ELÄKELÄISEN KEHÄKULMASTA 22.2.2010

Istuin tänään jälleen päivällä treenieni jälkeen Tapiolan Waynes Coffeessa ja kuuntelin nappikuulokkeillani kuinka ELVIS lauloi SENTIMENTAL ME kappaletta. Taidan olla aika sentimentaalinen tai ehkäpä vain kovin yksioikoinen. Suorastaan tylsä! Koska miten voi muuten olla näin ettätykkään edelleen nyrkkeilystä, sen treenaamisesta, varjonyrkkeilystä, säkin ja pallojen lyömisestä! Mietin juuri tänä aamuna katsoessani Ruotsin jääkiekkojoukkueen Suomen joukueen löytystä, kuinka teen treeneissäni täsmälleen samoin kuin olen tehnyt ennekin, jo yli 40 vuotta sitten. Erä erältä 12-16 erää etenen ja joka erä, joka ikinen kerta on yhtä ihastuttavaa, yhtä haasteellista! Ja varsinkin nyt kun olen 62v., on nopeuden, terävyyden säilyttäminen mielenkiintoista. Kuinka jaksaa olla joka harjoitus yhtä aktiivinen, terävä ja nopea. Saada vasensuora edelleen toimimaan, nopeana ja kovana? Saada oikea suora läsähtämään terävänä säkkiin ja palloihin? Ja vaikka varmaankin ero on kuin tälläisen talvipäivän ja helteisen kesäpäivän välillä aktiiviakoihin, niin hengessä se asia on sama! Tähän on mahdoton kyllästyä! Tää elämäkin on mennyt tähän iin nopeasti. Ja treenaamiseni on edelleen kesken. En ole löytänyt vielä täydellisyyttä! Sitten on tämä elämä muutenkin? Rakkaus, aina yhtä kiehtovaaja yllätyksellistä! Muruni, muistan hänet siitä päivästä kun tavattiin. Valtavan määrän asioita ja kuitenkin myös tämä päivä on kiehtovaa ja ainutlaatuista hänen kanssaan! ELVIS ja BEATLES, musiikki yleensä, tuntuu aina vain hyvältä, kymmeniä vuosia ja sävelet kietovat mut tunteiden verkkoon. En oikeastaan tiedä mihin olisin kyllästynyt, mistä en edelleenkin pitäisi! En tiedä mitään mihin olisin kyllästynyt! Voin vain päätellä, mun täytyy todella olla yksinkertainen ja oikoinen, eihän se muuten voi näin olla? BADDING alkaa laulamaan juuri kappaletta KAUNIS MAAILMA, tuntuu kuin sanat kertoisivat minusta ja elämästäni....AH, TÄTÄ ELÄMÄÄ!!!