HARRIN TAPAHTUMAT: Osku Kanervaa muistellen

2010 kirjoitin tässä blogissani että syksy on kauneimmillaan. Hmm, voiko syksy olla kaunis? Nyt ainakin näyttää harmaalta ja on aika koleetakin. No, täytyy vain laittaa tuulipukua päälle, lippis päähän ja käsineet käteen, niin tarkenee. Ja kyllähän se syksykin on kiehtova omalla tavallaan, niin kuin kaikki vuodenajat. Sehän on asennoitumiskysymys. SE mitä huomasin tuosta 2010 blogijutustani oli että olin 4.8 aloittamassani treenikaudessani ehtinyt treenata tähän päivään mennessä treenata 40 kertaa! Nyt vuonna 2019 olen siis selvästi hiipunut, sillä eilen oli vasta 30. treeni nyt vuonna 2019. Tämä on siis pakko hyväksyä. Niin kuin myös, että kavereita on jo poismennyt ja jotka tulevat eteeni tässä näitä vanhoja blogijuttuja silmäilessäni.

Yksi sellainen on mm. OSKU KANERVA

11.10.2010 kirjoitettua.....
Ihana aurinkoinen päivä edelleen. Syksyä kaunneimmillaan. Istuin tänään keskipäivällä Tapiolan Waynes Coffeessa ja katselin ikkunasta kuinka Stockkan Hullujen Päivien myyntikojuja purettiin siinä ulkona. Edessäni oli Waynesin iso kuppi kahvia kera kanakolmioleivän. Takanani oli tämän syyskauden (aloitus 4.8) 40:nes boxingtreeni. Kyllä tää on mielekäs juttu näin eläkeläisen aamupäivälle. Nimittäin sitten voikin loppupäivän viettää inspriroidusti fiiliksien ja tapahtumien mukaan. Kirjoitella esimerkiksi tälläista blogia, jota KANERVAN OSKU siellä FLORIDASSA lukee ja syö samalla Banana Split jäätelöannosta. Paitsi tietenkin, jos OSKU on vetämässä treenejä tai katsomassa LAS VEGASISSA boxingia. Tänä aamuna nostalgia puraisi minua taas kerran. Se on kuulemma ihan normaalia tässä iässä. Katsoin isäni kuvia, videoklippejä matseista mun facebooksivustoltani. Muistelin lauluja, joita hän lauleli minulle kitarallaan säestäen, silloin kun minä olin ihan pikkupoika.Laitoin niitä YOUTUBE:lta muutaman mun profiilisivulleni ja ajattelin, nyt jengi luulee, että olen ihan seonnut, kun rock and roll vaihtuu 1940-1950 luvun esityksiin, OLAVI VIRRAN, TAUNO PALON ja TAPSA RAUTAVAARAN esittäminä. Faijan kavereita, jotka minäkin sitten aikanaan tapasin ja olen kuullut tarinoita heistä ja heiltä! Kyllä taas huomasi kuinka aika, vuosikymmenet, ovat menneet nopeasti ja tuonneet eteen uutta ja uusia ihmisiä. Isänikin poismenosta on jo yli 20 vuotta. Haluan silti pitää hänet yhä, ainakin jollain tavalla mukani. Hän antoi minulle nyrkkeilyn, paljon hyviä hetkiä sen myötä ja kun kerran rakkauteni nyrkkeilyyn on säilynyt tähänkin päivään saakka, niin tulee vain mieleen, se on isältäni. Jos saamme paljon elämältä, niin myös menetämme paljon. Ihmeellistä tämä elämä! No, Stockkan Hullut Päivät ovat myös taas ohi ja päivä on aurinkoinen- Elämä jatkuu ja minä jatkan sen tarkkailemista tässä ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASSA ja OSKU....vasen suora pelasi tänään edelleen hyvin!