Tänään kahvittelimme taas kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa ja koska jäämme nyt pienelle JOULU tauolle niin ajattelin mainita, että tämä vuosi on ollut taas hauska ja nautittava kavereita tapailessa. Yksi asia, jonka tämä alla oleva 9.12.2010 kirjoitettu blogijuttuni muistutti mieleeni on että myös tämä vuosi on viennyt läheisiä ja hienoja ystäviä taivaallisiin kehiin. Aika kulkee todella kovaa vauhtia, yhdeksän vuotta on vilahtanut. Kaikesta huolimatta jatketaan HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuutta taas 30.12. cafe Torpanrannassa vielä ennen kuin siirrymme vuoteen 2020!
9.12.2010 kirjoitettua....
Eilinen aamu alkoi ikävällä uutisella, suruviestillä, joilta ei ole voinnut välttyä viime vuosina. Yksi kaveri, jonka olen tuntenut kauan. Kohtasimme aina silloin tällöin milloin missäkin showtilaisuuksissa, joskus stadissa sattumalta, mutta aina kohdatessamme vaihdoimme kuulumisia. Monen monituista kertaa, hän kysyi voisinko alkaa pitämään hänelle treenejä? Viimeksi tapasimme hänen ja hänen vaimonsa kanssa Jose Felicianon konsertissa Helsingin Kulttuuritalolla ja silloinkin juttelimme hetken elämän menosta ja hän pyysi jälleen puhelinnumeroni ja sanoi että haluaisi aloittaa treenaamisen kanssani. Hän kertoi muuttaneensa tai muuttavansa Haukilahteen, joten Tuulimäen boxingsali, missä käyn, sopisi loistavasti myös hänelle. Pidin hänestä niin laulajana kuin ihmisenäkin. On niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä tätä elämän päättymistä. Sitä että maanpäällinen vaelluksemme päättyy. Näin nopeasti. Sillä tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta äskettäin. Sekin, taisi olla ensi kerta kun tutustuimme KARI TAPION kanssa, jotakin 60-luvun lopussa Ravintola Klippanilla, jossa olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa ja tämä nuorimies lauloi siellä silloin ja illan vanhetessa tapasimme, tutustuimme toisiimme. Aika on mennyt niin nopeasti. Emme ehtineet aloittaa yhteisiä treenejä. Mutta ehkä me vielä treenaamme joskus siellä "taivaallisissa kehissä", mistä sitä tietää? Lepää rauhassa KARI TAPIO! Oli aina mukava tavata sinua. Kavereiden poismenot eivät voi olla vaikuttamatta ja tietoisuuden elämän rajallisuudesta käyvän mielessä. PAHLMANIN KAITSULLA oli tapana usein sanoa ja joskus jopa soitta minulle ja sanoa "ELÄMÄ JATKUU", kun oli tullut turpaan jossakin matsissa (ei tietenkkän ollut usein mahdollista) tai jotain muuta tyrmäävää elämässä tapahtuessa ja niin sen on oltava, meille, jotka jäämme tänne maan päälle vielä jatkamaan taisteluamme erillaisilla areenoilla. minä eläkeläisenä jatkan taisteluani vanhuutta vastaan treenailemalla Tuulimäen boxingsalilla ja tapailemalla kavereitani, niinkuin eilen illallakin, olimme jo pari viikoa sitten sopineet loistavan, sympaattisen ja yhden elävimmistä ihmisistä mitä tiedän, energiapatteriston omaavan ystäväni "Jäämeren Kuningas" ex-painimestarin mm. Suomen Mestarin vuosilta 1973 ja 1975 ja 1976 sekä lisäksi loistava menestys PM ,EM ,MM sekä Olympialaisissa maailman huipputasolla, ystäväni PEKKA HJELTIN kanssa menevämme Hotelli PRESSAAN katsomaan VARIETEE MAGICAN näytöksen, jonka on tuottanut taikurimestari TIMO KULMAKKO! Esitys oli loistava ja esiintyjät kansainvälistä huippuluokkaa ja saatoimme vain pohtia PEKAN kanssa kuinka paljon työtä ja harjoitusta esiintyjien taidot ovatkaan vaatineet? Uskomattomia alansa taiteilijoita ja mestareita! Huomenna taas, siis uskomatonta, on jälleen perjantai ja KAHVITTELU päivä kahvittelijoiden kanssa cafe Caruselissa. Viimeksi sinne tuli yllättäen JOULUPUKKI. Kukahan yllättää tällä kertaa.....ehkä HELINÄ KEIJU? Elämä on niin yllättävää, niin hyvässä kuin huonossakin, mutta se on kuitenkin AINUTLAATUISTA joten ehkä on kuitenkin syytä nauttia joka päivästä, kun täällä olla saamme. Koittaa jakaa iloa, ystävyyttä, rakkautta niin ystävillemme kuin muillekin ja ottaa myös sitä vastaan kun sitä saamme! Se on LAHJAA ELÄMÄLTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti