HARRIN TAPAHTUMAT: Ystävät ja muistot

Tänään törmäsin taas yhteen blogijuttuuni jonka olin kirjoittanut 6.11.2011 ja on pakko yhtyä taas ajatukseen ystävät ja muistot ovat suuri rikkaus! Tässä elämässä ja tässä iässä jolloin on jo tapahtunut todella paljon on ihanaa huomata kuinka jotkut asiat, jotkut ihmiset säilyvät mielessä vaikka ett olisi tavannut heitä vuosikymmeniin. Tässä joitakin vuosia sitten tapahtui hauska tapaaminen lentokentällä ollessamme Muruni kanssa menossa koneeseen, tapasin SUNTUN, GÖRAN SUNDHOLMIN todella läheisen nyrkkeilykaverini 60-luvulta. Kirjoitukseni vuodelta 2011 kertoo enemmän SUNTUSTA, mutta kyllä tätä kuvaakin katsoessa tulee hyvä mieli. Lentokoneessa SUNTTU tuli vielä sanomaan; NÄHDÄÄN TAAS 20 VUODEN PÄÄSTÄ!
6.11.2011 kirjoitettua…..
Viikko sai alkunsa taas tänään tutusti aamupäivä treenien kautta Tapiolan Waynes Coffeeseen kahville. Mukavan yllätyksen koin, kun katsoin ulos ikkunasta ja näin KALEVI KANNON mun nyrkkeilyn maajoukkuekaverini siinä ulkopuolella. KALEVI tuli sisään ja istui pöytääni tarinoimaan kanssani. Käytiin läpi muutamat matsit ja matkat vuosikymmenien takaa. Päivitettiin elämää tähän päivään. Ja tunsin taas kuinka arvokasta on ystävyys, yhteiset koetut muistot ja se ilo, jota olemme kokeneet silloin kiristettyjen köysien kovassa maailmassa, kovista matseista huolimatta.

KALEVI lähti kotiin ja minä jäin vielä vähäksi aikaa istumaan Waynesin ikkunapöytään ja muistelemaan vanhoja fiiliksiä. Nimittäin ajatuksiini nousi vielä viikonvaihteen Iltalehden juttu GÖRAN SUNDHOLMISTA. Ja hänen huippumenestyksellisestä urastaan keksintöjen ja liike-elämän parista, joka on saannut maailmanlaajuista huomiota. Keksijänä hän on saannut nimen PELLE PELOTON!

Kuvassa vasennalta katsoen GÖRAN SUNDHOLM, PERTTI TAIVAINEN, minä ja KARI MERONEN, Ollaan Seinäjoella 1963 poikanyrkkeilyjen SM-kisoissa ja meillä oli todella hauskaa!

Minä muistan SUNTUN nyrkkeilykaverinani 1960 luvun alusta. Kun molemmat olimme vasta aloittaneet nyrkkeilymme. Nyrkkeilimme silloin vielä niinsanotussa poikasarjassa. Kohtasimme toisemmekin kerran kilpailuottelussa ja minä hävisin sen. Ja näin SUNNTU on ainoa kotimainen nyrkkeilijä, joka jäi voittamattomaksi minulle, koska en koskaan saannut revassimahdollisuutta uuteen kohtaamiseen. Ehdimme kuitenkin SUNTUN kanssa kiertää paljon nyrkkeilemässä maakunnissa ja voitimme kumpikin kolmasti poikanyrkkeilyn Suomen Mestaruuden sarjoissamme. Meistä tuli hyvin läheiset kaverit silloin. Muistan aina sen päivän, kun olin SUNTUN kotona Leppävaarassa ja hän kertoi minulle, että lopettaa nyrkkeilyn opiskeluidensa takia, koska ei ehdi kunnolla sitten harjoittelemaan. Hän maalasi jo silloin menestyksellistä kuvaa tulevasta elämästään liike-elämän parissa. Mutta olisiko kukaan voinnut ajatella tälläista SUPER uraa ja maailmanlaajuisia keksintöjä, jotka ovat myös tuonneet hänelle miljoonaomaisuuksia. SUNTTU oli boksarinakin jo silloin äärettömän määrätietoinen ja kova kaveri kehässä, jonka oikeata suoraa pelättiin silloin maakuntien kehissä. Olimme aika erottamattomat nyrkkeilykaverit silloin, kunnes SUNTTU valitsi opiskelun ja tämän tien itselleen. Ei huono valinta ollenkaan! Luin Iltalehden juttua mielihyvää tuntien ja nytkin ihmettelen tätä elämän monitahoisuutta. Muistan SUNTTUA ystävänä, nyrkkeilykaverina monista hyvistä hetkistä nuoruudesta ja mietin mitenkähän GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM muistaa tuota aikaa? Ehkä jotakin on jäännyt SUNTUNKIN fiiliksiin ja muistoihin? Elämä on ihmeellisen monitahoinen juttu. Niin paljon ehtii tapahtua elämän aikana, mutta silti joillakin kymmeniäkin vuosia sitten tapahtuneilla on arvonsa. Tunsin sen taas tänään!