan meistä kahvilla ja näin on kuvatkin muistona kavereista, jotka ovat taltioituneet sydämeeni jo aikaisemmin.
                                    PEKKA MÄKI ja minä Cafe Javassa syyskuussa 2010

                           AMIN ASIKAINEN ja minä Cafe Javassa syyskuussa 2010

 Olen siis toivottoman sentimentaalinen ja katson ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA tätä elämää jo aika vanhana , mutta sydämeni sykkii edelleen "nuoruutta", tunteeni edelleen yhtä uteliaana ja malttamnattomana tätä elämää. juuri tälläisena kuin se nyt sykkii ja mieleni iloitsee jokaisen nuoren nyrkkeilijän onnistumisista ja toivon että he tuntisivat samoin, BOXING FOREVER....se on mun ja heidän yhteinen laji ja näin yhdistää meidät toisiimme. Niinkuin tunnen PEKAN ja AMININKIN kanssa ja niin monen, niin monen muun kanssa. Olen aina yrittänyt tuoda sen esiin kuinka onnellinen ja onnekas olen ollut saadessani tutustua niin moniin hienoihin kavereihin ja nyrkkeilijöihin nyrkkeilyn kautta ja sen tuoman elämänkin kautta. Huomenna taas KAHVITELLAAN cafe CARUSELISSA ja näen myös paljon hienoja kavereita. Yhdeltä sellaiselta saan juuri tekstarin JÄRVELÄISEN MATILTA "Moikka Harri. Seilaan poikkeuksellisesti omalla videokeikalla pari viikkoa M/S NORDIALLA, joten näen melkein Caruselliin huomenna reelingiltä. Hyviä muisteluita, oivia oivalluksia, maistuvia kahvihetkiä ja terveisiä tutuille! Matti" Ihana sympaattinen kaveri. Tunnen olevani toivottoman sentimentaalinen ja kuuntelen vielä kerran ELVIKSEN SENTIMENTAL ME kappaleen ja toivotan kaikille hyvää torstaipäivää! Ei vain torstai vaan koko elämä on toivoa täynnä! Toivotaan parasta!



  "Tekniikan tohtori" MATTI JÄRVELÄINEN ja minä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti